Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Hieno lukea monenlaisia kokemuksia, täällä ihan hirmuisia pudotusmääriä. Samoin ihailen teitä, jotka osaatte suhtautua painonpudotuksen aikajänteeseen järkevästi, kun minä taas olin niin superhosuli ja turhautunut, kun joka päivä olisi pitänyt nähdä tuloksia. Olin ihan maani myynyt, kun oli yksi viikko ettei paino lopulta laskenut. Jälkiviisas on tietysti helppo olla, mutta olisihan minun nyt pitänyt hyväksyä se, että jumeja tulee. Aloitin elokuun alussa 2024 ja tavoitteen ohitin vajaa 5 kk myöhemmin jouluaattona. Alussa paino putosi 1,5-2 kg viikko, myöhemmin 1 kg ja lopuksi noin  0,7 kg.  Painonpudotustavoitteeni oli 20kg ja 6-7 kk tavoitteen saavuttamisen jälkeen kehossa tapahtui "jotain" ja paino putosi vielä 4,5-5 kg. Tosin tuo ajoittui myös ajankohtaan, kun paluu kesälaitumilta arkeen tapahtui. Eli varmasti paluulla kesäkekkereiden maailmasta arkeen oli tuohon oma vaikutuksensa. 

Tänne kirjoittaminen ja muiden tuntemusten lukeminen on ollut minulle todella tärkeää. Olen ollut käytännössä ihan koukuttunut tähän ketjuun ja saanut tästä paljon tukea itselleni niin pudotus vaiheessa kuin painonhallinnassakin. Heikommilla hetkillä motivaatio on pysynyt yllä, kun on voinut seurata muiden projekteja ja tuulettaa tunteita. Kirjoituksessa  1957  onkin hyvin kuvattu, että painonpudotus on monimutkainen kokonaisuus, jota ei voi täysin ennustaa, hallita tai nopeuttaa. 

Tsemppiä kaikille niin painonpudotukseen kuin ylläpitoonkin, AP

Itsellä oli monesta eri syystä taukoa tästä ketjusta, ja oli tosi monta sivua luettavana.  Onpa täällä aikamoisia saavutuksia! Onnea mm ylläpitovaiheeseen pääsystä! Ja minunkin puolesta tervetuloa uusille kirjoittajille! Minulla oli Kolmekymppinen lähtötilanteessa aika samat lukemat kuin sinulla, paitsi ikää 15 vuotta enemmän. Lähtöpaino oli 124 kg ja nyt painoa on 89,5 kg. Parin viikon päästä tulee vuosi täyteen lääkkeen aloituksesta.

Kymppikeiju kirjoitti aikaisemmin vyötärön ympärysmitasta ja siitä että terveellinen lukema on 80 cm. Olen tätä ihmetellyt aina, että miten mun olisi mahdollista päästä tuohon lukemaan. Olen 179 cm pitkä, enkä ruumiinrakenteeltani mikään gasellimaisen siro vaan jämäkkä maatalon emäntä -tyyppinen, joten juuri se rintakehän luusto on iso niin kuin Kymppikeijullakin.

Ja myös sama huomio itsellä kuin Kymppikeijulla tuosta samanpainoisuudesta, mitä ihmettä se on?? Kivahan se on, että paino ei ole noussut, mutta sama paino jatkuvasti ja sitten muina päivinä voi olla allekin, ja ”virallisena” mittauspäivänä kuitenkin se sama.

Itsellä tosiaan pysyi paino pitkän aikaa taas samalla tasolla, toki olin myös aikamoisessa stressitilassa muiden asioiden vuoksi. Otin sitten tauon jälkeen kalorilaskennan käyttöön tekoälyn avulla ja paino humpsahti 2 kg alemmas viikossa. Silloin kun tuosta ruokapäiväkirjasta luovuin, olin väsynyt sen ylläpitoon ja se tuntui kuormittavalta. Mutta nyt kun aloitin tarkemman syömisen seurannan uudelleen niin tuli kyllä huomattua miten niitä piilokaloreita vaan kertyy kun ei keskity asiaan. Joku kultainen keskitie pitää tässäkin jossain kohtaa löytää, ehkä ruokapäiväkirjan pitoa joka toinen viikko tai joka toinen päivä, mutta nyt aion jatkaa tätä ainakin kesään asti.

Ylimääräistä on enää pääasiassa näkyvimmin enää reisissä vaikka ylipainoa on vielä se melkein 10 kg. Joogan ansiosta lihakset ovat vahvistuneet ja yksi päivä poika totesi että ”äiti vau mitkä hauikset”. Vatsassa on nahka rypyssä mutta siellä läskikerroksen alla haamun lailla pilkottaa jotain vastalihaksiakin. Naama ei ole toistaiseksi vielä rupsahtanut, mutta leuan alla on vähän sellaista ryppyä. Kirjoitin nämäkin tähän siksi kun itsellä alussa pohditutti, että miten ulkonäkö muuttuu kun ryppyjä siloittava rasva poistuu.

-Pehmis

Korjaus edelliseen kirjoitukseen, eli terveellinen lukema vyötäröllä on alle 80 cm 😅

-Pehmis

Olenkin miettinyt mitä sinulle kuuluu Pehmis,  joten mukava kuulla. Ihan mieletön pudotus, kertakaikkiaan hurja. Täällä on kyllä monia, jotka on onnistuneet pudottamaan ihan mielettömiä määriä. Painon pudottamisen haasteita ei aina ymmärretä, jos itsellä ei ole painonhallinnan haasteita. Paino nousee niin helposti, mutta se pudottaminen ei ole niin yksinkertaista. Olenkin niin kiitollinen, että laihduttamisen motivaatiopuuskani ajoittui ajankohtaan, kun Mounjaro oli tullut Suomen markkinoille. Lääkkeestä on ehdottomasti ollut todella paljon apua tavoitteen saavuttamisessa niin lääkkeenä kuin motivaation ylläpitäjänäkin.

Tuo lihasmassan kasvatus samaan aikaan on hatunnoston arvoinen suoritus. Todella järkevää. Samoin hauska tuo vyötärön ympärys juttu tilanteessa, kun ihmiset on eri pituisia ja eri rakenteisia vartalomalliltaan. Ikäkin vaikuttaa jonkin verran siihen, miten vyötärön käy. Nuorempana olin melkoinen tiimalasi, mutta niin se vaan on, että samoihin mittoihin on turha haikailla. Ei ala enää vyötärö kuutosella. En mitannut vyötäröä (enkä muitakaan mittoja) aloittaessani, mutta tavoitteen lähestyessä kylläkin. Tietty oli kiva, että tuo maaginen 80 cm raja ohittui, mutta tuo vyötäröhomma on sellainen, että mitta vaihtelee myös riippuen siitä, mitä on syönyt, milloin on syönyt jne. Eli ei voi tarkalleen sanoa on vyötärö 73 cm vaiko 76 cm tai jotain ihan muuta. Saman päivän aikanakin välillä housun vyötärössä on hyvin tilaa ja sitten taas jossain kohdin se tuntuu piukealta. Joka tapauksessa se on pienempi kuin aloittaessa:) Silti olen hieman sellainen välikoko ja välimalli, että erityisesti housujen osalta ei oikein koskaan tiedä onko koko S, M vai L tai 38 vaiko 40. Ajan saatossa olen oppinut valitsemaan paremmin istuviakin vaatteita, kun alussa hankintani olivat hieman liian suuria. Tässä auttoi se kerta, kun pyysin myyjältä apua vaatevalinnassa. Toki neuleet ovat sellaisia, joissa pidän hieman ylisuurista versioista.

Ai niin ja Kymppi -> tuo on jotenkin vapauttava hetki, kun huomaa ettei ole enää joukon suurin. Se nimenomaan auttaa hahmottamaan omaa painonpudotusta. Saa tulettaa :) Prosessin aikana on ollut hetkiä, kun olen kokenut itseni jopa hoikaksi (entiseen verrattuna). Näin on voinut käydä juuri noissa tilanteissa, kun huomaa yhtäkkiä olevansa pienempi kuin joku, jota on aina pitänyt itseään pienempänä. Tai on yllättynyt nähdessään kuvajaisensa näyteikkunasta, peilistä tms. Sitten taas on niitä hetkiä, kun olen kokenut ja nähnyt itseni punkerona. Ne taas on niitä hetkiä, kun täytyy muistuttaa itseään siitä, ettei lankea  "vielä vähän" ansaan.  mm tietää, mistä puhun ja sen hahmottaminen onkin tärkeää siinä vaiheessa, kun painoa tasaa ja ylläpitää.

Tsemppiä meille kaikille, AP

Kiitos tsempeistä AP! Vaatekaupoilla olenkin nyt törmännyt ihan uuteen haasteeseen, nimittäin sovituskopissa käymiseen 😅 Yleensä ostin vain kaikista isoimman, sovittamatta, jos kokoja oli esim. XXL tai XXXL. Tämä tosin kostautui välillä niin, että mitoitus oli jotain todella pientä eikä se suurinkaan mennyt päälle. Nyt sitten eilen Hulluilla päivillä olin menossa ostamaan taas isoimpia kokoja ja siinä niitä katsellessa ajattelin että nyt en kyllä uskalla, että pakko käydä sovittamassa, ja onneksi kävin, sillä vaatekoko olikin L.

-Pehmis 

Pehmis upeaa tulosta teet sinäkin. Me mennään oikeastaan aika samoilla lukemilla, vaikka painosi oli noin 10kg enemmän lähdössä kuin minulla, mutta olethan 15cm pidempikin. Nyt meidän BMI:t on varmaan aikalailla samat eli jossain 27 pinnassa. 

Itselläni lihaskuntoilu on ollut liian satunnaista ja mietin, että pitäisikö nyt bikinikuntoa varten tehdä jotain... olisi tässä reilut 2kk aikaa ennen seuraavaa Kreikan reissua. Hah. No, eipä tästä ryppykropasta mitään bikinikroppaa enää saa. Minkäs sille voi, että nahka on kokoa liian suuri ja uimapuvussa sen näkee. Ihan sama. Nautin siitä, että uimapuku on kokoa M kesällä ja ei tarvitse jännittää lentokoneessa, että riittääkö turvavyön pituus. En koskaan tarvinnut lisäpalaa, mutta se turvavyön pää lähestyi uhkaavaa tahtia ja montaa senttiä ei enää ollut jäljellä. Mietin jo mielessäni, miten kehtaan kysyä jatkopalaa. Tiedän, että lentoemoille se on rutiinia, mutta yllättäin se jatkopala-asia olisi nolottanut eniten oman perheen sisällä. Erityisesti miehen silmissä, vaikka kyllähän tuo jokaisen makkaran näki jatkuvasti. Jotenkin se olisi pakottanut minut kohtaamaan entistä selvemmin sen, kuinka ylilihava olen ja mieskin olisi saanut hävetä koneessa, ettei rouva mahdu enää edes normaaliin turvavyöhön. Ihan kuin sillä olisi sinänsä merkitystä. Ettei kukaan olisi huomannut, että olen lihava muuten... jotenkin sitä vaan pelkää "paljastuvansa", vaikka ei kai siinä nyt tarvitse olla kuin normaali näköaisti nähdäkseen realiteetit. Silti näin. 

Se mieltä painava ylipaino juuri aiheuttaa sen, että alkaa pikkuhiljaa pelkäämään tilanteita, joissa ylipainosta tulee rajoite tai ei pysty johonkin. Sama kuin olen nuorena ratsastanut ja en olisi ikinä kehdannut mennä niillä kiloilla tallille kyselemään hevosta. Siellä olisi sitten pohdittu, löytyykö riittävän rotevaa ratsua, ettei mene eläinrääkkäyksen puolelle. Pahimmillaan koko tallissa ei olisi ollut riittävän isoa ja vahvaa hevosta minulle. Nyt voisin jo mennäkin. 

Huomenna puntaripäivä. Nyt on hyvä fiilis ja ehkä se on taas mennyt alas.

Kymppikeiju

Kymppikeijun lentokokemukset ovat erittäin tuttuja. Viimeksi olen syksyllä ollut pari kertaa reissussa, ja silloin koin yhdessä koneessa, että jos kiloja tulee ihan vain parikin lisää, niin sitten on jatkopalan paikka. Huomasin senkin, että konemallien (tai istuinmallien) välilläkin on eroja. Oli aika ikävää, kun sai koneeseen mennessä pelätä, että nytkö osuu kohdalle sellainen vyö, joka ei riitä mun mahan ympärille :-( En ole vielä testannut, onko -11 kg auttanut tässäkin asiassa, mutta viimeistään kesäkuussa on turvavyötestin aika. Ei kai tuo ole pahemmaksikaan voinut mennä.

Fifty-Sixty

Mulla on paino laskenut suunnilleen kilon viikossa. Alkupaino 82, nytten 76.

Ikää jo 55 vuotta, pituus 168, ja syön neljää eri verenpainelääkettä. Toivon että saan tulevaisuudessa vähentää lääkitystä.

Liikun paljon ja syön pienempiä annoksia ja jos ei ole nälkä niin en sitten syö.

Tavoite on 71 kg, sillon olen normaalipainonen.

Vierailija kirjoitti:

Kymppikeijun lentokokemukset ovat erittäin tuttuja. Viimeksi olen syksyllä ollut pari kertaa reissussa, ja silloin koin yhdessä koneessa, että jos kiloja tulee ihan vain parikin lisää, niin sitten on jatkopalan paikka. Huomasin senkin, että konemallien (tai istuinmallien) välilläkin on eroja. Oli aika ikävää, kun sai koneeseen mennessä pelätä, että nytkö osuu kohdalle sellainen vyö, joka ei riitä mun mahan ympärille :-( En ole vielä testannut, onko -11 kg auttanut tässäkin asiassa, mutta viimeistään kesäkuussa on turvavyötestin aika. Ei kai tuo ole pahemmaksikaan voinut mennä.

 

Fifty-Sixty

Kyllä se oikeasti näkyy siinä vyössä! Itse huomasin jo ekalla aloituksen jälkeisellä reissulla, että vyötä jäi reilu vaaksallinen aiemman muutaman sentin sijasta. Siinä vaiheessa oli -14kg. Syksyllä, kun painonpudotus oli jo 30kg, jäi vyötä reippaasti. Nyt helmikuussa tuntui jo ihan normaalilta ja vyötä oli pilvin pimein siinä. Enkä täyttänyt istuintakaan niin ääriä myöten kuin aiemmin. Pieni asia, mutta samalla juuri palaa mieleen se tunne, kun veti sitä vyötä tiukalle ja kauhistuneena katsoi, että eihän tässä juuri ole enää ylimääräistä ja yksi kerta jonkun toisen maan halpislentoyhtiössä (jossa maassa ihmiset pienempiä) olen jatkopalan edessä. Seuraava matka onkin all inclusive eli todellinen koetinkivi. Ja vielä kaksi viikkoa. Juuri puhuttiin miehen kanssa, että maltilla mennään, mutta se on selvä, että takapakkia tulee. Kunhan ei liikaa ja yksikään ihminen ei ole lihava, koska lomalla söi vähän enemmän. Se on kyse siitä arjesta ja reissun jälkeen pitää sitten palata heti ruotuun. 

Sitä jotenkin ajattelee, että läskiksi paljastuminen olisi vältettävissä, jos on "normaali" eli ei jatkopaloja, huvipuistolaitteessa vielä menee tanko kiinni jne. Että kukaan ei huomaa mitään. 

Kymppis

Kympin ja Fixty-Sixtyn lentokone kokemukset on  pysäyttäviä. Tuollaisia asioita me ajattelemme. Samoin sitä, voiko istua pikkujakkaralle, jos se ei kestäkään. Olisi (omasta mielestä) tosi noloa, jos tuoli  jotenkin vinksahtaisi tai narahtaisi esim. kyläillessä ollessa, vaikka oikeasti emme tiedä onko tuoli ollut jo alkujaan hieman hatara liimauksiltaan, ruuvien kireydeltään tms. On ihanaa, kun täällä voi asioita, joita (aikakaan minä) ei oikein tohdi jakaa avoimesti läheisten(kään) ihmisten kanssa. Ne on niin henkilökohtaisia kokemuksia. 

Minua lämmittää kovasti, että tähän ketjuun kirjoittaa tuntemuksiaan niin monet, joista osa kertoo myös seuranneensa keskustelua, vaikkei ole aktiivisesti kommentoinut. Joku voi myös miettiä. miksi ihmeessä roikun täällä, kun olen saavuttanut tavoitteeni jo niin "kauan" sitten pysyen tavoitteessa lääkkeen lopettamisen jälkeenkin. Tämä keskustelu on minulle kuin pelastusrengas, oikeasti pelkään jos en selviäkään. Haen tästä  tukea ja tsemppiä itselleni.  On karmaisevaa lukea tutkimuksia, joiden mukaan paino on palautunut 1 v 7 kk tai 2 vuotta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Nyt ajattelen, että onneksi tuollaisia tutkimustuloksia ei tullut vastaan ohittaessani tavoitteeni ja lopettaessani lääkkeen.Tosin samoissa tutkimuksissa tulee esiin se, että monet luottivat lääkkeeseen tekemättä muutoksia ateriointiinsa tai liikuntaan. Hmm.... Samalla  tuli mieleen, että onko tutkimusryhmä maksanut lääkkeestä niin paljon kuin esim. me, vai ovatko he osallistuneet maksuttomaan lääkekokeiluun? Silläkin on merkittävä ero henkilöiden motivaatioon ja se tulisi huomioida kokonaisuudessa. Pelkästään jo tässä keskusteluryhmässä (vaikka onkin mini otanta) huomaa, että prosentuaalinen painonpudotus on keskimäärin suurempi kuin Mounjaron tutkimuksellinen  22%  1,5 vuoden aikana. 

Olen ehkä uppoutunut taas eri tutkimuksiin, koska oman painonhallintani kriittisin kohta (kesä) lähestyy odotetusti ja kiivaasti.  Pakko tunnustaa, että mieleeni on hiipinyt myös se, että voisin jotenkin manipuloida itselleni vielä "ylläpitoreseptin" (henkiseksi tueksi? takaportiksi?), jos jostain syystä painonhallinta kokisi taka-askeleita. On selvää etten saa myöhemmin reseptiä, jollen hae sellaista viimeistään nyt jotenkin pitkäaikaiseen ylläpitohoitoon viitaten tms. Eli melkoinen ajatusmylläkkä. Prosessissa on niin monta muutakin vaihetta kuin se näkyvin eli  painon putodotus. Tsemppiä meille kaikille- AP

Voi kuin ihania kirjoituksia taas täällä ketjussa :-) Ihan kaikki kirjoittajat antavat meille muille (ainakin minulle) todella arvokasta luettavaa. Välillä samaistun, kun ihmiset täällä uskaltavat suoraan kertoa sellaista, kuin esim. lähtöpainonsa. Välillä tekee teidän fiksuista huomioista uusia oivalluksia. 

Tuli esim. tuosta kilojen palautumisesta mieleen, että jos nyt Eli Lillyltä ja Novolta tulisi vielä lähivuosina näitä nykyisiä uusia pillereitä vielä parempia suun kautta otettavia - ja mieluiten hinnaltaan edullisia - lääkkeitä, niin sittenhän voisi tulevaisuudessa ottaa ne lääkkeet kyynärsauvoiksi, jos paino lähtee MJ:n jälkeen nousuun eikä halua alkaa piikittää taas. Tosin minulla on kyllä varmaan ainakin vuosi tätä MJ-elämää edessä vielä. 

Ja erittäin totta tuo, että meidän (jotka maksamme itse satoja euroja/kk Mounjarosta) tuloksethan ovat paljon parempia kuin nuo MJ:n testitulokset 72 viikon ajanjaksolle (n. 20 % pudotusta, eiks nii?). Hyvä kaikki me!

Fifty-Sixty

Hei Fifty-Sixty,

matkan varrella kiloista on puhuttu sadan gramman tarkkuuksilla :) Vaikka on selvää, että paino "näkyy" sellaisenaan on sitten isompi tai pienempi, niin jostain syystä live-elämässä painon kertominen tuntuu jotenkin tosi henkilökohtaiselta. Täällä taas  kun olemme kaikki samassa veneessä ja anonyymejä, kiloista puhuminen on helppoa. Lähtöpainoni oli siis 88,8 kg ja tavoitteeksi laitoin 20kg pudotuksen, kun se oli sellainen sopiva tasamäärä. Eli tavoitteeksi tuli 68,8 kg, mutta varauduin siihen, että painonpudotuksen päätyttyä paino vakiintuu nesteiden palauduttua yms. tasolle 69-72 kg. Kuitenkin paino putosi myöhemmin hieman lisää ja aamupainoni vaihtelee pääosin 63,2-64,4 välillä. 62 alkava aamupaino on hälytysraja, jolloin syön ehdottomasti enemmän. Tosin niin on käynyt vain pari kertaa. Ei haittaa, vaikka nousisi 2-3 kiloa, kunhan se tapahtuu hallitusti. 

Tavoitteen saavutettuani huomasin, että tuo 68,8 oli mielelle aika haasteellinen tavoite, koska tilanteesta riippuen voi olla tapahtumia, reissuja tms. jonka jälkeen aamupaino voi näyttää 1- 2 kg enemmän.  Kun tuohon 68,8 kiloon tulee reipas kilo, niin vaaka näyttää  seiskalla alkavaa lukua. Vaikka olisi kyse vain 100g heitosta, niin mielelle 69,9 kg on ihan eri asia kuin 70 kg tai 70,1 kg.  Siispä en ole pahoillani, että paino putosi tasaamisvaiheessa vielä hieman ja myöhemmin kesälaitumilta arkeen palatessa vielä vähän. Ihmisen mieli on niin ihmeellinen.

Tällainen kilopohdinta tähän päivään. Tsemppiä meille kaikille AP

Vierailija kirjoitti:

Korjaus edelliseen kirjoitukseen, eli terveellinen lukema vyötäröllä on alle 80 cm 😅

 

-Pehmis

Nuo ovat joskus 2000-luvun alussa neuvottuja lukemia. Nykyään naisten tavoite on alle 90-senttinen ja miesten tavoite on alle metrinen vyötärönympärysmitta. Asiantuntijat ovat tajunneet, että antamalla liian tiukkoja tavoitteita valtaosa lyö kokonaan läskiksi koko homman kun kerran ei ole mahdollisuutta onnistua. Jos sattuu olemaan leveärakenteinen rintakehästään tai lyhytselkäinen ja lonkkaluut korkealla, ei sille lyhyelle välille kovinkaan monella pääse syntymään mitään voimakkaasti sisäänpäin kääntyvää vyötärönkaarretta. 
Osa on viimeistään teini-iästään lähtien O- tai I-vartaloista. I voi muuttua O-vartaloksi kun vatsalihakset erkaantuvat toisistaan vuosien lihavuuden tai vaikka yhden normaalipainoisena eletyn raskausajan seurauksena. Jos vatsalihaksissa on erkauma, siinä ei auta mikään muu kuin plastiikkakirurgin veitsi ja kolmen kuukauden rauhallisempi elämä leikkauksen jälkeen. Sen verran tuskallista siitä leikkauksesta toipuminen on, että harva menee sellaiseen pelkästään esteettisten syiden vuoksi. 

Noista tuoleista, jakkaroista ja turvavöistä totean näin sivullisena, että aika harva taitaa tarkastaa ja kiristellä tuolien ja jakkaroiden liitostappeja sekä ruuvauksia, vaikka mitä todennäköisimmin vakuutusyhtiöt haluavat tietää tuollaiset asiat nykyäänkin jos tuoli hajoaa alta? Normaalipainoinen sukulaiseni kiipesi muovituolin päälle ja teloi itsensä pahasti. Vakuutusyhtiöstä tuli nopeasti palautetta siitä, että ei ole ok kiivetä seisomaan etenkään sellaisen muovituolin päälle, joka on yli kaksivuotias ja jota on pidetty päivänvalossa. Muovi ikääntyy ja väsyy ikääntyessään. Sen lisäksi päivänvalo haurastuttaa sitä eli ympäri vuoden kolme vuotta pihalla ollut puutarhatiloilla ei todellakaan ole mikään paras valinta kun päättää nopeasti pesaista ikkunan pihan puolelta. 

Useimmat lentoyhtiöt neuvovat käyttämään turvavyötä mieluiten koko lennon ajan turbulenssiriskin vuoksi. Jouduin kerran lennolla turbulenssiin ja turvavyöni oli kiinni. Siitä huolimatta pidin kaikin voimin kiinni edessäolevasta istuimesta ja yritin painaa omaa päätäni täysillä vasten oman istuimeni selkää. Minä siis laitan vyön aina verrattain tiukasti kiinni. Siitä huolimatta tuntui siltä, että olisin irtoamaisillani istuimestani. 

Siinä vieressä oli käytävällä kävelemässä pari ihmistä, jotka onnekseen sentään välttivät halkaisemasta kallonsa koneen kattoon. Turbulenssi rojautti heidät käytävälle ja veri virtasi. En tiedä, hakivatko ja saivatko jotain korvauksia matkavakuutuksesta jälkeenpäin. Silloin tuli kyllä mieleen, että sillä ei ole mitään väliä onko siinä turvavyössä jatkopala. Pääasia on se, että on vyö ja se pitää mieluiten tiukasti istuimessa kiinni. Vaikkei henki menisikään turbulenssissa, on jo sekin että hampaat hajoavat kun ei ole kiinnivyötettynä, ikävä seuraus. Eivätkä ne muutkaan vammat sen mukavampia ole. Voi olla, ettei vakuutusyhtiö korvaa välttämättä mitään jos ei ole ollut lentokoneen liikkuessa turvavyöllä kiinni istuimessaan. 

Jatkopalan vuoksi ei siis kannata potea. Tärkeintä on se, että turvavöitä käytetään niin oman kuin myös muiden matkustajien turvallisuuden takaamiseksi. On lentoyhtiöltä todellista ajattelemattomuutta, mikäli ei ole tarjolla riittävänpituista jatkopalaa jokaiselle.