Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Pahoittelut tuppautumisesta ketjuun, kun olen pudottanut painoa ilman lääkettä n. 20 kg, mutta sattui silmiini tuo keskustelu jatkuvasta nälästä. Minulla on nyt viime aikoina tullut jatkuvaa nälän tunnetta. Aiemmin söin lounaaksi yleensä aina keiton eikä koskaan ollut nälkä ennen n. klo 17. Nyt huomaan, että jo lounaalla on "tärinäolo" eikä keitto riitä ja koko illan on nälkä, vaikka syön reilusti ja reilusti myös kasviksia ja marjoja. Minulla on diabetes ja sokeriarvot on nykyään normaalit, mutta edelleen lääkitys sama. Olenkin alkanut miettimään, että voiko olla niin, että verensokerit ovatkin alkaneet laskea liian alas, joka saa tärinäolon ja nälän, koska tällaista nälkää ei ole todellakaan ollut aiemmin. Tämä toki selviää sokereita mittaamalla ja pitää keskustella lääkityksestä lääkärin kanssa. 

Kuulostaa tutulta (viesti 1881). Tosin minulla ei ole eikä ole ollut diabetestä, mutta nuorena kuitenkin ensimmäinen laihdutukseni oli suunnilleen tuollainen. Sitten elimistö rupesi pistämään hanttiin ja totesi, että nyt ollaan nälkäkuoleman partaalla. Kilot tulivat takaisin korkojen kanssa. Jokainen uusi laihdutus oli entistä vaikeampi, ja lopulta jo laihduttamisen ajatteleminen lihotti. Ja huom., laihdutin aina nimenomaan terveellisesti syömällä, aina kulloisenkin ravintotieteen parhaan tietämyksen mukaan. Nyt ehdotan, että ennenkuin kilot rupeavat tulemaan takaisin, menet lääkäriin ja kerrot tuon kaiken. Voit varmaan saada nälän hallintaan MJ-reseptin jo pelkästään diabeteksen takia. Olet tekemisissä lajimme kaikkein vanhimman ja kaikkein monimutkaisimman mekanismin kanssa, joka voittaa aina.

mm

Hei kaikille, on ollut ihana lukea teidän kokemuksianne täällä. Hyviä vinkkejäkin olen saanut.

Aloitin oman matkani Mounjaron kanssa tasan 8 viikkoa sitten. Alkupaino oli 88 kg ja tähän mennessä kiloja on lähtenyt 5,5 kg. Matka jatkuu.

Olen suurimman osan elämästäni ollut todella hoikka, alle 50 kg ( pituus 160 cm) ja treenaamisen aloittamisenkin jälkeen paino oli 50-60 kg välillä. Kunnes tuli vaihdevuodet. Paino nousi hurjasti muutamassa vuodessa, vaikka edelleen liikuin ja söin normaalia kotiruokaa. Alkuun en asiasta välittänyt, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen kokeillut mm.hypoxit ja 8 viikkoa-dieetit painonnousun suitsimiseksi. Mikään ei auttanut. Siksi päädyin hankkimaan Mounjaro-reseptin tammikuussa. Ekat 5 viikkoa meni aloitusannoksella  2,5, sitten pari viikkoa 3,75 ja nyt kaksi kertaa olen pistänyt 5,0 mg. Nämä kaksi viimeisintä kertaa olen myös pistänyt reiteen vatsan sijasta, koska aina pistopäivän jälkeen oli 2-3 pv aikamoista närästystä, huonoa oloa ym. Nyt näitä oireita ei enää ole, onneksi.

Kilojen tippumisen ohella parasta on ehdottomasti ollut oman energisyyden huomattava lisääntyminen. Tietynlainen aivosumu, väsymys, on poissa, liikunnan määrä viikossa on tuplaantunut jne. 
Tavoitepainoni on ehkä jossain 65-68 kg tienoilla. En ole sitä tarkasti määritellyt ja haluankin päättää asian vasta, kun olen lähempänä tuota tavoitetta. Noihin aiempiin kilomääriini en edes halua.

Tervetuloa mukaan GW ja sinä anonyymi O:lla projektisi aloittanut. Mukava kuulla myös sinusta Neppari.

GW:n pohdintaan liittyen en tiedä, miten muilla on mennyt, mutta  huomasin oman pudotusprojektin aikana, että saunajuoma ei oikein vaan huvennut. En ollut silloin vielä lukenut, että lääke voi vaikuttaa myös alkoholin "maistumiseen", mutta niin se vain on. Jostain syystä sitä vaan ei pystynyt juomaan. Eli jos ennen olisi juonut illan aikana esim. 6 lasia viiniä tms., niin jotenkin vain sai ihan sinnitellä, että seurassa sai nautittua  edes 1-2 lasia, mutta se ei ollut mielekästä. Muuta huomioita alkoholin osalta en huomannut esim. että olisi humaltunut jotenkin yllättäen tai alkanut tanssimaan pöydillä tms. Joten ole huoletta GW, hyvin se viikonloppu menee. 

Keskustelu neulanpituuksista on mielenkiintoinen, koska minähän pistin ihan todella pitkällä neulalla verrattuna neuloihin, joita nyt on kyniin. Lääke oli aloittaessani uusi myös hoitajalle, joka näytti minulle ekan piston. Silloin ei ollut vielä kynää vaan liuoksia, jotka otin itse pullosta. Hoitaja luki, että lääke pistetään ihon alle ja neulan pituus oli neulalistan ohjeistuksella 2,2 cm. Järkyttävän pitkä ja olikin etsimistä pistoskohdasta ettei pistos sattunut. Myöhemmin olen huomannut, että kynän neulat on ihan erilaisia. Eli ei mennyt ihan putkeen minun neulavalikoimani, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Joka tapauksessa on mielenkiintoista lukea niistä havainnoista, joita kukin on tehnyt ihan jo pistämiseen liittyen.

Sitten O:ta aiemmin käyttäneelle -> Samoin kuin Ozempicista monet ostavat isomman kynän ja käyttävät siitä vain osa-annoksia (viikkohinta muodostuu edullisemmaksi) ja samoin monet ovat kirjoittaneet ottavansa neulalla loputkin kynän lääkkeestä talteen. Toivottavasti saat loppubuustiin avun Mounjarosta.

Neppari -> vau, olet jo melko lähellä tavoitettasi. Ihailen todellakin tuota määrätietoista etenemistäsi. Paino putoaa hallitusti, ja 10 kg on jo sellainen määrä, että sen kyllä huomaa muutkin kuin sinä itse. Hienoa kuulla etenemisestäsi.

Tsemppiä meille kaikille,

AP

Apua, lähetin edellisen viestini huomaamatta näitä uusimpia, tämän sivun viestejä.  1881 on oikeilla jäljillä, että tuo diabetes lääkityksen taso kannattaa tarkistaa lääkärin kanssa.  

Sitten toinen on tuo nälkävelka. Kauanko siitä on, kun saavutit tavoitteesi?  Eri lähteissä ja artikkeleissa nostetaan usein esiin juuri tuo pohjaton nälkä mikä voi 85-95%:lle tulla painonpudotuksen jälkeen. Tämä voi tapahtua riippumatta siitä, miten painoa on pudottanut. Joten tämä yhdistää meitä kaikkia omissa painonhallinnan prosesseissa. Niin kuin mm kirjoittaa,  se on taistelu jossa keho yleensä vetää pidemmän korren, jos  nälkävelka syntyy. Silloin keho pyrkii hakeutumaan aiempaan painoon keinolla millä hyvänsä. Tähän pohjautuu myös se, miksi lääkettä suositellaan jatkettavan tavoitteen saavuttamisen jälkeenkin aikaa X painon tasaantumiseksi.

Pidempään ketjua lukeneet ovat jo saaneet lukea ainakin 100 kertaa siitä, että ainakaan luin tutkimuksesta, jossa korostettiin sitä, miten suuri merkitys ensimmäisellä vuodella painon pudotuksen jälkeen on. Eli jos saa painon pysymään vuoden halutulla tasolla, jatkossa se helpottuu ja keho tavallaan alkaa antamaan periksi pikku hiljaa. Tämä on asia, minkä hahmottaminen oli itselleni todella iso juttu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihan oikeasti se tavoitepainon saavuttaminen on vasta yksi steppi koko projektissa ja homma jatkuu sen jälkeen edelleen. Painon pudottamisen lopettaminen, painon tasaaminen, painon ylläpito jne.  1881 on nyt todennäköisesti sinä kohtaa, että keho alkaa kiukutella ja tavoittelee painoa ylöspäin.  En ole diabeetikko, mutta jos sinulla on empaattinen lääkäri, tuohon  nälkävelan hallintaan voisi olla apua lääkkeen vaihtamisella. Eikös myös Ozempicia käytetä juuri tuohon? Olisi se kohtuutonta, jos et saisi apua tässä kohtaa, kun olet kuitenkin kyennyt pudottamaan painoa noin paljon.

Tervetuloa mukaan keskusteluun myös 1883. On kiva aina kun lukea muiden kokemuksia. Tsemppiä projektiisi.

-AP

Lopetin kuukausi sitten Ozempicin käytön. Sitä ennen olin käyttänyt ko. lääkettä ihan minimiannoksella.

Nyt olen tullut tällä viikolla siihen vaiheeseen, että kaikki maistuisi. Ihan hurja ero lääkkeen käytön aikaiseen oloon. Suorastaan pelottaa, miten hanskaan tämän tilanteen. Vaaalla käyn nyt joka aamu. Todella haastavaa!

Reseptillä olisi vielä yksi kynä ja mietin jo sen hakemista, jos tilanne ei helpotu tämän viikon jälkeen. Joskos tämä olisi vain hetkellinen tilanne. Millaisia kokemuksia teillä muilla lopettaneilla on nälän tunteen kasvusta ja miten olette päässeet vaiheen yli?

Hae se vika kynä jos sellainen mahdollisuus on. Ota pistoksia vaikka harvemmin. Jos lääke auttaa, niin miksi kärsisit hirveästä nälästä.

Alan olla aika paniikissa. Joku kirjoitti, että suurin osa laihduttaneista kärsii jossain vaiheessa näläntunteesta. Ne on juuri niitä katkeamispisteitä, jotka tunnistan itsekin kohdanneeni. Keho kaipaa totuttuun painoon. Sillä ei ole väliä, kuin nopeasti tai hitaasti on painonsa pudottanut. Ihan hurjaa. Itse olin varmaan ketjun pahin hosuli (eikä se ole mikään tavoiteltava meriitti).

Omalla osalla tuo nälän tunne oli ohi menevää, mutta ne kaksi päivää, jolloin podin sekä ruokahälyä, että raastavaa nälkää, olivat ihan hirveitä. Miten selviytyä ja säilyttää balanssi. Huoh! Onneksi itselle sattui sellainen lääkäri, joka kirjoitti reseptin suoraan vuodeksi ja useammassa kynä koossa. Pitää vaan itse vielä priorisoida ja ostaa kynät. Tunnistaa niitä sallittuja ruokia pahimpaan hätään ja tehdä muita selviytymiskeinoja pahanpäivän varalle.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kuukausi sitten Ozempicin käytön. Sitä ennen olin käyttänyt ko. lääkettä ihan minimiannoksella.

 

Nyt olen tullut tällä viikolla siihen vaiheeseen, että kaikki maistuisi. Ihan hurja ero lääkkeen käytön aikaiseen oloon. Suorastaan pelottaa, miten hanskaan tämän tilanteen. Vaaalla käyn nyt joka aamu. Todella haastavaa!

 

Reseptillä olisi vielä yksi kynä ja mietin jo sen hakemista, jos tilanne ei helpotu tämän viikon jälkeen. Joskos tämä olisi vain hetkellinen tilanne. Millaisia kokemuksia teillä muilla lopettaneilla on nälän tunteen kasvusta ja miten olette päässeet vaiheen yli?

Tuo kuukausi lääkkeen lopettamisen jälkeen on se hetki, kun periaatteessa koko lääkkeen vaikutus poistuu kehosta ja sitten ollaan ns. omillaan. Pistoslääkkeiden vaikutus on pitkäaikainen ja sen teho hiipuu pikkuhiljaa. Lääkkeen lopettaessani tutkin paljonkin noita lääkkeen puoliintumisaikana ja laskin sitä, koska viimeinenkin millihippu on kadonnut. Hieman kyllä jänskätti miten käy, koska olin äkkinäisen aloituspäätöksen aikaan en edes ajatellut mitä sen jälkeen , kun on tavoitteessa. Pidin jotenkin itsestään selvänä, että lääke lopetetaan, kun on tavoitteessa. En oikeastaan edes ajatellut sitä mitenkään aloittaessani. Matkan varrella sitten tietoisuus parani ja laoin miettimään asiaa tarkemmin. Tämä herätys syntyi, kun hakiessani taas kerran lääkettä, farmaseutti totesi, että yleensä paino lähtee sitten nousemaan, kun lääkkeen lopettaa. Niinpä mietin asiaa tarkemmin. Päätin kuitenkin lopettaa lääkkeen ja sitten jos minulle olisi tullut lääkkeen lopettamisen jälkeen pohjaton nälkä, olisin palannut ilman muuta lääkitykseen. Kukaan ei voi ennakkoon tietää miten oma keho reagoi eikä sen sen suhteen olla parempia tai huonompia. Uskon silti, että minua auttoi kurinalainen metaalinen työ ja havainnointi. En jättänyt mitään pois ruokavaliostani, en välttänyt mitään, söin kaikkea mitä halusin, mutta vähemmän. Rajusti annoskokoja pienentäen  ja ruokailuaikoja rajoittaen. Edelleen pitäydyn tarkasti siinä ettei annoskoot kasva ja minulle erityisen tärkeää on muistuttaa itselleni  - älä santsaa.  Vaikka sillä hetkellä tuntuu, että tarvitsisi vielä jotain, niin puolen tunnin tai tunnin kuluttua huomaa, että oikeasti söikin ihan riittävästi. Samoin se ruuan kanssa viipyily, pitkä pureskelu ym. auttaa siinä, että tulee kokemus siitä, että ruoka tyydyttää. Huomaan, että aiemmin söin paljon nopeammin, pureskelin vähemmän ym. ja jotenkin halusin lisää. Ehkä kiirehdin syömistä ihan turhaan.

Joka tapauksessa, pohjaton nälkä painon pudotuksen jälkeen ei lukemani perusteella ole mitenkään poikkeuksellista ja siitä kärsii melko monet on pudotuksessa ollut lääke mukana tai ei. Lääkeavusteisen painonpudotuksen ollessa kyseessä, kannattaa ilman muuta jatkaa ylläpitolääkityksellä silloin, kun sitä tarvitsee. Keholla menee muitenkin aikaa, että se tottuu ja hyväksyy saavutetun painon "oikeaksi" painoksi.  

Tsemppiä meille kaikille,

AP

Vierailija kirjoitti:

Apua, lähetin edellisen viestini huomaamatta näitä uusimpia, tämän sivun viestejä.  1881 on oikeilla jäljillä, että tuo diabetes lääkityksen taso kannattaa tarkistaa lääkärin kanssa.  

Sitten toinen on tuo nälkävelka. Kauanko siitä on, kun saavutit tavoitteesi?  Eri lähteissä ja artikkeleissa nostetaan usein esiin juuri tuo pohjaton nälkä mikä voi 85-95%:lle tulla painonpudotuksen jälkeen. Tämä voi tapahtua riippumatta siitä, miten painoa on pudottanut. Joten tämä yhdistää meitä kaikkia omissa painonhallinnan prosesseissa. Niin kuin mm kirjoittaa,  se on taistelu jossa keho yleensä vetää pidemmän korren, jos  nälkävelka syntyy. Silloin keho pyrkii hakeutumaan aiempaan painoon keinolla millä hyvänsä. Tähän pohjautuu myös se, miksi lääkettä suositellaan jatkettavan tavoitteen saavuttamisen jälkeenkin aikaa X painon tasaantumiseksi.

Pidempään ketjua lukeneet ovat jo saaneet lukea ainakin 100 kertaa siitä, että ainakaan luin tutkimuksesta, jossa korostettiin sitä, miten suuri merkitys ensimmäisellä vuodella painon pudotuksen jälkeen on. Eli jos saa painon pysymään vuoden halutulla tasolla, jatkossa se helpottuu ja keho tavallaan alkaa antamaan periksi pikku hiljaa. Tämä on asia, minkä hahmottaminen oli itselleni todella iso juttu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihan oikeasti se tavoitepainon saavuttaminen on vasta yksi steppi koko projektissa ja homma jatkuu sen jälkeen edelleen. Painon pudottamisen lopettaminen, painon tasaaminen, painon ylläpito jne.  1881 on nyt todennäköisesti sinä kohtaa, että keho alkaa kiukutella ja tavoittelee painoa ylöspäin.  En ole diabeetikko, mutta jos sinulla on empaattinen lääkäri, tuohon  nälkävelan hallintaan voisi olla apua lääkkeen vaihtamisella. Eikös myös Ozempicia käytetä juuri tuohon? Olisi se kohtuutonta, jos et saisi apua tässä kohtaa, kun olet kuitenkin kyennyt pudottamaan painoa noin paljon.

 

Tervetuloa mukaan keskusteluun myös 1883. On kiva aina kun lukea muiden kokemuksia. Tsemppiä projektiisi.

 

-AP

Hei,

Kiitos viestistä ja kiitos myös toiselle kommentoijalle. Tässä siis numero 1881. Sinänsä en ole vielä tavoitepainossa vaan ylipainoa on vielä n. 15 kg. Paino on pysynyt nyt samassa vuoden. Tiedän, että pitäisi laskea kaloreita, mutta olen tietoisesti opetellut nyt elämään niin, että paino ei lähde nousemaan. Sen takia tämä yhtäkkinen "tärinänälkä" tuntuukin oudolta. Voihan olla, että diabetes on mennyt remissioon, koska sokeriarvot on normaalit ja siksi tuo nykyinen lääkitys on liian suuri. Kohta on onneksi lääkäriaika niin keskustelen siellä. 

Tämä paino on itse asiassa se, jossa olin ennen kymmenien kilojen lihomista pitkän aikaa eli tämä nykyinen paino saattaa olla se, johon keho pyrkii. Toki painoon vaikuttaa väsymys, nukkuminen, elämäntilanne jne, että aika monta asiaa tähän vaikuttaa. 

Kommentoin taas uudelleen tuota laihdutuslääkkeistä huutelua. En käsitä, kuinka hanakoita ihmiset on kommentoimaan asiaa ja vielä iloisesti täysin ymmärtämättä edes, mistä on kyse. Ja ihan fiksutkin ihmiset. Seuraan netissä useampia "julkkiksia", jotka ovat julkisuudessa enemmän älynsä ja sanansäilänsä takia kuin sen takia, että huulet on oikealla tavalla tötteröllä. Silti nämä sinänsä älykkäät ihmiset huutelee sumeilematta siitä, kuinka on huvittavaa koko lääkejuttu, koska ihmisen pitäisi syödä vain vähemmän, eikä hoidella asiaa lääkkeillä. 

Hirveä huuto siitä, että pienikin keskustelu lääkkeiden Kela-korvattavuudesta on heidän mielestään merkki järjettömyydestä, koska läskin pitää itse vastata läskeistään ja syödä vaan vähemmän. Kukaan ei ole kiinnostunut ylipainon kustannuksista sitten toisesta päästä. En minäkään tarkoita, että näitä kalliita lääkkeitä alettaisiin kaikille korvata, mutta ehkä riittävä ylipaino ja säännöllinen seuranta painonlaskussa voisi olla ne syyt, joilla sen korvauksen saisi. Kuitenkin lääkärit selittää, kuinka lihavuusleikkauksia pitäisi lisätä ja nehän vasta kalliita onkin. En ymmärrä, miksi lihavuusleikkausten merkittävä lisääminen ei ole mitään muutenkin kuormittuneessa terveydenhuollossa, mutta lääkkeet on täysin out yhteisestä kassasta. 

Vaikka olen jo vanha ja periaatteessa en välitä vieraiden ihmisten kommenteista netissä, niin silti se hiukan jopa sattuu lukea näitä "läskillä ei ole itsekuria" tai "läski haluaa vaan hoitaa lääkkeillä asian, kun ei viitsi syödä vähemmän ja ottaa vastuuta itse asiasta". Tämä on oikeasti se kommentoinnin taso, jota tulee aidosti hyvissä töissä olevilta, korkeista asemista eläköityneiltä ja korkeasti koulutetuilta ihmisiltä. Vaikea ymmärtää tätä vihamielisyyttä asiaan. Joku ihmeellinen kateus. Pelko, että joku laihtuisi helpolla? Pelko, että oma status alenee, jos ei voi halveksia enää lihavia kanssaihmisiä? 

Kymppikeiju

Voi Kymppi - olipa hyvä kirjoitus asenteista painonhallinnan lääkkeisiin.

Tämän ketjun aloitussanoissa ... " Olen aiemmin kokenut laihdutuslääkkeet ja muut painon hallinnan poppakonstit hieman säälittäviksi, mutta mieli on muuttunut, kun aiemmin hyväksi koetut tavat painonhallinnassa eivät tunnu enää tepsivän" ... kiteytyy osin se, mitä tietämättömyys saa aikaan. Sitten, kun asia on omakohtainen ja kolahtaa, niin mieli myös avartuu ja sai ainakin minut tutkitun tiedon ääreen.  Kaikki ei ole aina ihan niin helppoa kuin kuvitellaan. On helppo syyllistää, jos asia ei ole omakohtainen. 

Tsemppiä kaikille

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, lähetin edellisen viestini huomaamatta näitä uusimpia, tämän sivun viestejä.  1881 on oikeilla jäljillä, että tuo diabetes lääkityksen taso kannattaa tarkistaa lääkärin kanssa.  

Sitten toinen on tuo nälkävelka. Kauanko siitä on, kun saavutit tavoitteesi?  Eri lähteissä ja artikkeleissa nostetaan usein esiin juuri tuo pohjaton nälkä mikä voi 85-95%:lle tulla painonpudotuksen jälkeen. Tämä voi tapahtua riippumatta siitä, miten painoa on pudottanut. Joten tämä yhdistää meitä kaikkia omissa painonhallinnan prosesseissa. Niin kuin mm kirjoittaa,  se on taistelu jossa keho yleensä vetää pidemmän korren, jos  nälkävelka syntyy. Silloin keho pyrkii hakeutumaan aiempaan painoon keinolla millä hyvänsä. Tähän pohjautuu myös se, miksi lääkettä suositellaan jatkettavan tavoitteen saavuttamisen jälkeenkin aikaa X painon tasaantumiseksi.

Pidempään ketjua lukeneet ovat jo saaneet lukea ainakin 100 kertaa siitä, että ainakaan luin tutkimuksesta, jossa korostettiin sitä, miten suuri merkitys ensimmäisellä vuodella painon pudotuksen jälkeen on. Eli jos saa painon pysymään vuoden halutulla tasolla, jatkossa se helpottuu ja keho tavallaan alkaa antamaan periksi pikku hiljaa. Tämä on asia, minkä hahmottaminen oli itselleni todella iso juttu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihan oikeasti se tavoitepainon saavuttaminen on vasta yksi steppi koko projektissa ja homma jatkuu sen jälkeen edelleen. Painon pudottamisen lopettaminen, painon tasaaminen, painon ylläpito jne.  1881 on nyt todennäköisesti sinä kohtaa, että keho alkaa kiukutella ja tavoittelee painoa ylöspäin.  En ole diabeetikko, mutta jos sinulla on empaattinen lääkäri, tuohon  nälkävelan hallintaan voisi olla apua lääkkeen vaihtamisella. Eikös myös Ozempicia käytetä juuri tuohon? Olisi se kohtuutonta, jos et saisi apua tässä kohtaa, kun olet kuitenkin kyennyt pudottamaan painoa noin paljon.

 

Tervetuloa mukaan keskusteluun myös 1883. On kiva aina kun lukea muiden kokemuksia. Tsemppiä projektiisi.

 

-AP

Hei,

 

Kiitos viestistä ja kiitos myös toiselle kommentoijalle. Tässä siis numero 1881. Sinänsä en ole vielä tavoitepainossa vaan ylipainoa on vielä n. 15 kg. Paino on pysynyt nyt samassa vuoden. Tiedän, että pitäisi laskea kaloreita, mutta olen tietoisesti opetellut nyt elämään niin, että paino ei lähde nousemaan. Sen takia tämä yhtäkkinen "tärinänälkä" tuntuukin oudolta. Voihan olla, että diabetes on mennyt remissioon, koska sokeriarvot on normaalit ja siksi tuo nykyinen lääkitys on liian suuri. Kohta on onneksi lääkäriaika niin keskustelen siellä. 

 

Tämä paino on itse asiassa se, jossa olin ennen kymmenien kilojen lihomista pitkän aikaa eli tämä nykyinen paino saattaa olla se, johon keho pyrkii. Toki painoon vaikuttaa väsymys, nukkuminen, elämäntilanne jne, että aika monta asiaa tähän vaikuttaa. 

Keho unohtaa sen edellisen alemman painon, kun painoa tulee lisää - eli minusta oireesi vaikuttavat juurikin siltä, että nyt alkaa tulla kuuluisa jojoilmiö. Tilastojen mukaan - oliko se nyt 95% (kumminkin yli 90%) laihduttajista kokee tämän. Todennäköisyydet ovat sen puolella, että näin käy sinullekin. Onhan se mahdollista, että diabeteslääkitys vaikuttaa, en tiedä - mutta onhan MJ:kin diabeteslääke muuten, tiesitkö. Alunperin jotkut jenkit huomasivat, että ai, tämähän laihduttaa, ja siitä lähti MJ:n käyttö laihdutuslääkkeenä.

mm

Iloisempaa juttua. Paino tänä aamuna alempana kuin koskaan eli 73,2kg. -0,5kg viikossa. Hidasta toki, mutta nyt suunta on selvästi kääntynyt ja olo kevenee taas. Aiempi tavoite eli alle 70kg maaliskuun lopussa ei taida onnistua edes vapuksi, mutta joka tapauksessa nyt mennään taas. Odotan, että saan itsestäni irti säiden lauhduttua ja teiden sulettua taas kävelymoodin ja se toivottavasti laittaa taas "vauhtia". Olisin erittäin tyytyväinen tuohon 0,5kg/vko tahtiin tässä vaiheessa, koska sekin olisi 2kg/kk. 

Lueskelin netistä kauhukseni, että piikkien kokoa ollaan pienentämässä eli nämä golden doset loppuisi sitä myöten. Se on aika iso ero, saanko 15mg:n kynästä 8 vai 10 7,5mg:n annosta. Huhtikuussa kuulemma alkaa Euroopan maissa tulla tuota uutta kynäkokoa ja se tarkoittaa sitä, että pitänee kirmata apteekkiin hakemaan ennen sitä jo seuraava kynä jääkaappiin. Aiemmin laskeskelin, että seuraava tarvitsisi ostaa vasta toukokuulla, mutta kaipa se on haettava nyt aikaisemmin jo. Säilytysaikahaan noissa on hyvin, kun ovat avaamattomia paketteja. Mietin sitäkin, että pitäisikö ostaa jopa kaksin kappalein. 

Kymppikeiju

Vaikka on vasta maaliskuu, niin ilmassa on selkeästi kevään tuntua. Se tarkoittaa sitä, että tuota pikaa on taas lempivuodenaikani kesä. Kesään liittyy myös se, että se on minulle seuraava koetinkivi. Kesällä on koko ajan jotain ja sosiaalinen syömiseni tulee taas testattua. Viime kesä meni kuin menikin ihan hyvin, mutta silti se on ollut ajanjakso jolloin ollen tämän 1 vuoden ja 2,5 kk:n aikana ollut tiukimmillani ja joutunut tietoisesti seuraamaan kaikkein eniten syömistäni jne. Tietysti kesällä fyysinen arkiaktiivisuuskin on kiivaampaa, joten se on ihan hyvä juttu.

Kesään liittyen tuli mieleen kaikkia muistoja ja retkipäiviä ystävien kanssa. Noiden muisteloiden myötä tuli mieleen yksi asia, mihin painon putoaminen on vaikuttanut merkittävästi ja se on selän ja jalkojen (jalan) haasteiden vähentyminen/häviäminen. Koska kipuja ei ole ollut, en ole ajatellut asiaa enempää. En jotenkin olen edes tajunnut miten paljon ylipaino on vaikuttanut liikkuvuuteen ja selästä säteileviin kipuihin. Koska selkäni haasteet  liittyivät alunperin loukkaantumiseen, olen jotenkin ajatellut että paino ei olisi siinä suhteessa niin määrittävä tekijä, mutta kuinkas ollakaan, selkähaasteeni ovat kadonneet käytännössä kokonaan. Ihan uskomatonta mikä muutos. En ole jotenkin huomannut miten merkittävä muutos on, mutta nyt kun tuli mieleen yksi kesäretki, muistan että jouduin venyttämään selkää ja sietämään jalan hermokipua ja pysähtyilemään melkoisten kipujen vaikutuksesta. Nyt sellaista ei ole. Tämä on asia, josta olen erittäin kiitollinen.

Tsemppiä meille kaikille,

AP

Ap, se on ihan totta. Toki minun ylipainoni oli niin valtava, että tiedostin sen olevan osasyy, etten jaksaisi millään portaita yhtä kerrosta enempää, en kävellä kaukaa parkkipaikalta, isot marketit tuntui uuvuttavalta jne. Mutta silti on ollut karmivaa tajuta, kuinka paljon tämä keventyminen on lisännyt arjessa liikkumista ja ennen kaikkea sitä, että 3-4 kerrosta portaita ei tunnukaan enää vuoren päälle kiipeämiseltä vaan kipitän ne helposti ylös. Tai töissä jaksan liikkua enemmän ja nopeammin. En tee varsinaisesti liikkuvaa työtä ja osan työajasta istun, mutta työn luonne on sellainen, että joudun liikkumaan työtilassani ihmisen luota toisen luokse vähän oman maun mukaan. Nyt painan kuin aropupu ympäriinsä. 

Kesä todella on haastava. Jäätelöt jäi viime kesänä niin vähiin, että söin yhden ainoan Pirkka-tuutin ja jokusia mehujäitä. Normaalisti kesällä on mennyt kaikkea ja kaksin käsin. Aino-jäätelöt olivat aiemmin herkkuni. Sieltä paria eri makua kulho täyteen ja nam. Yritän pitää kiinni siitä, että jotkut minihurrikaanit tmv. ovat meidän perheen kesäjäätelöitä. Niissä kaloreita on alle sata kappaleessa. Sekin tuo sen ilon ja maun, mutta ei mene mässyn puolelle. Loma ylipäätään on haastavaa, koska kotona on jääkaappi lähellä ja erityisesti teiniä pitää pitää ruuissa, joten koko ajan pitää olla syömistä. Tuollaisen urheilevan teinipojan tarve ruualle on jatkuva ja se tarkoittaa, että aina pitää olla jotain lämmitettävää ja jääkaapissa muuten vaan syömistä pilvin pimein. Joskus olen miettinyt, että helpointa olisi asua yksin ja katsella jääkaapin valoa heikkoina hetkinä. Mutta ei nyt sentään. En mä perheestä sentään ala luopua sen takia, että lihomisriski on olemassa...

Kymppikeiju, jolla BMI nyt 27,9 ja normaalipainoon 7,8kg. Takana 41,2kg ja 28.3. tulee tasan vuosi tämän alkamisesta.

Aivan mieletön painon pudotus perhearjen keskellä Kymppikeiju. Laskennallisesti olet ylittänyt jo 84% jos tavoitteena pidetään normaalipainoa . Se on melkoinen prosenttiosuus. Miten todennäköisenä pidit vuosi sitten sitä. että olisit tässä tilanteessa kuin nyt olet?

Huvittaa tuo "tyhjän jääkaapin" illuusio, ajattelin taannoin ihan samaa. Hirvittää kun mies kantaa sinne kaikenlaisia mielitekojaan. Nyt jo osaan ohittaa silmilläni kaiken "turhan" ja otan vain sitä, mitä ajattelin, mutta eihän se kiva ole kun siellä on kaikkea houkutuksia. Siltikin samoilla linjoilla kanssasi - ei luovuta rakkaista, vaikka ne hieman tuo haastetta  prosessiin :)

Tsemppailupuuhia kaikille

Ap

Itselläni nyt 3 viikkoa takana 2,5 mg aloitusannoksella ja painossa ei ole tapahtunut mitään muutoksia. En ole lihonut, mutta en ole kyllä laihtunutkaan. Minun pitäisi vielä pudottaa n. 10kg, että olisin normaalipainoinen, ja toki olisi hyvä, jos lähtisi vähän enemmänkin. Onkohan kenelläkään muulla ollut samaa, että tuolla annosmäärällä ei vielä tule tuloksia? Luin, että tuo 2,5mg toimii annoksena joka totuttaa kroppaa uuteen lääkkeeseen. Liikun kuitenkin paljon (aerobista ja kuntosalitreeniä 4-5 krt viikossa) ja kaloreita tulee alle 1500 kcal. Siksi on vähän harmi, että paino ei ole tippunut ollenkaan. 

Lääkäri kirjoitti reseptin myös 15mg annokseen ja sanoi, että voin jakaa siitä itselleni pienempiä annoksia, mutta voisiko joku kertoa, miten tuo annosten jakaminen toimii? Edullisemmaksi tulisi hankkia tuo isompi annos ja jakaa siitä, mutta minulla lyö ihan tyhjää, miten se jakaminen käytännössä tehdään. :D 

Tutustuin tutkimustuloksiin painonhallinnasta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Suurimmalla osalla paino lähtee nousemaan ja vuosi lääkkeen lopettamisen jälkeen huomattava osa on lihonnut 2/3 laihduttamastaan painosta. 

Tutkimusten perusteella suositus lääkkeen jatkuvaan käyttöön kannattaa huomioida. Laihdutuksen aikana pitäisi panostaa terveellisten elintapojen opetteluun. Proteiinia joka aterialla ja lihaskuntoharjoittelu osaksi arkea.

Ei taida olla useimmillakaan oikotietä onneen, jollei pysty syömään jatkuvasti lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin tutkimustuloksiin painonhallinnasta lääkkeen lopettamisen jälkeen. Suurimmalla osalla paino lähtee nousemaan ja vuosi lääkkeen lopettamisen jälkeen huomattava osa on lihonnut 2/3 laihduttamastaan painosta. 

 

Tutkimusten perusteella suositus lääkkeen jatkuvaan käyttöön kannattaa huomioida. Laihdutuksen aikana pitäisi panostaa terveellisten elintapojen opetteluun. Proteiinia joka aterialla ja lihaskuntoharjoittelu osaksi arkea.

 

Ei taida olla useimmillakaan oikotietä onneen, jollei pysty syömään jatkuvasti lääkettä.

Tutkittua tietoa on:

- paino pyrkii useilla painonsa pudottaneista nousemaan entiseen riippumatta siitä, miten painon on pudottanut tai miten "oikein" elää (=ei liity lääkitykseen, koskee kaikkia painon pudottaneita). 

- lääke  itsessään ei laihduta, mutta sitä voidaan käyttää tukena painonpudotuksessa ja myöhemmin ylläpidossa

Yleistä tietoa on:

- aina on löytyy neropatteja, jotka eivät ole perillä (tutkitusta)tiedosta

Vierailija kirjoitti:

Ap, se on ihan totta. Toki minun ylipainoni oli niin valtava, että tiedostin sen olevan osasyy, etten jaksaisi millään portaita yhtä kerrosta enempää, en kävellä kaukaa parkkipaikalta, isot marketit tuntui uuvuttavalta jne. Mutta silti on ollut karmivaa tajuta, kuinka paljon tämä keventyminen on lisännyt arjessa liikkumista ja ennen kaikkea sitä, että 3-4 kerrosta portaita ei tunnukaan enää vuoren päälle kiipeämiseltä vaan kipitän ne helposti ylös. Tai töissä jaksan liikkua enemmän ja nopeammin. En tee varsinaisesti liikkuvaa työtä ja osan työajasta istun, mutta työn luonne on sellainen, että joudun liikkumaan työtilassani ihmisen luota toisen luokse vähän oman maun mukaan. Nyt painan kuin aropupu ympäriinsä. 

 

Kesä todella on haastava. Jäätelöt jäi viime kesänä niin vähiin, että söin yhden ainoan Pirkka-tuutin ja jokusia mehujäitä. Normaalisti kesällä on mennyt kaikkea ja kaksin käsin. Aino-jäätelöt olivat aiemmin herkkuni. Sieltä paria eri makua kulho täyteen ja nam. Yritän pitää kiinni siitä, että jotkut minihurrikaanit tmv. ovat meidän perheen kesäjäätelöitä. Niissä kaloreita on alle sata kappaleessa. Sekin tuo sen ilon ja maun, mutta ei mene mässyn puolelle. Loma ylipäätään on haastavaa, koska kotona on jääkaappi lähellä ja erityisesti teiniä pitää pitää ruuissa, joten koko ajan pitää olla syömistä. Tuollaisen urheilevan teinipojan tarve ruualle on jatkuva ja se tarkoittaa, että aina pitää olla jotain lämmitettävää ja jääkaapissa muuten vaan syömistä pilvin pimein. Joskus olen miettinyt, että helpointa olisi asua yksin ja katsella jääkaapin valoa heikkoina hetkinä. Mutta ei nyt sentään. En mä perheestä sentään ala luopua sen takia, että lihomisriski on olemassa...

 

Kymppikeiju, jolla BMI nyt 27,9 ja normaalipainoon 7,8kg. Takana 41,2kg ja 28.3. tulee tasan vuosi tämän alkamisesta.

Muusikko cäijägöö vai merjönrunk