Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia
Olen aiemmin kokenut laihdutuslääkkeet ja muut painon hallinnan poppakonstit hieman säälittäviksi, mutta mieli on muuttunut, kun aiemmin hyväksi koetut tavat painonhallinnassa eivät tunnu enää tepsivän. Eli olen päättänyt testata lääkkeiden apua painonpudotuksen tukena. Lääke on Mounjaro. Tässä ketjussa tulen kertomaan kokemuksia ja tuntemuksia lääkkeen toimivuudesta ja sopivuudesta minulle. Olen myös kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia laihdutuslääkkeistä.
Ensimmäisen pistokseni sain viikko sitten torstaina. Olin varustautunut pahoinvointiin ja ummetuksen riskikin hieman mietitytti, mutta kummankin osalta epäilys oli turha. Ei pahoinvointia ja vatsakin on toiminut hyvin. Ainoa miinuspuoli on turvotus. Vatsa tuntui ensimmäiset päivät pistoksen jälkeen todella täydeltä - pallolta.
Toisen pistoksen laitoin tänään aamulla. Vatsa ei ole ainakaan vielä turvonnut, mutta katsotaan päivän mittaan miten tämä etenee.
Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden kokemuksia laihdutuslääkkeiden toimivuudesta sekä hoidon lopttamiseen liittyvistä kokemuksista. Eli miten lopetus onnistui?
Kommentit (2166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt takana 4 vk ja tänään viides pistos. Nostin annoksen 3,75:een. En viitsinyt nostaa suoraan 5:een kun edessä lento ja halusin välttää mahdollisen pahan olon.
Painoa tippunut n. 4kg.
Viimeisen viikon on vaivannut hengen haju ja psk maku suussa. Hyi hitto. Henki haisee kuin karppaajilla. Olen vetänyt hiilareita et kropan ei pitäis olla ketoosissa.Onko muilla alkanut henki haista? Millä siitä pääsee eroon?
Kevät27Eipä siihen ole muuta apua kuin hyvä hammashygienia ja kielen putsaaminen sillä kieliskrapalla, joita kaupoissa nykyään myydään. Siihen lisäksi alkoholiton suuvesi, jossa on fluoria. Sillä suuvedellä voi siis purskutella muina aikoina suuta. Alkoholillista suuvettä ei kannata ostaa, koska se lisää suusyövän riskiä ja kuivattaa suun limakalvoja. Suun kuivat limakalvot lisäävät hengityksen haisemisen riskiä. Jos kärsii niistä, kannattaa suu purskuttaa ennen nukahtamista ruokalusikallisella rypsiöljyä.
Oxygenol Herkkä-hammastahna ei sisällä suun limakalvoja kuivattavaa SLS:a ja saman sarjan mustaherukan makuinen suuvesi on alkoholiton. Ovat kotimaisia tuotteita. Monella suinkin limakalvot kuivuvat jo esivaihdevuosien aikana.
Laihtumisen henkinen puoli on kyllä niin iso. Sitä kituessa kilojensa kanssa, vältellen peiliä, vältellen vaateostoksia ja inhoten valokuvia itsestään oli aina vaan tyytymätön itseensä ja haaveili siitä, että laihtuisi. Oikeastaan laihduttaminen piti aloittaa ihan justiinsa. Siksi tämän kalorivajeen, epämiellyttävät hetket herkkujen edessä ja kaiken tämän kestää hyvin, kun näyttää peilistä ihmiseltä. Kun kävelee töissä käytävällä ja näkee itsensä jostain välioven ikkunasta, niin tuntuu todella hyvältä. Vaikka ylipainoa on se noin 5kg edelleen, niin olenhan mä lähes normipainoisen oloinen nyt. Lisäksi uskon, että löysää nahkaa on ainakin 2kg, joten oikeasti sitä ylipainorasvaa on vähemmän kuin 5kg.
Olen ostanut tuhottoman paljon uusia vaatteita. Mieskin välillä kommentoi, että ostat koko ajan uutta ja kaksi jätesäkillistä on lähtenyt jo kierrätykseen ja pian lähtee kolmas. Sanon, että vaikka lääke maksa ja kyllä, on epäekologista tuhlailua ostella "kertakäyttöisiä" vaatteita, niin haluan silti ostaa. Ne tuo niin hyvän fiiliksen, kun vaatteet on oikeaa kokoa. Jotkuthan ei osta uutta ennen kuin on tavoitepainossa, mutta mä olen halunnut ostaa pitkin matkaa. Aina kokoa pienempää, huomata, että siihen hetki sitten piukkaan mahtuukin jo jne. Uskomaton fiilis on myös se, että housukoko on nyt M. Apua, olen ollut näin pieni ennen esikoista ja esikoinen on jo yli 20... Ennen Mounjaroa ostin pääosin kokoa 48. Joskus jopa 50. Yläkroppa on maalaisemännän, joten joustamattomat mediumit kinnaa rintakehän kohdalta. Esikoista odottaessa ensimmäinen neuvolapaino oli joku 72kg ja nyt olen sen alle. Ja olin silloin 27-vuotias... Nyt 49.
Ärsyttävää silti oli, että tänään aamulla välipunnitus oli 70,8 eli +600g viime perjantaista. On tämä kyllä rasittavaa. Ensin lähtee 1,1kg ja sitten nousee puolet takaisin jne. Olisipa edes nollatulosviikko, mutta kun pitää sahata aina ylös välissä. En tiedä, miten tiukka tässä pitäisi olla, jotta kesäkuun pääsisi aloittamaan kutosella alkavalla. Eipä taida auttaa kuin antautua siihen, että paino lähtee niin kuin lähtee ja tahdolla kilot ei lähde, ellen ole valmis nestepaastoamaan.
Pieni ikävä piirre on, että nyt alkaa naamassa näkyä menetetty massa. Silmien ympärille on rypyt kasvaneet aiemman kalkkunakaulan lisäksi. Onhan se totta, että lihavuus kiristää naamaa, mutta toisaalta kokonaisvaikutelma on kyllä nuorekkaampi, kun on hoikempi, liikkuvampi ja tyytyväisempi itseensä.
Kymppikeiju
Kymppikeiju pitäisikö sinun nyt vain jättää vaa’alla käynti hetkeksi? Muutos minkä olet tehnyt on jo huikea! Ja niinkuin itse juuri kirjoitit niin peilistä katsoo ihan uusi ihminen. Sillä painatko 1kg enemmän vai vähemmän ei ole mitään merkitystä. Tiedän, että se olisi ennenkaikkea henkisesti tärkeä asia nähdä se kutosella alkava luku puntarissa, mutta eihän sillä ole oikeasti loppupeleissä mitään merkitystä! Stressaat vain turhaan itseäsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt takana 4 vk ja tänään viides pistos. Nostin annoksen 3,75:een. En viitsinyt nostaa suoraan 5:een kun edessä lento ja halusin välttää mahdollisen pahan olon.
Painoa tippunut n. 4kg.
Viimeisen viikon on vaivannut hengen haju ja psk maku suussa. Hyi hitto. Henki haisee kuin karppaajilla. Olen vetänyt hiilareita et kropan ei pitäis olla ketoosissa.Onko muilla alkanut henki haista? Millä siitä pääsee eroon?
Kevät27Vastaan tuli artikkeli (Ozempiciin liittyen, mutta mekanismi sama) , joka voi selittää tuota haju- ja makuhaittaa. Voi siis liittyä ihan lääkkeen toimintamekanismiin. Eli voi olla vatsahappojen makua?
"Kun ruoka sulaa vatsassa pitkään, vatsahapot voivat tunkeutua takaisin ruokatorveen. Lisäksi Ozempic voi aiheuttaa muita ruoansulatusvaivoja, kuten pahoinvointia ja oksentelua.
– Monet kertovat, että tuntevat mahahapon maun kurkun takaosassa, kertoo lihavuuden lääkkeelliseen hoitoon erikoistunut lääkäri Daniel Rosen."
https://www.is.fi/viihde/art-2000012019896.html
AP
Kiitos tästä vinkistä ja linkistä <3
Olen huomannut, että hampaat ei tunnu niin liukkailta kuin aiemmin.
En oksenna enkä usko, että minua närästää (ei ole vissiin ikinä närästänyt) mut taidan kokeilla tuota samarinia jos se helpottaisi hengen hajuun.
Kevät27
Vierailija kirjoitti:
Kymppikeiju pitäisikö sinun nyt vain jättää vaa’alla käynti hetkeksi? Muutos minkä olet tehnyt on jo huikea! Ja niinkuin itse juuri kirjoitit niin peilistä katsoo ihan uusi ihminen. Sillä painatko 1kg enemmän vai vähemmän ei ole mitään merkitystä. Tiedän, että se olisi ennenkaikkea henkisesti tärkeä asia nähdä se kutosella alkava luku puntarissa, mutta eihän sillä ole oikeasti loppupeleissä mitään merkitystä! Stressaat vain turhaan itseäsi!
No, se jääkin tauolle, kun lähden kesäkuussa pitkälle matkalle. Jotenkin vaan ajattelee pakkomielteisesti, etten halua jättää kesken. Pelkään, että fokus katoaa. Kerrankin saan painon kanssa jotain aikaiseksi ja niin monet kuurit on menneet sen 10-15kg pois ja sitten on lopahtanut, vaikka tavoite oli vielä kaukana. Haluan oikeasti päästä tavoitteeseen ja onnistua. Tiedän, että olen jo onnistunut ja olisin ihan hyvä näinkin, mutta en vaan haluaisi luovuttaa kalkkiviivoilla. Vähän kuin olisi juossut maratonin ja jäljellä olisi viimeinen kilometri, eikä jalat meinaa enää nousta, mutta luonto ei anna periksi. Olisi 20 vuotta haaveillut siitä juoksusta ja aina luovuttanut ennen puoliväliä, niin ekan kerran kestettyään 41km ei halua enää antaa periksi millään.
Olet kyllä siinä oikeassa, että mulla alkaa pian jo kortisolitasot nousta tästä stressistä asian suhteen ja ruokailua on vaikea tästä enää vähentää eli hyvä relata välillä. Tänäänkin olen syönyt proteiinirahkan, yhden kauhallisen makaronilaatikkoa ja yhden ruisleivän ilman rasvaa, mutta päällä juustoa ja kurkkua. Toki, syönhän joinain päivinä selvästi enemmänkin, mutta näin punnituspäivän alla sitä yrittää vielä puristaa pois grammoja. Lisäksi pienet asiat ahdistaa jo valmiiksi. Kuten vaikka se, että viikon päästä töissä on kevät-buffa kakkuineen ja se tulee tielle siihen 1.6. tavoitteeseen. Ihan kuin tämmöiset ei olisi osa elämää ja oikeasti tämä kaikki menisi sen takia pilalle.
On hienoa lukea siitäkin, kuinka ihmiset osaa ottaa tämän rennommin. Saavat tuloksia, mutteivat hirtä itseään tähän kuten minä välillä ainakin. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Nyt keväällä olen niin loman tarpeessa ja väsynyt töissä eikä painokaan enää tipu kunnolla, niin ajatukset alkaa kiertää liikaa harmituskehää. No, vielä pitää jokunen päivä jaksaa töissä ja sitten pääsee lomalle.
Kymppikeiju
No vähän kevennystä: Tilasin netistä Filan valkoisia slim-fit T-paitoja. Luulin tilanneeni yhden, mutta niitä tuli kolme.
Vedin yhden päälle, ja näytti ihan hyvältä.
Vaimo näki, ja sanoi suoraan, että tuota et sitten ikinä pue päällesi julkisesti.
Kysyin miksi.
Sanoi, että meidän yli viisikymppisten ei kuulu pitää tuollaisia vaatteita.
Mitäpä tuohon sanot?:)
a&a -> mahtava kommentti slim-fit paitaan ja vaimosi reaktioon liittyen. Hymy nousi kyllä kasvoille. Joo, ja kyllä voi pukea tuollaisen paidan, vaikka olisi +50v. Ei tehdä ongelmia, joista ei ole. Eli nyt sitten vaan tuulettelemaan :)
Kymppi-> Ihailen sinnikkyyttäsi ja ymmärrän hyvin tuon aktiivisen punnituksen. Koen niin, että on helpompi sietää loppuvaiheen hidas painon aleneminen, kun käy säännöllisesti puntarilla. Minulle ainakin pettymys olisi suuri jos 1-2 viikon jälkeen nousisi puntarille eikä olisikaan tapahtunut juuri mitään, vaikka olisi kuinka sinnitellyt. Sitten taas kun on koko ajan kartalla sen suhteen mitä tapahtuu, homma on enemmän ok. Sitä paitsi tässä on vielä monta päivää kesäkuuhun, joten uskon että se kuutonen ehtii vielä vilahtamaan. Tsemppiä.
Vaikka paino menee muutaman 100g sinne tänne, niin usein silti kehossa tapahtuu asioita. Minulle käy niin edelleen. Hankin vuoden alussa reissusta kesähaalarin, joka oli tosi tiukka yläosasta, mutta sain kuin sainkin sen kiinni. Hyvä kun ei saumat ratkenneet. Haalaria ei kuitenkaan ollut toista kokoa ja se oli niin hauska, että ostin sen. Mutta kuinkas ollakaan? Kaivoin sen kaapista viime viikon reissuun ja mitä? Se oli sopiva, eikä kiristänyt enää. Painon vaihteluväli on 1-1,5 kg alempi kuin alkuvuodesta, joten se ei selitä asiaa. Kroppaa vaan jotenkin tiivistyy pikku hiljaa yhä edelleen. Eli vaikka aamupainosi sahailee Kymppi, niin kropassa tapahtuu koko ajan muutoksia. Myös loma tekee hyvää, nauti siitä.
Tsemppiä kaikille
AP
Minä ajattelen Kympin tilanteesta, että se on investointikysymys: tarkkailla joka päivä kuten ennen ja pitää rutiini ja stressihormonit suht vakiona vai jättää tarkkailematta ja hyväksyä epävarmuus. Jos ajattelee stressihormonin määrää kummassakin tapauksessa, niin veikkaan että optimoitu tilanne olisi tarkkailla joka päivä ja samalla yrittää tietoisesti vetää stressiä alas: kyllä se sieltä tulee. Nahka voi painaa jopa 10 kg.
Tsempit, t. mm
Onnistuuko mounjaro reseptin uusinta suoraan omakannan kautta? Ei ole vielä ajankohtainen mutta kysyn valmiiksi.
-64
Vierailija kirjoitti:
Onnistuuko mounjaro reseptin uusinta suoraan omakannan kautta? Ei ole vielä ajankohtainen mutta kysyn valmiiksi.
-64
Onnistuu omakannasta
Aerobinen liikunta ei toimi lihasten eli energiankulutuksen säilyttämisessä.
Minä olen pudottanut 41kg reilussa vuodessa ja en ole kertaakaan käynyt salilla. Olen pyöräillyt, kävellyt, juossut ja kävin kehonkoostumus mittauksessa kun ajattelin että lihas on hävinnyt, mutta suureksi yllätykseksi lihas kunto oli noussut ja oli ihan normi arvoissa.
Painonhallintamatka etenee, tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta on nyt runsas 1 v 5kk (1v 22 vkoa).
Kylläisyyden tunteen tunnistaminen ja vaikutus syömiseen on muuttunut merkittävästi aikaan ennen painonpudotusta. Muutos on suorastaan dramaattinen ja mitä kauemmin tavoitepainon saavuttamisesta on, sitä paremmin sen tunnistaa ja vähäinenkin annoskoon kasvu aiheuttaa epämiellyttävän, ähkyn, olon. Huomaan jo syödessä, koska on riittävästi ja mikä on liikaa, jolloin ei tee myöskään enää mieli syödä, vaikka lautasella olisi enää ihan vähän. Mutta ei ole pakko, jos kerran on täynnä". Ihan uusi juttu entiseen verrattuna. Myös pienet annoskoot ja syömistekniikka ovat saaneet aikaan sen, että vatsa/mahalaukku ei vaan jotenkin jaksa enää isoja annoksia. Ei pysty. Taas - dramaattinen muutos aikaan ennen painonpudotusta.
Tavoitepainon saavuttamisen jälkeen ensimmäinen 6 -7 kk oli tarkkailevaa opettelemista saavutetun painon ylläpitämiseksi. Paino pysyi kuitenkin hyvin tavoitetasolla. Mutta sitten tuon 6-7 kk:n jälkeen paino laski hieman ihan odottamatta ja huomaan, että nyt kevään aikana on tapahtunut samoin.
350-500g ei tuntunut aiemmin miltään muutokselta, mutta kun viimeisen vajaan vuoden aikana paino on alentunut huomaamatta kuukausitasolla siten edelleen, niin käytännön tasolla se tarkoittaa, että esim. tänä aamuna painoni oli 7,3 kg alkuperäistä tavoitetta alempana (kokonaispudotus 30,74%). Tosin painoni oli tänään alhaisimmillaan ja 1-1,5 kg palautuu joka tapauksessa.
Jotenkin tämä on hurja muutos aiempaan. Ennen paino saattoi salakavalasti hiipiä 2kg ylöspäin siten, ettei sitä huomannutkaan. Nyt paino taasen hivuttautuu alaspäin - enpä olisi uskonut. Tosin tämä ei ole salakavalaa, koska punnitsen itseni säännöllisemmin kuin painon noustessa.
En tarkkaile enää tietoisesti syömääni energiamäärää, mutta koska tavoitteeni ei ole alhaisempi paino, ei ole mitään syytä kieltäytyä jäätelöstä eikä grillimakkarasta, kun sellainen tulee kohdalle. Parilla pienellä valinnalla varmistan, ettei paino jatka laskemistaan.
Olen iloinen, että lähdin tälle mounjaro matkalle. Ja tietysti olen helpottunut siitä, että lääkkeen lopetus onnistui.
Tsemppiä kaikille
AP
Hitaasti mutta varmasti on tullut oltua Mounjaron ja tämän ketjun matkassa helmikuun lopusta lähtien!
Tällä hetkellä - 11kg, eka tavoite (-10kg) siis saavutettu, mutta vielä on matkaa vähintään 19kg.
Olen nyt ollut 7.5mg annoksella, mutta mietin että olenkohan sittenkään!
Osaako joku sanoa, että onko 15mg kynässä naksutellessa se ensimmäinen merkkipallo 5mg vai 7.5mg? :0
Kun tuntuu riittävän liiankin pitään tuo kynä ja nyt on tahti ja sivuoireet huomattavasti laantuneet...
Ja kiitos tästä asiallisesta keskustelusta, olen alusta asti käyttänyt teitä tietämättänne tukena :)
Hei, hienoa kuulla sinusta. Painonpudotuksesi on edennyt todella hyvin ja se varmasti jo tuntuu ja näkyy. Kieltämättä painon putoaminen alkaa monilla hidastua 2,5-3 kk:n kohdalla. Ainakin minulla oli melkoista taistelua siinä vaiheessa, kun oli niin vaikea hyväksyä painon putoamisen hidastuminen. Alun hurja vauhti alkoi tasaantua.
Kynässä yksi nimellinen kokonaisannos on aina 60 "naksautusta", joten 15 mg:n, kynästä saa 7,5 mg:n annoksen, kun pyörittää kynää hitaasti ja laskee 30 naksautusta. Kynissä on myös "ylimääräistä lääkettä", josta saa 1-2 pistosta lisää joko rusauttamalla kynää väkivalloin eteenpäin tai sitten ottamalla insuliinineulalla lääkettä siitä "ulostuloaukosta", johon normaalisti laitetaan neula.
ps. mukava, että olet kokenut saavasi tukea täältä. Tämä ketju on kannatellut myös minua omassa projektissani ja on kiva kuulla vertaisten kokemuksia ja oivalluksia omalta matkaltaan.
Tsemppiä kaikille,
AP
Tänään oli ruokailupäivä. Söin pizzaa, otin leivoksen ja vielä pehmiksen. Lopuksi oli suorastaan paha olo ja illalla olen syönyt vain yhden leivän juustolla. Oikeasti se syöminen ei tänään edes tuntunut erityisen hyvältä ja tuli todella raskas olo. Oli vain pakko syödä, koska siitä oli maksanut ja muutkin söi. Huomenna ja torstaina pitää pitää kyllä ruokailu kurissa, koska perjantaina on kesäloman kunniaksi kakkukahvit tiedossa ja ajattelin, että kyllä minä edes pienen palan kakkua otan. Lauantaina juhlitaan lapsen peruskoulun päättymistä ja toisen lapsen ensimmäistä opiskeluvuotta, joten jotain ekstraa, tietysti ruuan muodossa, pitää tarjota. On tämä kanssa, kun syömistä vain tiedossa ja se kutosella alkava paino kesäkuun aluksi on kyllä vaan haave.
Kiva kuulla, että täältä on muutkin saaneet tukea. Tämähän on tämmöinen AP-kerho eli anonyymit painonpudottajat. Ap on kyllä hyvä esimerkki siitä, miten voi hommaa hallita jatkossakin. Jospa siihen itsekin pääsen jo tämän vuoden aikana. Se 50-vuotispäivä on edelleen unelma ja siitä en anna perää. Sitten mennään vaikka Nutriletille alkusyksystä, jos ei muuten onnistu. Nutriletistakin on kokemusta takavuosilta ja ainakin tähän asti se on kyllä laittanut painon laskuun. Eihän se kivaa ole ja pitkäaikaisratkaisu, mutta säälittävä, viimeinen oljenkorsi.
Kymppikeiju
Mulla alkaa kohta olemaan mounjaro loppusuoralla. Olen aloittanut reilu vuosi sitten ja nyt on pudonnut -41kg. Vielä olisi pari kiloa tavoite, Mulla oli monta viikkoa tavoite että saisin alkamaan lukeman 6 ja nyt vaaka näyttää 67,8kg. Olen ajatellut että syyskuun loppuun mennessä vaaka näyttäisi 65kg. Tosi hitaasti putoaa, mutta joka viikko onneksi kumminkin alaspäin. koko aikana ei ole kuin kolme + viikkoa ja nekin 200g nousuja. Jouduin nostamaan pistosta 10mg kun paino junnas monta viikkoa samoissa, nyt alkoi putoamaan, otin kolme kertaa 10mg ja nyt olen takasin 7,5mg, tällä meinaan jatkaa niin kauan että saan sen 65kg. Sitten alan ajamaan lääkettä pikku hiljaa alas. Lääkäri meinasin että voin varmaan jättää lääkkeen kokonaan pois sitten kun saan sen ajallaan alas, katsotaan sitä sitten.
-TA-
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli ruokailupäivä. Söin pizzaa, otin leivoksen ja vielä pehmiksen. Lopuksi oli suorastaan paha olo ja illalla olen syönyt vain yhden leivän juustolla. Oikeasti se syöminen ei tänään edes tuntunut erityisen hyvältä ja tuli todella raskas olo. Oli vain pakko syödä, koska siitä oli maksanut ja muutkin söi. Huomenna ja torstaina pitää pitää kyllä ruokailu kurissa, koska perjantaina on kesäloman kunniaksi kakkukahvit tiedossa ja ajattelin, että kyllä minä edes pienen palan kakkua otan. Lauantaina juhlitaan lapsen peruskoulun päättymistä ja toisen lapsen ensimmäistä opiskeluvuotta, joten jotain ekstraa, tietysti ruuan muodossa, pitää tarjota. On tämä kanssa, kun syömistä vain tiedossa ja se kutosella alkava paino kesäkuun aluksi on kyllä vaan haave.
Kiva kuulla, että täältä on muutkin saaneet tukea. Tämähän on tämmöinen AP-kerho eli anonyymit painonpudottajat. Ap on kyllä hyvä esimerkki siitä, miten voi hommaa hallita jatkossakin. Jospa siihen itsekin pääsen jo tämän vuoden aikana. Se 50-vuotispäivä on edelleen unelma ja siitä en anna perää. Sitten mennään vaikka Nutriletille alkusyksystä, jos ei muuten onnistu. Nutriletistakin on kokemusta takavuosilta ja ainakin tähän asti se on kyllä laittanut painon laskuun. Eihän se kivaa ole ja pitkäaikaisratkaisu, mutta säälittävä, viimeinen oljenkorsi.
Kymppikeiju
Minä en pysty syömään mitään rasvaista, siitä seuraa parin päivän sisällä järkyttävä röyhtäily ja oksentelu sekä ripuli. Eli kakut, juustot, kermakastikkeet jne ovat jääneet pois ruokalistaltani. Jos otan kakkua tms., niin se on n. ruokalusikallisen kokoinen pala maksimissaan. Eilen olimme ravintolassa ja listalla annos oli paistettua ruijanpallasta tomaattisalsan kera. No, siinä oli kuitenkin joku kerma/voikastike, mutta jätin sen sitten vaan lautasen reunalle.
En myöskään juuri syö enää punaista lihaa, ei vaan mene alas.
Eipä siihen ole muuta apua kuin hyvä hammashygienia ja kielen putsaaminen sillä kieliskrapalla, joita kaupoissa nykyään myydään. Siihen lisäksi alkoholiton suuvesi, jossa on fluoria. Sillä suuvedellä voi siis purskutella muina aikoina suuta. Alkoholillista suuvettä ei kannata ostaa, koska se lisää suusyövän riskiä ja kuivattaa suun limakalvoja. Suun kuivat limakalvot lisäävät hengityksen haisemisen riskiä. Jos kärsii niistä, kannattaa suu purskuttaa ennen nukahtamista ruokalusikallisella rypsiöljyä.