Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isä kuoli
04.08.2024 |
Miten näin voi käydä? Oli löytynyt kotoa olohuoneen lattialta aamupäivällä.
Kommentit (95)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan kotona ja surraan? Mites siellä kotona sitten surraan? Pitääkö itkeä tai vähintään nyyhkyttää koko ajan seuraavat neljä päivää?
Newsflash, varsinkin pienet lapset tarvii perustarpeensa myös vanhemman kuoleman jälkeen. Ulkoilu voi olla ihan hyvä idea jos vaan toinen vanhempi jaksaa.
Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellisiä käsityksiä siitä mitä tapahtuu kun joku kuolee. Ihan kuin yhtäkkiä koko elämässä ei olisi muuta kuin suru.
Onko sinulla omakohtaista kokemusta ? Epäilen suuresti.
On. Ei läheisen kuollessa taivas romahda tai maailma lopu. Tavallaan se on aika hassu tunne, huomaa että maailma jatkuu ihan samana kaikesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa 🥀. Minulla oli isää ikävä 15 vuotta, sitten helpotti. Minulle isä oli miehen esikuva. Onnekseni löysin ihanan miehen, muistuttaa monessa asiassa isääni, turvallinen, luotettava jne.
Olitpa onnekas
Kyllä, arvostan ja olen kiitollinen, ollaan oltu yhdessä 48 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osottoni! Oma isäni kuoli neljä vuotta sitten ja ikävä on vieläkin. Olin teho-osastolla isän luona kun hän veti viimeiset hengenvetonsa ja julistettiin kuolleeksi.
Osottoni! Kiva sana.
Mitä eroa on surulla ja ikävällä?
Monisairas äitini kuoli nukkuessaan yöllä lähes 100-vuotiaana. En surrut, ikävä tuli. Tällaista lähtöä hän oli toivonut ja sellaisen sai, miksi olisin surrut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan kotona ja surraan? Mites siellä kotona sitten surraan? Pitääkö itkeä tai vähintään nyyhkyttää koko ajan seuraavat neljä päivää?
Newsflash, varsinkin pienet lapset tarvii perustarpeensa myös vanhemman kuoleman jälkeen. Ulkoilu voi olla ihan hyvä idea jos vaan toinen vanhempi jaksaa.
Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellisiä käsityksiä siitä mitä tapahtuu kun joku kuolee. Ihan kuin yhtäkkiä koko elämässä ei olisi muuta kuin suru.
Onko sinulla omakohtaista kokemusta ? Epäilen suuresti.
Kummallinen kommentti. Hyvin monella on omakohtaista kokemusta läheisen kuolemasta. Sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulee.
Ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa reagoida. Reaktio on se mitä on. Voi romahtaa tai voi olla romahtamatta. Surulla on monet kasvot. Kukaan ei voi määritellä kenenkään tapaa vääräksi.
On ilmeisen hyvä että nykyään kirjoitetaan oppaita suruun. Niihin voisi lisätä, että asiattomat ja ymmärtämättömät ajatukset voi pitää ihan itsellään.
On sitä muillakin vanhempia kuollut. Mulla molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sitä muillakin vanhempia kuollut. Mulla molemmat.
56 vuotias on aika nuori, kirjoittaja on todennäköisesti itsekin vasta nuori aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan kotona ja surraan? Mites siellä kotona sitten surraan? Pitääkö itkeä tai vähintään nyyhkyttää koko ajan seuraavat neljä päivää?
Newsflash, varsinkin pienet lapset tarvii perustarpeensa myös vanhemman kuoleman jälkeen. Ulkoilu voi olla ihan hyvä idea jos vaan toinen vanhempi jaksaa.
Ihmisillä tuntuu olevan ihmeellisiä käsityksiä siitä mitä tapahtuu kun joku kuolee. Ihan kuin yhtäkkiä koko elämässä ei olisi muuta kuin suru.
Onko sinulla omakohtaista kokemusta ? Epäilen suuresti.
On. Ei läheisen kuollessa taivas romahda tai maailma lopu. Tavallaan se on aika hassu tunne, huomaa että maailma jatkuu ihan samana kaikesta huolimatta.
Sulla ei selkeesti ole mitään omakohtaista kokemusta. Suru todellakin tuntuu kun taivas romahtaisi tai olisi maailman loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni.
Miksipä ei joku voisi kirjoittaakin anonyymille palstalle, kun on tarve avautua?
Niin, yllättäviä kuolemia sattuu, mahdollisuus sellaiseen lisääntyy iän myötä keski-iästä alkaen.
Joskus menehtyy nuoriakin esimerkiksi aortan tai aivoverisuonen repeämään
Verenkiertohäiriöt ovat näiden taustalla, eli verisuonten repeämät, veritulpat, vakavat rytmihäiriöt, äkillinen sydänpysähdys.
Aina ei henkilön tarvitse olla tiettävästi sairas tai erityisen epäterveellisesti elävä.
Sanotaan, että sepelvaltimotaudin tavallisin endioire on äkkikuolema.
T: juuri keski-ikäisen ystävän sydänkohtaukselle menettänyt
Alue: Aihe vapaa
Miten suru näuyttäytyy? Ja onko se samanlaista kaikille?