Lue keskustelun säännöt.
Ovatko teidän n. 70-vuotiaat äidit tällaisia (naisvihaako?)
07.08.2024 |
Olen nelikymppinen, työssäkäyvä, naimisissa oleva ja vapaaehtoisesti lapseton nainen. 70-vuotias äitini tapasi jo vuosia sitten matkustaessamme kysyä, missä hotellissa yövymme. Luulin, että kysyi tätä "turvallisuussyistä" tai mistä lie, ja muutaman kerran kerroinkin. Selvisi, että hän oli kuitenkin googlannut hotellit (onko kallis jne.)
Viime aikoina on kysynyt, millä numerolla palkkani alkaa. Tähän vastasin, mutta kehotin menemään verotoimistoon, jos muittenkin palkat kiinnostavat. En siis usko, että ikinä kysyisi moista veljeltäni, joka tienaa lähes tuplasti sen mitä minä.
Kyselee myös vaatteitteni merkkejä, luultavasti, että voi taas selvittää, mitä ne maksavat. Ei mistään ökyvaatteista kyse, vaan esim. muutaman kympin paidoista, joita ostan jopa usein puoleen hintaan alesta.
Äitini arvostelee myös miniänsä vaateostoksia ym. naisten juttuja, mutta ei koskaan puhu esim. veljeni useiden tuhansien pyöräostoksista.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Whaaat.... avaas nyt vielä vähän sitä, että millä päädyit siihen, että äitisi puolelta käytöksen ajuri on naisviha?
Siitä, että veljeni törkeän kalliiden pyörien, autojen ym. hinnoista ei kysellä, ja niitä pidetään itsestäänselvinä, tarpeellisina hankintoina.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt sanaakaan.
Minä en ymmärrä sitä, että miten hintojen kyseleminen olisi naisvihaa. Vihaako äiti tytärtään kyselemällä hintoja ostoksista, vai vihaako tytär äitiään, koska tämä kyselee?
70-luvulla syntynyt tytär vihaa äitiään. Ei mitään uutta auringon alla.
Kovinpa tyttäret on utsineet äitinsä pankkitilin suuruuden. Mikä salaisuus vaatteitten hinta on?
Tutulta kuulostaa. Mun äidin mukaan mulle sopiva työ olisi joku pesulan apulainen ja hyvä asuinpaikka vaikka maakuoppa tai edes kunnan vuokra-asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Whaaat.... avaas nyt vielä vähän sitä, että millä päädyit siihen, että äitisi puolelta käytöksen ajuri on naisviha?
Siitä, että veljeni törkeän kalliiden pyörien, autojen ym. hinnoista ei kysellä, ja niitä pidetään itsestäänselvinä, tarpeellisina hankintoina.
Ap
Naisia ehkä kiinnostaa naisten vaatetus ja muoti enemmän kuin autot tai pyörät. Vaatteet semmonen naisten keskeinen puheenaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki äidit haluavat vain tyttöjä kun niiden kanssa voi tehdä tyttöjen juttuja.
Olisit nyt vaan tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. Ihan lapsesta asti on äiti halunnut selvittää mitä mikin asia maksaa. Tätä myös sitten käytettiin sellaiseen julkiseen häpäisemiseen.
Selvennykseksi pari esimerkkiä. Olen lapsesta asti ollut kova kosmetiikkahöpsö. Sitten kun lapsuudenkotiini tuli vieraita, äitini tuli esittelemään vieraille huoneeni tavarat tyyliin arvaappa paljonko tämä naamarasva on maksanut, siis arvaappa! Paljonko on tyttö tästä maksanut. Sitten äitini paljasti summan ja sille sitten yhdessä naurettiin ja pyöriteltiin silmiä ja herranen aika miten tyhmä tyttö.
Toki tähän liittyy myös vahva viha sitä kohtaan, että minulla ei saa olla mitään muuta kuin välttämättömin ja sekin mahdollisimman halpaa ja mieluiten rikki. 😃 Muistan kun joskus olin omilla palkkarahoillani ostanut hienon shampoon itselleni ja unohtanut sen käytön jälkeen kylppäriin. Äitini oli kirjaimellisesti pessyt sillä persiinsä ja ke
Kuinka monta näitä äitien/anoppienhaukkumisketjuja meinaat aloittaa joka päivä? Melkoista uhriutumista ja syyttelyä tulee jatkuvalla syötöllä.
Jos oot noin vaikea tapaus, mene terapiaan - sua ei jaksa enää yhtään kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap käynyt terapiassa?
Olen itse asiassa.
Ap
Käy vähän lisää tai vaihda lääkkeet. Tuo ulina on aika lapsellista settiä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt sanaakaan.
Tuollaista perusulinaa jota täällä on ketjut täynnä. Uli uli uli äiti ei ymmärrä mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Mun äidin mukaan mulle sopiva työ olisi joku pesulan apulainen ja hyvä asuinpaikka vaikka maakuoppa tai edes kunnan vuokra-asunto.
Nimenomaan. Mahdollisimman vaikea elämä pitäisi olla, niin olisi hyvä. Oma äitini ehdotti joskus yli kymmenen vuotta sitten, että voisin kulkea pyörällä toimistotöissäni 20 kilometrin matkan päässä. Työmatkapyöräily ei siis ollut silloin mikään juttu, ja oma pyöräni oli joku 10 vuotta vanha ja raskaasti poljettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. Ihan lapsesta asti on äiti halunnut selvittää mitä mikin asia maksaa. Tätä myös sitten käytettiin sellaiseen julkiseen häpäisemiseen.
Selvennykseksi pari esimerkkiä. Olen lapsesta asti ollut kova kosmetiikkahöpsö. Sitten kun lapsuudenkotiini tuli vieraita, äitini tuli esittelemään vieraille huoneeni tavarat tyyliin arvaappa paljonko tämä naamarasva on maksanut, siis arvaappa! Paljonko on tyttö tästä maksanut. Sitten äitini paljasti summan ja sille sitten yhdessä naurettiin ja pyöriteltiin silmiä ja herranen aika miten tyhmä tyttö.
Toki tähän liittyy myös vahva viha sitä kohtaan, että minulla ei saa olla mitään muuta kuin välttämättömin ja sekin mahdollisimman halpaa ja mieluiten rikki. 😃 Muistan kun joskus olin omilla palkkarahoillani ostanut hienon shampoon itselleni ja unohtanut sen käytön jälkeen kylppäriin. Äitini
Häntä surettaa kun ei saa tarpeeksi vertaistukea vaikka on 10.vuotta yrittänyt täällä keskustella miten huonoja on 70+ ihmiset. Todisteena pitkö ketju, jotain 6000 kommenttia samaa valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se äitimamma kokee itse jääneensä jostain paitsi ja tuo rahajuttu on helppo tapa kiusata. Mun mummollani on myös tyytymättömyyttä omaa elämäänsä kohtaan ja purkaa sitä kiusaamalla minua ja naispuolisia serkkujani. (Itsellään on vain poikia, miniänsä on jostain syystä jättänyt rauhaan) Mulla on hieman ylipainoa ja sepäs onkin Mummille helppo kohde. Onneksi olin hoikka sen epävarmimman nuoruusajan, niin paino ei ole itselleni arka aihe. Lähinnä naurattaa, miten ilkeä voikaan vanha nainen olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap käynyt terapiassa?
Olen itse asiassa.
Ap
Käy vähän lisää tai vaihda lääkkeet. Tuo ulina on aika lapsellista settiä.
Ja sepä se kun "lapsi" on jo keski-iässä eikä kestä kun äiti yrittää pitää keskustelua yllä mielestään tytärtä kiinnostavista asioista - vaatteista.
Aikuinen ei kai ole riippuvainen äitinsä mielipiteistä tai yrityksistä.hahmottaa esi vaatteiden hintatasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Mun äidin mukaan mulle sopiva työ olisi joku pesulan apulainen ja hyvä asuinpaikka vaikka maakuoppa tai edes kunnan vuokra-asunto.
Nimenomaan. Mahdollisimman vaikea elämä pitäisi olla, niin olisi hyvä. Oma äitini ehdotti joskus yli kymmenen vuotta sitten, että voisin kulkea pyörällä toimistotöissäni 20 kilometrin matkan päässä. Työmatkapyöräily ei siis ollut silloin mikään juttu, ja oma pyöräni oli joku 10 vuotta vanha ja raskaasti poljettava.
10 vuoden takaista juttua jaksat mähkiä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap käynyt terapiassa?
Olen itse asiassa.
Ap
Käy vähän lisää tai vaihda lääkkeet. Tuo ulina on aika lapsellista settiä.
Ja sepä se kun "lapsi" on jo keski-iässä eikä kestä kun äiti yrittää pitää keskustelua yllä mielestään tytärtä kiinnostavista asioista - vaatteista.
Aikuinen ei kai ole riippuvainen äitinsä mielipiteistä tai yrityksistä.hahmottaa esi vaatteiden hintatasoa.
Keski-ikäisen lapsen ei todellakaan tarvitse selittää äidilleen rahojensa käyttämistä, kertoa palkkaansa tai hyväksyttää mitään tekemisiään äidillään.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vanhempi on äitini, mutta samaa maata! Ensimmäinen kysymys, sama mitä perheeseeni on hankittu, että mitä maksoi? Kotini oli perusvarakas maalaistalo, josta äitini kävi vielä harvinaisesti palkkatöissä. Silti aina piti ostaa halvinta vaatetta, shampoota, kaikkea. Halvinta. Ruotsin laivalla syötiin eväät. Edelleenkään ei halua ostaa itselleen mitään KALLISTA, vaan mieluiten kihnuttaa rumissa ja arvaa kuinka halvalla sain - paidoissa. Kauniit, laadukkaat, minun ja sisarusteni hankkimat joululahjapuserot jne makaavat käyttämättöminä ja jotenkin aina muka epäsopivina kaappien perukoilla. Pesuaineet halvalla superalemarketeista, väliäkö sillä että pyykki haisee pahemmalta kuin teinien dödöt ja värit haalistuvat ekoissa pesuissa. Rahaa olisi tileillä niin, että huoletta saisi pienhankinnat tehdä sen mukaan, mikä miellyttää. Ilmeisesti nuukuus ja halvimman kelpuuttaminen ovat ikäluokkakysymys, joka kertoo ihmisestä toisille ikätovereill
Laitapas oman pesuaineesi nimi.
Ei ole tyttäriä. Miniöitten kanssa shoppailen, mutta EN KOSKAAN tietenkään puutu heidän ostoksiinsa. Olin äitini ainoa lapsi ja suurennuslasin alla. Minä en välitä kuka ostaa ja mitä omilla rahoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikki yli 7-kymppiset tuollaisia.
Ei tietenkään ole, onko joku väittänyt niin?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vähän vanhempi on äitini, mutta samaa maata! Ensimmäinen kysymys, sama mitä perheeseeni on hankittu, että mitä maksoi? Kotini oli perusvarakas maalaistalo, josta äitini kävi vielä harvinaisesti palkkatöissä. Silti aina piti ostaa halvinta vaatetta, shampoota, kaikkea. Halvinta. Ruotsin laivalla syötiin eväät. Edelleenkään ei halua ostaa itselleen mitään KALLISTA, vaan mieluiten kihnuttaa rumissa ja arvaa kuinka halvalla sain - paidoissa. Kauniit, laadukkaat, minun ja sisarusteni hankkimat joululahjapuserot jne makaavat käyttämättöminä ja jotenkin aina muka epäsopivina kaappien perukoilla. Pesuaineet halvalla superalemarketeista, väliäkö sillä että pyykki haisee pahemmalta kuin teinien dödöt ja värit haalistuvat ekoissa pesuissa. Rahaa olisi tileillä niin, että huoletta saisi pienhankinnat tehdä sen mukaan, mikä miellyttää. Ilmeisesti nuukuus ja halvimman kelpuuttaminen ovat ikäluokkakysymys, joka kertoo ihmisestä toisille ikätovereill
Meillä lapsuudenperheessä sama. Ihan kuin se rahojen pihistely ja säästäminen olisi jokin hyve. Pihistely menee niin pitkälle, että kuvitellaan kaikkien haluavan elävän samanlaisten sääntöjen mukaan. Jos joku muu ostelee kaikkea kivaa ja kallista niin ihan kuin se pihi olisi kateellinen tästä, vaikka hänellä itsellään olisi ihan samanlainen mahdollisuus ostaa näitä samoja.
Vähän vanhempi on äitini, mutta samaa maata! Ensimmäinen kysymys, sama mitä perheeseeni on hankittu, että mitä maksoi? Kotini oli perusvarakas maalaistalo, josta äitini kävi vielä harvinaisesti palkkatöissä. Silti aina piti ostaa halvinta vaatetta, shampoota, kaikkea. Halvinta. Ruotsin laivalla syötiin eväät. Edelleenkään ei halua ostaa itselleen mitään KALLISTA, vaan mieluiten kihnuttaa rumissa ja arvaa kuinka halvalla sain - paidoissa. Kauniit, laadukkaat, minun ja sisarusteni hankkimat joululahjapuserot jne makaavat käyttämättöminä ja jotenkin aina muka epäsopivina kaappien perukoilla. Pesuaineet halvalla superalemarketeista, väliäkö sillä että pyykki haisee pahemmalta kuin teinien dödöt ja värit haalistuvat ekoissa pesuissa. Rahaa olisi tileillä niin, että huoletta saisi pienhankinnat tehdä sen mukaan, mikä miellyttää. Ilmeisesti nuukuus ja halvimman kelpuuttaminen ovat ikäluokkakysymys, joka kertoo ihmisestä toisille ikätovereille jotain tärkeää. ( Ainakin siis heidän omissa kuvitelmissaan.)