Lue keskustelun säännöt.
Miten käy kotitöiden, jos toinen kuolee ensin eikä toinen ole osallistunut niihin ikinä?
06.08.2024 |
Mietin vain kun suvussa oli tällainen tapaus, Vaimo sairastui, aggressiivinen syöpä ja vielä sairaanakin koetti jotain tehdä, mutta sitten joutui sairaalaan ja kuoli aika nopeasti diagnoosista. Nyt ei oikein tiedetä mitään kun sen puolen suku ei pidä yhteyttä ja ei tuota kehtaa suoraan kysyä. Mies ei suostunut ikinä tekemään mitään. Kun jäi eläkkeelle oli todennut että hän on nyt eläkkeellä, hän lepää ja rouva teki kaikki työt oman työpäivänsä jälkeen.
Omakin äitini kuoli ennen isää ja äiti teki eniten, mutta isä opetteli itse tekemään mm. ruokaa aika nopeasti. Siivoukseen isä osallistui mutta ruuan laittoon ei ikinä.
Kommentit (149)
Edesmennyt puoliso tietysti nousee haudastaan tekemään kotityöt, kuolema ei ole mikään syy laistaa naisen velvollisuuksista. Mies kuitenkin maksaa kaiken ja vaihtaa lamput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80+ ikäinen setäni on nyt neljättä kertaa naimisissa. Ottanut aina uuden vaimon alle 6kk edellisen kuolemasta. Luulen, että tuo kotityöasia on yksi painava syy siinä, miksi uusi rouva tulee kuvioihin noin nopeasti. Sitä kyllä ihmettelen, mistä hän aina löytää uuden rouvan niin pian
Eräällä pariskunnalla homma meni niin, että rouva ei päästänyt herraa keittiöön muutoin kuin syömään. Olivat olleet yhdessä teini-iästä lähtien, ja herran kotitilalle olivat jääneet asuman. Eli herralla ei ollut ikinä tilaisuutta opetella mitään keittiöaskareita. Rouva sitten kuoli lyhyen sairauden murtamana. Sukulaiset auttoivat rouvan sairauden ajan, kun hän ei enää jaksanut tehdä ruokaa. Mutta rouvan kuoltua herra (melkein 80v) päätti, että hän opettelee tekemään ruokaa. Ongelma oli se, että hän ei löytänyt ohjeita vanhanajan perus ruokien tekemiseen, kuten lihakeitto, perunat ja kastike yms. mitä hän oli tottunut syömään.
Naapurissa, siinä tilan vanhassa päärakennuksessa, asui poika ja miniä, sekä heidän lapsensa, jotka sitten opettivat papalle, kuinka ruokaa tehdään.
Kotityöt osasin tehdä mutta miljoona muuta asiaa jotka rakas mieheni hoiti, opettelin ja loput ulkoistin. Sain myös apua opetteluun. Töistä selviää kyllä, mutta suru ja ikävä ovat ne raskaat kantaa.
Ihan oma syy, jos ei osaa kotiaan hoitaa. Menkööt laitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodinhoitooon liittyvät asiat, vaimon/puolison kuollessa tai erosta johtuen, ovat harvoin miehillä hallussa ja yllätys onkin, että mitä kaikkea se rouva onkaan hoitanut, jotta koti on siisti, vaatteet puhtaita ja ruokaa tarjolla. Kaikkihan nämä hommat voi oppia kuka tahansa, ruokaa löytyy valmiina kaupoista ja palveluja voi ostaa, hintaa ulkoistetulle kodinhoidolle tulee!
Toinen puoli näitä asioita ovat monet muut asiat, jotka taas ovat olleet miehen hallinnassa/tehtävänä. Pankkiasiat, vakuutukset, nuohoamiset, auton huollot ja katsastukset, erilaiset käyttöoikeudet. Yllättäen puolison kuollessa voikin käsissä olla melkoinen selvittely, jotta kaikki saadaan rullaamaan entiseen malliin.
Nämä ovat asioita, joista kannattaa omassa kotitaloudessaan olla kiinnostunut, yhdessä!
Eivät nuo kotityöt ole niin vaikeita, etteikö niitä oppisi halutessaan, jos vanhuuden krempat eivät estä. Jos ei halua opetella eikä maksaa ulkopuoliselle, niin sitten kärsii seuraukset.
On myös monenlaisia taitotasoja ja vaatimustasolla. Oma iäkäs tuttuni ei osaa käyttää lakanoita, nukkuu petauspatjan ja täkin välissä. Oma asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma syy, jos ei osaa kotiaan hoitaa. Menkööt laitokseen.
Siis mihin laitokseen?
Kun kotirouvana ollut mummini kuoli, vaari opetteli kaikki kotityöt ensimmäistä kertaa. Tuli oikein hyväksi niissä ja kokkasi joka päivä eri ruokia. Hän oli kyllä muutenkin ahkera ja aikaansaava ihminen jo työelämässä ollessaan. Se oli varmasti ihan hyödyllistä puuhaa eläkkeellä, että oli hyödyllistä ja konkreettista tekemistä. Auttoi myös masennukseen, mikä hänelle tuli, kun elinikäinen kumppani menehtyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80+ ikäinen setäni on nyt neljättä kertaa naimisissa. Ottanut aina uuden vaimon alle 6kk edellisen kuolemasta. Luulen, että tuo kotityöasia on yksi painava syy siinä, miksi uusi rouva tulee kuvioihin noin nopeasti. Sitä kyllä ihmettelen, mistä hän aina löytää uuden rouvan niin pian
Tuossa ikäluokassa on elossa enemmän naisia kuin miehiä. Jos on tulijoita, ja setä on sen luonteinen, että pärjää monenlaisten ihmisten kanssa, niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma syy, jos ei osaa kotiaan hoitaa. Menkööt laitokseen.
Laitokseen ei tuosta vaan mennä. Niihin on pitkät jonot ja pelkkä kotitöiden osaamattomuus ei ole syy saada laitospaikkaa. Sellaista ei meinaa edes saada ihminen, joka ei oikeasti pärjää kotona (ei pysty nousemaan sängystä tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät - 80 - luvulla. Ei mitään kotipalvelua/siivousta ole kuin kotonaan asuville muistisairaille, jotka kuuluisivat jo laitokseen vaan eivät pääse.
Vierailija kirjoitti:
Elät - 80 - luvulla. Ei mitään kotipalvelua/siivousta ole kuin kotonaan asuville muistisairaille, jotka kuuluisivat jo laitokseen vaan eivät pääse.
Rahalla saa kotipalvelua missä tahansa iässä ja minkä tahansa kuntoisena. Minunkin tuttavissani on monia, joilla käy siivooja. Ruuat wolttaavat tai syövät ravintolassa. Ei tarvitse itse tehdä käytännössä mitään.
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijän kautta voi mahdollisesti saada kotipalvelua, siivousta ym.
Näin veronmaksajana en oikein fanita tuota ajatusta, että joku saisi kotipalvelus ja siivousta vain siksi, ettei tarttis tehdä itse. En tosin usko, että saakaan, eiköhän noita ole aika vaikea nykyään saada.
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia tuo järjestely onkin huono idea
No onhan se nyt muutenkin huono idea. Sille naiselle ainakin.
Ainakin täällä Keski-Suomessa Martoilla on kursseja juuri tuollaisille miehille. Niillä opetetaan perusasiat. Ovat täällä hyvinkin suosittuja.
Äitini kuoli syöpään ja isä jäi yksin asumaan isoon omakotitaloon. Isä ollut aina sotkuinen tyyppi eikä ole siivoamisesta välittänyt, ja nyt se tietenkin näkyy. En halua enää käydä lapsuudenkodissani, koska se sotkuisuus on niin masentavaa siellä. Minulle kotona käynti ja sotku oikein korostaa sitä että äitiä ei enää ole, mistä tulen surulliseksi. Aluksi jaksoin raataa siellä ja siivosin kodin sellaiseksi kuin äiti olisi sen siivonnut, laitoin kukkia pöydälle ynnä muuta, mutta enää en jaksa. Helpompaa kun en mene sinne turhautumaan ja riitelemään. Siitä huolimatta olen kyllä pettynyt ja ihmeissäni, ettei aikuinen mies tajua/osaa pitää kotia siinä kunnossa että siellä olisi viihtyisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma syy, jos ei osaa kotiaan hoitaa. Menkööt laitokseen.
Siis mihin laitokseen?
Oisko kotitalous/emäntä koulu?
Työ tekijäänsä opettaa. Mieheni ei osannut laittaa ruokaa kun menimme naimisiin. Hän sitten opetti pian minua. Olemme jo iäkkäämpi pariskunta ja jos minä kuolen ensin niin hänellä ei ole ongelmia missään käytännön töissä.
Jos minä jään yksin niin en pärjää mökin huoltotöissä. Kaikki muu kyllä, mikäli joistakin asioista on sitten vara maksaa.
Lapsille tulee varmaan yllätyksenä että heille tulee velvollisuuksia mökin suhteen kun toinen vanhemmista kuolee. Perivät osansa ja pienenkin omaisuuden hoito maksaa ja velvoittaa. Vielä ketään ei kiinnostaa opetella tai edes auttaa meitä.
-viimeinen lause aiheen ohi
Kyllä noita palveluita voi ostaa ilman sosiaalityöntekijääkin.