Helsinkiläinen Sanni, 17, tajusi jo hyvin pienenä olevansa köyhä - ei kehdannut kutsua kavereita kotiin
Sanni, 17, kertoo perheensä taloudellisista haasteista ja niiden vaikutuksista arkeen.
Hän ymmärsi jo päiväkoti-ikäisenä, että hänen perheellään on vähän rahaa.
Monet lapset ovat joutuneet luopumaan harrastuksista ja tinkimään ruoasta perheen taloustilanteen vuoksi.
Sanni opiskelee Kallion lukiossa ja tekee töitä säästääkseen ajokorttia varten.
Nuorempana oli vaikeaa pyytää kavereita yökylään, sillä oli epävarmaa, olisiko perheessä ruokaa syötäväksi.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Pitää hankkia rikas mies tai sugar daddy.
Täältä palstalta ei löydy oikeaa miestä, eikä rikasta miestä saatika sugar daddya. Täällä on vaan luuserit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää hankkia rikas mies tai sugar daddy.
Täältä palstalta ei löydy oikeaa miestä, eikä rikasta miestä saatika sugar daddya. Täällä on vaan luuserit.
Rakastu sä luuseriin.
Minäkin tiesin lapsena että me ollaan köyhiä koska äitini osti paljon alkoholia rahoilla ja ryyppäsi kuukausi tolkulla sen miehensä kanssa. Isäni lähti kun olin 5 v ja äitini sekosi jotenkin ja alkoi juomaan alkoholia. Jouduimme sitten lastenkotiin veljeni kanssa kun olin 4 luokalla. 13 vuotiaana päätin että menen töihin ja hankin rahaa enkä ole köyhä itse. Sainkin iltatöitä ja tein sitä koulun ohessa monta vuotta. Säästin kaikki rahat lähes koska lastenkodista sain ruokaa ja viikkorahaa. 16 vuotiaana minulla oli tilillä joku 35000 markkaa. Kävin siinä koulua, ammattikoulun ja töissä kävin samalla ja tavallaan minusta tuli pihi enkä halunnut olla köyhä. Olen siitä lähtien 30 vuotta säästänyt ja miettinyt aina mihin rahani käytän. Minua pidettiin koulussa jopa rikollisena koska asuin lastenkodissa ja kyselivät mitä rikoksia olin tehnyt vaikka en ollut tehnyt mitään. 18 vuotiaan muutin sieltä pois ja lähdin armeijaan lähes samantien.
Kannattaa siis opiskella ahkerasti hyvä ammatti että saa töitä ja rahaa. Ei ole oikotietä rikkauksiin vaan pitää ola koko ajan ahkera.
Tämä on niin totta ja valitettavasti lisääntynyt. Työssäni kohtaan näitä nuoria ja lapsia, ahdistaa vaikka kuinka yritän ammatillinen. Autan minkä pystyn työn suomien mahdollisuuksien mukaan. Eniten yritän antaa aineetonta tukea: tsemppaamista, uskon luomista parempaan tulevaisuuteen. Ja ennenkaikkea yrittää tehdä nuorelle selväksi että kaikesta ja olosuhteista huolimatta susta voi tulla mitä vain, pystyt kyllä melkein mihin vain!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta ja valitettavasti lisääntynyt. Työssäni kohtaan näitä nuoria ja lapsia, ahdistaa vaikka kuinka yritän ammatillinen. Autan minkä pystyn työn suomien mahdollisuuksien mukaan. Eniten yritän antaa aineetonta tukea: tsemppaamista, uskon luomista parempaan tulevaisuuteen. Ja ennenkaikkea yrittää tehdä nuorelle selväksi että kaikesta ja olosuhteista huolimatta susta voi tulla mitä vain, pystyt kyllä melkein mihin vain!
Susta voi tulla mitä vain Tuo ei pidä paikkaansa.
Miksi köyhyys on hävettävää? En ole tiennytkään. Häpeäisin itse sitä, jos olisi juopot tai narkit vanhempina jotka vain loisivat ja "nauttivat" - noilta lapset pois, mutta normaali köyhempi elämä, jossa vanhemmat ovat töissä ja pitävät huolta katraastaan, mitä häpeemistä siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta ja valitettavasti lisääntynyt. Työssäni kohtaan näitä nuoria ja lapsia, ahdistaa vaikka kuinka yritän ammatillinen. Autan minkä pystyn työn suomien mahdollisuuksien mukaan. Eniten yritän antaa aineetonta tukea: tsemppaamista, uskon luomista parempaan tulevaisuuteen. Ja ennenkaikkea yrittää tehdä nuorelle selväksi että kaikesta ja olosuhteista huolimatta susta voi tulla mitä vain, pystyt kyllä melkein mihin vain!
Susta voi tulla mitä vain Tuo ei pidä paikkaansa.
On vastuutonta vakuutella nuorelle, että hänestä voi tulla mitä vain. Se luo paineita ja kun nuori sitten huomaa, ettei pelkkä lahjakkuus riitäkään, vaan tarvitaan esim. suhteita ja mielellään varakas ja korkeasti koulutettu perhe.
Köyhistä ja kurjista oloista on kova ponnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhyys on hävettävää? En ole tiennytkään. Häpeäisin itse sitä, jos olisi juopot tai narkit vanhempina jotka vain loisivat ja "nauttivat" - noilta lapset pois, mutta normaali köyhempi elämä, jossa vanhemmat ovat töissä ja pitävät huolta katraastaan, mitä häpeemistä siinä on?
Eniten mua "hävettää " ne vanhemmat, jotka yrittää esittää ns.parempaa väkeä, eli lomaillaan hienosti, järjestetään hienoja synttäreitä yms yms. Todellisuudessa näilläkin voi olla silmät ja suut täynnä velkaa, autotkin osamaksulla, mutta pitää vaan ulospäin näyttää jotain parempaa. Tiedän useamman tällaisen vanhemman, ja sitten kun se kupla puhkeaa..
Ihanan vaihtelevaa oli, kun yksi äiti totesi lapsia hakiessa rehellisesti, että "himputti kun pyykinpesukone hajosi, ja siihen uppoaa useampi satanen, ei olisi tarvinnut nyt tulla, kun muutenkin on tiukkaa". Sitähän se arki meillä suurimmalla osalla on kaunistelematta.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kaikki köyhiä 90-luvulla, eikä ongelmaa ollut.
Jutun tyttö oli köyhä päiväkoti-ikäinen 2010.
Itsekin muistan liian selvästi lapsuudesta vanhempien rahakeskustelut. Sen kun isä naureskeli humaltuneena äidin puheelle ettei ole rahaa, sen kun isä parempipalkkaisena sanoi äidille, joka teki töitä kotona, että "mene sinä kodin ulkopuolelle töihin", sen, että en halunnut pyytää asioita, jotka maksaa, sen, että joulun aikaan oli rahariitoja.
Itse punnitsin tarkoin miten rahasta puhuin kun lapset oli pieniä. Nyt kun lapset jo teinejä yritän vieläkin puhua rahasta tyyliin, ihmisillä on eri verran rahaa, puhun rahan säästämisestä ja budjetoinnista. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä puolison kanssa kun molemmilla on työpaikka ja samansuuntaiset ajatutukset rahan käyttämisestä ja budjetoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhyys on hävettävää? En ole tiennytkään. Häpeäisin itse sitä, jos olisi juopot tai narkit vanhempina jotka vain loisivat ja "nauttivat" - noilta lapset pois, mutta normaali köyhempi elämä, jossa vanhemmat ovat töissä ja pitävät huolta katraastaan, mitä häpeemistä siinä on?
Eniten mua "hävettää " ne vanhemmat, jotka yrittää esittää ns.parempaa väkeä, eli lomaillaan hienosti, järjestetään hienoja synttäreitä yms yms. Todellisuudessa näilläkin voi olla silmät ja suut täynnä velkaa, autotkin osamaksulla, mutta pitää vaan ulospäin näyttää jotain parempaa. Tiedän useamman tällaisen vanhemman, ja sitten kun se kupla puhkeaa..
Ihanan vaihtelevaa oli, kun yksi äiti totesi lapsia hakiessa rehellisesti, että "himputti kun pyykinpesukone hajosi, ja siihen uppoaa useampi satanen, ei olisi tarvinnut nyt tulla, kun muutenkin on tiukkaa".
Tässä puhutaan lapsen tunteista rahattomassa perheessä ei perheen ulkopuolisen aikuisen ns. myötähäpeästä tai tekopyhyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kaikki köyhiä 90-luvulla, eikä ongelmaa ollut.
Jutun tyttö oli köyhä päiväkoti-ikäinen 2010.
Itsekin muistan liian selvästi lapsuudesta vanhempien rahakeskustelut. Sen kun isä naureskeli humaltuneena äidin puheelle ettei ole rahaa, sen kun isä parempipalkkaisena sanoi äidille, joka teki töitä kotona, että "mene sinä kodin ulkopuolelle töihin", sen, että en halunnut pyytää asioita, jotka maksaa, sen, että joulun aikaan oli rahariitoja.
Itse punnitsin tarkoin miten rahasta puhuin kun lapset oli pieniä. Nyt kun lapset jo teinejä yritän vieläkin puhua rahasta tyyliin, ihmisillä on eri verran rahaa, puhun rahan säästämisestä ja budjetoinnista. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä puolison kanssa kun molemmilla on työpaikka ja samansuuntaiset ajatutukset rahan käyttämisestä ja budjetoinnista.
Köyhissä perheissä puhutaan säästämisestä, rikkaissa sijoittamisesta. Säästämällä et köyhyydestä pääse, sijoittamalla voit saada tuottoa säästöillesi. Pörssirahastot on aika tuttu ja turvallinen sijoituskohde pitkällä aikavälillä. Vain köyhät tai tietämättömät säästävät jonnekin tilille tai sukanvarteen rahaa josta inflaatio sitä nakertaa joka vuosi.
Tiedän miltä tuo tuntuu. Oon nähnyt niin monta köyhää lasta, eikä mullakaan mitään ollut.