Nykyvanhemmat ovat niin kuormittuneita, että haaveilevat erosta ja sen myötä tulevasta ajasta, jolloin ei tarvitse olla lapsen kanssa.

Mä pystyn samastumaan aloitukseen, vaikka olen kypsä (ja "kypsä") aikuinen. Pikkulapsiaika on rankkaa, vaikka kuinka rakastaa lapsiaan. Ainakin silloin, kun puoliso on vätys.

Jotkut miehet pitää pakottaa ottamaan vastuuta lapsistaan ja usein ero on ainoa konsti. 

perhearjessa kuormittuvat nimenomaan äidit. Surullistahan se on. 

Yleensä erotaan sen vuoksi että mies on se ylimääräinen lapsi, ja miehen kanssa ei haluta viettää aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet pitää pakottaa ottamaan vastuuta lapsistaan ja usein ero on ainoa konsti. 

perhearjessa kuormittuvat nimenomaan äidit. Surullistahan se on. 

Kenen etua tässä ajatellaan ensisijaisesti? Mielestäni ei ainakaan lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisuhan tuo on, jos puoliso ei suostu järjestämään toiselle yhtään omaa aikaa. Ottaa sitten puolet ajasta täyden vastuun, kun yhteisvastuuta ei pysty jakamaan. 

Meille kävi näin. Uuvuin täysin, kun ex ei ottanut koppia. Elämä helpottui eron myötä, kun lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään. Exälle ei sopinut esim se että viikonloppuisin minä nukun toisena ja hän toisena päivänä pitempään. Mikään kalenterointi ei onnistunut kun hän jätti asiat tekemättä. Nykyään hoidan aivan kaiken itse, mutta se ei häiritse kun tiedän ettei tarvitse pettyä aikuisen ihmisen lusmuiluun.

Lapsesi kuitenkin ovat lusmuilevan aikuisen armoilla joka toinen viikonloppu. Vai onko hän kuin taikaiskusta parantanut tapansa. Ylipäänsä hoivavietittömien isien varaan lasten jättäminen on kyseena

Yllättävän hyvin ne isätkin osaavat sitten, kun ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta vapaamatkustaa. 

En päässyt lukemaan juttua maksumuurin takaa, mutta

Olen miettinyt samaa ilmiötä monesti lähiaikoina. Todella surullisin mielin. Itse olen vela, mutta pidän lapsista ja mielestäni he eivät todellakaan ansaitsisi tällaista ajattelutapaa taustalla. Itselläni lähipiirissä etenkin yksi äiti suoraan tuonut esiin tätä ajatusta, viimeeksi ihan lähipäivinä. Puistattaa, mutta vaikea velana sanoakaan kunnolla mitään. Varmasti on osittain aitoakin uupumusta (mikä ei tietenkään hyvä sekään), mutta sanoisin henkilön hyvin tuntevana, että myös on sitä sellaista itsekästä oman ajan kaipuuta vain.

Samoin termi lapsivapaat, jota jotkut käyttävät. Puistattaa oikeasti. Pahaa tekee. 

Onhan se tietty tosi rankkaa. Ei olla oltu kahdestaan puolison kanssa 18 vuoden aikana kuin pari kertaa. Tietysti siinä on omaa syytä, kun lapsia on useampi. On niin mahdoton järjestää sitä yhteistä aikaa. Pitäisi ilmoittaa isovanhemmille suunnilleen puoli vuotta ennen tarvetta ja yhtäaikaa eivät kahta ota. Vuorotellen pidetään sitten yksin lapsia, että toinen  vanhempi saa omaa aikaa.

Omassa lapsuudessa meitä serkuksia oli mummolassa toistakymmentä, sen ikäluokan ihmiset ei tuntuneet edes ymmärtävän että siitä voisi väsyä. Nykyiset isovanhemmat on erilaisia.  No ei mahda mitään. Mutta tämä itse kaikesta ja aina selviämisen eetos kyllä uuvuttaa. Itsepä hankitte lapset.. niinpä niin ja tämä takaraivossa ei oikein sitten jakseta kyselläkään jos joku joskus hoitaisi 

Lapsia ei ajattele kukaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Nyky." 

Taas on tuli ja pyörä keksitty uudestaan. 

No ei ennen erottu siksi, että ei ollut omaa aikaa. Tosin ennen oli naisten työt ja miesten työt eikä tarvinnut miettiä, kuka tekee mitä.

Typerintä tuossa eroamisessa on se, että kukaan ei tunnu miettivän sitä, että nykyvanhemmilla on helpompaa kuin yhdelläkään sukupolvella ennen heitä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa lapselle hoitopaikan vaikka 12 tunniksi päivässä, jos se on perheelle tarpeen - kaiken lisäksi lähes maksutta. Jos ei viitsi käydä töissä, saa kuitenkin rahaa. Jos ei jaksa lapsia iltaisin, voi nämä viedä harrastuksiin jne.

Minusta pitäisi kysyä näiltä pienten lasten vanhemmilta, että eroaisitteko, jos lapsenne sen takia sijoitetaan 200 km päähän. Jos vastaus on edelleen, että ilman muuta, niin ero on lapsille paras ratkaisu.

Olen kieltämättä jo pitkään miettinyt, miksi yh-vanhemmille tai yhteishuoltajuutta harjoittaville lapsivapaat sallitaan mukisematta, mutta ydinperheessä elävien pitäisi koko ajan haluta olla lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tietty tosi rankkaa. Ei olla oltu kahdestaan puolison kanssa 18 vuoden aikana kuin pari kertaa. Tietysti siinä on omaa syytä, kun lapsia on useampi. On niin mahdoton järjestää sitä yhteistä aikaa. Pitäisi ilmoittaa isovanhemmille suunnilleen puoli vuotta ennen tarvetta ja yhtäaikaa eivät kahta ota. Vuorotellen pidetään sitten yksin lapsia, että toinen  vanhempi saa omaa aikaa.

Omassa lapsuudessa meitä serkuksia oli mummolassa toistakymmentä, sen ikäluokan ihmiset ei tuntuneet edes ymmärtävän että siitä voisi väsyä. Nykyiset isovanhemmat on erilaisia.  No ei mahda mitään. Mutta tämä itse kaikesta ja aina selviämisen eetos kyllä uuvuttaa. Itsepä hankitte lapset.. niinpä niin ja tämä takaraivossa ei oikein sitten jakseta kyselläkään jos joku joskus hoitaisi 

No sepä se onkin, kun omat vanhempasi laittoivat sinut mummolaan eivätkä hoitaneet itse edes omaa lastansa. Niin kuinka ne nyt yhtäkkiä lapsenlapsia tomeroituisivat hoitamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisuhan tuo on, jos puoliso ei suostu järjestämään toiselle yhtään omaa aikaa. Ottaa sitten puolet ajasta täyden vastuun, kun yhteisvastuuta ei pysty jakamaan. 

Meille kävi näin. Uuvuin täysin, kun ex ei ottanut koppia. Elämä helpottui eron myötä, kun lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään. Exälle ei sopinut esim se että viikonloppuisin minä nukun toisena ja hän toisena päivänä pitempään. Mikään kalenterointi ei onnistunut kun hän jätti asiat tekemättä. Nykyään hoidan aivan kaiken itse, mutta se ei häiritse kun tiedän ettei tarvitse pettyä aikuisen ihmisen lusmuiluun.

Yllättävän hyvin ne isätkin osaavat sitten, kun ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta vapaamatkustaa.

Mistä sinä tiedät, oletko siellä isän luona katsomassa kuinka lapsista pidetään huolta. Se että lapset palautuvat sinulle hengissä takaisin ei ole kovin hyvä saavutus. Jos isän luona asiat eivät ole kunnossa ei lapset sitä varmasti kerro, voivat jopa suoraan valehdella. Erolapset eivät halua mitään ylimääräistä riitaa ja helposti pelkäävät etteivät saisi tavata isäänsä enää ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo ainoastaan narsistisen elämäntavan ihannoinnista. Minä. Minä. Minä. Minä ja minun oma aika. 

 

Mikä helv oma aika? Perhe on perhe ja tiimi. Siinä ollaan yhdessä. Lapsi on elämänkumppani siinä kuin puoliso. Aika kamalaa, että vanhempi haaveilee ajasta olla erossa lapsestaan? Ei ihme, että nuoriso sekoilee. 

 

Aikoinaan kun erosin, jäin 100% yksinhuoltajaksi. Elämä oli paljon helpompaa. Tiesin olevani vastuussa kaikesta, joten elämän sovitti sen mukaan. Ex katkaisi välit lapsiin, joten olin todellakin 100% yh. Parisuhteessa odotti toiselta asioita, mihin joutui sitten pettymään. Kun oli reilusti yksin, homma oli paljon mukavampaa. 

Ei se tarkoita että vanhempi vihaisi lapsen/perheen seuraa jos kaipaa omaakin aikaa. Eivät ihmisen omat yksilölliset mielenkiinnonkohteet ja rakkaat harrastukset kuitenkaan poistu sillä seku

Lisäksi introvertitkin hankkii lapsia. Se oman ajan tarve ei silti poistu mihinkään. Se että tunnistaa oman ajan tarpeen ei tee huonoksi vanhemmaksi, päinvastoin.

Nykyvanhemmat eivät ymmärrä että kun perheessä on pieniä lapsia niin sellaista asiaa ei ole olemassa kuin oma-aika. Kaikki aika on perheaikaa. Se on luksusta jos kerran kaksi viikossa saa olla reilun tunnin pois. Tämä aika kestää aikansa ja sitten on taas omaa aikaa. Jos tätä ei kestä niin kannattaa lapset jättää tekemättä tai tehdä vain se yksi, silloin vapautuu nopeammin.

Miksi tuo kuvittelee, että kommentti koskisi minun omia lapsiani? Omat lapseni ovat aikuisia ja olen edelleen naimisissa heidän isänsä kanssa. Kommentti perustui yleiseen elämänkokemukseen isistä ja isyydestä. Olen siis omin silmin nähnyt, miten monikin isä eron jälkeen suoriutuu yhtäkkiä vallan hyvin monista asioista, jotka vaimo joutui hoitamaan yksin niin kauan kuin oli niitä hoitamassa.

Englanniksi tuo ilmiö on kai weaponized incompetence. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat eivät ymmärrä että kun perheessä on pieniä lapsia niin sellaista asiaa ei ole olemassa kuin oma-aika. Kaikki aika on perheaikaa. Se on luksusta jos kerran kaksi viikossa saa olla reilun tunnin pois. Tämä aika kestää aikansa ja sitten on taas omaa aikaa. Jos tätä ei kestä niin kannattaa lapset jättää tekemättä tai tehdä vain se yksi, silloin vapautuu nopeammin.

Yleensä ne on isiä, jotka eivät tätä ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisuhan tuo on, jos puoliso ei suostu järjestämään toiselle yhtään omaa aikaa. Ottaa sitten puolet ajasta täyden vastuun, kun yhteisvastuuta ei pysty jakamaan. 

Ei tosin ota. Kaikki ei suostu tekemään edes tapaamissopimusta eikä välitä lapsistaan. Äiti hoitaa yksin, parhaassa tapauksessa saa elarit. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat eivät ymmärrä että kun perheessä on pieniä lapsia niin sellaista asiaa ei ole olemassa kuin oma-aika. Kaikki aika on perheaikaa. Se on luksusta jos kerran kaksi viikossa saa olla reilun tunnin pois. Tämä aika kestää aikansa ja sitten on taas omaa aikaa. Jos tätä ei kestä niin kannattaa lapset jättää tekemättä tai tehdä vain se yksi, silloin vapautuu nopeammin.

Aika monet äidit ei saa sitä tuntia ikinä. Ei edes kauppareissun tai lattioiden pesun ajaksi. Saati että näkisi kavereita tai harrastaisi jotain. Koska se isä estää kaiken tällaisen jättämällä omat lapsensa vahtimatta. Eivät välttämättä ole edes kotona vaan kavereiden kanssa tai harrastuksissa. 

Kuulostaa oudolta. Minun nuoruudessani oltiin me 3 lasta. Vanhemmat kävi töissä tehtaissa. Tuli kotiin ja teki ruokaa, pesi pyykit. Ja löysi vielä aikaa harrastaa ja säästää rahaa.

Nykyajan vanhenpien geenit ja ruokavalio on paskaa.

M1980

#ttu mitä somevelliperseitä...