Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Onpa kiva kuulla kaikista, myös teistä, jotka ette ole kirjoittaneet pitkään aikaan kuten Minninen, Kehokuntoon, Männynkäpy, Pehmis ja kaikki joiden kirjoituksia täällä on. s 1988 pudotus on aivan valtava, miten ihmeessä se on edes mahdollista? Satakeijun tuntemukset on niin tuttuja ja kaikki nuo kokemukset tuntuvat kuin ne olisivat olleet juuri eilen. MM ja mm kertovat myös asioista, joihin on todella helppo samaistua.

Minulla on tuli pari päivää sitten, tiistaina, 45 viikkoa tavoitepainon ohittamisesta, lääkkeen alasajon aloitin silloin heti. Silti tuntuu edelleen, että prosessini on kesken. Paino on pysynyt hyvin tavoitteessa eikä minulla ole siinä mitään haasteita. Tuntuu oikeasti, että lääkkeen vaikutus on jäänyt jotenkin "päälle". Annoskoot ja valinnat on vaan jotenkin muuttuneet painonpudotusvaiheen aikana. Alkukuukausina tuli juuri noita, että jos oli jokin ekstra viikonloppu, niin puntari näytti enemmän, mutta tein samoin kuin Satakeiju eli otin tiukemmin pari pivää ja yleensä tiistaina tai keskiviikkona paino oli palautunut. Nyt niin ei juurikaan enää käy, vaan paino pysyy melko stabiilina. Paitsi että nyt hiemaan tsemppaan ettei paino laskisi enempää. Tavoitteeni oli se 68,8 ja kun kesän jälkeen hiipi se runsas 5 kg lisää pois, niin olen nyt syönyt vähän enemmän ja pyrkinyt saamaan hieman lisää painoa. Mutta.... Mieli on arvaamaton. silmät mieltyy kuitenkin siihen, että aamupuntari näyttäisi 63 kg  eikä 64 kg. Käynkin nyt itseni kanssa motivaatio ja tsemppikeskustelua, että nyt on oikeasti ei saa tippua enempää.

Vaatekokojen kanssa olen nyt ottanut uuden askeleen, jotain mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Eli olen ostanut pitkään hieman liian isoja vaatteita. En tiedä onko alitajunnassa ollut pelko tai oletus siitä, että suojaa itseään pettymykseltä, jos paino nousee eikä vaatteet mahdukaan. No, jos vaate olisi jo nyt mahtunut yli vuoden, niin ehkä on olliut  turhaa ostaa liian isoja. Toki huomaan, että nykyään viihdyn avarammissa  vaatteissa kuin ennen.  Mutta sitten se uusi askel.

Ostin aiemmin syksyllä uuden harrastuksiin liittyvän erikoistakin nettikaupasta, koska sitä ei ollut saatavilla kivijalasta. Ostin  koon L, jotta siinä olisi liikkumatilaa jne.Irrotin laput ym. Ja kuinkas kävi? Se oli auttamattomasti iso ja sen vuoksi  käyttökelvoton, enkä voinut  enää palauttaa sitä ilman myyntilappuja. Takki oli jonkin aikaa kaapissa ja harmitti tosi paljon, koska erikoistakit on oikeasti kalliita. Harmistuksissani otin yhteyttä valmistajaan ja  kuinka ollakaan valmistaja oli siirtänyt yhteydenottoni maahantuojalle, joka  oli minuun yhteydessä ja sain kuin sainkin uuden korvaavan, sopivan kokoisen tuotteen tilalle ilman tuotelappuja. Tuli kyllä hyvä mieli. Aidosti.  Ei nyt liity Mounjaaroon, mutta opin sen, että kannattaa oikeasti kokeilla ajatuksella uusia vaatekokoja. 

Tsemppiä kaikille

-AP

Ap, tuota olen minäkin miettinyt. Että toivottavasti tämä jää päälle. Tämä annoskokojen kyttäys, tietynlainen uusi elämäntapa, jossa kieltäytyminenkin tuottaa nautintoa. On kyllä uskomatonta, miten olet onnistunut pitämään kilot pois noin hienosti. Ja eikös se vanha tieto ole, että ensimmäiset 1-2 vuotta on pahimmat, viidessä vuodessa alkaa olla suhteellisen hyvin turvassa, joskaan lihomisvaaraa ei voi koskaan unohtaa. 

Mites teillä enemmän laihduttaneilla nahat on pysyneet mukana? Erityisesti niillä, jotka ei ihan nuoria enää ole. Itselläni yllättävän hyvin, mutta olenhan minä aika löysä jo. Ekaa kertaa reisissä on löllöä, käsivarret on lepakon ja maha rypistelee roikkuvana. Toisaalta käsivarret on menneet kasaan. Alussa se oli aina vaan se sama, mutta nyt on syksyn aikana lähtenyt 4cm ja se on ihan sitä roikkuvaa nahkaa pitkälti. Hyvä. Eikä kai tässä nyt timmejä käsivarsia enää tule, kunhan en ihan lepakkona olisi, kun nostan kädet. Reisien löysyys ei haittaa juurikaan. Eikä maha toistaiseksi. On vielä rasvaa jäljellä, mutta napa alkaa olla jo aikamoisen rypyn sisällä. Silti olen sitä mieltä, ettei maha roiku aiempaa enemmän vaan voisi sanoa, että nahka on mennyt kasaan sitä myöten, kun olen laihtunut. Eli alamahan makkara ei edelleenkään laskeudu sen alemmaksi kuin alussa. Rinnat on löysät ja huomasin joku päivä, että rintaliiveissä rinnat roikkuu, kun ne on liian isot ja olkanauhat liian löysällä. Olen jo siirtynyt aiemmin liian kireisiin liiveihin, mutta nekin alkaa olla jo löysiä. Eniten peilistä on haitannut se poimu tuossa leuan alla. Kun kasvot kapenee, nahka valuu alaspäin ja tulee se ns. kalkkunakaula. Sitä yritän hoitaa kaikin keinoin ultraäänihoidosta retinoliin. Tiedostan kyllä, että nahka vielä mennee jonkin verran kasaan (ja sitä kai tulee vielä lisää, koska laihtumisen on tarkoitus jatkua) ja toisaalta ehkä hoidot vähän parantaa, mutta isompi muutos vaatisi kirurgin veistä. Siihen en ole valmis lähtemään ja tällä mennään. Samoin olen hyväksynyt, että jään muhkuraiseksi ja bikineissä en tule koskaan olemaan mikään upeavartaloinen. Mutta miksi pitäisi? Olisihan se nuorena ollut hienoa, mutta jos akka on pian 50, niin kaipa se kroppakin saa näyttää siltä, että elämää on takana. Tätä taistelua käy sisällään, että haluaisi niin sen nuoruuden unelmansa peiliin, mutta ikä ja vuosikymmenten kilot tarkoittaa, että pitää olla armollinen itselleen ja hyväksyä se, että eletty elämä vaan näkyy jo kaikilla tavoin. 

Satakeiju

Heippa! Parisen viikkoa on mennyt kun edellisen kerran täällä kirjoittelin. Itselläni on nyt pari viikkoa jotenkin ollut usko koetuksella Mounjaron suhteen enkä oikein tiedä miten edetä. Tänään oli 12.s pistospäivä ja edellisten 2 kerran jälkeen on ollut huonoa oloa, närästystä ja 1 reippaampi mahakipukohtaus. Olen pistänyt kokoajan 2.5 mg ja koska annos tuntuu edelleen toimivan, en ole yksinkertaisesti uskaltanut nostaa 5 mg vaikka tarkoitus oli 2 vkoa sitten nosto.

Tänään palasin reiteen pistospaikkana toiveena ettei pahoinvointia tulisi. Ekat 4 reiteen, sitten 1 vatsaan ja paluu reiteen. Sitten 3 x vatsaan mutta 3. aiheutti jo oireita. Viime viikolla olkavarteen mutta sama juttu, huono olo kesti 3 vrk ja kovasti mahakipua 1 yönä. Tämän jälkeen aina helpottaa muutamaksi päiväksi mutta todella huolellinen pitää olla ruokailujen kanssa.

Toki tämä on hyvä asia, kun ei pysty käymään ulkona syömässä, syödä mitään rasvaista tai karkkeja mutta aiheuttaa ylimääräistä stressiä kun tulossa on pari minireissua.

En oikein tiedä onko tässäkään järkeä että olo on kamala monta päivää. Paino tippuu todella hitaasti, mutta tippuu kuitenkin. Ja muutenkin olotila on ollut niin helpottunut kuten tuolla edellisessä viestissä kerroin, turvotus, ikäänkuin kokonaisvaltainen geelipatja olisi hävinnyt koko keholta. Olo on kevyt ja notkea, vaikka painoa on reilusti.

Näillä mietteille uuteen Mounjaro viikkoon. 1 vko ruokavaliota ja 11 vkoa Mounjarolla takana eli yht. 12 vkoa -6 kg sekä vyötäröltä -10 cm. 

-Mardu

Kiitos neuvoista! Lähiapteekki myi minulle mitään kyselemättä pari injektioruiskua. Qvikpeniin jääneen lääkkeen imaiseminen ruiskuun oli todella helppoa, vaikka minulla ei ole mitään aiempaa kokemusta lääkeruiskujen käytöstä. Ilmeisesti määrä on todellakin hyvin lähellä "viidettä annosta".

a&a

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Lähiapteekki myi minulle mitään kyselemättä pari injektioruiskua. Qvikpeniin jääneen lääkkeen imaiseminen ruiskuun oli todella helppoa, vaikka minulla ei ole mitään aiempaa kokemusta lääkeruiskujen käytöstä. Ilmeisesti määrä on todellakin hyvin lähellä "viidettä annosta".

 

a&a

Todellakin. Minäkin vähän arkailin ja katsoin youtubesta videon jollain "mounjaro golden dose" -hakusanoilla. Sehän on superhelppoa ja kyllä sen jokainen osaa. Ja kyse on kuitenkin isosta rahasta. Erityisesti pidemmässä lääkityksessä alkaa tuntua, jos saa joka kynästä ylimääräiset ulos. 

Mardu, kuulostaapa ikävältä nuo sivuoireesi. Oletko ajatellut, että ottaisitkin 1,25mg? Jos se ruokahalu kuitenkin lähtee hyvin tuolla 2,5mg, mutta sitten päälle tulee kasa ei-toivottuja vaikutuksia. Ymmärtääkseni on tietty osa niitä, joilla sivuoireet vaan on mahdottomat viikosta toiseen. Ja tietysti niitä, joihin lääke ei pure siltikään kunnolla. Harmittaa puolestasi, jos halua olisi, mutta elämä menee noin mahdottomaksi. Itse tosiaan puolittaisin tuon 2,5mg ja antaisin viimeisen mahdollisuuden. Jos ei toimi sittenkään, niin luopuisin koko lääkkeestä. 

Satakeiju

"Hui, syötkö normaalisti siis 900-1300 kcal per päivä? "

Siis tämän lääkkeen aikana, kun olen laihtunut. Tietysti aiemmin söin varmaan 2500 ja tämän lääkkeen jälkeen todennäköisesti kulutus tulee asettumaan johonkin 1500-1700. Toivottavasti ei tuota alemmaksi kuitenkaan. 

Satakeiju

Vierailija kirjoitti:

"Hui, syötkö normaalisti siis 900-1300 kcal per päivä? "

Siis tämän lääkkeen aikana, kun olen laihtunut. Tietysti aiemmin söin varmaan 2500 ja tämän lääkkeen jälkeen todennäköisesti kulutus tulee asettumaan johonkin 1500-1700. Toivottavasti ei tuota alemmaksi kuitenkaan. 

Satakeiju

Kuulostaa tuokin tutulta Satakeiju. Kukaan ei voi tietää mikä johtaa mihinkin, mutta uskon omalla kohdallani, että sillä (painonpudotusvaiheen niukalla ruokavaliolla) on vaikutusta siihen, että paino ei ole lähtenyt nousemaan tavoitteen saavuttamisen  (ja lääkkeen lopetuksen) jälkeen. Erityisesti pienet annoskoot on jääneet luontaiseksi ja vatsalaukku on muokkautunut sen mukaiseksi. 

Tsemppiä niin Satakeijun kuin muidenkin projekteihin läpi synkeän syksyn. 

-AP

Tänään oli pistos- ja punnituspäivä. Paino on edelleen jumissa, 91kg, mutta tämä on ollut liikunnan puolesta tosi hyvä viikko ja eilen oli fyysisesti oikeasti raskas päivä. En siis tuijota vaa'an lukemaan, nyt on nestepainoa mukana, vaan keskityn siihen mukavaan tunteeseen että mun kyljet tuntuvat olevan lähempänä toisiaan 😂 Pudotusta lähtöpainosta on kuitenkin heinäkuun lopulta 7 kg, eli kyllä tässä on tapahtunutkin!

En nyt vielä rohjennut tuikata käsivarteen, kokeilen sitten uudesta kynästä muutaman viikon päästä. Olen tehnyt nyt annosten kanssa niin, että muutan napsumäärää kynän loppupuolella. Normaalisti siis naksuttelen puolikasta annosta 5mg:n kynästä, kuusi ensimmäistä viikkoa niin ja kolme viimeistä annosta otankin 40 naksua eli 0,1ml enemmän. Olen huomaavinani lääkkeen tehon heikkenemistä, kun kynällä alkaa olla ikää, mutta tämä konsti on toiminut hyvin. Saan siis 5mg:n kynästä yhdeksän viikon annokset. 

Tsemppiä meille kaikille jumituksiin! Koitetaan olla armollisia ja muistetaan, että tässä hommassa viikko on tosi lyhyt aika! 

terveisin Männynkäpy

Linkitän alle tutkimuksen, jota tiivistän tähän ensin. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka todennäköistä on että lihava saavuttaa normaalipainon tai saa pudotettua painoaan 5% ilman leikkaushoitoa (tai lihavuuslääkkeitä). Painonhallintaan käytettävien ei-kirurgisten keinojen ja ilman nykyaikaisia lihavuuslääkkeitä olleiden hoitomenetelmien tehon ja saavutettavuuden haasteet ovat siis lähtökohtana. Nämä lienevät samankaltaiset kaikissa länsimaissa, Suomessakin.

Tässä on käytetty Ison-Britannian perusterveydenhuollon sähköisiä potilastiedostoja: 278 982 osallistujaa, joista miehiä 129 194 ja naisia 149 788. Heitä on mitattu vähintään kolmesti ajalla 1.11. 2004-31.10. 2014. Osallistujien keski-ikä oli miehillä 55 ja naisilla 49 vuotta.

Tulokset ovat olleet lannistavia: mahdollisuus saavuttaa normaalipaino on erittäin pieni. Painoluokassa BMI 30-34,9 todennäköisyys oli noin 1/225 miehillä ja 1/131 naisilla vuodessa. Mitä korkeampi lähtöpaino, sitä pienempi todennäköisyys. Se lienee loogista?  Kuitenkin 5% painonpudotus vuodessa, joka vaikuttaa jo terveyteen mutta on monen aliarvostama median laihdutusjuttujen vuoksi oli 1/12 miehillä ja 1/10 naisilla. 

Kuitenkin suurella osalla, joka onnistui 5% painonpudotuksessa, palasi paino takaisin 52,7% kahden vuoden kuluessa ja 78,0% viiden vuoden kuluessa palasi yli 95% lähtöpainosta. Painonpudotuksen tuloksen säilyttäminen on siis todella vaikeaa! Ihmisen aivot tekevät parhaansa sen eteen, että palattaisiin takaisin lähtöpainoon, jota aivot pitävät ihannepainonaan.

Painonpudotuksen jälkeiseen aikaan tarvitaan tehokkaita strategioita ja mielellään myös tukea painoa jo kertaalleen pudottaneelle. Laihduttamalla saadun matalamman painon ylläpito vaatii elintapamuutoksien jatkuvuutta ja ylläpitoa sekä itsensä säännöllistä mittaamista mittanauhalla tai vaaalla. Ihminen tottuu nimittäin todella helposti aina aavistuksen verran suurempaan tai energiapitoisempaan ruoka-annokseen tai vähentämään fyysistä aktiivisuutta tavoitteellisen laihdutusvaiheen jälkeen. 

Nykyaikaiset lääkkeet, ovat todellisia game changereita. Mounjaro on likipitäen yhtä tehokas kuin lihavuusleikkaus. Siten se, että otin esimerkiksi tutkimuksen, jossa vertailtiin muiden keinojen ja lihavuusleikattujen tulosten pysyvyyttä, tuo jonkinlaista vertailukohtaa. Sehän on selvää, että niitä ravitsemustottumuksia ja elintapoja pitää muuttaa käyttipä sitten lihavuuslääkettä tai olipa sitten lihavuusleikattu!

Kannattaa toimia kuten aloitteleva sijoittaja, joka tekee itselleen viiden vuoden sijoitussuunnitelman ja laittaa mustalla valkoiselle rajat sille, mihin voi sitoutua ja minkälaiset omien arvojen rajat ovat sijoittamista ajatellen. Aivan samalla tavalla laihduttaja voi itseensä omien arvojensa mukaisesti sijoittaessaan pohtia, sitoutuuko ostamaan salijäsenyyden vaiko kunnon ulkoiluvaatteita ja kengät jokaiselle vuodenajalle, syömään melkein kuin fennovegaani vai jatkaako sekasyöjänä ja minkälaisia tavoitteita laittaa siihen sijoitussuunnitelmaansa vuoden, kahden, kolmen, neljän ja viiden vuoden päähän. 

 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK362452

 

Monesti epäonnistuneita kuureja harrastaneena tiedän, että nämä laihtumiset pakkaa lopahtamaan ja paino humpsahtaa hetkessä takaisin. Ei ihan heti. Sitä hetken jumittelee ja 6-12kk laihtarin jälkeen on ne kilot palanneet +5kg päälle. Joka kerta. Yleensä onnistun laihtumaan sen 10-15kg eli jaksan 2-3kk olla tiukkana ja sitten lopahtaa. Nyt olen ollut yli 7kk tällä kuurilla ja laihtunut enemmän kuin koskaan eläessäni. Toisaalta olipa painokin korkeammalla kuin koskaan. Olen jotenkin sisäistämässä askel kerrallaan sitä, että minun tulevaisuuteni painon kanssa on se, että syön vähän ja vähäkalorista. Herkuttelusta seuraa paastopäivät. Ja kyllä, aion myös jatkaa lääkkeen kanssa niin kauan kuin tarvitsee. Lääkäri heitti senkin, että lääkkeen annosta voi sitten nostaa, jos tulee vaikeaa. Eli ei ole on-off vaan lääkitystä ajetaan alas vuoden aikana pikkuhiljaa ja se voidaan jättää sinne pieneen annokseen tarvittaessa. Jos paino näyttää kääntyvän ylös tai nälkä tulevan tolkuttomana takaisin, niin voi taas nostaa annosta. Tämä tuntuu järkevältä. Ihan oikeasti se kestää vuosia, että hiukan helpottaa tuo lihomisherkkyys. Senkin jälkeen loppuelämän saa miettiä aina, että ei voi vaan syödä niin kuin mieliteko aina sanoo. 

Ja paino oli tänään aamulla 81,0kg. Tarkoittaa sitä, että BMI meni jo alle 31 ja kokonaispudotus 33,5kg. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kahden viikon päästä saisin ensimmäistä kertaa 15 vuoteen ensimmäiseksi luvuksi seiskan.... vaikka 79,9, mutta alkaisi seiskalla. Unelmissa hyvä elää. Sen on oppinut, että tämä on sellaista yllättelyä jatkuvasti. Joskus on hyvä viikko ja ei tipu tai jopa nousee. Sitten yhtäkkiä nytkähtää kilo pois. Pitää jaksaa katsoa sitä pitkää aikaväliä ja linjaa. Paljon on täälläkin ollut siitä, että omalle laihtumiselle sokeutuu. Minusta mitään muutosta ei ole enää tullut sen jälkeen, kun palasin kesälomalta töihin elokuun taitteessa. No, ei pidä paikkaansa. Siitä tähän päivään on lähtenyt yli 10kg. Siis yli 10kg, vaikka tuntuu, että koko syksy on mennyt turhauttavan hitaasti. Se on se ap:n nimitys "hosuli" tässäkin pinnan alla. 

Satakeiju

Laitan linkin, jossa neuvotaan Ozempicin käyttäjiä ruokavalinnoissa pahan olon välttämiseksi. Siitä voi olla Mounjaron käyttäjällekin hyötyä. 

Food list when taking semaglutide and what to avoid: https://www.healthline.com/health/semaglutide-food-list .

Minulle tuli kesäjuhlissa otetusta kolmesta ruokalusikallisesta kermaisia valkosipuliperunoita todella järkyttävä olo. Opin, että minun pitää jättää kermaiset perunaruoat ja varmaan myös joululaatikotkin rauhaan. Muisto on valkosipuliperunoista ja tuskasta on niin elävä, että kaupassa menevät kylmänväreet selkäpiitä pitkin ja niskavillat nousevat kun silmät sattuvat valkosipuliperunapakkaukseen. Onneksi ravintoloissa ei tentata nykyään kun haluaa korvata perunat ja kermaiset lisukkeet vaikka salaatilla ja raasteilla.

Vierailija kirjoitti:

"Hui, syötkö normaalisti siis 900-1300 kcal per päivä? "

Siis tämän lääkkeen aikana, kun olen laihtunut. Tietysti aiemmin söin varmaan 2500 ja tämän lääkkeen jälkeen todennäköisesti kulutus tulee asettumaan johonkin 1500-1700. Toivottavasti ei tuota alemmaksi kuitenkaan. 

Satakeiju

Tuo ~1000-1300 kcal on esimerkiksi lihavuusleikatuilla heidän RTY ry:n kaikille myynnissä olevan opasvihkosen mukainen päivittäinen energiansaanti. Heilläkin annoskoko kasvaa toipilasvaiheen jälkeen ja painonlasku hidastuu yleensä viimeistään toisen vuoden jälkeen. Osalla alkaa paino hieman nousta kun annoskoko on ~ 300 grammaa/ateria. He ottavat päivittäin monivitamiinin ja kalsium+D-tabletit joka päivä siksi, ettei puutostiloja pääse syntymään. Hedelmällisessä iässä olevat voivat tarvia lisärautaakin. Se on tapauskohtaista. Joka tapauksessa valtaosalla terveys ja veriarvot paranevat pienestä kalorimäärästä huolimatta. Lihavuusleikatun pitää saada proteiinia 1,3 grammaa/painokilo. Se suojaa lihaksia kun siihen yhdistää liikunnan lisäämisen. 

Kun on kyse suuremmasta laihdutusurakasta, suurin osa haluaisi ainakin alussa nopeasti tuloksia ja useimmat motivoituvat myös liikkumaan arjessaan enemmän. En koe, että olisi eroa onko leikattu vai käyttääkö laihdutuslääkettä. Näistä menetelmistä, mahdollisuuksista ja elintapamuutosten asteittaisesta toteutuksesta pitäisi puhua paljon enemmän kuin ollaan totuttu puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hui, syötkö normaalisti siis 900-1300 kcal per päivä? "

Siis tämän lääkkeen aikana, kun olen laihtunut. Tietysti aiemmin söin varmaan 2500 ja tämän lääkkeen jälkeen todennäköisesti kulutus tulee asettumaan johonkin 1500-1700. Toivottavasti ei tuota alemmaksi kuitenkaan. 

Satakeiju

Kuulostaa tuokin tutulta Satakeiju. Kukaan ei voi tietää mikä johtaa mihinkin, mutta uskon omalla kohdallani, että sillä (painonpudotusvaiheen niukalla ruokavaliolla) on vaikutusta siihen, että paino ei ole lähtenyt nousemaan tavoitteen saavuttamisen  (ja lääkkeen lopetuksen) jälkeen. Erityisesti pienet annoskoot on jääneet luontaiseksi ja vatsalaukku on muokkautunut sen mukaiseksi. 

Tsemppiä niin Satakeijun kuin muidenkin projekteihin läpi synkeän syksyn. 

-AP

Sinähän olet oppinut mindfull eating-periaatteet ja sovellat niitä käytäntöön. Olet henkisesti läsnä siinä ruoka-annoksesi luona. Sen on monesti todistettu edistävän pysyvää painonhallintaa. Voi olla, että sinä kiinnität tavallista enemmän huomiota yksityiskohtiin? Esimerkiksi annoksesi kokoon? Se, että annoskoosta on realistinen käsitys ja oppii ottamaan ruokaa oikeankokoisen annoksen eikä hieman sinnepäin kuten sillä hetkellä sattuu menemään, edistää myös pysyvää painonhallintaa.

Jokainen on varmaan kokenut buffetissa hetken, jolloin tuntuu että pitää pitää kiirettä ja lätkäistä lautaselle jokin annos sen tarkemmin miettimättä, koska ei halua hermostuttaa seuraavia jonossa olevia. Se on inhimillistä. Sitten urheasti yrittää syödä sen, minkä on ottanut ja tulee paha olo sekä välillä harmittaakin kun vatsa on täytetty vähemmän herkummalla sen suurimman herkun sijasta. Se on inhimillistä ja pitää vain kasvattaa omaa pokkaansa seuraavaa kertaa varten sekä myös itsekin opetella olla hiostamatta edellä hitaammin ruokaansa valikoivaa siellä buffetissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ylihuomenna on viikko täynnä pienennetyllä annoksella 5mg -> 4mg. Tuntuu toimivan, eli tällä mennään. 10mg kynällä kustannukset menee hyvin kohtuulliseksi. Tämän kynän jälkeen taidan pudottaa kolmeen milligrammaan. Elämäntapani onkin muuttunut niin paljon, että johtuu osittain siitä. Ostin muutamia viikkoja sitten älykellon. Normipäivän 6000 askelta ja lenkkeilyjen kera 10000. Miniminä pidän tuon 6000 ja tarvittaessa täytän paikallaan marssilla illan lopuksi, koska ruuhkavuodet. Seksuaaliset halut ovat nousseet kovasti, jopa välillä häiritsevästi teini/nuoruusvuosien tasolle.

S1988

Miehillähän laihtuminen vaikuttaa testosteroniarvoja kohottavasti. Seksuaalisten halujen hyrrääminen on siten normaali seuraus laihtumisesta. Monelle testosteronitasoistaan huolestuneille miehille annetaan neuvoksi laihduttaa, mikäli on ylimääräisiä kiloja. Sen jälkeen keskustellaan siitä, ettei treenikään saa olla ylikuormittavaa, stressille pitää yrittää tehdä jotain sekä uni saada kuntoon. Vasta sen jälkeen andrologi alkaa miettiä korvaushoitoasioita. 

Osa marssii vaikka paikoillaan ja osa hankkii steppilaudan marketista ja askeltaa sen päällä. Kaikki keinot ovat sallittuja! Säät ovat sellaisia kuin ovat Suomen syksyssä.

Vierailija kirjoitti:

Monesti epäonnistuneita kuureja harrastaneena tiedän, että nämä laihtumiset pakkaa lopahtamaan ja paino humpsahtaa hetkessä takaisin. Ei ihan heti. Sitä hetken jumittelee ja 6-12kk laihtarin jälkeen on ne kilot palanneet +5kg päälle. Joka kerta. Yleensä onnistun laihtumaan sen 10-15kg eli jaksan 2-3kk olla tiukkana ja sitten lopahtaa. Nyt olen ollut yli 7kk tällä kuurilla ja laihtunut enemmän kuin koskaan eläessäni. Toisaalta olipa painokin korkeammalla kuin koskaan. Olen jotenkin sisäistämässä askel kerrallaan sitä, että minun tulevaisuuteni painon kanssa on se, että syön vähän ja vähäkalorista. Herkuttelusta seuraa paastopäivät. Ja kyllä, aion myös jatkaa lääkkeen kanssa niin kauan kuin tarvitsee. Lääkäri heitti senkin, että lääkkeen annosta voi sitten nostaa, jos tulee vaikeaa. Eli ei ole on-off vaan lääkitystä ajetaan alas vuoden aikana pikkuhiljaa ja se voidaan jättää sinne pieneen annokseen tarvittaessa. Jos paino näyttää kään

@Satakeiju: jo hieman yli 70% suomalaisista aikuisista on ylipainoisia tai lihavia eli samassa veneessä. Arviolta kolmasosa ainakin laihduttelee, jos ei jopa laihduta kunnianhimoisemmin ja tieteelliseen maailmankuvan tosiasioihin perustaen tälläkin hetkellä. Et ole siis ollut yksin aikaisemmin etkä nytkään. Paino on niin herkkä aihe, ettei kovinkaan moni halua omaa laihdutuskuuriaan koko Suomelle  julistaa.

Media uutisoi lihavuuslääkkeistä mieluiten shokkiuutisia, joilla saa klikkejä. Olisi hyvä, jos välillä olisi joku kiihkotonkin juttu, joka antaisi toivoa muillekin ja ennen kaikkea asiallista tietoa lihavuuslääkkeistä. Se hillitsisi myös niiden kateutta, jotka luulevat ihmisen laihtuvan ilman kalorivajetta lääkkeen avulla ja vetävän sohvalla berliininmunkkeja ja sipsejä sokerisen juoman kanssa. 

Jos lääkkeestä tulee jonain päivänä ylläpitohoitotabletti ja jos hoitomenetelmät muuttuvat yksilöllisemmiksi muutenkin, olisi se todella hienoa. Luin jutun, jonka mukaan PMS:a hoidetaan monen erin lääkkeen yhdistelmällä, joista masennuslääkettä syödään vain viikon ajan kuukaudessa. Ystävälläni on kyllä sairaudeksi kelpaava PMS, joka saa hänen elämänsä sekaisin viikoksi kerran kuukaudessa ja hän on silloin makeannälkäinen, äreä, itkuinen ja ahdistunut. Hänelle psykiatri määräsi tuollaisen viikon jaksoissa syötävän masennuslääkkeen ja se auttaakin muihin keinoihin yhdistettynä. Osa lääkäreistä uskaltaa ehdottaa ja kokeilla tuotakin ja hyvä niin. 

Aivan samalla tavalla he, jotka rekisteröivät herkästi ruokavihjeet ja vesi herahtelee kielelle muita herkemmin, voivat hyvinkin saada ennakoivan avun haastavimmille viikoille. Ihmiset ovat yksilöitä ja osalla menee ruokahalu stressissä ja osa puolestaan nappaa herkemmin jopa puoliksi huomaamattaan jotain energiaa sisältävää syötävää ja juotavaa siinä sivussa ennen deadlinea. Ihminen voi siis olla hyvin analyyttinen ja syömisensä kunnialla hoitava silloin kun deadline ei paina juuri päälle ja muuttua kuin toiseksi ihmiseksi kun deadline painaa päälle. Tuo kun toistuu useita kertoja vuodessa, on kasassa se lisäkiloja kasannut kaloripotti, jonka on syönyt ja juonut melkein huomaamattaan. Kyse ei siis ole mistään joidenkin kuolemansynniksi laskemasta mässäilystä notkuvien pöytien ääressä.

Nyt 12 viikkoa Mounjaro-kuuria takana, annos edelleen 2,5 g.

Viikko sitten iloitsin 10 kg laihtumisesta, ja arvelin, ettei painon tarvitsisi enää juurikaan pudota. Menneen viikon aikana söinkin sitten joka päivä lounaaksi omenan ja pikanuudelin, johon lisäsin tonnikalahiutaleita (rasvattomia). Muuten ruokavalio ja -määrä pysyi täsmälleen samana kuin nopean laihtumisen viikoilla.

Yllätys oli, että viikossa paino oli noussut reilun kilon.  Taitaa todella olla niin, että kroppa haluaa ottaa nopeasti takaisin menetetyn painon. Ilmeisesti lounas täytyy jättää pysyvästi pois, jos painon mielii pitää kurissa.

a&a

Nyt mounjaroa takana 10kk ja -30,6kg. Vielä olis vajaa 10kg pudotettavaa. Vauhti meinaa hiipua mutta ei ole tullut koko aikana kun kaksi + viikkoa ja nekin + 200g ja + 100g. Normaalisti syön 1300 -1500 kaloria. Tuli parin viikon jumi niin söin yksi päivä reilusti yli 2000 niin paino hupsahti -1,6kg viikossa alas. Ilmeisesti keho vähän säästöliekillä?  Ja pitkin matkaa aina kun olen pitänyt santsi päivän niin parin päivän päästä iso pudotus. Vyötäröltä -28cm. Lantiolta -24cm ja reisistä -13cm. En voi olla kuin tyytyväinen. Koko vaate kaappi mennyt uusiksi

Vierailija kirjoitti:

Nyt 12 viikkoa Mounjaro-kuuria takana, annos edelleen 2,5 g.

Viikko sitten iloitsin 10 kg laihtumisesta, ja arvelin, ettei painon tarvitsisi enää juurikaan pudota. Menneen viikon aikana söinkin sitten joka päivä lounaaksi omenan ja pikanuudelin, johon lisäsin tonnikalahiutaleita (rasvattomia). Muuten ruokavalio ja -määrä pysyi täsmälleen samana kuin nopean laihtumisen viikoilla.

Yllätys oli, että viikossa paino oli noussut reilun kilon.  Taitaa todella olla niin, että kroppa haluaa ottaa nopeasti takaisin menetetyn painon. Ilmeisesti lounas täytyy jättää pysyvästi pois, jos painon mielii pitää kurissa.

a&a

 

Katso Ylen Areenasta dokumentti Valmisruoan vaarat. Siinä selitettiin hyvin, miksi ne pikanuudelit lihottavat ihmisiä. Kyse on ultraprosessoidusta ruoasta, jonka tarkoitus ei ole tehdäkään syöjästään ravittua. Tonnikalahiutaleet eivät ole prosessoinnista huolimatta saman kategorian tuotetta kuin pikanuudelit. 

Älä jätä lounasta pois. Keitä täysjyväviljaa sisältävää pastaa tai proteiinipastaa ja anna sen jäähtyä mieluiten yön yli jääkaapissa, että siihen muodostuu kylläisyyttä lisäävää resistenttiä tärkkelystä. Silloin pasta ei nosta verensokeria nopeasti ylös ja taas alas, jonka tuntee monesti nälkänä. Resistentti tärkkelys ei katoa pastasta, riisistä tai perunasta mihinkään, vaikka ne lämmitettäisiin uudestaan. Sekoita tonnikala pastaan, mausta ja nauti. Syö omena vaikka iltapäiväkahvin kanssa lounaan ja päivällisen puolivälissä. 

Painoa pitää tarkkailla pitkällä aikavälillä. Kilojen pomput sinne tai tänne johtuvat nesteiden vaihtelusta ja suolessa olevasta ulkostemassan määrästä. Jos alkaa syödä paljon kasviksia ja kuitua, paino voi hetkellisesti nousta juuri sen ulostemassan painon vuoksi. Se ei ole lihomista. 

 

Vierailija kirjoitti:

Nyt mounjaroa takana 10kk ja -30,6kg. Vielä olis vajaa 10kg pudotettavaa. Vauhti meinaa hiipua mutta ei ole tullut koko aikana kun kaksi + viikkoa ja nekin + 200g ja + 100g. Normaalisti syön 1300 -1500 kaloria. Tuli parin viikon jumi niin söin yksi päivä reilusti yli 2000 niin paino hupsahti -1,6kg viikossa alas. Ilmeisesti keho vähän säästöliekillä?  Ja pitkin matkaa aina kun olen pitänyt santsi päivän niin parin päivän päästä iso pudotus. Vyötäröltä -28cm. Lantiolta -24cm ja reisistä -13cm. En voi olla kuin tyytyväinen. Koko vaate kaappi mennyt uusiksi

Välillä aivoille pitää laittaa viestiä, että ei hätää eikä tässä olla kuolemassa nälkään. Suomennettuna: pitää syödä reilummin. 

Nuo nousut ja laskut, nollaviikot on kyllä monesti aika mystisiä. Sen ymmärtää, jos on syönyt selvästi enemmän, mutta joskus on jopa noussut hyvin niukan viikon jälkeen. Itse olen huomannut, että kuukautiset näin naisena säätelee sitä edelleen. 

Toinen hassu on tuo liikunta. Teen 3-6km:n kävelylenkkejä useamman viikossa. Jos käyn punnituspäivää edeltävänä iltana pidemmän lenkin, paino ei laske kovinkaan paljoa. Sitten taas, jos en tee mitään edellisenä päivänä, paino notkahtaa. Sehän on vain nestettä. Kaipa se rasitus sitten kerää lihaksiin nestettä ja makaamalla koko illan sohvalla saa nesteet pois. Sinänsä ei ole syy olla liikkumatta. Oma perjantain hyvä tulos tuli varmaan siitä, että sekä ke että to meni ilman lenkkiä alle. Olen ollut puoliksi sairaana ja nipin napin päässyt töihin, mutta illalla lenkki on ollut aika vieras ajatus flunssaoireiden rinnalla. 

Satakeiju