Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi ja koulun vaihto yläasteen alkamisen myötä. Taksikyyti evätty. Minun pitää jäädä pois töistä jotta voin viedä lapsen kouluun
04.08.2024 |
Saattaa luokkaan ja koulupäivän jälkeen hakea luokasta ja viedä kotiin.
Pienluokka onneksi,mutta on käsittämätöntä ettei taksikyytiä myönnetty.
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin täysin työt koko lapsuusiäksi kun kukaan ei suostunut hoitamaan mutta fiagnoosiakaan ei ollut. Nyt vanhemmiten vasta suostuttu tutkimaan ja selvisi autismi, add ja adhd sekä erittäin vaativa personaallisuus, niin omaehtoinen ettei kukaan ole koskaan voinut vaikuttaa lapsen tekemisiin. Päivähoitokin luovutti. Silti ei suostuttu tutkimaan.
Sinä olet ollut varmasti kovilla. Toivottavasti jo helpottanut.
Voisi sanoa juu, nyt toisenlaiset murheet hänen kanssaan. No ehkä jossain kohtaa kasvaa aikuiseksi 😊
Oma erityinen kotiutti mut työelämästä vuosiksi. Ei ole autismin kirjolla, mutta muu diagnoosi on. Jokunen vuosi elettiin yhdessä 24/7. Oli mm. suuri itsem*rhan riski. Ja mm. kuu
Nuoren tilanne voi helpottua, mutta tarvitsee apua!
Yksi lohduttavampia tarinoita lähimenneisyydessä on tän yhden naisen. En muista yksityiskohtia, mutta oli useaan kertaan pitkiä aikoja Lapinlahdessa. Lopulta yksi lääkäri(? hoitaja?) kysyi, mitä tarvitset, toipuaksesi. Siitä alkoi kyseisen toipuminen. Ja jos oikein muistan, lopulta väitteli tohtoriksi. Hän ei ollut kait autismin kirjoilla, mutta osoitus siitä, että epätoivoisempikin tapaus voi toipua ja hänestä voi tulla yhteiskunta kelpoinen...oikean tuen saatuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vammainenkin ihminen voi olla hyödyllinen.
Minulla on lapsuudesta asti ollut kuulovamma ja kehityin niin hyvin lukemaan huulilta, että opiskelin gynekologiksi.
Ei tarvitse huuliveikon pelätä, että ap:n vähä-älyisestä kersasta, joka yläasteikäisenä paskoo housuunsa, koskaan tulisi yhtään mitään.
Mutta sama ihmisarvo sinullakin, kuin hänellä. Sinun mielipiteistä huolimatta.
Monet tekevät töitä. Niitä ilmaisia tehtailijoille ym. yrittäjille. Joskus oli artikkali näistä. Oliko näitä ilmaisia tekijöitä tuhansia. En muista määriä, mutta käsittämättömältä se tuntui.
No ei se työ ilmaiseksi tule, päiväraha, kyyti, eläke, lounaat, opettajat. Pitäiskö sinusta maksaa täyttä tessin mukaist
Nämä minun mainitsemat työkykykokeilijat tekevät työtä täispäiväisesti. Vuosikausia.Voisivat olla tekemättäkin. Mutta tekevät. Siitä on tullut rakenteelinen osa yrityksiä. Mielestäni kuulostaa orja...työvoimalta. eikö työläinen nykyään olekkaan työnsä arvoinen?
Jos nämä ilmaiset työntekijät eivät näitä töitä tee, jonkun muun täytyy ne tehdä. Palkallisina.
Lievä autismi on joka toisella normioppilaallakin nykyään. Lievä kehitysvamma ei välttämättä edes näy käytöksessä tai toiminnassa mitenkään. Nyt se nuori kävelemään kouluun ja hyysääminen seis! Eihän se saa kavereitakaan jos äiti kuskaa vauvaa kouöuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää yläastelaisen osata itse kävellä kouluun, vaikka onkin autismi, jos matka ei oke kohtuuttoman pitkä (jolloin siis saisi tietenkin taksin). Et sä voi loppuelämäsi sitä lasta kuskata joka paikkaan, kun ei kuitenkaan mistään laitoslapsesta ole kyse.
Eivät ne kuule kaikki osaa, vaikka sinun mielestäsi "pitää".
Ja joitakin todellakin pitää jonkun kuskata ihan loppuelämän ajan.
Näin se menee. Joku lapsi voi vetasta kitaansa kärpässienet kun ollaan oraalitasolla 15-vuotiaana.
Ei mitään erikoiskalliita luxus- eikä loistopalveluja näille erikoisille, ei siinä muuta tarvitse tehdä kuin lykätä erikoinen ovesta ulos kävelemään kohti koulua omillaan, käy mi
Minulla tietoa, että apn lapsen tapaisista on kehittynyt ihan kelpoinen tekijä tähän yhteiskuntaan. Tarvii vaan sen tuen kouluajalleen.
Mistään hemmottelusta ei ole kyse. Vain siitä avusta, mitä kyseinen yksilö tarvitsee, kehittyäkseen.
Toisia tämä yhteiskunta ei ole onnistunut tukemaan yhteiskuntakelpoisiksi. Sori siitä. En tiedä, mikä on tarinasi, mut taitaa olla todella surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu peruskoulun ja mahdollisen erityisammattikoulun jälkeen, kun lapsi on täydi-ikäinen.
Lievästi vammaiset/ autistiset ovat aikuissosiaalihuollon piirissä enemmän tai vähemmän.. usein eivät siis pärjää normaalissa työelämässä. Joskus löytyy joku tosi ihana ja ymmärtäväinen työnantaja, jolla on tarjota jotain hyvin yksinkertaista työtä ja jota saa tehdä omassa tahdissa.
Autistit joilla on normaali älykkyys ja kohtuu toimintakyky, saattavat pärjätä hyvinkin jossain tietyssä työssä, mutta sen pitää tavallisesti olla sit just joku tietty työ/ työnkuva.
Lievä autisti saattaa kasvaa vuosien myötä niin, että ne asiat mitkä ei vielä peruskoulussa tai jopa ammattikoulussa/lukiossa onnistu niin alkaakin onnistua siinä aikuisuuden kynnyksellä. Autistinkin aivot kehittyvät siinä missä muidenkin ihmisten, eikä voi ennalta ennustaa kuka pystyy aikuisena mihinkin ja kuka ei. Lisäksi oppivat maskaamaan asioita sekä mm. tasoittamaan ja säätelemään omaa kuormitusta.
t. Sosionomi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa ei todellakaan kenenkään tarvitse jäädä pois töistä hoitaakseen erityislasta."
Älä vaheltele. Tiedän monia, jotka ovat joutuneet jäämään pois töistä erityislapsen / vammaisen lapsen vuoksi. Kuulumme itsekin niihin. Luuletteko tosiaan, että täällä saa ne palvelut, mitkä kuuluu?
Ap, valita päätöksestä, mutta huomaa taloudellinen riski. Jos häviät, joudut maksamaan oikeudenkäyntimaksun. Oikeuskäsittely kestää 1-1 riippuen siitä, mihin hallinto-oikeuteen valitat. Siihen asti joudut kuljettamaan lastasi itse. Kannattaa myös pyytää uusi lääkärinlausunto ja toimintaterapeutin arvio siten, että toimintaterapeutti lähtee lapsesi saattajaksi kouluun, mutta ei neuvo matkalla, vaan vain tarkkailee, miten lapsesi toimii. (Toki puuttuu vaaratilanteiden kohdalla.)
Kommenteista huomaa, että moni ei ymmärrä, mitä autismi tarkoittaa.
Ei pidä paikkaansa että vaaditaan töistä pois jääntiä. Se on vapaaehtoinen valinta jos haluaa olla mukana lapsen koko päivässä. Tiedän kokemuksesta että vaikeasti autisti saa olla tarhassa, koulussa ja myöhemmin päiväkeskuksessa. Laitokseen saa vkl ja lomapäiviä. Taksikyydit kuuluu aina, (ei päiväkotiin tietenkään kuulunut) sitten on vielä vammaishoitoraha, puheterapia, inva pysäköinti lupa ym
Älä viitsi levittää täällä väärää tietoa.
Etkö tosiaan ymmärrä, että on lapsia, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa? Vanhemmat nukkuvat silloin, kun lapsi on päiväkodissa tai koulussa, jotta jaksavat hoitaa illan, yöt ja viikonloput. Ja muuten viikonloput hoidetaan 2 päivää sitten ympärivuorokautisesti ilman unta. Sama juhlapyhinä. Siinä ei paljon työssä käydä, kun hoidat kaikki illat ja yöt.
Otahan oikeasti selvää. Itse tiedän mistä puhun. Itselläni on ympärivuorokautisesti hoidettava lapsi ja tunnen myös vammaispiireistä muita, kenellä vastaava tilanne. Keneltäkään ei ole suostumusta kysytty. Toki sitä saisi töissä käydä, jos pärjää täysin ilman unta. Ei ole kuitenkaan tullut vastaan ketään, joka olisi pärjännyt.
Meilläkin on inva-pysäköintilupa, mutta se ei paljoa työssäkäyntiin auta, kun joudut valvomaan kaikki yöt ja viikonloput ympärivuorokautisesti kun ei ole päiväkotia / koulua. Onneksi on vpl-taksit, jotta voi kulkea taksilla silloin, kun ei väsymyksen vuoksi voi auton rattiin lähteä.
Tiesitkö muuten, että Suomessa on myös ihmisiä, jotka eivät voi käydä töissä, koska eivät pysty jättämään vanhoja vanhempiaan heitteille? Tiesitkö, että Suomessa kuolee vanhuksia lumihankeen, kun yksin asuvat dementikot lähtevät vähissä vaatteissa ulos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aikaisemmat sukupolvet hoitivat samanlaiset tilanteet, kun valtio ei auttanut niihin aikoihin?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Eikö niitä ollut niin paljoakaan vai mihin heidät työnnettiin? Kansan muisti ei kerro juuri mitään tästä.
60-luvulla oppivelvollisuusikäiset, kehitysvammaiset lapset asuivat koulupäivät vammaislaitoksissa, mistä heidät haettiin aina viikonlopuksi kotiin.
Eikä se koulunkäynti ihan niin vaativaa ollut tuolloin.
Eikä kehittävää tai eteenpäin vievää myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lievä autismi on joka toisella normioppilaallakin nykyään. Lievä kehitysvamma ei välttämättä edes näy käytöksessä tai toiminnassa mitenkään. Nyt se nuori kävelemään kouluun ja hyysääminen seis! Eihän se saa kavereitakaan jos äiti kuskaa vauvaa kouöuun.
Niin, me kaikki olemme siinä kirjolla. Mutta me kaikki emme tarvitse tukea.
Mikä on sinun ammattipätevyys antaa arvio tästä kyseisestä lapsesta? Vaikka olemmekin kaikki autismin kirjolla, me kaikki emme ole asiantuntijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu peruskoulun ja mahdollisen erityisammattikoulun jälkeen, kun lapsi on täydi-ikäinen.
Lievästi vammaiset/ autistiset ovat aikuissosiaalihuollon piirissä enemmän tai vähemmän.. usein eivät siis pärjää normaalissa työelämässä. Joskus löytyy joku tosi ihana ja ymmärtäväinen työnantaja, jolla on tarjota jotain hyvin yksinkertaista työtä ja jota saa tehdä omassa tahdissa.
Autistit joilla on normaali älykkyys ja kohtuu toimintakyky, saattavat pärjätä hyvinkin jossain tietyssä työssä, mutta sen pitää tavallisesti olla sit just joku tietty työ/ työnkuva.
Lievä autisti saattaa kasvaa vuosien myötä niin, että ne asiat mitkä ei vielä peruskoulussa tai jopa ammattikoulussa/lukiossa onnistu niin alkaakin onnistua siinä aikuisuuden kynnyksellä. Autistinkin aivot kehittyvät siinä missä muidenkin ihmisten, eikä voi en
Näin juuri! Mutta tarvitsevat tukea ja ohjausta, löytääkseen ne omat kyvyt ja mahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta lapsesta tuli melkein tavallinen aikuinen, mutta voin selittää miksi näette joidenkin kulkevan kouluun taksilla mutta liikkuvan vapaa-ajalla yksin. Selitys on hyvin yksinkertainen. Oma lapsi kävi ala-asteen pienluokassa ja koulumatka oli 2 km, ei edes kovin vaarallinen, koska se oli kaupungista pois päin, käytännössä yksi valoristeys, yksi vähän vilkkaampi riesteys ja muuten hiljaisia lähiöristeyksiä, pyörätietä koko matka lukuunottamatta ihan ensimmäistä rauhallista 200 metrin pätkää. Me olisimme halunneet, että hän saisi kulkea koulumatkan yksin kävellen tai pyörällä kun 10-vuotiaana pystyi muutenkin liikkumaan yksin. Emme saaneet siihen lupaa. Määräys taksiin tuli siis koulun puolelta. Niiden taksien kanssa oli aina säätämistä ja paljon helpompaa olisi ollut kun olisi saanut kulkea yksin. Kaupungilla kuitenkin pystyi kulkemaan jo yksin, pieni kaupunki. Yläåasteella - opettajien aloitteesta - erityisopetuspäätös purettiin ja sitten sai kulkea omin nokin. Tämä lienee hyvin paikkakuntakohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu peruskoulun ja mahdollisen erityisammattikoulun jälkeen, kun lapsi on täydi-ikäinen.
Lievästi vammaiset/ autistiset ovat aikuissosiaalihuollon piirissä enemmän tai vähemmän.. usein eivät siis pärjää normaalissa työelämässä. Joskus löytyy joku tosi ihana ja ymmärtäväinen työnantaja, jolla on tarjota jotain hyvin yksinkertaista työtä ja jota saa tehdä omassa tahdissa.
Autistit joilla on normaali älykkyys ja kohtuu toimintakyky, saattavat pärjätä hyvinkin jossain tietyssä työssä, mutta sen pitää tavallisesti olla sit just joku tietty työ/ työnkuva.
Lievä autisti saattaa kasvaa vuosien myötä niin, että ne asiat mitkä ei vielä peruskoulussa tai jopa ammattikoulussa/lukiossa onnistu niin alkaakin onnistua siinä aikuisuuden kynnyksellä. Autistinkin aivot kehitt
Meillä meni jo ammattikoulu normaaliluokassa hyvin ilman mitään tukitoimenpiteitä. Hänellä myös perussairaus, joka vaati säännöllisessä verikokeessa käyntiä. 15-vuotiaasta eteenpäin pystyi käymään yksin, kun labra oli lähes koulumatkan varrella, pieni mutka vain. Oltiin kyllä mukana jos voitiin, mutta töittemme takia ei aina onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa tosiaan on yhä niin lapsellisia, että uskoo kaikkien vammojen näkyvän ennen syntymää. Sukulaisella on vaikeasti kehitysvammainen lapsi, eikä hänenkään kohdalla vammaa huomattu kuin vasta joskus 2-3 kuukauden ikäisenä, vaikka on todella vaikeatasoinen, niin että alkoi kävellä vasta 7-vuotiaana eikä aikuisenakaan puhu kuin muutaman sanan, ymmärtää kyllä puhetta mutta ei mitään vaikeita asioita. Mutta jos esim. kysyy haluatko puuroa vastaa joo tai ei. Toisella sukulaisella vaikeasti autistinen, jota vielä pari vuotiaana pidettiin terveenä vilkkaana lapsena. Sen jälkeen kyllä alkoi pian tutkimukset. Nämä vammat ei liity toisiinsa, tuo vaikeasti kehitysvammaisen vamma johtuu raskausajan ongelmista ja autismi on vähän selvinnyt jälkeenpäin, että löytyy sieltä suvun vanhoista "erikoisia" tyyppejä.
60-luvulla vaikeasti vammaiset vapautettiin oppivelvollisuudesta, ei heille ollut oppilaitoksia ainakaan säännönmukaisesti, ehkä jotain oli. Oppivelvollisuus kaikille tuli niinkin myöhään kuin vuonna 1986, sitä ennen saattoi saada vapautuksen. Apukoulu oli niille, joilla oli jotain toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autisteja on monenlaisia ja tasoisia. Monet pystyy kulkemaan koulumatkat itsenäisesti kun on sama reitti, rutiinit ja opetettu kunnolla aikuisen seurassa. Sitten on niitä joita ei millään voi päästää yksin liikenteeseen mutta he ovatkin yleensä erityiskoulussa ja heillä on aina taksikyyti. Jos ap lapsi on normaali luokalla normikoulussa niin vaikea ajatella että saisi kyydityksen.
Monet vanhemmat sanoo että lapsi on autisti vaikka mitään diagnoosia ei olisikaan. Silloin se on vain vanhemman mielipide, kyllä tuollaiset yleensä huomataan jo tarhassa ja ala-asteella.
Mitä jos ottaisit pari viikkoa vapaata töistä ja saattaisit lapsen kouluun joka päivä samalla aikataululla ja samoilla rutiineilla? Siten sulla olisi dokumenttia siitä miten alkaisi sujua.Tai ettei sujuisi..
Minua näin työssäkäyvänä ja akateemisena autistina ärsyt
No kiva että olet akateeminen mutta kaikki paljon tukea tarvitsevat autistit ei ole kehitysvammaisia. Pelkkä autismi voi laskea toimintakykyä paljonkin riippuen henkilöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää yläastelaisen osata itse kävellä kouluun, vaikka onkin autismi, jos matka ei oke kohtuuttoman pitkä (jolloin siis saisi tietenkin taksin). Et sä voi loppuelämäsi sitä lasta kuskata joka paikkaan, kun ei kuitenkaan mistään laitoslapsesta ole kyse.
Eivät ne kuule kaikki osaa, vaikka sinun mielestäsi "pitää".
Ja joitakin todellakin pitää jonkun kuskata ihan loppuelämän ajan.
Näin se menee. Joku lapsi voi vetasta kitaansa kärpässienet kun ollaan oraalitasolla 15-vuotiaana.
Ei mitään erikoiskalliita luxus- eikä loistopalveluja näille erikoisille, ei siinä muuta tarvitse tehdä kuin lykätä erikoinen ovesta ulos kävelemään kohti koulua omillaan, käy mi
Ohiksena kysyn, että mitäs luulet sen laitoshoidon maksavan yhteiskunnalle?
EI kehitysvammaiset kuulu normaaliin koululuokkaan. Opettaja ei ole mikään lapsenvahti ja jos ei osaa edes tulla kouluun niin miten sujuu oppitunnilla oleminen. Eikö näitä voisi sulkea johonkin omaan laitokseensa
Saisitteko lastensuojelusta apua? Perhetyö voisi olla konkreettisesti tukena viemisissä.
Tai löytäisitkö ooiskelijan jonka palkata ainakin hoitamaan hakeminen? Voisi olla edullisempaa maksaa taskurahaa siitä kuin elää ilman palkkaa.
Toivon kovasti että ratkaisu löytyy. Todella kamala tilanne.
Eikä se koulunkäynti ihan niin vaativaa ollut tuolloin.