Erityislapsi ja koulun vaihto yläasteen alkamisen myötä. Taksikyyti evätty. Minun pitää jäädä pois töistä jotta voin viedä lapsen kouluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten aikaisemmat sukupolvet hoitivat samanlaiset tilanteet, kun valtio ei auttanut niihin aikoihin?

Esimerkiksi kehitysvammainen tätini (syntynyt 1950-luvulla) vapautettiin koulunkäynnistä, mikä oli jälkikäteen ajateltuna todella huono ratkaisu. Tätini on arvioitu olleen kognitiivisesti noin 6-vuotiaan tasolla, joten hänellä olisi ollut mahdollisuus oppia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan yksinkertaisia laskuja. Näitä taitoja hän ei kuitenkaan oppinut, koska hän ei päässyt kouluun. Varmasti siellä olisi oppinut monenlaista muutakin hyödyllistä, mikä olisi vaikuttanut merkittävästi tätini mahdollisuuksiin elää itsenäistä elämää. Suomessa on oppivelvollisuus, mutta toisaalta voi myös ajatella, että kaikilla lapsilla ja nuorilla pitää olla oikeus perustietojen ja -taitojen oppimiseen oman kehitystasonsa mukaisesti. 

Lukemista ja laskemista voi opetella perheen avulla. Ne ei vaan ole halunneet tätiäsi opettaa. Kirjoittamaankin voi opetella ihan kotioloissa. Eikös useimmat lapset harakanvarpailla kirjoittele jo tarhassa.

Vierailija kirjoitti:

"Suomessa ei todellakaan kenenkään tarvitse jäädä pois töistä hoitaakseen erityislasta."

Älä vaheltele. Tiedän monia, jotka ovat joutuneet jäämään pois töistä erityislapsen / vammaisen lapsen vuoksi. Kuulumme itsekin niihin. Luuletteko tosiaan, että täällä saa ne palvelut, mitkä kuuluu?

Ap, valita päätöksestä, mutta huomaa taloudellinen riski. Jos häviät, joudut maksamaan oikeudenkäyntimaksun. Oikeuskäsittely kestää 1-1 riippuen siitä, mihin hallinto-oikeuteen valitat. Siihen asti joudut kuljettamaan lastasi itse. Kannattaa myös pyytää uusi lääkärinlausunto ja toimintaterapeutin arvio siten, että toimintaterapeutti lähtee lapsesi saattajaksi kouluun, mutta ei neuvo matkalla, vaan vain tarkkailee, miten lapsesi toimii. (Toki puuttuu vaaratilanteiden kohdalla.)

Kommenteista huomaa, että moni ei ymmärrä, mitä autismi tarkoittaa.

Ei pidä paikkaansa että vaaditaan töistä pois jääntiä. Se on vapaaehtoinen valinta jos haluaa olla mukana lapsen koko päivässä. Tiedän kokemuksesta että vaikeasti autisti saa olla tarhassa, koulussa ja myöhemmin päiväkeskuksessa. Laitokseen saa vkl ja lomapäiviä. Taksikyydit kuuluu aina, (ei päiväkotiin tietenkään kuulunut)  sitten on vielä vammaishoitoraha, puheterapia, inva pysäköinti lupa ym 

Älä viitsi levittää täällä väärää tietoa. 

Vierailija kirjoitti:

Autisteja on monenlaisia ja tasoisia. Monet pystyy kulkemaan koulumatkat itsenäisesti kun on sama reitti, rutiinit ja opetettu kunnolla aikuisen seurassa.  Sitten on niitä joita ei millään voi päästää yksin liikenteeseen mutta he ovatkin yleensä erityiskoulussa ja heillä on aina taksikyyti. Jos ap lapsi on normaali luokalla normikoulussa niin vaikea ajatella että saisi kyydityksen. 

Monet vanhemmat sanoo että lapsi on autisti vaikka mitään diagnoosia ei olisikaan. Silloin se on vain vanhemman mielipide, kyllä tuollaiset yleensä  huomataan jo tarhassa ja ala-asteella. 

Mitä jos ottaisit pari viikkoa vapaata töistä ja saattaisit lapsen  kouluun joka päivä samalla aikataululla ja samoilla rutiineilla? Siten sulla olisi dokumenttia siitä miten alkaisi sujua.Tai ettei sujuisi.. 

Minua näin työssäkäyvänä ja akateemisena autistina ärsyttää se, kun vanhemmat selittävät lastensa vaikeudet autismilla. Yleensä mukana on muitakin diagnooseja, kuten lievä kehitysvamma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valtion oletetaan maksavan kaikki?

Jos valtio vaatii lapsen käyvän koulussa, valtion pitää myös tulla sen verran vastaan että vaatimuksen täyttäminen ei aiheuta kohtuutonta vaikeutta.

Mutta missä menee raja sille, voiko lapsi käydä normaalia koulua? Yläasteella pitäisi jo osata kello ja kävellä kouluun itsenäisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on keksitty juttu, ei kukaan kysy apua vauva palstalta jossei saa lapselle taksikyytiä. Mutta olisi kiva jos nää trollit kehittelisivät todenmukaisempia tarinoita tänne niin keskustelu voisi olla hyödyllistäkin 

Minusta täällä on ollut kaiken hölinän seassa paljon asiaakin./ Erityislapsen sukulainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa opaskoira. Koira voi saattaa lapsen kouluun ja takasin. Lisäksi on korona aina seuraa ja turvaa.

Voi Luoja näitä neuvoja! Mihin sen koiran laittaa koulupäivän ajaksi ja kuka ruokkii ym käytännön asioita vai laukkaako se välillä kotiin, avaa avaimella oven ja odottelee kun klo tulee 15? 

Miten luulet sokeitten toimivan opaskoiriensa kanssa tai vammaisten avustajakoirien kanssa?

Ei sovi moittia vastaajia ainakaan mielikuvituksen puutteesta.

Ei, ja harvinainen vastaaja olikin. Ystävällinen ja mukava..

Tämä ketju tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Monilla teillä on ratkaisuna työntää sulkeutunut,ahdistuva,lapsen tasolla oleva nuori ulos opettelemaan.

Miula on tytär joka  täytti tänä kesänä 12-vuotta,meno on silti kuin 4-vuotiaana kanssa. Jatkuvaa kyselyä että "kuka toi on? Mikä tää on? Mitä sä teet?" Osaa puhua mutta maukuu mielellään kuin kissa. Ryhmä Hau ja pehmolelut ovat tärkempiä kuin TikTok ja muoti. Ne eivät tyttöä kiinnosta.

Osaa pukea, syödä,käydä vessassa ja kulkea kouluun mutta ei käydä yksin kaupassa tai hammaslääkärissä.

Pienenä hänellä diagnosoitiin lievä kehitysvamma,nyt epäillään autistiksi ja tutkimukset ovat kesken.

Sanoisitteko minulle että minun pitäisi laittaa tämä maukuja linkkupysäkille,kulkemaan vilkkaan keskustan läpi yläasteelle ja sama toisinpäin? Ei,me tappelemme hänelle taksikyydit kun aika on. Eli vuoden päästä.

Oma kokemukseni koulumaailmasta on, että monet erityislapset ei tarvitse mitään kyytejä kouluun. Myös autistit osaa kulkea itse. Harvoin normaalin koulun yhteydessä (erikseen nämä kehitysvammaisyksiköt) olevassa pienluokassa olevat oikeasti tarvii taksikyytiä kouluun. Ja hyvin nuo yläkouluiässä osaa kulkea. Vanhemmat usein aliarvioi lapsen kykyjä ja kuvittelee, ettei ne osaa. Todellisuudessa ne kykenee moneenkin asiaa, kun lopetetaan helikopterivanhemmuus. Jotenkin erityislasten kohdalla vanhemmat tottuukin siihen, että joka asiaan pitää saada palvelua. Liikaakin. Tavoite on itsenäinen elämä ja se varmaan vanhempienkin toive on pohjimmiltaan. Keinona vaan ei voi olla paapominen loppuun saakka vaan opettaminen/patistaminen omaan toimintaan. 

Voisit kysyä koululta esimerkiksi ohjaajaa koulumatkalle avuksi. Meillä on jotkut tämmöiset alussa tulleet ohjaajan kanssa kouluun. Eli eka ohjaaja hakenut, sitten tullut sovitusti vastaan vaikka kadun päähän jne. Aika nopeasti on vanhemmatkin nähneet, että eihän tässä isoa hätää ollut ja matka sujuukin jo itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen usein miettinyt, että millä koulutuksella ja kyvyillä ne taksikuskit kykenee kuljettamaan vaikka  tilataksin verran kaikenlaisia erityistarpeisia lapsia, muistisairaita, mielenterveyspotilaita, humalaisia, turisteja, kehitysvammaisia, möykkääjiä ja päiväkotia vastustavia pikkulapsia yms. päivittäin sinne määränpäähän ja takaisin. Siis ajamaan liikenteessä aamu- ja iltapäiväruuhkassa ja samalla pitämään ne erityistarpeiset kyytiläiset paikoillaan ja hiljaa. Liikenteessä pitää pystyä keskittymään ja aistit ja ajattelu valppaana, ei siinä voi kukaan kirkua ja riehua kyydissä. Ajorauha on tosi vaikea saavuttaa ihan normilasten kanssa.

Entä, pitääkö taksikuskin jotenkin jahdata tai etsiä sitä erityislasta ja sen kamppeita siellä koululla, jos ei se itse istu pysäkillä valmiina odottamassa oikeaan aikaan , nouse kyytiin rauhassa, laita turvavyönsä kiinni ja istu paikallaan asiallisesti?

Noille taksikuskeille kuul

Käytännössä taksikuski ajelee reittiään tietyn aikataulun mukaan ja käytännössä ne taksit ovat pikkubusseja. Kyydittävän pitää olla noutopaikassa ilmoitettuun hakuaikaan, eikä se noutopaikka ole läheskään aina oma koti, vaan voi olla kauempana. Jos lapsi ei selviä tuosta itse, niin hänellä tulee olla saattaja. Kuski ei kauaa odottele annetun ajan jälkeen eli paikalla on syytä olla ajoissa. Kuski osoittaa lapselle paikan ja varmistaa, että turvavyöt on kiinni. Koululla kouluavustaja on lapsia vastassa ja saattaa heidät sitten koululle jättöpaikalta. Kotiin lähtiessä avustaja taas ohjaa lapset oikeaan taksiin (niitä voi nimittäin olla useampikin täysin eri suuntiin menevä) ja kuski tuo sitten kotiin/ilmoitettuun noutopaikkaan. Jonkun epäilemää autosta karkaamista ei juuri pääse tapahtumaan, vaikka kuski pysähtyisikin, sillä poistumisovi on kuskin vieressä ja hän voi avata ja sulkea sen sähköisesti. Invakuljetuksia hoitavassa taksissa on myös avattava takaovi, missä on nostosysteemi pyörätuoleja varten. Sähköpyörätuoli on aika painava kyytiläisineen.

Matkan kesto voi sitten vaihdella, kuljetusten kesto odotuksineen saa kestää 2h alakoululaisilla ja yläkoululaisilla 3h. Oma kokemus on, että taksi voi tuoda jopa 10 minuutin kuluttua koulun loppumisesta (tosin silloin ovat päässeet kyllä lähtemään etuajassa, sillä tuota matkaa ei henkilöautollakaan ajele tuossa ajassa hiljaiseen aikaankaan) tai sitten 1h15min. Siinähän odottelet vastaanottamassa. Pikkubussi nimittäin kerätään täyteen, siellä voi joskus olla oppilaita useammastakin koulusta ja se kiertää pitkän reitin. Jos olet se ensimmäinen olet äkkiä kotona, mutta jos olet koko lenkin viimeinen vietävä, niin se kestää pahimmillaan toista tuntia.

Joskus on kuulema ollut kärhämää taksissa ja kerran taksi on joutunut pysähtymään bussipysäkille selvittelemään tuollaista. Vakikuski osaa välttää noita sijoittamalla tietyt henkilöt istumaan kauaksi toisistaan. Autistien taksissa kuulema on videot pyörimässä, hieman olivat kateellisia niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo lapsi edes käy koulussa kun on jo sanomattakin selvää, ettei hänestä tule milloinkaan itsenäiseen elämään kykenevää ihmistä eikä tule olemaan työelämään kykeneväinen?

On todella vaikeaa kuvitella työpaikkaa jossa paskat housuissa olevaa työntekijää talutellaan kaiken aikaa koska hän ei uskalla itse liikkua. Mikä toki on ymmärrettävää jos on paskat housuissa..

Myös vammaisilla lapsilla on tässä maassa oppivelvollisuus.

Mutta perusedellytyksenä oppimiselle on kai lähtökohtaisesti koulumatkan opettelu? Ainakin se on ensimmäinen askel opintiellä. Se kannattaisi ehkä opetella ensimmäisenä? Oletan.

Sun oletuksella ei ole mitään tekemistä faktan kanssa. Koulumatkat opettelu ei todellakaan ole mikään edelletys jotta pääsee kouluun. Misä näin aivottomia ihmisiä sikiää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän sieltä koulusta löydy joku luokkakaveri jonka kanssa voi kävellä kouluun ja kotiin samaa matkaa? Vai Asutteko jossain veneessä tai erämaassa?

Eli nyt lapsi on tämän toisen lapsen vastuulla?

Kai autistiselllakin saa olla kavereita. Kyllä itsekin katson kavereideni perään, mitäs putoa siinä on. Jos 12-vuotias pärjää yksin koulussa niin mitä vastuuta siinä on kävellä yhtä matkaa kaverin kanssa kouluun? Vai o ko kivempaa kävellä samaa matkaa äidin kanssa?

 

Saa olla kavereita ja toivon mukaan onkin. Mutta jos ap:n lapsi on ihan autettava, laskee alleen eikä osaa mennä paikkaan X, niin se ei ole kaverin vastuulla se. Se on hoitosuhde.

Miksi se lapsi päästettäisiin yksin sitten kouluun jos ei pärjää itsekseen ja laskee alleen? Eikö sitten olisi joku erikoiskoulu tai kotiopetusta oikeampi paikka

Taksi palvelu on aina harkinnan varainen jopa erityislapsella, etenkin jos muita julkisia on käytössä. Se on hullua kun jos lapsi ei osaa edes lukea tai ilmaista itseään mitenkään. Jos on lyhyt matka nin varttuneempi autisti lapsi saattaa osata suoraan kouluun mutta monesti lapsi jää haahuilemaan. Eläke ei nykyään ole edes vammaisille itsestään selvää. Käsittämätöntä että ihminen joka ei pysty huolehtimaan itsestään jää täysin heitteille.

jätä viemättä kouluun, koulu tekee lasun, lasussa todetaan, että lapsen pitää saada taksikyyti, koska muuten ei pääse kouluun

Niin no paskaaks sitä itse lapsen tarpeita kattamaan tai taksikyytejä hommaamaan omalla rahalla päänsisäisten ongelmien vuoksi. Sen kun lopetat töissä, takaisin pääsystä ei ole huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää yläastelaisen osata itse kävellä kouluun, vaikka onkin autismi, jos matka ei oke kohtuuttoman pitkä (jolloin siis saisi tietenkin taksin). Et sä voi loppuelämäsi sitä lasta kuskata joka paikkaan, kun ei kuitenkaan mistään laitoslapsesta ole kyse.

 

Eivät ne kuule kaikki osaa, vaikka sinun mielestäsi "pitää". 

Ja joitakin todellakin pitää jonkun kuskata ihan loppuelämän ajan. 

Ystävällä autismin kirjolla lapsi (ja joo, ovat kaikki omanlaisia, eikä voi suoraan verrata). Hän tarvitsi koko kouluajan saattajaa, ja kotonakin piti olla joku passissa ihan aina. Hrillä oli kodissa ulkopuolinen hoitaja. 

Nyt täysikäisenä kykenee asumaan yksin ja matkustaa busseilla ym. Nuorena ei. Kehittyminen tähän asti on vaatinut paljon huolenpitoa ja ohjausta. 

Ei kukaan palstalainen voi arvioida randonlapsen tarpeita. Todella sydämettömiä ja typeriä kommentteja täällä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vammainenkin ihminen voi olla hyödyllinen.

Minulla on lapsuudesta asti ollut kuulovamma ja kehityin niin hyvin lukemaan huulilta, että opiskelin gynekologiksi.

Ei tarvitse huuliveikon pelätä, että ap:n vähä-älyisestä kersasta, joka yläasteikäisenä paskoo housuunsa, koskaan tulisi yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi. Monilla teillä on ratkaisuna työntää sulkeutunut,ahdistuva,lapsen tasolla oleva nuori ulos opettelemaan.

Miula on tytär joka  täytti tänä kesänä 12-vuotta,meno on silti kuin 4-vuotiaana kanssa. Jatkuvaa kyselyä että "kuka toi on? Mikä tää on? Mitä sä teet?" Osaa puhua mutta maukuu mielellään kuin kissa. Ryhmä Hau ja pehmolelut ovat tärkempiä kuin TikTok ja muoti. Ne eivät tyttöä kiinnosta.

Osaa pukea, syödä,käydä vessassa ja kulkea kouluun mutta ei käydä yksin kaupassa tai hammaslääkärissä.

Pienenä hänellä diagnosoitiin lievä kehitysvamma,nyt epäillään autistiksi ja tutkimukset ovat kesken.

Sanoisitteko minulle että minun pitäisi laittaa tämä maukuja linkkupysäkille,kulkemaan vilkkaan keskustan läpi yläasteelle ja sama toisinpäin? Ei,me tappelemme hänelle taksikyydit kun aika on. Eli vuoden päästä.

"Linkku"? Missä helvetin peräreiässä puhutaan noin? Vanhemmat sisaruksia viimeiset neljä sukupolvea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu peruskoulun ja mahdollisen erityisammattikoulun jälkeen, kun lapsi on täydi-ikäinen. 

 

Olen eri mutta erityislapsi meillä myös. Sitä en tiedä mitä noiden jälkeen tapahtuu. Todennäköisesti  otetaan kotiin asumaan ja sitten mietitään perheen kesken että mitä tapahtuu seuraavaksi. 

Erityisamnattikoulukin vähän jännittää että miten siellä pärjää. Se koulu on 80km päässä.

Kyllä siellä pitäs sitten olla ympärivuorokautinen valvonta. Jos lasta kiusataan siellä niin lapsi pois koulusta ja sitten taas mietitään että mitä tehdään.

Toki yksi vaihtoehto on että menee vuodeksi sellaiseen työvalmennukseen missä on  erityislapsia tuonne 20km päähän mihin sitten kuljettaisin hänet ja hakisin pois kun ei varmaan kyytiä sinne saa eikä sinne perille edes mene julkisia vaikka julkisilla pystyisi mene

Kaverin lapsi oli Porvoossa jossain erityisopistossa, jossa ympärivuorikautinen valvonta, mutta omat huoneet. Siellä sai siis harjoitetella turvallisesti itsenäistä asumista. Sieltä muutti omaan asuntoon, joka on myös "valvottu". Käyvät siis aika ajoin varmistamassa, miten pärjää. 

Ei olisi uskonut, että näin hyvin menee nyt. Tekee jotain työtäkin, kokoo kaihtimia tmv. Palkkaa ei saa (näitä kuuluisia ilmaistyöntekijöitä), mutta jäsentää arkea ja on sit myös tekemistä.

Ei olisi ikinä uskonut, että siitä täysin hallitsemattomasta karkailijasta tulee ns. yhteiskuntakelpoinen. Mutta vaatii siis myös järjestelmällistä ohjausta ja tukea kehittyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosi 🤣

Nykyään kaikilla on joku diagnoosi ja sillä verukkeella maksetaan kaikenlaisia tukia..vielä..

Mutta ei kauaa!

Ei ole kaikilla diagnoosia, osa jää hiukan alle pisteissä vaikka arkea huomattavasti haittaavia piirteitä on. Sullakin saattaisi olla tarvetta, koska toisen asemaa on noin hankala yrittää ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

ikäviä kommentteja mutta olet varmaan niihin jo tottunut. Tee valitus. Koulukyytejä myönnetään ihan terveillekin lapsille eri syistä, joten autismi on riittävä peruste sille. Kirjoita valitukseen, että lapsesi ei pysty itsenäisesti tekemään päätöksiä ja että otat yhteyttä iltapäivälehtiin samantien, jos lapsesi joutuu harhailemaan yksin edes minuuttia tämän päätöksen takia. Moni päättäjä tekee kielteisen päätöksen ihan vain kokeillakseen, mihin asti vanhemmat kykenevät venymään. Meidän terve lapsi sai kielteisen koulukyytipäätöksen 9-vuotiaana, vaikka päätöksessä nimenomaan vedottiin yleisiin kriteereihin, jotka heti tarkistin. Niiden mukaan lapsen koulumatka oli yläasteikäisellekin merkitty vaaralliseksi ja yläastelaiset saivatkin kyydin, koska matka oli heille kilometrin verran pidempi kuin omalle lapselleni. Naapurin 15-vuotias meni siis koulukyydillä, kun oman lapseni olisi pitänyt se vaarallinen jalkakäytävätön reitti kävell

Tämän olen kuullut muualtakin, että yleensä päätökset ovat kielteisiä, koska osa vanhemmista luovuttaa ja hoitavat asian itse (väärin joka tapauksessa, yhdenvertaisuus ei toteudu). Oma erityisnuori ei ole tarvinnut kyytejä, mutta muuten pitkin matkaa tullut vastaan se, että me perheenä niin aktiivisesti oltu tukena, ettei ole saanut kaikkea sitä tukea, mitä olisi tarvinnut. Me kun emme ole ammattilaisia kuitenkaan. Lapsemme pärjää suht hyvin tuetussa asumisessa, mutta yhteiskunta menettänyt yhden työntekijän. Oikeanlaisella tuella ja terapialla olisi kykeneväinen työskentelemään esim. kahviossa. On ollut koulutuksessa ja kokeilussa ja hyvin hoiti homman. Itsenäiseen työnhakuun ja vapailla markkinoilla työskentelyyn ei nykyisellään kykene. 

Näissä tapauksissa aina niin paljon riippuu siitä, minkälaisen työntekijän saa asioitaan hoitamaan.