Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Se olisi meikäläinen sitten BMI:n mukaan normaalipainossa. Uskomattoman hyvältä tuntuu. Viimeiset 4 viikkoa menneet keskimäärin -500 g/vko, ja vähän vajaa 22 viikkoa takana. Vyötärö -15 cm. Pudotusta vajaa -16 kg yhteensä. Koko matka aloitusannoksella 2.5 mg.

Mahassa on silmämäärin vielä rasvaa, ja vyötärö on sentin vielä jonkin riskirajan yläpuolella. Mutta varsinkin yläkropassa lihasten ääriviivat näkyy ihon alta. Nahka ehkä aavistuksen rypistynyt mahasta, mutta ei roiku. Eli siitä tietoa niille, jotka epäilivät että ensimmäisten n. 13 viikon hurja tahti n. 1 kg/vko laittaisi nahan roikkumaan. Ei laittanut, vaikken enää ihan nuori ole.

Nyt taas tulossa parin päivän reissu, mikä varmaan taas sekoittaa. Mutta sitähän tämä viimeiset viikot ovat olleet: Päivittäistä heittelyä, mutta kun katsoo isoa kuvaa, niin alaspäin mennään taattua latua. Jos antaisin yhden ohjeen matkaansa vasta aloittavalle, se olisi: Älä hötkyile. Että käy vaan vaakalla joka päivä, ja kirjaa ylös, mutta älä anna tuloksen vaikuttaa. Ekat 13 kg hötkyilyn jatkuvasti, mutta nyt en enää.

Tilasin lääkärin ensi viikolle ja yritän käydä myös verikokeessa sitä ennen, että saa selville miten kolesteroliarvot ovat muuttuneet. Sitten pitää kehittää strategia, että mitä sitten.

mm

Mm,  onnittelut normaalipainoon pääsystä! Ja kiva kuulla, että 500g/vko on edennyt. Odotan nyös mielenkiinnoola vaikutusta kolesteroliarvoihin. Se on mulla iso tekijä projektissa saada vatsarasvaa pois.

itsellä nyt kolmas piikki takana ja ekalla viikolla lähti n. 1,5kg, tokalla ehkä juuri se 500g ja alkoi kyllä tuntua, että tyssäsikö tää heti alkuunsa.

Pelkään pudottaa kaloreita kovin alas, ettei lähde säästöliekki päälle, mutta mielestäni en 1400kcal päivässä ylitä, pikemminkin alitan sadalla-kahdella. Ja tuntuu että paino junnaa 100g alas - 100g ylös

toki tähän saattaa vaikuttaa, että tavoite on nyt bmi 27:sta alas, eli oisko nää niitä tiukemmassa olevia kiloja? Onko sellaisia edes olemassa? 

mitään ähky-oloja ei ole tullut ekan viikon jälkeen.. joko olen onnistunut annoskoon säätämisessä tai sitten elimistö on jo tottunut pienimpään annokseen. Vielä ens la pienin ja sitten kasvatan vähän.

malttamattomuutta selkeästi ilmassa. Ajattelin tavoitteeksi tammikuun lopun seuranta lääkäriin kuutosella alkavan painon (ja normaalipainoisen bmi:n) mutta nyt näyttää, että tällä tahdilla sinne ei ehditä.

Vierailija kirjoitti:

Mm,  onnittelut normaalipainoon pääsystä! Ja kiva kuulla, että 500g/vko on edennyt. Odotan nyös mielenkiinnoola vaikutusta kolesteroliarvoihin. Se on mulla iso tekijä projektissa saada vatsarasvaa pois.

itsellä nyt kolmas piikki takana ja ekalla viikolla lähti n. 1,5kg, tokalla ehkä juuri se 500g ja alkoi kyllä tuntua, että tyssäsikö tää heti alkuunsa.

Pelkään pudottaa kaloreita kovin alas, ettei lähde säästöliekki päälle, mutta mielestäni en 1400kcal päivässä ylitä, pikemminkin alitan sadalla-kahdella. Ja tuntuu että paino junnaa 100g alas - 100g ylös

toki tähän saattaa vaikuttaa, että tavoite on nyt bmi 27:sta alas, eli oisko nää niitä tiukemmassa olevia kiloja? Onko sellaisia edes olemassa? 

mitään ähky-oloja ei ole tullut ekan viikon jälkeen.. joko olen onnistunut annoskoon säätämisessä tai sitten elimistö on jo tottunut pienimpään annokseen. Vielä ens la pienin ja sitten kasvatan väh

Aina unohtuu nimimerkki..

-neppari

@neppari - kiitos! Ja joo, tuollaista se juuri oli. Pudotusta oikeasti, mutta kun heittelee päivästä toiseen, niin tuntuu että tyssää, ja pelottaa, että on tehnyt jotain väärin. Tunnistan hyvin. Ja tuntuu tyhmältä, kun muut sanoo, että älä hötkyile.

Minun suurimmat aiheuttajat päivättäisessä heittelyssä ovat stressi (paino ei tipu, koska nesteet), matkustus (sama), kova treeni (sama) ja ummetus. Välillä tuntui, että elämässä on vain tämä, laihdutus, ja jos se ei suju, niin mikään ei suju (lisäksi minulla on erittäin vaativa työ). Mutta siinä kohtaa, kun rupesi normaalipaino häämöttämään, niin jotenkin laakista loppui hötkyily. Nyt oikeastaan enemmänkin kuin ulkopuolelta itseäni tsekkaan vaakanumeron päivittäin, totean, että jaa, vissiin nestettä, ja unohdan. Nyt viimeisen pari kuukautta paino on humpsahdellut alaspäin ja sitten pysynyt samassa. Humpsahdus lähes aina maanantaina, eli viikonloppu teki tehtävänsä.

Tsemppiä ja valoa!

mm

Vau, aivan mahtavaa mm. kertakaikkiaan hieno saavutus. Erinomaista.

Samoin minä ajattelen näin jälkikäteen, ettei maa olisi siihen kaatunut, vaikken olisi hosunut painon pudotuksen nopeuden kanssa, mutta toisaalta en koskaan voi tietää, olisiko motivaationi sitten repsahtanut tmv. Tapoja on niin monenlaisia eikä yhtä oikeaa polkua.

Luin muuten aamulla aika erilaisuutta arvostavan painonhallintakirjoituksen (taisi olla IS), jossa oli ihan hyväksyvästi kirjoitettu esim. ruokailurytmien yksilöllisyydestä jne. Siinä tosin annettiin aika minimaalinen painoarvo  ns. säästöliekille. Omalla kohdalla vedin energiat välillä niin alas, että silloin jos koska olisi luisunut säästöliekille, mutta paino putosi kuitenkin. No, oli  miten oli, niin punnitsen itseni edelleen käytännössä päivittäin ja tunnistan, että  ajan myötä tuo mm:n mainitsema ymmärrys painon vaihteluun on rakentunut. Siihen minulla meni kyllä aikaa ja 300 grammaakin saattoi tuntua melko hälyttävältä, vaikka tietoisesti tiesin sen olevan ihan normaalia ja minimaalista  aamupainon vaihtelua. 

Neppari - tunnistan sinussa myös tuon sisäisen Hosulin, joita täällä on muitakin. Se on inhimillistä ja varmaan useimmille kuuluu tähän prosessiin ja voi olla, että se on myös meistä joillekin se selviytymiskeino, miten kykenemme edistymään omissa projekteissamme. Eli  jos kokee tarvetta olla hosuli, niin sitten ollaan ja jos kykenee staattisempaan etenemiseen, niin edetään sitten niin. Se tässä ketjussa on mukavaa, että kaikille eri tavoille on tilaa ja arvostusta.

Talitintille kiitokset myös ruokahommeleiden avaamisesta, minua kiinnostaa kaikki erilaiset tavat edetä ja on hienoa, että jokainen löytää sen oman rytmin ja tavan. Siitä kannattaa pitää kiinni, kun löytää itselleen toimivat keinot.

Tsemppiä meille kaikille

-AP

Olin ollut saman erikoislääkärin hoidettavana perussairauteni vuoksi vuoden ajan ennen mounjaron aloitusta. Kun perussairauteeni etsittiin hoitotasapainoa lääkitystä muutettiin ja verikokeet otettiin kolmen kuukauden välein. 

Kun perussairauteeni löytyi hoitotasapaino uskaltauduin avautua lihavuudestani, kohonneista kolestroli- ja maksa-arvoista sekä diabeteksen kohonneesta riskistäni. Yhdessä lääkärin kanssa päädyimme aloittamaan lihavuuslääkityksen painonhallinnan tueksi. Hän uskoi, että lihavuuden hoidolla päästään hyviin tuloksiin myös kolestrolin ja maksa-arvojen kanssa. Kysyin, että menenkö kolmen kuukauden päästä labraan, kuten oli toimittu perussairauttani hoidettaessa. Lääkäri sanoi, että labroihin vasta vuoden kuluttua, että silloin vasta nähdään todellinen tilanne muuttuneista arvoista. Että välillä painonpudotessa nämä arvot voivat jopa kohota, mutta vuoden päästä tiedetään onko arvot todella korjaantuneet.

Tänään minulla tuli täyteen kuusi kuukautta mounjaron käyttäjänä. Juhlan kunniaksi kävin kuitenkin labroissa nähdäkseni missä mennään. Painoa minulla on lääkkeen avulla siis tippunut 23kg, olen normaalipainoinen ja muutaman kilon päässä tavoitepainosta. Inbody-mittauksessa viskeraliarvoni on parantunut 12>4. Ilokseni kaikki verikokeet olivat viitearvoissa. Mm. kokonaiskolestroli oli laskenut 6,5>4,2 ja kaikki maksa-arvot korjaantuneet reilusti viitearvojen puolelle. Halusin jakaa tämän muille, jotka toivoivat kolestroliarvojen parantuvat painonpudotuksen myötä. Varmasti juuri näin teillä käykin kuten toivotte. 



Talitintti

Minusta tuo hötkyily/hosuloiminen ei ole välttämättä huono juttu. Siitähän näkee sitoutumisen. Sen ytimessä on se, että loogisesti haluaa kovan työn näkyvän konkreettisesti; tulos motivoi ja ei tulosta ei motivoi. Kroppa ei kumminkaan ole lineaarinen systeemi, missä sama syöte tuottaa saman vasteen. Mutta tähän mennessä suurin osa (kaikki) vanhan liiton asiantuntijoista ovat opettaneet, että se on lineaarinen systeemi. Niin tuota taustaa vasten ei ole yllättävää, että hötkyilyttää ja turhauttaa.

mm

Onkohan kukaan saanut kwikpen kynää jumiin? Minulla kävi niin tänään. Kynästä olisi pari annosta ottamatta. Sain kyllä imettyä annoksen ulos samalla tekniikalla kuin viimeisen annoksen aina otan. Nyt oli kuitenkin varsinaisia annoksiksiakin jäljellä. Rulla ei enää pyöri ja vaikka sen sain jotenkin naksumaan. Annosta en saanut kuitenkaan painettua ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo hötkyily/hosuloiminen ei ole välttämättä huono juttu. Siitähän näkee sitoutumisen. Sen ytimessä on se, että loogisesti haluaa kovan työn näkyvän konkreettisesti; tulos motivoi ja ei tulosta ei motivoi. Kroppa ei kumminkaan ole lineaarinen systeemi, missä sama syöte tuottaa saman vasteen. Mutta tähän mennessä suurin osa (kaikki) vanhan liiton asiantuntijoista ovat opettaneet, että se on lineaarinen systeemi. Niin tuota taustaa vasten ei ole yllättävää, että hötkyilyttää ja turhauttaa.

mm

Mahtavasti kommentoitu. Olen kokenut välillä hieman ristiriitaisia tunteita tuo hosuloinnin suhteen, mutta on totta, että omalla kohdallani olisin varmaan turhautunut jos homma olisi edennyt hitaammin.

Eilen tuli sitten 49 viikkoa täyteen, joten vielä (enää) kolme viikkoa siihen, että tulee 1. vuosi tavoitteessa täyteen. Ihan uskomatonta miten nopeasti aika on (nyt) mennyt. Pudotusvaiheessa aika meni matelemalla. Käytännön tasolla annoskoot ym. ovat luontaisesti pysyneet kohdillaan, mutta sen lisäksi keskeinen muutos on vatsan toiminta. Vatsani on koko elämäni ollut "hidas" ja koko ajan jumissa. Alussa mietityttikin, jos lääke jumittaa vatsaa entisesään. Mutta ei, jo Mounjaron aloittaessa vatsa alkoi toimimaan "normaalisti". Seuraavaksi jännitti miten käy lääkkeen lopettamisen jälkeen eli palautuuko vatsa laiskaksi tms. Mutta ei, vatsa toimii edelleen hienosti ja se on konkreettisesti postiviinen asia painon putoamisen lisäksi- 

Tsemppiä kaikille, mukava lukea kuulumisianne.

-AP

Hei!

Pistin äsken ekaa kertaa neulalla ja sain jotkut ihme pelkotilat päälle. Muita?

Sain neulat apteekista helposti, mutta valikoima oli huono ja sain 3 ml ruiskun ja paksumpia neuloja kuin kynäneulat. Onko isommassa ruiskussa enemmän jotain ilmavaaroja tai onko niillä edes merkitystä kun pistetään mahaan?😅

vaihtaja

Mulla sitten lopetettiin lääkärin päätöksellä Mounjaro, koska ei auttanut pudottamaan painoa :( Että pakko sitten vaan yrittää taas vanhanaikaisilla keinoilla, jotka on aina johtaneet vaan jojoiluun. Lihavuusleikkaus ei ole mahdollinen syömishäiriön takia. Epätoivoinen olo, kun kuitenkin painoindeksi on sairaalloisessa ylipainossa ja vyötärönympärys 135 cm.

Voi ei, onpa harmillista! Kuinka kauan yritit ennen kuin lopettamispäätös tehtiin? Itsellä kohta kk takana ja ei tehoa. Oletko kokeillut muita lääkkeitä?

vaihtaja

En tiiä mitä teen sain mounjoorit reseptit työterveydestä ja julkinen puoli tarjonnee vatsan ohitus leikkausta 2026... nyt  Painoa 185kg  pituutta 186cm. En tiedä mitä tehdä

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Pistin äsken ekaa kertaa neulalla ja sain jotkut ihme pelkotilat päälle. Muita?

Sain neulat apteekista helposti, mutta valikoima oli huono ja sain 3 ml ruiskun ja paksumpia neuloja kuin kynäneulat. Onko isommassa ruiskussa enemmän jotain ilmavaaroja tai onko niillä edes merkitystä kun pistetään mahaan?😅

vaihtaja

Hei, en osaa vastata asiantuntevasti, mutta kun aloitin, niin kynää ei ollut markkinoilla, vaan sellaisa yksittäispakkauksia, joista sitten otettiin aine erillisellä ruiskulla ja neulalla. Käytin 1 ml ruiskuja (ruiskun koolla tuskin on merkitystä, jos näkee kuitenkin annoskoon) ja neulat oli huomattavasti isompia kuin esim. deabetes ruiskujen neulat. Pidempiä ja paksumpia, mutta hyvin toimi homma kuitenkin. Ilmakuplat huomaa kyllä, kun silloinkin naputellaan ilmat ruiskusta pois ihan kuin elokuvissa. 

Tsemppiä sinulle, toivottavasti saat avun. Silti, jos aiempi lääke (Ozempic) eikä MJ vaikuta  enää mitenkään, niin se on harmillista. Omalta osalta en tiedä mikä Mounjaron vaikutus lopulta oli, mutta hinta oli niin korkea, että oli vaan jotenkin pakko oppia sietämään nälkää jne., koska en halunnut rahan menevän hukkaan. Sinulla  tilanne on eri, koska olet jo saanut ozempicilla tuloksia (jos muistan oikein), kun taas minä aloitin nollista niin henkisesti kuin fyysisesti. Joka tapauksessa itse asiaan, en usko että ruiskun tai neulan koolla on merkitystä, vaan lääkkeen annoksella, joten tsemppiä sinulle kaikin tavoin. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

Mulla sitten lopetettiin lääkärin päätöksellä Mounjaro, koska ei auttanut pudottamaan painoa :( Että pakko sitten vaan yrittää taas vanhanaikaisilla keinoilla, jotka on aina johtaneet vaan jojoiluun. Lihavuusleikkaus ei ole mahdollinen syömishäiriön takia. Epätoivoinen olo, kun kuitenkin painoindeksi on sairaalloisessa ylipainossa ja vyötärönympärys 135 cm.

Entäs muut lihavuuslääkkeet, onko kokeiltu ?

Kyllä tämä vaan etenee, mutta olen alkanut miettiä näitä ruokamääriä. Ne vähenee koko ajan, koska eihän paino enää tipu rivakasti, jos ei syö ihan minimiä enimmäkseen. Viikonloppuna vähän rentoudun ja annan kaloreiden nousta. En laske kylläkään, mutta varmaan mennään sinne 1500 kcal paikkeille kuitenkin. Ja sitten ma-to vedän aivan älyttömän tiukkaa linjaa ja perjantaina puntarille. Jotenkin nyt pitäisi malttaa syödä enemmän, vaikka olen alkanut nauttia tästä itseni kiusaamisesta ja ahdistaa ajatus, että pitäisi syödä enemmän ja laihtuminen pysähtyisi. Nyt oli viikon tulos -800g ja se on minusta todella kova tahti, kun edellinen viikkokin oli -800 ja sitä edellinen 1,2kg. Kokonaispudotus kuukaudessa 3,4kg ja se toki jää alle sen 1kg/vko, mutta kun tätä on takana yli 8kk ja painoa lähtenyt jo pian 37kg. Eli tänä aamuna massa puntarilla oli 77,8kg. Tarkoittaa sitä, että 12.8kg jäljellä ja sitten BMI on 24.9. 

Mittailin tuossa aamulla itseäni ja vyötärön kapein kohta on nyt 91cm. Lantio tasan 100cm. Reisi 58cm paksuimmasta kohdasta ja suurin ympärys on alamahan kohdalla, 107cm. Aina sanotaan, että vyötärön pitäisi olla alle 90 ja jotkut sanoo, että alle 80. Minulla ainakin on sellainen ruumiinrakenne, että alle 80cm vyötärö jäänee unelmaksi tai sitten olen todella laiha. Lyhyt selkä, lantionluiden ja alimpien kylkiluiden välinen ero on pieni ja perusleveä luusto. 

Satakeiju

Heipat pitkästä aikaa! Eilen 16. pistos jonka nostin nyt 3.75 mg, tähän asti menty 2.5 mg. Painoa on lähtenyt 7 kg ja vyötäröstä senttejä 13 cm. Nyt ovat sivuvaikutukset loppuneet lähes kokonaan, ainoastaan pistopäivää edeltävät 1-2 pvää ummetusta ja usein pistoksen jälkeen usein n. 3 pvänä maha on löysällä ja vessan lähellä on suotavaa olla aamulla ja päivällä :D Närästystä tai pahoinvointia ei enää ole ollut mutta edelleen joudun olemaan varovainen ruokien kanssa mutta hiljalleen olen uskaltanut laajentaa ruokavaliota.

Viime viikkoina on alkanut tehdä mieli karkkia, mutta muut makeat eivät onneksi houkuttele, tökkää jo pelkkä ajatus. Paria päivää ennen pistosta edeltänyt nälän tunne on kadonnut, samoin öinen näläntunne joka oli varsin kiusallinen ja häiritsi öitä. Toisaalta on hävinnyt myös ruokailuun liittyvä äkillinen kylläisyyden tunne ja on fiilis että annoskoot saattavat nyt herkästi alkaa kasvamaan. Tämän vuoksi ajattelin että nyt on aika hieman nostaa annostusta. Tänään jo huomasin että kylläisyyden tunne on palannut takaisin.

Yksi erityinen huomio mihin olen havahtunut, on äärimmäisen herkistynyt hajuaisti!!!! Onko kuka muu havainnut että haju- ja/tai makuaisti parantunut? Sen verran taustaa tästä että minulla on pitkä tupakointihistoria ja kun ensimmäisen kerran lopetin niin em. aistit palautuivat normaaliksi. Toisella kertaa lopettamisen jälkeen aistit palautuivat puoliksi ja olen elänyt tämän asian kanssa vuosiavuosia. Toisen kerran lopettaessani olin ollut 5 v tupakoimatta mutta luisuin siihen jälleen v. 2022 ja vielä meni sauhutellessa kolmisen vuotta. Nyt jälleen ja toivottavasti lopullisesti savuttomana ihan pian vuoden. Mutta tämä aistien palautuminen Mounjaron aloituksen jälkeen on ollut todella hämmentävää!!

On ollut ihanaa kun jaksaa käydä hyvin salilla ja liikkua muutenkin,vaikka BMI on vielä lihavan puolella, tosin pian löhennellään jo siirtymistä lihavasta ylipainoiseksi. 

-Mardu

Joo, minulla sama juttu, että maku- ja hajuaisti jotenkin terävöityvät. Tästä johtuen ei ole voinut syödä enää makeaa käytännössä ollenkaan, tulee puistatuksia, jos suuhun menee jotain äklömakeaa. Nyt kun tulee joulu, niin tämä on vähän haikeaakin.

mm

Minäkin päivitän kuulumisia Mardun vanavedessä, meillä on käsittääkseni aika samanlainen tausta ylipainon kanssa: pitkään jatkunut, vaikeasti estettävä painonnousu yhdistettynä kovaan stressiin. En ole koskaan ollut tunnesyöjä enkä vältellyt liikuntaa, joten ongelma on ollut liian isot annokset ja palautumisen vähyys. Poikkeuksena moneen ketjun ihmiseen, minulla ei ole pitkää laihdutustaustaa, vaan tämä on ensimmäinen kerta kun tosissani yritän saada painoa alas.

Olen käyttänyt Wegovya nyt 2kk 6 päivää ja paino on pudonnut noin - 4kg. Tavoitteenani oli - 6kg vuoden lopppuun mennessä. Olen ollut viimeiset 7 viikkoa 0.5mg annostuksella.

Marraskuussa painoni ei tuntunut laskevan lainkaan. Siirryin lähes päivittäiseen punnitukseen ja se ei tehnyt mielialalleni yhtään hyvää kun paino sahasi puolentoista kilon väliä. Huomasin myös, ettei tämän ketjun lukeminen ollut minulle hyväksi, sillä niin moni on täällä laihduttanut Mounjarolla turbovauhtia, ja vertasin itseäni muihin. Jumittaminen ja kaamos johti siihen, että kaksi viikkoa sitten unohdin että oli pistospäivä, enkä ollut ostanut uutta kynää loppuneen tilalle. Jätin kehonkoostumusmittauksen välistä surkutellessani itseäni. Pohdin jo hetken lääkityksen lopettamista mutta palasin piikittämään kaksi päivää aikataulusta myöhässä.

Tämän myötä pois oivalsin, että olen marraskuussa ulkoillut normaalia vähemmän. Pimeys ei ole houkutellut kävelyille ja jätin kaksi viikkoa perättäin kalenterissa olevat urheilutunnitkin välistä. Siihen yhdistettynä muutamat juhlakerrat, jolloin olen syönyt itseäni rajoittamatta - kuitenkin maltillisilla määrillä, mikä tulee jo luonnostaan- ja juonut alkoholia ovat varmasti vaikuttaneet siihen, ettei paino ole pudonnut. Toisaalta, ei se ole noussutkaan.

Olen viimeisen viikon ajan tehnyt valoisaan aikaan lenkkejä joko kävellen tai pyörällä joka päivä. Kyllähän sen nyt jo kaikki tietävät, että päivänvalo ja luonto auttaa kaamosväsymykseen, mutta on silti häkellyttävää kuinka paljon paremmin voin välittömästi! Ruokarytmistä ja energiamääristä on heti myös helpompi pitää huoli.

Päätin, etten murehdi jos en saavuta välietappiani joulukuussa. Olen tällä laihdutusmatkalla siksi, että voin paremmin, en siksi että voisin pahemmin.

- Hillevi

Luin vahingossa Moro-laihdutuslääke.