Nykyvanhemmat ovat niin kuormittuneita, että haaveilevat erosta ja sen myötä tulevasta ajasta, jolloin ei tarvitse olla lapsen kanssa.

Yksi perhe on myös todella uupunut. Kulkevat koko ajan festivaaleilla, keikoilla, matkustamassa jne... kaikki koti asiat rästissä ja lapset koko ajan hoidossa milloin missäkin. Ei ole ihme jos ei jaksa. 

Ihan hyvä ratkaisuhan tuo on, jos puoliso ei suostu järjestämään toiselle yhtään omaa aikaa. Ottaa sitten puolet ajasta täyden vastuun, kun yhteisvastuuta ei pysty jakamaan. 

Ja tuossa puhuttiin vasta yhden lapsen vanhemmista. Erotaan, ettei tarvitse kokoajan olla sen yhden lapsen kanssa. Hohhoijakkaa. 🥱

En pysty tähän samaistumaan yhtään. Ehkä kannattaa miettiä sitä lasten lukumäärää ja/tai lasten ikäeroja. Ja sitä pitääkö kaikkialle päästä menemään ja osallistumaan silloin kun lapset ovat pieniä. Ja mikään pakko ei ole kuljettaa lapsia joka ilta harrastuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisuhan tuo on, jos puoliso ei suostu järjestämään toiselle yhtään omaa aikaa. Ottaa sitten puolet ajasta täyden vastuun, kun yhteisvastuuta ei pysty jakamaan. 

Tai jää kokonaan yksinhuoltajaksi, jos toinen sanoutuu lapsiperheelämästä irti. Riskillä menee.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisuhan tuo on, jos puoliso ei suostu järjestämään toiselle yhtään omaa aikaa. Ottaa sitten puolet ajasta täyden vastuun, kun yhteisvastuuta ei pysty jakamaan. 

Meille kävi näin. Uuvuin täysin, kun ex ei ottanut koppia. Elämä helpottui eron myötä, kun lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään. Exälle ei sopinut esim se että viikonloppuisin minä nukun toisena ja hän toisena päivänä pitempään. Mikään kalenterointi ei onnistunut kun hän jätti asiat tekemättä. Nykyään hoidan aivan kaiken itse, mutta se ei häiritse kun tiedän ettei tarvitse pettyä aikuisen ihmisen lusmuiluun.

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Joka toisen viikon joutuu sitten olemaan täysvastuussa lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Ja tuossa puhuttiin vasta yhden lapsen vanhemmista. Erotaan, ettei tarvitse kokoajan olla sen yhden lapsen kanssa. Hohhoijakkaa. 🥱

Yhden lapsen kanssa oli kyllä mun mielestä raskaampaa kuin useamman. Nyt kun on 3, niin viihdyttävät toisiaan. Yhden kanssa piti aina olla se leikkikaveri, koska muita ei ollut.

En ymmärrä miten sitten voi luovuttaa puolisolle vastuun lapsista joka toinen viikko ja luottaa siihen, että toinen hoitaa kaiken hyvin, jos se ei ole ennenkään lapsia hoitanut. Eikö muutenkin ole järjetön ikävä lapsia silloin kun he ovat viikon poissa. Tietysti on tilanteita, että ero on ainoa ratkaisu.

Tuollaisilla kuvioilla ei ole mitään tekemistä lapsen edun kanssa. Mistä lähtien äidit on olleet niin itsekkäitä?

Kertoo ainoastaan narsistisen elämäntavan ihannoinnista. Minä. Minä. Minä. Minä ja minun oma aika. 

 

Mikä helv oma aika? Perhe on perhe ja tiimi. Siinä ollaan yhdessä. Lapsi on elämänkumppani siinä kuin puoliso. Aika kamalaa, että vanhempi haaveilee ajasta olla erossa lapsestaan? Ei ihme, että nuoriso sekoilee. 

 

Aikoinaan kun erosin, jäin 100% yksinhuoltajaksi. Elämä oli paljon helpompaa. Tiesin olevani vastuussa kaikesta, joten elämän sovitti sen mukaan. Ex katkaisi välit lapsiin, joten olin todellakin 100% yh. Parisuhteessa odotti toiselta asioita, mihin joutui sitten pettymään. Kun oli reilusti yksin, homma oli paljon mukavampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kertoo ainoastaan narsistisen elämäntavan ihannoinnista. Minä. Minä. Minä. Minä ja minun oma aika. 

 

Mikä helv oma aika? Perhe on perhe ja tiimi. Siinä ollaan yhdessä. Lapsi on elämänkumppani siinä kuin puoliso. Aika kamalaa, että vanhempi haaveilee ajasta olla erossa lapsestaan? Ei ihme, että nuoriso sekoilee. 

 

Aikoinaan kun erosin, jäin 100% yksinhuoltajaksi. Elämä oli paljon helpompaa. Tiesin olevani vastuussa kaikesta, joten elämän sovitti sen mukaan. Ex katkaisi välit lapsiin, joten olin todellakin 100% yh. Parisuhteessa odotti toiselta asioita, mihin joutui sitten pettymään. Kun oli reilusti yksin, homma oli paljon mukavampaa. 

Ei se tarkoita että vanhempi vihaisi lapsen/perheen seuraa jos kaipaa omaakin aikaa. Eivät ihmisen omat yksilölliset mielenkiinnonkohteet ja rakkaat harrastukset kuitenkaan poistu sillä sekunnilla kun perheellistyy. 

"Nyky." 

Taas on tuli ja pyörä keksitty uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tuossa puhuttiin vasta yhden lapsen vanhemmista. Erotaan, ettei tarvitse kokoajan olla sen yhden lapsen kanssa. Hohhoijakkaa. 🥱

Kiinnitin huomiota uutisen huolellisesti sukupuolineutraaliin kirjoitustapaan. Mitäpä veikkaatte, onko ilmiö yhtä yleinen äideillä ja isillä? Kummat ovat useammin niitä kuormittuneita, joille ero on ainoa tapa saada omaa aikaa, vai meneekö tämä tasan?

Koska ihmiset pakotetaan asumaan liian tiiviisti.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Joka toisen viikon joutuu sitten olemaan täysvastuussa lapsista.

Siinä on järkeä, jos vaihtoehtona on olla jokainen viikko täysvastuussa. Kumpikohan yleensä on siinä tilanteessa, isä vai äiti🤔

Sitten kuitenkin perustetaan uusperheitä, jossa on jomman kumman lapsia koko ajan 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisuhan tuo on, jos puoliso ei suostu järjestämään toiselle yhtään omaa aikaa. Ottaa sitten puolet ajasta täyden vastuun, kun yhteisvastuuta ei pysty jakamaan. 

Meille tulisi varmasti ero jos toinen ei hoitaisi omaa osuuttaan. Välillä on todella rankkaa pienen lapsen kanssa, vaikka molemmat ottaa koppia ja antaa toiselle omaa aikaa. Valitettavasti se oma aika menee usein vain rästihommien tekemiseen eikä palautumiseen. Koko aika kuitenkin helpottaa kun lapsi kasvaa.

sellasta se on kun lapset tekee lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ratkaisuhan tuo on, jos puoliso ei suostu järjestämään toiselle yhtään omaa aikaa. Ottaa sitten puolet ajasta täyden vastuun, kun yhteisvastuuta ei pysty jakamaan. 

Meille kävi näin. Uuvuin täysin, kun ex ei ottanut koppia. Elämä helpottui eron myötä, kun lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään. Exälle ei sopinut esim se että viikonloppuisin minä nukun toisena ja hän toisena päivänä pitempään. Mikään kalenterointi ei onnistunut kun hän jätti asiat tekemättä. Nykyään hoidan aivan kaiken itse, mutta se ei häiritse kun tiedän ettei tarvitse pettyä aikuisen ihmisen lusmuiluun.

Lapsesi kuitenkin ovat lusmuilevan aikuisen armoilla joka toinen viikonloppu. Vai onko hän kuin taikaiskusta parantanut tapansa. Ylipäänsä hoivavietittömien isien varaan lasten jättäminen on kyseenalaista.