Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

JJ, tervetuloa kirjoittelemaan! Tämä on kiva ja tsemppaava porukka täällä.

Itse olen nostanut annosta aina välillä, kun nälkä on alkanut vaivata liikaa. Tosin enää en suostu nostamaan ja kyllä, nälkä on välillä. Kyllä, voin syödä lihottavaa ruokaa ja suklaata mainiosti nykyään. Toisin kuin alussa kaikki tökki sillä 2,5mg:n annoksella. Nyt annos siis 7,5mg ja sillä mennään siihen saakka, kun alan laskea annosta. Tai vannomatta paras. Voihan olla, että joudun nostamaan, mutta tällä hetkellä päätös on, etten nostaisi enää. Takana on viikon päästä jo 1 vuosi! YKSI VUOSI! apua, onpa aika mennyt nopeasti ja en edes muista aikaa, kun mokkapalat maistui ihan vaan huvikseen ja iltaisin väkersin leipiä, jossa oli kaikki mahdollinen oivariinista lähtien. Juuri miehelle sanoin, että Oivariinia en ole käyttänyt kuin muutamia kertoja vuoden aikana ja silloin se on ollut ainoa leivänpäällyste. Ennen se meni niin, että ensin oivariinia, sitten kinkkua/makkaraa yms. ja päälle paksulti juustoa. Nyt se on joko tai. Jos tulee juustoa (ei paksulti enää), niin sitten ei enää rasvaa alle. Pieniä valintoja pienemmän annoskoon lisäksi. Nälkää on pakko välillä sietää ja todeta itselleen illalla, että vaikka hiukan huikoo, niin vesilasi riittäköön ja se siitä. 

Erikoisin ilmiö on viime aikoina ollut tämä "samanpainoisuus". Eli saatan 2-3 viikkoa putkeen vetää tasan saman lukeman viikkopunnituksessa. Luulisi, että olisi edes 200g yli tai ali. Ei, tulee ihan sama. Nytkin 73,2kg kahtena perjantaina putkeen. Viikolla salapunnituksessa kävi jo alle 73, mutta perjantaina oli sitten taas tuo edellisen perjantain 73,2kg. Tuollaisina hetkinä käyn katsomassa taulukkoa mitoista. Olen toukokuusta mitannut itseäni 2-4 viikon välein. Ihan alussa en siis mitannut. Mm. vyötäröstä lähtenyt 26cm, alamahalta 28, jopa pohkeesta 4,5cm. Nämä lukemat tuijotettuna herättää siihen, että ihan oikeasti olen kaventunut ja nämä mitat ei vielä ole ihan alusta vaan olin siinä vaiheessa jo laihtunut joku 8kg, kun aloin mittaamaan itseäni.

Kymppikeiju

Vierailija kirjoitti:

JJ, tervetuloa kirjoittelemaan! Tämä on kiva ja tsemppaava porukka täällä.

 

Itse olen nostanut annosta aina välillä, kun nälkä on alkanut vaivata liikaa. Tosin enää en suostu nostamaan ja kyllä, nälkä on välillä. Kyllä, voin syödä lihottavaa ruokaa ja suklaata mainiosti nykyään. Toisin kuin alussa kaikki tökki sillä 2,5mg:n annoksella. Nyt annos siis 7,5mg ja sillä mennään siihen saakka, kun alan laskea annosta. Tai vannomatta paras. Voihan olla, että joudun nostamaan, mutta tällä hetkellä päätös on, etten nostaisi enää. Takana on viikon päästä jo 1 vuosi! YKSI VUOSI! apua, onpa aika mennyt nopeasti ja en edes muista aikaa, kun mokkapalat maistui ihan vaan huvikseen ja iltaisin väkersin leipiä, jossa oli kaikki mahdollinen oivariinista lähtien. Juuri miehelle sanoin, että Oivariinia en ole käyttänyt kuin muutamia kertoja vuoden aikana ja silloin se on ollut ainoa leivänpäällyste. Ennen se meni niin, että ensin oivariinia, sitten kinkkua/makkaraa yms. ja päälle paksulti juustoa. Nyt se on joko tai. Jos tulee juustoa (ei paksulti enää), niin sitten ei enää rasvaa alle. Pieniä valintoja pienemmän annoskoon lisäksi. Nälkää on pakko välillä sietää ja todeta itselleen illalla, että vaikka hiukan huikoo, niin vesilasi riittäköön ja se siitä. 

 

Erikoisin ilmiö on viime aikoina ollut tämä "samanpainoisuus". Eli saatan 2-3 viikkoa putkeen vetää tasan saman lukeman viikkopunnituksessa. Luulisi, että olisi edes 200g yli tai ali. Ei, tulee ihan sama. Nytkin 73,2kg kahtena perjantaina putkeen. Viikolla salapunnituksessa kävi jo alle 73, mutta perjantaina oli sitten taas tuo edellisen perjantain 73,2kg. Tuollaisina hetkinä käyn katsomassa taulukkoa mitoista. Olen toukokuusta mitannut itseäni 2-4 viikon välein. Ihan alussa en siis mitannut. Mm. vyötäröstä lähtenyt 26cm, alamahalta 28, jopa pohkeesta 4,5cm. Nämä lukemat tuijotettuna herättää siihen, että ihan oikeasti olen kaventunut ja nämä mitat ei vielä ole ihan alusta vaan olin siinä vaiheessa jo laihtunut joku 8kg, kun aloin mittaamaan itseäni.

 

Kymppikeiju

En tiedä muiden kohdalla, mutta kyllä minullakin tuo nälän tunteen sietämisen kokemus on ollut yksi kokonaisuutta. Tosin jossain vaiheessa se on muodostunut kokemukseksi, joka  saattaa olla normaalipainoisille ihan "normaalia". En tiedä. Edelleen muistutan itseäni säännöllisin väliajoin syömisen tavoista. Eli pienistä suupaloista, aterimien laskemisesta, pitkään pureskelusta ja sitten vasta seuraavan pienen suuannoksen kokoamisesta. Ihan käsittämätöntä miten usein joudun tietoisesti palaamaan tuohon.

Kymppikeiju, olet sitoutunut projektiisi todella kunnioitettavasti ja hosuli puolesi on selkeästi kehittynyt tavoitteelliseksi Helinäksi. Voi että arvostan tuota. Aidosti Respect.

Lääkeannoksesi on myös erittäin kohtuullinen ja jopa alhainen aikajänteeseen suhteutettuna, mutta tietysti tasaaminen saattaa myöhemmin olla helpompaa pienemmällä annoksella? Kukaan ei voi tietää. Se nyt kuitenkin on selvä, että painosi on pudonnut ihan mielettömästi ja olet sisäistänyt oman arjeksesi muutokset, ne pienet valinnat, joilla on sitten taas merkitystä pitkässä juoksussa. 

Kun luin tekstisi, jätin levittämättä oivariinin juustoviipaleen alle. Tähän saakka en ole jättänyt mitään pois, vain vähentänyt määriä. Joten koska pidän oivariinista leivän/piirakan päällä silloin kun sellaisen otan, en ole luopunut kummastakaan kokonaan. Oivariinia ehkä vähemmän ja juustosta yksi siivu. Nyt kuitenkin sitten kirjoituksesi pohjalta jätin oivariinin raapauksenkin pois juuston alta. Hmm.... tuskin huomasin minimaalista eroa, joten jatkossa viilaan tuota oivariinin määrää minäkin. 

Tsemppiä

-AP

No niin, taas yksi merkkipaalu omassa projektissa. Tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajo vaiheesta on nyt päivälleen 1 vuosi ja 3 kk. Eli neljännes vuosi on nyt takana toista vuotta tavoitteessa.  Vaikka paino onkin pysynyt toivotulla tasolla lääkkeen lopettamisesta huolimatta, huomaan kuitenkin tarkkailevani tietoisesti ja alitajuisesti sitö, etti ruokailuni repsahda. Ehkä parasta on se, että olen oppinut odottamaan kylläisyyden signaalia, joka tulee noin 30-45 min  aterioinnin jälkeen.  Tämä on kohdallani se asia, miksi annoskokojen merkitys  on painonhallinnassani keskeinen. Sopivat annoskoot ova oikeasti paljon pienempiä kuin se mihin olen tottunut ja mitä pidin aiemmin normaalina. Samoin hitaasti syöminen on erittäin merkityksellistä, huomaan aiemmin kiirehtineeni hyvien makujen vuoksi pysähtymättä kuitenkaan nauttimaan joka suupalasta.  Karrikoidusti sanoen vähän niinkuin, että olisi syötävä nopeasti, että voi maistaa vielä lisää hyviä makuja. Lopulta hitaammin, pieniä 

suupaloja syöden, voin nauttia mauista ihan yhtä paljon ja kauaa. Olenkin miettinyt, että onko minulla ollut alitajunnassa jokin ajatuskummitus siitä, että jokainen ateria on vähän kuin viimeinen ateria. Siis pelkäänkö jotenkin alitajuisesti, että hyvät maut loppuvat ja niitä on syytä syödä silloin, kun niitä on tarjolla. No, ehkä turhaa pohdintaa, vaikkakin kaikki tuo ajatustyö auttaa minua niiden käytäntöjen ylläpitämisessä, joita painonhallinta kohdallani edellyttää.

Tsemppiä kaikille AP

Kirjoitellaanpa kuulumisia pitkästä aikaa.

Olen tosiaan vähän yli puolivälissä tavoitteestani. n. 10 kg lähtenyt, n. 7kg jäljellä pudotettavaa. Nyt vain vauhti on tyssännyt tykkänään. 
Käyn joka päivä vaaalla ja Withings appi tekee raadollista käppyrää - tai oikeammin suoraa viivaa. Siinä missä pudotus on ollut 2,5kg - 3,5 kg kuussa tähän asti viimeisen kk tulos on +0,1kg..
Vähän toki liikkunut ylös alan, mutta n. 300g haarukassa. 
 

Olen yrittänyt tämän syitä pohtia. Aluksi olin sitä mieltä, että vauhti vaan luonnostaan hidastuu, ja olisko tässä jopa mun optimipaino?

Eka 10kg oli se kriittisin pudottaa, nyt on veriarvot parantuneet merkittävästi (mutta ei vielä riittävästi), olo parempi ja olomuoto mukava. Ehkä sittenkin on kyse siitä , että jo tehty muutos on vaikuttanut motivaatioon? 
Kun alan katsoa taakse päin, niin olen taas alkanut syödä leipää enemmän, ja aina kaksi kerrallaan. Alkuun söin aina vain yhden, jos söin ollenkaan. Olen jopa ostanut karkkia ja suklaata. En yhtä usein kuin ennen, mutta jos ostan niin myöskin sen syön.

mm:n kategoriat syistä projektiin lähtemiseen allekirjoitan täysin. 
Mutta kutenn jo yllä kerroin, valitettavasti en voi todeta, että mun ei tekisi herkkuja mieli. Tai no, on se sentään vähentynyt. Mutta kyllä mä herkuttelen. Ja olen koukuttanut itseni karkin sijaan kuivattuun mangoon ja karkkitaateleihin. Ehkä aavistuksen parempi, mutta ei juurikaan. Toki yritän maltilla näitä nauttia. Mutta sorrun myös karkkiin. 
Leivonnaiset yms. Sentäs on jäänyt pois.

Olen myös tehnyt enemmän etätöitä, ja mulle kotona oleminen ilman napostelua on haastavaa. Takaisin toimistolle päivittäin vai onnistuisiko sitä opettaa itselle uusia tapoja. 
Nyt onneksi (ainakin tämän projektin näkökulmasta) osa harrastuksista loppuu, joten jää enemmän aikaa liikuntaan. Salilla täytyy päästä käymään useammin ja kävely/hölkkä pitäisi ottaa ohjelmaan. 

Olen toistaiseksi ollut vähän vajaalla annoksella, mutta nyt mietin pitäisikö nostaa 1mg (Ozempic). Toisaalta nälkä ei varsiaisesti vaivaa. Ehkä koitan viikon vielä tällä n. 0,7mg annoksella, ja jos en onnistu saamaan projektia raiteilleen siirryn 1mg:n ainakin hetkeksi.

AP:lle kuukaudet vain juoksee lääkkeen lopetuksesta. 1v 3kk on mahtava saavutus!

Neppari

Eli olet alkanut syömään enemmän,ihan tietoisesti,ja nyt pohdit että pitäs nostaa annosta että laihtuis ....

En suinkaan tietoisesti. Tai ainakaan tarkoituksella. 

Lääkkeen tarkoitushan on vähentää ruokahalua ja -hälyä. Ajatus pohdintani takana on, että hiipuuko teho kun selkeästi tekee taas mieli syödä enemmän ja epäterveellisemmin.

Hei Neppari, mukava kuulla sinusta. Mietinkin viime päivinä, miten sinulla menee.  Kyllähän näiden lääkkeiden tutkimuksissa on noussut esiin juuri tuo, että niiden vaikutus heikkenee ajan myötä. Silloin kannattaa nostaa annosta, jos ei saa enää sitä tukea, mitä tarvitsee. Nyt kun olen lukenut useampia tutkimuskoosteita, niin tuohon kehon toimintaan se ylläpitolääkityksin osaltaan pohjautunee. Eli pitkäaikaisen ylläpitolääkityksen aikana totutetaan keho hyväksymään uusi normaali. Tietysti on luontaista myös turnausväsymys, kun painon putoaminen väistämättäkin hidastuu  painon pudotessa. Mutta sitten tuo leipähomma. Se on henkilökohtaista, mutta omalla kohdalla olen huomannut, että leivän määrä on sellainen jonka ei kannata antaa karata. Tavallinen ohutherkku yksi viipale pienellä rasvalla ja yhdellä juustolla lähenee 250 kaloria. Hyvää on ravinteet, kuitu jne, mutta silti siitä kertyy nopeasti paljon. Yksi viisaasti rakennettu lämmin ruoka sisältää usein paljon vähemmän energiaa kuin esim. kaksi leipäviipaletta, mutta psykologisesti se  tuntuu mielessä enemmältä ja "oikealta" ruualta kuin pari leipää. Se taas ohjaa mielen ymmärtämään, että on oikeasti syönyt ja on helpompi rakentaa ateriointi viisaasti. No, silti jos esim. minun tekee ihan kohdistetusti mieli leipää, niin syön  yhden leivän mielelläni. Jotenkin ajattelen, että silloin kehossani on juuri joku oikea tarve ko. ainesosille.  

Tsemppiä AP

Hei kaikille! Pohdintaa MJ:ne käytöstä. Rybelsus oli siis käytössä suurimmalla 14mg annoksella, kunnes se ei enää toiminut. Sain 13 kg painonpudotuksen sillä (93kg --> 80kg). Lääkäri kirjoitti Mounjaro reseptin ja aloitin 8.2. Kerran olen nostanut annosta, nyt 8. pistos 5mg. Paino samoissa lukemissa, ei plussaa eikä miinusta. Nyt pohdinnassa nosta 7,5mg. Onko tämä normaalia, että ei juuri mitään tapahdu? Toki taustalla on järkyttävän suuri stressikausi, ei varmasti auta asiaa. Työstressiä ja nyt vielä perheessä todella haastavaa mielenterveyteen liittyvää oireilua tyttärellä... Labroissa rasva-arvoja saatu normaaliksi (joulukuusta aloitettiin statiinit) ja myös ALAT arvo 31 (pahimmillaan oli 57). Eli labrojen mukaan paranemista kyllä.

Mielitekoja on edelleen, suolaiset herkut on mun pahe. Ruokarytmi kohdillaan, kunnon puuro+raejuusto aamupala ja työpaikka ruokalassa runsas lounas. Päivällinen kotona myös ok, proteiinia ja kasviksia. Mutta ne sipsit houkuttaa edelleen. 

Mitään oireita MJ ei aiheuta, päinvastoin vatsa toimii paremmin kuin ilman lääkettä. 

Lääkärin soittoaika on kyllä tulossa, mutta ajatuksia kokeneilta kaipasin. Onko monet joutuneet nostamaan annosta, ennenkuin vastetta tulee? Olen 46v nainen ja hormonikorvaushoito on mennyt vajaan vuoden. Eli ikä ei myöskään helpota tilannetta.

-Juno

Ja Juno jatkaa vielä pohdiskelua. Mietin, että vaikka painossa ei ole tullut muutosta, läheiset sanovat, että muutosta on tapahtunut. Ja mietin, että voisiko tuo ALAT arvon lasku tarkoittaa, että maksan ympäriltä olisi rasvaa lähtenyt. Statiinit joillakin nostavat ALAT arvoa, ja minulla laskua lääkkeestä huolimatta hyvä lasku normaalin puolelle...

Ehkä vaan yritän sinnikkäästi jatkaa ja toivoa parempaa kevättä stressin suhteen. Yritän hoitaa perheen lisäksi itseäni, ja varasin työterveyteen jutteluajan. Huomasin vapaapäivänä (kun olin itsekseni ja omien ajatusten kanssa) kuinka itkuinen olinkaan viime viikkojen tapahtumien vuoksi. Taitaa suurin este painonpudotukselle olla nyt korvien välissä.

Hei Juno, sinulla on niin monta muuttuvaa tekijää, etten osaa kommentoida tuohon omakohtaisesti mitään.  Annoskokona 2,5 mg toimi minulla jo hyvin ja kun siirryin ohjeen mukaisesti 5 mg annokseen, huomasin kyllä sen riittävän. Tosin mitä pidempään prosessi kesti, niin alku viikkojen nopea tahti hidastui.  Sitten rajoitin ruuasta tulevaa energiaa entisestään, millä on varmasti ollut suurempi merkitys kuin lääkeannoksella.  

Sitten tuo itkuisuus ja mielen matalavire. Koin ettei minulla ollut lääkkeestä sivuvaikutuksia (paitsi juuri tuo, että vatsa alkoi toimimaan moitteettomammin kuin aiemmin), mutta jälkeenpäin tarkasteltuna koin kyllä mielen matalaliitoa. En tiedä johtuiko se sitä, että olin niin malttamaton prosessin suhteen ja se vei niin paljon ajatuksiani vai johtuiko se työjutuista, lasten elämän haasteista vai oliko siihen vaikutusta itse lääkkeellä. Ei voi tietää.

Omalla kohdalla viimeiset 2 viikkoa ovat selkeästi olleet pitkään aikaan haasteellisimpia painon ylläpitämisessä.  Jostain syystä minulla on jo vuosia kesä (ja kevät) olleet haasteellisimpia aikoja painonhallinnassa. Vaikka olen pysynyt jo pidempään tavoitepainossa, huomaan että nyt on ollut ajanjakso, jolloin minun on todellakin syytä seurata aamupainoa aktiivisesti. Se on yllättävän pienistä valinnoista kiinni, miten paino vaihtelee. Vaikka paino on ihan juuri siinä missä toivonkin, huomaan että joudun juuri nyt rimpuilemaan ja kiinnittämään siihen huomioita enemmän kuin aiemmin talvella. Oikeastaan käännekohta oli se yksi viikonloppu, kun koettelin rajojani liikaakin. Vaikka sain painon tasaantumaan, niin jotenkin tuntuu että joudun olemaan oikeasti tarkkana, ettei paino nouse. On siis tullut kristallin kirkkaaksi se, että tämä on todellakin pitkä prosessi, ehkä juurikin loppuelämän prosessi. Muutoksen on oltava pysyvää ja siihen on sitouduttava ihan joka päivä.

Tsemppiä kaikille

AP

Juno, olen seurannut lääkettä vaihtaneita ja näyttäisi olevan niin, että uusi lääke ei lähde uvoin seimmilla sillä tavoin käyntiin kuin odottaisi. Joillain se lasku on sitten alkanut, mutta valitettavasti vasta isommilla annoksilla. Lisäksi lasku on hitaampaa, koska on sitä taustaa jo painonlaskussa. Meillä neitseellisesti aloittaneilla tilanne oli toinen ja niinhän se sinullakin oli ensimmäisellä lääkkeellä, että lähti hyvin käyntiin. Itse olen ollut nyt yli vuoden lääkkeellä ja tällä hetkellä annos on 7,5mg. Tämä annos on ollut jo tovin. En ole pitänyt kirjaa ja varmaan tästä keskustelusta löytyisi parhaiten tieto, koska nostin tuohon annokseen. Tämän vuoden puolella joka tapauksessa. Aloitusannos meni parisen kuukautta ja siitä nostin 3,75 ensin vielä hetkeksi. Vähän turhan hanakasti olen nostanut. Tämä viimeisin nosto tuli lähinnä sen takia, että ärsytti, kun paino ei laske. Jumi ei kyllä purkautunut tällä nostolla, koska eihän ongelma ollut ruuanmäärä (nälkä) vaan ihan se, että kroppa taisteli kunnolla vastaan ja paino ei laskenut energiavajeesta huolimatta. Välillä mietin annoksen laskemista takaisin 5mg, mutta vielä en ole uskaltanut. Jos kokeilisi vaikka 6,75 välissä viikon ja siitä yrittäisi saada sitä takaisin alemmaksi. Ihan taloudellisista syistä. Se 500 Euron kynä kyllä on sen verran kova paukku ostaa kerralla, vaikka se reilut 2kk riittääkin. Jos vähän saisi venytettyä sitä. 

Ja oma painoni on nyt varmaan lähtenyt laskuun. Perjantain punnitus oli 72,7 eli laskua 500g kahden edellisen viikon tasapainottelusta. Tänään kävin salapunnituksella ja paino oli 71,9, mutta jostain syystä viikonlopun jäljiltä paino on usein alempana kuin sitten perjantaina taas. Uskon, että suunta on nyt kuitenkin selkeä ja vapuksi voi olla jo lähellä tuo maaginen 70kg. Jos ei ihan sitä, niin lähellä kuitenkin. Haaveissa toki jo alle, mutta neljä viikkoa on lyhyt aika tässä vaiheessa, kun mennään satoja grammoja kerrallaan. Joka tapauksessa syksyyn mennessä pitäisi saada se 65,5kg eli BMI alle 25. Täytän elokuun loppupuolella 50, joten olisi tosi kiva olla tuossa painossa siihen mennessä.

Kymppikeiju

Onnea Kymppikeijulle sitkeän jumin selättämisestä! Junolle: en osaa sanoa muuta kuin että minulla stressi aiheutti aina jumin. Siinähän on kolme painonpudotuksen kannalta ongelmallista tekijää: stressihormoni kerää nestettä, syö lihasta ja pistää himoitsemaan makeaa. Jos läheisesi ovat havainneet muutosta, se voi olla että sitä on tullut, mutta ylimääräinen neste peittää tms. Minulla lääke aiheutti sen, että rupesin inhoamaan makeaa, ja se toimi muulloin paitsi migreenin aurassa ja pahimmassa stressissä. Eli tuosta päättelen, että lääke tekee vain yhden asian esim makean suhteen, mutta ei kontrolloi kaikkia mekanismeja, joita siihen liittyy. Ja niinhän se on lopulta, että lääke vain auttaa painonpudotuksessa, että itse joutuu sen pudotuksen tekemään. Ja tuohon kuuluu stressinhallinnan opetteleminen. Itse havaitsin erityisesti loppuvaiheessa, että paino humpsahteli alaspäin. Eli ensin pitkään sama, sitten humpsahdus. Kun tuon tajusi, niin luottamus taas palautui ja odottelin sitten seuraavaa humpsahdusta samalla kun jatkoin työtä painonpudotuksen eteen. Eli ei oikein ole muuta neuvoa kuin että stressinhallinta täytyy joka tapauksessa opetella, jos aikoo pysyä tavoitepainossa tai laihtua. Siihenhän on kirjoitettu paljon oppaita, minä tykkäsin esim Kari Ketosen kirjasta Havaitse, hyväksy, toista. Tsemppiä sinulle vaikeaan aikaan - jos on todella hankalaa, niin ehkä sinun pitää ensin hoitaa stressi pois miettimättä painoa, ja aloittaa sitten taas kun jaksaa.

mm

Kymppikeiju-> Tuo mitä kirjoitat lääkkeen vaihdosta pitää varmasti paikkansa. Koska painoa on jo aiemmalla lääkkeellä pudonnut "valmiiksi", niin vaikutus ei ole sama kuin ekaa kertaa lääkettä käytettäessä.  Ja onpa kiva kuulla, että painojumisi on hellittänyt. Ihailen suunnattomasti tuota päämäärätietoisuutta. Muutamat sadat grammat on sellaisia, että ne tulee kyllä helposti, mutta niiden karistaminen vaatii oikeasti sitkeyttä ja tavoitteellisuutta. Mitä pidemmälle matka menee, sitä enemmän kestävyyttä koetellaan. 

Tsemppiä kaikille,AP

Edellisen kommenttini kirjoittelu keskeytyi niin monta kertaa, etten huomannut aiempaa mm:n viestiä. Miten mm sinulla on mennyt? Päädyitkö lopulta tasapainottamaan painosi  ylläpitolääkitykselle vai onko paino pudonnut edelleen? Tuo on äärimmäisen mielenkiintoinen vaihe. Nim. utelias AP :)

Hyvin menee, tosin vasta opettelen tätä ylläpitoa. Yllättävän vaikea muuttaa mindsettiä, ja päästä laihdutusmoodista. Myöskin se, AP, sinun mainitsemasi ”pitäisikö vielä vähän pudottaa” on ruvennut mietityttämään… Mutta siis paino pysynyt siinä ylläpitotavoitteessa ainakin vielä.

mm

Vaihdoin Ozempicista Mounjaroon kk sitten (10mg) ja nyt kävin 12.5mg kynän eilen, viimeinen kynä koko kaupungissa! Onko Mounjarossa aina ollut saatavuusongelmia vai onko vain tilapäinen häiriö? Mietin, että pitääkö kytätä jo seuraavaa kynää valmiiksi, kauanko säilyy avaamattomana jääkaapissa?

Hieno kuulla mm. Tuo ajatusten asennon muutos on kyllä oikeasti oma juttunsa ja tuo "pitäisikö vielä vähän" ajattelu viivähtää joskus mielessä, mutta onneksi saan sen kuriin. Sekin on tärkeää, että rohkenee lopettaa aktiivisen pudottamisen ja löytää sen tason, miten paino pysyy nykyisellään. Minä yllätyin siitä, miten vähän energiaa tuli lisätä verrattuna painonpudotus vaiheeseen. No, tietysti aiempiin normaalipainon vuosiin verrattuna energian tarve on muutenkin muuttunut, kun aktiiviliikkuminen on muuttunut ulkoilijan tasolle ja sitä myötä tietysti myös lihasmassa on erilainen kuin muutama vuosi sitten. Niin ja ikäkin pentele vie tekee varmaan osa tehtävänsä tuohon sopivaan energiatarpeeseen. No eksyin taas turinoimaan:)  AP

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin Ozempicista Mounjaroon kk sitten (10mg) ja nyt kävin 12.5mg kynän eilen, viimeinen kynä koko kaupungissa! Onko Mounjarossa aina ollut saatavuusongelmia vai onko vain tilapäinen häiriö? Mietin, että pitääkö kytätä jo seuraavaa kynää valmiiksi, kauanko säilyy avaamattomana jääkaapissa?

Lääke säilyy kuukausia jääkaapissa. Lääkkeessä on mainittu ns. parasta ennen päivä. Toisekseen jos apteekissa ei ole hyllyssä ko. lääkettä, niin se todennäköisesti johtuu siitä, että heidän oma varasto on loppu. Tällä hetkellä apteekit välttää kalliiden varastojen ylläpitämistä. Mutta jos pyydät tilaamaan, niin sopiva lääke tulee 1-2 päivän sisällä apteekkiin. AP

Lääkehaun mukaan saatavana Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta vain neljässä apteekissa koko Suomessa joten vaikuttaa isommalta saatavuusongelmalta...

Nämä kynien hinnat on hassuja, kun 12,5mg taitaa maksaa saman kuin 15mg ja sitten taas 7,5mg ja 10mg on sama. Jääkaapin avulla voi venytellä kyniä ja säästää hankinnoissa. Itselläni jostain syystä lähiöapteekissa on aina ollut saatavilla haluamani kynä, vaikka muuten koko maakunnassa valtaosa apteekeista näyttää nollaa. Kävin ostamassa 15mg, vaikka vanhaa on vielä jäljellä arviolta 3-4 viikkoa, mutta kun olen lukenut näistä, että kynä on pienemässä (eli jää nämä neulalla kaivettavat lisäannokset pois), niin proaktiivisesti kävin nyt varoiksi ostamassa jo seuraavan. Jos olen vaikka tuolla 7,5mg, niin on eroa, saanko siitä 15mg 8 vai 10 annosta. Parempi sijoitus ainakin kuin osakkeet viime aikoina... :D

Jotenkin tässä vuoden aikana olen henkisesti varautunut siihen, etten koskaan enää syö "normaalisti" eli sen mukaan, miten totuin syömään. Se oli yksinkertaisesti liikaa ja uskon olevani kuitenkin jo jossain määrin säästöliekilläkin eli sitä pienempi energiantarve. Tämä tuntuu jo elämäntavalta syödä vähemmän, mutta tiedostan kyllä sen, että sortuminen vanhaan on helppoa ja vanhat tavat selkäytimessä. Ehkä hieman piilossa, mutta pintaan tulee helposti. Vähän kuin tupakoinnin lopettanut saattaa jo luulla olevansa kuivilla, mutta sitten vuosien jälkeen ottaakin hatsit ja taas mennään. Päätös on tehtävä joka päivä. Mitä kauemmin pysyy päätöksessään, sitä helpompaa siinä on pysyä, mutta yhtä kaikki on ihmisiä, jotka vuosien ja vuosien jälkeen palaa vanhoihin, pahoihin tapoihinsa. Ap:n kuvaus fiiliksistä ja siitä, että pitää keskittyä syömään rauhassa pureskellen, välttää santsausta jne. on osuva. Näinhän se menee. Tavallaan sitä jopa pelkää sitä vaihetta, kun pitäisi tasailla. Aiemmin laihtuessa (nämä useat kuurit, jotka on lopahtaneet) on vain haaveillut, että "tästä kun laihdun, voin taas relata" on kadonnut vaan sisäistän päivä päivältä paremmin sen, että ruoka ei saa enää hallita elämääni. Ja ei, en voi koskaan relata. Se relaaminen tarkoittaa sitä, että BMI on taas yli 40. 

Kroppaa katsellessa maha alkaa olla aika kamala. Alamaha pömpöttää ja pidän vaatteiden alla sellaista sukkamaista, tiukkaa aluspaitaa, joka muotoilee keskivartaloa. Nahkaa nyt on siellä ja täällä, mutta ei onneksi näy vaatteiden päälle paitsi tietenkin mahanseutu on aika makkarainen ja ihan piukeaa ja ohutta paitaa ei voi laittaa, jos ei halua esitellä mahamakkaroita. 

Kymppikeiju