Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi ja koulun vaihto yläasteen alkamisen myötä. Taksikyyti evätty. Minun pitää jäädä pois töistä jotta voin viedä lapsen kouluun
04.08.2024 |
Saattaa luokkaan ja koulupäivän jälkeen hakea luokasta ja viedä kotiin.
Pienluokka onneksi,mutta on käsittämätöntä ettei taksikyytiä myönnetty.
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kahteen otteeseen joutunut reilun vuoden olemaan erityislapsen kanssa kotona, pois työelämästä siis. En tiedä tuliko meidän toimeentulotuki sitten yhteiskunnalle halvemmaksi.
Olet sankari!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pystyy toimimaan itsenäisesti hyvin rajallisesti. Kotona hän käy wc:ssä ilman ongelmia mutta kodin ulkopuolella saattaa laskea housuun jos kukaan ei tajua, että hänellä on hätä ja saata vessaan. Katsoo jatkuvasti aikuista odottaen ohjeita ja opastusta. Asumme saman kadun varrella kuin ala-aste ja sinne osasi kulkea saatettuani häntä koko ekan luokan. Bussilla ei osaa kulkea yksin,ei myöskään käydä asioilla. Olemme harjoitelleet mutta autismista johtuen menee täysin lukkoon,ei puhu eikä liiku vaan on kuin peura ajovaloissa ja odottaa koko ajan toimintaohjeita.
En todellakaan näe,että oppisi kulkemaan bussilla ja kulkemaan suuren koulun läpi luokkaansa!
Ap
En tarkoita pahalla, mutta kuulostaa siltä että tämän tasoisen lapsen paikka ei edes koulussa. Kuulostaa että lapsi ei tarvitse opetusta, vaan henkilökohtaisen avustajan. Näin vaikea lapsi vie vaan
Juurikin noin. Jos 13 v lapsi ei osaa käydä vessassa itsekseen eikä käyttää bussia, odottaa koko ajan ohjeita niin ei siinä auta joku koulukyyti. Syyt ovat syvemmällä ja ap taatusti tajuaa tuon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin täysin työt koko lapsuusiäksi kun kukaan ei suostunut hoitamaan mutta fiagnoosiakaan ei ollut. Nyt vanhemmiten vasta suostuttu tutkimaan ja selvisi autismi, add ja adhd sekä erittäin vaativa personaallisuus, niin omaehtoinen ettei kukaan ole koskaan voinut vaikuttaa lapsen tekemisiin. Päivähoitokin luovutti. Silti ei suostuttu tutkimaan.
Sinä olet ollut varmasti kovilla. Toivottavasti jo helpottanut.
Voisi sanoa juu, nyt toisenlaiset murheet hänen kanssaan. No ehkä jossain kohtaa kasvaa aikuiseksi 😊
Oma erityinen kotiutti mut työelämästä vuosiksi. Ei ole autismin kirjolla, mutta muu diagnoosi on. Jokunen vuosi elettiin yhdessä 24/7. Oli mm. suuri itsem*rhan riski. Ja mm. kuuli ääniä ja näki vääristyneenä todellisuutta. Lopulta pääsi ensin osastolle, ja sieltä ryhmäasuntoon. Ja omaan yksiöön, mutta sairaalan yhteydessä. Nämä olivat kovia vuosia. Niistä seurasi itselle raju unettomuus, jota hoitelin yli kymmenen vuotta. Olin siis siinä kohtaa jo työkyvytön. Kun oma oloni alkoi helpottaa, sain suoritettua tutkinnon. Ja nyt olen kohta työelämässä. Lapseni asuu omillaan, pärjää hyvin, on kihloissa ja menossa naimisiin. Alkuvuodet ovat enää vain kaukainen painajainen.
Monesta pahastakin ajasta voi selvitä. Apua olis hyvä saada, voisi toipua nopeammin.
Paljon voimia sinne, toivottavasti saatte kaiken mahdollisen avun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin täysin työt koko lapsuusiäksi kun kukaan ei suostunut hoitamaan mutta fiagnoosiakaan ei ollut. Nyt vanhemmiten vasta suostuttu tutkimaan ja selvisi autismi, add ja adhd sekä erittäin vaativa personaallisuus, niin omaehtoinen ettei kukaan ole koskaan voinut vaikuttaa lapsen tekemisiin. Päivähoitokin luovutti. Silti ei suostuttu tutkimaan.
Tyttäreni autismi todettiin vasta 22-vuotiaana. Sitä ennen syyteltiin minua ja syötettiin tytär tokkuraan masennuslääkkeillä.
Näin "säästetään". Nuoret jää vaille oikeaa hoitoa ja kuntoutus saamatta.
Tämä tällainen sekoilu tulee aina kalliiksi. Sekä inhimmillisesti että yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aikaisemmat sukupolvet hoitivat samanlaiset tilanteet, kun valtio ei auttanut niihin aikoihin?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Eikö niitä ollut niin paljoakaan vai mihin heidät työnnettiin? Kansan muisti ei kerro juuri mitään tästä.
60-luvulla oppivelvollisuusikäiset, kehitysvammaiset lapset asuivat koulupäivät vammaislaitoksissa, mistä heidät haettiin aina viikonlopuksi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ikäviä kommentteja mutta olet varmaan niihin jo tottunut. Tee valitus. Koulukyytejä myönnetään ihan terveillekin lapsille eri syistä, joten autismi on riittävä peruste sille. Kirjoita valitukseen, että lapsesi ei pysty itsenäisesti tekemään päätöksiä ja että otat yhteyttä iltapäivälehtiin samantien, jos lapsesi joutuu harhailemaan yksin edes minuuttia tämän päätöksen takia. Moni päättäjä tekee kielteisen päätöksen ihan vain kokeillakseen, mihin asti vanhemmat kykenevät venymään. Meidän terve lapsi sai kielteisen koulukyytipäätöksen 9-vuotiaana, vaikka päätöksessä nimenomaan vedottiin yleisiin kriteereihin, jotka heti tarkistin. Niiden mukaan lapsen koulumatka oli yläasteikäisellekin merkitty vaaralliseksi ja yläastelaiset saivatkin kyydin, koska matka oli heille kilometrin verran pidempi kuin omalle lapselleni. Naapurin 15-vuotias meni siis koulukyydillä, kun oman lapseni olisi pitän
Meillä lapsella onneksi paljon lievempiä ongelmia, mutta sama huomattu täälläkin: Kun vanhemmat tekevät parhaansa ja tukevat lasta, jää lapsi ilman oikeaa tukea, kun "kyllähän se pärjää". Mutta kun me vanhemmat emme ole esimerkiksi neuropsykiatreja, kykenemme vain kannattelemaan sen verran, että lapsi ei täysin romahda, ainakaan heti. Mutta ei opi keinoja pärjätäkään. Me lopulta jonotimme pari vuotta ja maksamme todella kalliisti omasta pussistamme kuntoutusta. Ja odotusaikana kaikki haasteet pahenivat, joten aikaa ja rahaa menee paljon enemmän "korjaamiseen". Onneksi kuitenkin nyt näyttää hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin täysin työt koko lapsuusiäksi kun kukaan ei suostunut hoitamaan mutta fiagnoosiakaan ei ollut. Nyt vanhemmiten vasta suostuttu tutkimaan ja selvisi autismi, add ja adhd sekä erittäin vaativa personaallisuus, niin omaehtoinen ettei kukaan ole koskaan voinut vaikuttaa lapsen tekemisiin. Päivähoitokin luovutti. Silti ei suostuttu tutkimaan.
Sinä olet ollut varmasti kovilla. Toivottavasti jo helpottanut.
Voisi sanoa juu, nyt toisenlaiset murheet hänen kanssaan. No ehkä jossain kohtaa kasvaa aikuiseksi 😊
Oma erityinen kotiutti mut työelämästä vuosiksi. Ei ole autismin kirjolla, mutta muu diagnoosi on. Jokunen vuosi elettiin yhdessä 24/7. Oli mm. suuri itsem*rhan riski. Ja mm. kuuli ääniä ja näki vääristyneenä todellisuutta.
Sulla ollut todella rankkaa! Meillä vähän samoja juttuja mutta itse olen jotenkin muuttunut jo niin kylmäksi etten ole ainakaan vielä palanut loppuun. Elämässä niin hirveitä muitakin asioita että tämä meillä melkeinpä pienin meillä vaikka ihan hirveää tämäkin. Jotenkin mikään ei enää hetkauta kuin joku kuolemaan nopeasti johtava sairaus omalla lapsella/läheisellä tai sota omalle asuinalueelle. En tiedä paljonko yksi ihminen jaksaa kantaa, nyt koetellaan ja muut ongelmat ei edes voi korjaantua tämän elämän aikana, vain päättyä erittäin ikävästi, nuoren tilanne onneksi voi helpottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pystyy toimimaan itsenäisesti hyvin rajallisesti. Kotona hän käy wc:ssä ilman ongelmia mutta kodin ulkopuolella saattaa laskea housuun jos kukaan ei tajua, että hänellä on hätä ja saata vessaan. Katsoo jatkuvasti aikuista odottaen ohjeita ja opastusta. Asumme saman kadun varrella kuin ala-aste ja sinne osasi kulkea saatettuani häntä koko ekan luokan. Bussilla ei osaa kulkea yksin,ei myöskään käydä asioilla. Olemme harjoitelleet mutta autismista johtuen menee täysin lukkoon,ei puhu eikä liiku vaan on kuin peura ajovaloissa ja odottaa koko ajan toimintaohjeita.
En todellakaan näe,että oppisi kulkemaan bussilla ja kulkemaan suuren koulun läpi luokkaansa!
Ap
En tarkoita pahalla, mutta kuulostaa siltä että tämän tasoisen lapsen paikka ei edes koulussa. Kuulostaa että lapsi ei tarvitse opetusta, vaan henkilökohtaisen avustajan. Näin vaikea lapsi vie vaan
Eiköhän kaikki mahdollisuudet, avuntarpeet ja hakemukset ole tehty jo moneen kertaan tuossa vaiheessa. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että vaikka tarpeet on todettu niitä apuja ei saa ja arvaapa mistä se johtuu?Niinpä. Ei ole rahaa. Sitä rahaa, josta nyt velanotoissa hurskaasti sanotaan, ettei voida siirtää tuleville polville, siirretään juuri lasten kohdalla nimenomaan niille tuleville sukupolville. Mutta tunnin juna ryskää läpi esteiden. Arvovalintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vammainenkin ihminen voi olla hyödyllinen.
Minulla on lapsuudesta asti ollut kuulovamma ja kehityin niin hyvin lukemaan huulilta, että opiskelin gynekologiksi.
Ei tarvitse huuliveikon pelätä, että ap:n vähä-älyisestä kersasta, joka yläasteikäisenä paskoo housuunsa, koskaan tulisi yhtään mitään.
Mutta sama ihmisarvo sinullakin, kuin hänellä. Sinun mielipiteistä huolimatta.
Monet tekevät töitä. Niitä ilmaisia tehtailijoille ym. yrittäjille. Joskus oli artikkali näistä. Oliko näitä ilmaisia tekijöitä tuhansia. En muista määriä, mutta käsittämättömältä se tuntui.
No ei se työ ilmaiseksi tule, päiväraha, kyyti, eläke, lounaat, opettajat. Pitäiskö sinusta maksaa täyttä tessin mukaista palkkaa jos pakkaa nappeja 3h päivässä!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap pois tältä sivustolta jonnekin vertaistukiryhmien piiriin. Erityislapsen vanhemmuuden ja sen haasteet ymmärtää parhaiten muut erityisten vanhemmat. Tällä sivustoll vaan pahoitan mielesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän sieltä koulusta löydy joku luokkakaveri jonka kanssa voi kävellä kouluun ja kotiin samaa matkaa? Vai Asutteko jossain veneessä tai erämaassa?
Eli nyt lapsi on tämän toisen lapsen vastuulla?
Kai autistiselllakin saa olla kavereita. Kyllä itsekin katson kavereideni perään, mitäs putoa siinä on. Jos 12-vuotias pärjää yksin koulussa niin mitä vastuuta siinä on kävellä yhtä matkaa kaverin kanssa kouluun? Vai o ko kivempaa kävellä samaa matkaa äidin kanssa?
Saa olla kavereita ja toivon mukaan onkin. Mutta jos ap:n lapsi on ihan autettava, laskee alleen eikä osaa mennä paikkaan X, niin se ei ole kaverin vastuulla se. Se on hoitosuhde.
Niin. Kyse on juuri vastuusta. Ei se kaveri voi olla vastuussa jos sattuu joku nepsyongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää yläastelaisen osata itse kävellä kouluun, vaikka onkin autismi, jos matka ei oke kohtuuttoman pitkä (jolloin siis saisi tietenkin taksin). Et sä voi loppuelämäsi sitä lasta kuskata joka paikkaan, kun ei kuitenkaan mistään laitoslapsesta ole kyse.
Eivät ne kuule kaikki osaa, vaikka sinun mielestäsi "pitää".
Ja joitakin todellakin pitää jonkun kuskata ihan loppuelämän ajan.
Näin se menee. Joku lapsi voi vetasta kitaansa kärpässienet kun ollaan oraalitasolla 15-vuotiaana.
Ei mitään erikoiskalliita luxus- eikä loistopalveluja näille erikoisille, ei siinä muuta tarvitse tehdä kuin lykätä erikoinen ovesta ulos kävelemään kohti koulua omillaan, käy miten käy. Ja jos se joskus eksyilee tm. niin kyllä sen aina joku -lanssi tai -liisi kyytiinsä nappaa, kun ei tässä suomalaisessa mammantissiyhteikunnassa kuitenkaan e-k-hareita taivasallekaan voi jättää.
Mutta Ap ja kaikki muut e-k-hareitten lellijät, vastatkaa tähän: ketä ja mitä varten tuollaiset umpiluupäät käyvät koulua? Kuka on vastuussa siitä, ettei tuollaisia harminkappaleita ole vapautettu kokonaan kaikista velvoitteista?
Eihän noin pöljä voi mitään töitäkään tehdä eikä siitä mitään hyötyä voi yhteiskunnalle olla, jos se ei milloinkaan opi edes kulkemaan itse kouluunsa tai siihen tulevaan matalatuottoisaan työhönsä, ja kun sen pelkät taksikustannuksetkin ovat suuremmat kuin mikään työn tuotos tai arvo, mitä tuollainen peltopyyn henkiset kyvyt omaava onnistuu parkumiseltaan ja housuihinsatekemiseltään ahkeroida? Puhumattakaan muista hukkakauran kylvämispalveluista sairaaloissa, kuntoutuslaitoksissa jne. nollatuloksin, vuosikymmeniä.
Kuinkahan paljon tuonkin turhakkeen suoranainen lelliminen kehdosta hautaan maksaa Suomen kansalle? Luultavasti kymmeniä miljoonia.
Kuinka monta vanhusta joutuu makaamaan vaipat täynnä vuorokausi vuorokauden perään tai kuinkahan monta tilapäisesti työtöntä joutuu luopumaan asunnostaan, nyt asumistuenkin loppuessa ja maan ollessa konkurssissa, ja kuinkahan moni jää ilman hampaiden oikomishoitoja tuon Ap:n erikoissiunatun etuoikeusaseman takia?
Toivottavasti Ap ja hänen erikoisensa eivät saa tuota taksipalvelua, ja toivottavasti loppuvat kaikki muutkin erikoisvirike- ynnä muut luxuspalvelut KAIKILTA tuollaisilta kaikki tyynni - kategorisesti.
Laitokseen tuollainen erikoinen, lämmintä ja terveellistä ruokaa käkättimen eteen 2-3 kertaa päivässä, puhtaat ja raikkaat vaatteet ynnä vuodetekstiilit, perusterveydenhoito ja lääkkeitä niin paljon kuin tarvitsee - kaikki perusvälttämättömyydet ilman vastikkeellisuutta - sekä laitoksen ovet lukkoon; ja näin niin kauan kuin tämä erikoinen elää.
Se on inhimillistä ja parasta kaikkien kannalta.
Erkki - Ekhitysvammaisten hoitokoordinaattori
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pystyy toimimaan itsenäisesti hyvin rajallisesti. Kotona hän käy wc:ssä ilman ongelmia mutta kodin ulkopuolella saattaa laskea housuun jos kukaan ei tajua, että hänellä on hätä ja saata vessaan. Katsoo jatkuvasti aikuista odottaen ohjeita ja opastusta. Asumme saman kadun varrella kuin ala-aste ja sinne osasi kulkea saatettuani häntä koko ekan luokan. Bussilla ei osaa kulkea yksin,ei myöskään käydä asioilla. Olemme harjoitelleet mutta autismista johtuen menee täysin lukkoon,ei puhu eikä liiku vaan on kuin peura ajovaloissa ja odottaa koko ajan toimintaohjeita.
En todellakaan näe,että oppisi kulkemaan bussilla ja kulkemaan suuren koulun läpi luokkaansa!
Ap
En tarkoita pahalla, mutta kuulostaa siltä että tämän tasoisen lapsen paikka ei edes koulussa. Kuulostaa että lapsi ei tarvitse opetusta, vaan henkilökohtaisen avustajan. Näin vaikea lapsi vie vaan
Tämä ei ole vanhempien valinta. Jos tämä lapsi tarvitsee henkilökohtaisen avustajan, se on hänelle yhteiskunnan osoitettava. Suomessa koulua käyvät myös kehitysvammaiset, hekin, joihin ei saa henkilökohtaista kontaktia opettaja koskaan. Heillä on oppimisvelvollisuus ja -oikeus. Erikoista kyllä, syvästikin vammautuneet hyötyvät asiantuntevasta opetuksesta. Siitähän tässäkin on kyse. Hyvällä opetuksella ja opastuksella vältetään se, että nämä ihmiset ovat lopun elämäänsä vaan säilöttynä jonnekin, poissa meidä muiden silmistä. Se jos mikä, olis epäinhimmillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitava tahoko ei kirjoita lausuntoa taksikyydin tarpeesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkä matka? Kokeilkaa sitä kävelyä nyt ennen koulun alkua. Näkee että mitkä asiat siinä tuottavat ongelmia.
Yhtä hyvä neuvo olisi jalattomalle, kävele ilman jalkoja niin nähdään mitkä asiat siinä tuottaa ongelmia. Kun aivoissa puuttuu taito selviytyä kävelymatkasta, se on sama ongelma kuin jalkojen puuttuminen. Matkanteko ei onnistu.
Kyse ei ollut jalattomasta. Ap kertoi että lapsi käveli hyvin alakouluun
Et sit ymmärtänyt vertausta ollenkaan. Lukemisen ymmärtämisen haasteita siellä sit.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vammainenkin ihminen voi olla hyödyllinen.
Minulla on lapsuudesta asti ollut kuulovamma ja kehityin niin hyvin lukemaan huulilta, että opiskelin gynekologiksi.
Ei tarvitse huuliveikon pelätä, että ap:n vähä-älyisestä kersasta, joka yläasteikäisenä paskoo housuunsa, koskaan tulisi yhtään mitään.
Mutta sama ihmisarvo sinullakin, kuin hänellä. Sinun mielipiteistä huolimatta.
Monet tekevät töitä. Niitä ilmaisia tehtailijoille ym. yrittäjille. Joskus oli artikkali näistä. Oliko näitä ilmaisia tekijöitä tuhansia. En muista määriä, mutta käsittämättömältä se tuntui.
No ei se työ ilmaiseksi tule, päiväraha, kyyti, eläke, lounaat, opettajat. Pitäiskö sinusta maksaa täyttä tessin mukaist
Mitähän noille huuliveikoille ja itseään muita parempina pitäville on tapahtunut, että heistä on kasvanut tuollaisia ihmisiä? Ei varmaankaan ole ollut hyvä lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ikäviä kommentteja mutta olet varmaan niihin jo tottunut. Tee valitus. Koulukyytejä myönnetään ihan terveillekin lapsille eri syistä, joten autismi on riittävä peruste sille. Kirjoita valitukseen, että lapsesi ei pysty itsenäisesti tekemään päätöksiä ja että otat yhteyttä iltapäivälehtiin samantien, jos lapsesi joutuu harhailemaan yksin edes minuuttia tämän päätöksen takia. Moni päättäjä tekee kielteisen päätöksen ihan vain kokeillakseen, mihin asti vanhemmat kykenevät venymään. Meidän terve lapsi sai kielteisen koulukyytipäätöksen 9-vuotiaana, vaikka päätöksessä nimenomaan vedottiin yleisiin kriteereihin, jotka heti tarkistin. Niiden mukaan lapsen koulumatka oli yläasteikäisellekin merkitty vaaralliseksi ja yläastelaiset saivatkin kyydin, koska matka oli heille kilometrin verran pidempi kuin omalle lapselleni. Naapurin 15-vuotias men
No tämä! Täällä niin monet tietämättömät vaativat vanhempia ottamaan sen vastuun ja hoitamaan homman. Mutta kun asiantuntijat ja osaajat ovat saaneet sen koulutuksen just siksi, että heillä on se osaaminen.
Aikanaan, kun oman tyttären kanssa yritettiin pärjätä, tuli vastaan se, että vaikk minä tiesin monia asioita tilanteeseen liittyen (jo koulutuksen kautta) mikään mun tieto ei auttanut käytännössä. Tyttäreni on itse jälkikäteen sanonut monta kertaa, että minun neuvo tai ohjaus oli ihan sama, kuin ammattilaisella. Hän ei vaan vastaanottanut sitä minun sanonamani. Ja muistaa jälkikäteen näitä yksityiskohtaisesti. Tämä vaan yhtenä esimerkkinä, miksi ammattilaiset ovat olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin täysin työt koko lapsuusiäksi kun kukaan ei suostunut hoitamaan mutta fiagnoosiakaan ei ollut. Nyt vanhemmiten vasta suostuttu tutkimaan ja selvisi autismi, add ja adhd sekä erittäin vaativa personaallisuus, niin omaehtoinen ettei kukaan ole koskaan voinut vaikuttaa lapsen tekemisiin. Päivähoitokin luovutti. Silti ei suostuttu tutkimaan.
Sinä olet ollut varmasti kovilla. Toivottavasti jo helpottanut.
Voisi sanoa juu, nyt toisenlaiset murheet hänen kanssaan. No ehkä jossain kohtaa kasvaa aikuiseksi 😊
Oma erityinen kotiutti mut työelämästä vuosiksi. Ei ole autismin kirjolla, mutta muu diagnoosi on. Jokunen vuosi elettiin yhdessä 24/7. Oli mm. suuri itsem*rhan riski. Ja mm. kuu
Oi, kuulostaa pahalta! En tiedä, mitä kukin pystyy kantaa. Riippuu ehkä ihmisestä. Joka tapauksessa toiset saavat liikaa taakkaa ja toiset pääsee helpommalla.
Omalla kohdalla tietoisuus siitä, että masennus on suojakeino, oli helpotus. Ymmärsin sen, että oma masennus kantoi eteenpäin, eikä ollut siis se musertava asia. Kun mieli vahvistuu, jaksaa se sit käsitellä ne vaikeammatkin koettelemukset. Mutta siihenkin tarvii apu. Kaikki eivät sitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää yläastelaisen osata itse kävellä kouluun, vaikka onkin autismi, jos matka ei oke kohtuuttoman pitkä (jolloin siis saisi tietenkin taksin). Et sä voi loppuelämäsi sitä lasta kuskata joka paikkaan, kun ei kuitenkaan mistään laitoslapsesta ole kyse.
Eivät ne kuule kaikki osaa, vaikka sinun mielestäsi "pitää".
Ja joitakin todellakin pitää jonkun kuskata ihan loppuelämän ajan.
Näin se menee. Joku lapsi voi vetasta kitaansa kärpässienet kun ollaan oraalitasolla 15-vuotiaana.
Ei mitään erikoiskalliita luxus- eikä loistopalveluja näille erikoisille, ei siinä muuta tarvitse tehdä kuin lykätä erikoinen ovesta ulos kävelemään kohti koulua omillaan, käy mi
Olet hyvä esimerkki siitä, että lapsia yritetään opettaa ja sivistää vuosikausia, eikä mikään mene perille. Onneksi kehittymistä voi tapahtua pitkin elämänmatkaa. Onnea taipaleelle!
Tämä on niin surullista. Tämä on niin raivostuttavaa. Tämä säästäminen on niin väärin näitä lapsia kohtaan. Tämä on väärin myös yhteiskuntaa kohtaan, koska auttamalla saataisiin parhaimmillaan omillaan toimeentulevia ihmisiä. Sen sijaan heidät hylätään sivuraiteelle. Hinta on pahimmillaan yhteiskunnalle sekä hirveä että taloudellisesti kallis. Voimia vanhemmille taisteluun lasten puolesta.