Miten käy kotitöiden, jos toinen kuolee ensin eikä toinen ole osallistunut niihin ikinä?
Mietin vain kun suvussa oli tällainen tapaus, Vaimo sairastui, aggressiivinen syöpä ja vielä sairaanakin koetti jotain tehdä, mutta sitten joutui sairaalaan ja kuoli aika nopeasti diagnoosista. Nyt ei oikein tiedetä mitään kun sen puolen suku ei pidä yhteyttä ja ei tuota kehtaa suoraan kysyä. Mies ei suostunut ikinä tekemään mitään. Kun jäi eläkkeelle oli todennut että hän on nyt eläkkeellä, hän lepää ja rouva teki kaikki työt oman työpäivänsä jälkeen.
Omakin äitini kuoli ennen isää ja äiti teki eniten, mutta isä opetteli itse tekemään mm. ruokaa aika nopeasti. Siivoukseen isä osallistui mutta ruuan laittoon ei ikinä.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kun mun kaveri kuolee, en suinkaan siinä harmittele tiskivuoria tai tekemättömiä kotitöitä, VAAN SUREN KUOLLUTTA YSTÄVÄÄ. Kuka puupää kyselee tällasia?
No kyllä se arki kuitenkin koittaa jossain vaiheessa ja hommat on tehtävä. Vaikka kuinka surisi puolisoa.
Kylläkyllä. Ihmettelen aloittajan arvomaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa saa ravintolasta, siivouspalvelut voi ostaa, pyykit pesulaan. Ei kenekään ole pakko tehdä yhtään kotityötä, jos ei halua.
Ei kaikilla ole ravintoloita ja pesuloita lähietäisyydellä. Jos asuu vaikka jostain Suomussalmen kirkolta jonkun 70 km päässä, niin aika heikkoa on tarjonta. Tai voi asua ihan pienen kylän kirkonkylällä, niin ainoat ruokapaikat voi olla yks pizzeria joka on maanantaisin kiinni ja toinen lounaspaikka joka on auki ma-pe 11-14 eikä muuta.
Jos on onnistunut pysymään tähänkin asti hengissä siellä 70 km päässä kirkolta, niin miksi oletat, että mikään muuttuisi puolison kuoltua? Nuo syrjäseutujen papat ja mummot on sellaisia moniosaajia, ettei joku Kallion kasvatti edes hoksaisi, että noin voi elää. Vai koska itse viimeksi lämmitit astianpesuveden emalivadissa liedellä
Vettä ei ole tarkoitus lämmittää emalivadissa liedellä. Emalivati on pesuvati ei lämmitysastia.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini sai vauvan ja kehuskeli ylpeänä vauvan ollessa 6kk ettei ole koskaan vaihtanut vauvalle vaippaa tai osallistunut vauvan hoitoon vaan vaimo hoitaa kaiken. Nukkui jopa eri huoneessa kun hänhän käy töissä ja pitää saada levättyä. Joku hänelle siitä kommentoikin, että mitä jos vaimollesi tapahtuu jotain, mitä sitten teet kun et osaa etkä tiedä mitään. Työkaveri ei tainnut ymmärtää tälläistä vaihtoehtoa, hän vain jatkoi lapsellista virnuiluaan.
Jotkut ihmiset on ikuisesti lapsen tasolla. Ja ne on melkein aina miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Uusi taloudenhoitaja joko ostettuna tai naituna. Eipä siinä muuta vaihtoehtoa ole, jos itsestä ei löydy munaa opetella.
Miehethän yleisesti ovat tehneet niin, että pokaavat jonkun uudeksi "naisystäväksi". Siinä se siivous ja kaikki muu oheishomma näppärästi vierittyy pois omilta harteilta. Taas ollaan herra Huolettomia. Miehet jatkavat samallatavalla kuin vaimovainaan kanssa. Mihin koira karvoistaan pääsisi. Yksikin kertoi minulle näin tehneensä ja että jo hänen isänsä oli hankkinut tähän tarkoitukseen tyttöystävän, kun ikääkin alkoi jo itselle tulla.
Huonosti. Mun isä soitti aikuisille lapsilleen kysyäkseen, että kuinka pesukonetta käytetään ja mentiin opettamaan kädestä pitäen.
"Vettä ei ole tarkoitus lämmittää emalivadissa liedellä. Emalivati on pesuvati ei lämmitysastia."
Oletpa tietämätön. Emalivati sopii kumpaankin. Se.on kuin laakea emalikattila eli sopii myös kuumennettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Hölmö aloitus: JOS toinen kuolee ensin.
Yleensä toinen kuolee ensin, muttei toki aina. Voihan sitä kuolla yhdessäkin, vaikka kolarissa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku palstaihmettelijä kertoa, miksi yksinasuvan pitäisi laittaa ruokaa? Saman energiamäärän ja vitamiinit saa ilman erityistä laittamista, joten miten perunoiden keittäminen ja soijarouhekastikkeen tekeminen ovat edellytys elämän jatkumiselle? Olen viimeisen 10 vuoden aikana käyttänyt hellaa noin 4 kertaa enkä syö eineksiä.
Itsekin olen funktionaalisen polttoainetankkauksen kannalla. Lämmin ruoka silloin tällöin, mutta ihan turha juttu joka päivä tuhlata aikaa ruoanlaittoon.
No kyllä se arki kuitenkin koittaa jossain vaiheessa ja hommat on tehtävä. Vaikka kuinka surisi puolisoa.