Taas paistinpannusta pinnoite kulunut, mites valurautapannu?

Sopiiko valurautapannut kaikille liesille?

Vierailija kirjoitti:

Sopiiko valurautapannut kaikille liesille?

Sopii. Ihan mille tahansa liedelle.

Ainoa pinnoite, joka oikeasti kestää, on keraaminen. Muut palaa pilalle jos ja kun unohtuu kuumalle levylle. Teräspannu kestää ja on puolet kevyempi, kuin valurauta. Nämä kaksi edellistä antaa hyvän paistopinnan lihalle. Keraaminen pinnoite kelpaa kaikkeen muuhun ja varsinkin nahattoman kalan ja kananmunan paistoon.

Osta ruostumaton teräspannu ja joku halpa pinnoitettu. Käytän itse teflonpannua lähinnä kananmunien paistoon ja muuhun rosteripannua.

Mulla käytössä pelkästään valurautaa ja ruostumatonta terästä. Kaikki hoituu noilla, ja pystyy oikeasti ruskistamaan. Valurauta vähän vaatii hoitoa, ruostumaton teräs ei. Toissa kesänä vetäisin valurautapannut kiillotuslaikalla sikeiksi ja rasvapoltin uudestaan grillissä ulkona. Tuli parempi paistopinta kuin uutena.

Mihin sä oot sen paistin pannu?

Vierailija kirjoitti:

Mulla käytössä pelkästään valurautaa ja ruostumatonta terästä. Kaikki hoituu noilla, ja pystyy oikeasti ruskistamaan. Valurauta vähän vaatii hoitoa, ruostumaton teräs ei. Toissa kesänä vetäisin valurautapannut kiillotuslaikalla sikeiksi ja rasvapoltin uudestaan grillissä ulkona. Tuli parempi paistopinta kuin uutena.

Munakkaan paistamiseen pinnoitettu pannu on hyvä! Jokaiselle työvälineelle on oma paikkansa. Samoin joku herkästi hajoava kala on helpompi paistaa muovipannulla.

Mutta nämä on poikkeuksia. Yleensä valurauta tai teräspannu on oikein hyviä. Pihvin paistoon valurautapannu on ainoa oikea.

Vierailija kirjoitti:

Valurauta on hyvä ja ikuinen, jos et rasvaa pelkää käyttää. 

Hiiliterästä moni suosittelee, mutta äitini osti kalliin, hoiti sitä tunnollisesti tismalleen ohjeiden mukaan, ja silti se oli todella hankala käytössä. Ei kokkaamisen sellaista pidä olla. 

 

Myös minulla on samanlainen kokemus hiiliteräspannusta. Ehkä en vaan osannut tai sitten ei kai riitä lämpö levyssä?

Mökillä kaasuliedellä on tavallaan kiitollisempi paistaa valurautapannulla, kun se kuumuu oitis ja pysyy myös kuumana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla käytössä pelkästään valurautaa ja ruostumatonta terästä. Kaikki hoituu noilla, ja pystyy oikeasti ruskistamaan. Valurauta vähän vaatii hoitoa, ruostumaton teräs ei. Toissa kesänä vetäisin valurautapannut kiillotuslaikalla sikeiksi ja rasvapoltin uudestaan grillissä ulkona. Tuli parempi paistopinta kuin uutena.

Munakkaan paistamiseen pinnoitettu pannu on hyvä! Jokaiselle työvälineelle on oma paikkansa. Samoin joku herkästi hajoava kala on helpompi paistaa muovipannulla.

Mutta nämä on poikkeuksia. Yleensä valurauta tai teräspannu on oikein hyviä. Pihvin paistoon valurautapannu on ainoa oikea.

Kokeilepa paistaa pihvisi rosterilla. Hitusen vähemmän lämpöä kuin valuraudalle, öljytilkka pihvin pintaan. Älä säikähdä kun paistettava tarttuu hanakasti pannun pintaan vaan odota tovi - se irtoaa kyllä siitä kun pihvin pinta on kypsynyt (maillardilmiö). Pannulta saat maut talteen vaikkapa viinitilkalla kiehauttamalla ilman makuhaittoja tai pannun pinnan kärsimistä toisin kuin valuraudassa tai hiiliteräksessä.

Paistoin just iltaruuaksi munakkaan valurautapannussa. Hyvin irtosi ja toimi. Ei muovimyrkkypinnoitteita!

Vierailija kirjoitti:

Valurautapannu on hyvä koska se on kuuma ja kestävä, eikä siitä irtoa mitään kemikaaleja pinnoitteesta.

Se on huono koska pannu on kuuma ja raskas  pidellä ja se pitää manuaalisesti pestä, kuivata ja öljytä käytön jälkeen.

Plussat ovat kuitenkin suurempia kuin miinukset. Ei sovi laiskalle, joka jättää pannun hoitamatta.

Minulla on useampi eri kokoinen valurautapannu, vanhin on yli 40 vuoden takaa ja uusinkin ainakin parikymmentä vuotta vanha. Enpä noita kuivaile, käännän vain alassuin pesun jälkeen, kuivuvat itsekseen. Pesen käsin pelkällä vedellä, enkä aina edes lähes heti käytön jälkeen eli olen hyvin laiska käyttäjä. En muista milloin olisin viimeksi edes öljynnyt. Suurin pannu on aika painava, sen sain koska se oli käyttäjänsä mielestä liian painava. Onneksi siinä on puuvarsi, niin ei ole ongelmallista nostella sitä. Valurautapannuhan on iätön, sen voi tarvittaessa putsata vaikka hiomalla ja sen jälkeen rasvapolttaa. Muistan kuinka jossain mökillä oli ruostunut pannu, minkä äiti rasvapoltti pihalla kosanilla sen jälkeen, kun joku oli sen ensin putsannut teräsharjalla. Ns. blinipannuja minulla on parin, ovat käteviä pieniä määriä tehdessä ja lettuja paistaessa.

Minusta se on vaan etu, että pannu pysyy kuumana. Nykyään on tosi hankala löytää pinnoittamattomia valurautapannuja. Suuren etsinnän jälkeen löytyi toiseen talouteen pannu kohtuuhintaan Motonetistä.

Hiiliteräspannu on paljon vaativampi. Se pitää pestä heti ja kuivata samantien, muuten se alkaa heti ruostumaan. Se ei ole laiskan pannu. Sen etuna on pannun keveys.

Vierailija kirjoitti:

"heti kuumennuttua vähennän levyn lämpöä reippaasti, joten paistolämpötila on maltillinen."

Tämä ei ole paistamista vaan ruoan keittämistä. Ruoka kiehuu pannulla omassa nesteessään. Etenkin jos lihaa tai kalaa haluaa paistaa niin siitä tulee ihan kamalaa kylmällä pannulla.

Kutosella paistolämpötilaan, ymmärsitkö? Itse paistamiseen ei missään nimessä niin isoa lämpöä, polttaa vain sen paistettavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"heti kuumennuttua vähennän levyn lämpöä reippaasti, joten paistolämpötila on maltillinen."

Tämä ei ole paistamista vaan ruoan keittämistä. Ruoka kiehuu pannulla omassa nesteessään. Etenkin jos lihaa tai kalaa haluaa paistaa niin siitä tulee ihan kamalaa kylmällä pannulla.

Kutosella paistolämpötilaan, ymmärsitkö? Itse paistamiseen ei missään nimessä niin isoa lämpöä, polttaa vain sen paistettavan. 

Pannu jäähtyy kun siihen laittaa paistettavaa. Ei mitään järkeä juuri silloin pudottaa tehoa!! Sehän on pahinta mitä voi siinä hetkessä voi tehdä. Silloin juuri tarvitaan eniten tehoa. Pannu pitää saada pysymään kuumana.

Toki riippuu siitä mitä on paistamassa. Kananmuna ei kestä lämpöä ollenkaan samalla tavalla kuin pihvi. Oikea paistolämpötila tarpeen mukaan.

Käytän melkeinpä yksinomaan valurautapannuja, niillä saa aina hyvän paistopinnan kaikkiin raaka-aineisiin ja pannu on ikuinen. Rosteri- ja hiiliteräspannuja olen myös kokeillut, mutta itse tykkään jostain syystä enemmän valuraudasta. Yksi pannu löytyy keraamisella pinnoitteella, sitä käytän esim. munien paistoon, nesteiden haihduttamiseen sienistä ja joskus ruuan lämmittämiseen (en käytä mikroa). 

Valurautapannussa on yksi vika: siitä ei pääse eroon muuten kuin hukkaamalla sen. Olen kyllä kuullut, että joskus olisi jostakin syystä haljennut, mutta en ole koskaan nähnyt. Valurautapannu ei ruostu, kun rasvaa käyttää riittävästi eikä pese sitä pesuaineilla, eikä varsinkaan koneessa. Jos on perusteellisesti ruostunut, se vaan rasvapoltetaan uudestaan. Vähän vaikeampaa, jos siinä on puukahva, mutta onnistuu sekin.

Paistopinta on paras, paistoipa sitten luksuspihviä tai kaurapuuroa. Jälkimmäisellä on tosin sama tapa kuin kattilassa, eli tarttuu kiinni, kuten myös kananmuna. Siksi joku pinnoitettu tai muu on hyvä olla olemassa kananmunan ja muutamien muitten ruokien valmistamiseen. Köyhät ritarit tässä tuli mieleen sellaisena, joita paistan mieluummin pinnoitetussa pannussa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä paistaa. On hyvä olla ainakin 2 paistinpannua.

Ja toinen niistä valurautapannu, joka jää perinnöksi vielä lapsenlapselle.

Vierailija kirjoitti:

Hardface on ollut nyt 10 vuotta ja nyt alkaa näkyä kulumaa.

Oli Prisman poistihyllyssä kolmella kympillä. 

Mulla meni tuollainen vajaassa kahdessa vuodessa. On kokeiltu Fiskarsit ja Tefalit, ei ne vaan kestä. Joku halpis-House kesti kauemmin kuin nuo. Täytynee kokeilla valurautaa seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Omistan yhden valurautapannun ostettiin se joskus seitsemänkymmentäluvulla. On luotettava.

Pesukoneeseenhan sitä ei laiteta eikä oikeastaan edes pesuaineella pestä.

Pahemmat pohjaanpalamiset saa pois kiehauttamalla siinä ruokasoodaa.

Sen ohella olen tullut käyttäneeksi satoja teflonpannuja halpoja ja kalliita.

Olen käyttänyt valurautapannuja yli puoli vuosisataa ja olen aika taitamaton kokki, joka on pilannut monta ruuanlaittoastiaa polttamalla perusteellisesti pohjaan. En kuitenkaan yhtään pinnoittamatonta valurautapataa tai pannua. Ei todellakaan soodaa tarvita vaan kunnollinen teräsvillapesin ja mieluummin vaikka kiillotuslaikka kuin sooda.