Olen aikaisemmin vastustanut kauneusoperaatioita, mutta mieleni on alkanut vähitellen muuttua, kun 40v alkaa olla mittarissa
Nuorempana en missään nimessä halunnut mitään kauneusleikkauksia tms, vaikka esimerkiksi rintani ovat aina olleet pienet ja hampaatkin mitä sattuu. Nyt tosin hampaissa on purentaan liittyviä vaivoja, joten olen sen suhteen hakeutumassa hoitoon. Sen lisäksi olen myös yhä useammin päätynyt erilaisten klinikoiden sivustoille tutkimaan hinnastoja rintojen suurennukseen/ kiristykseen. Rinnat ovat edelleen pienet, mutta hieman tyhjät, joten kaipaisin hieman täytettä niihin. Taustalla on pari raskautta ja imetystä, joiden jälkeen painoa on saanut pudottaa noin 10 kiloa. Paino pääsi parin vuoden aikana hieman nousemaan (painoindeksin alareunasta melkein lievän ylipainon puolelle), joten nyt olen skarpannut syömisen ja liikkumisen suhteen. Huomaan, että kasvoista on lähtenyt rasvaa ja myös lantiolta ja rinnoista. Sen sijaan vatsassa on edelleen, joten kiinteytymisestä huolimatta kroppa ei edelleenkään näytä siltä miltä toivoisin. Näyttää siltä, että nämä luomukeinot ovat varsin rajalliset ja tästä syystä kirurgin palvelut ovat alkaneet kiinnostaa.
Kaipaisn siis ajatuksia ja kokemuksia rintojen suurennuksesta. Pohdin myös rasvansiirtoa, mutta se on myös kallista ja lopputulos ei välttämättä ole hyvä eikä kestävä. Ajattelen, että näissä operaatioissa on kehitytty niin paljon, että ovat varsin turvallisia. Toki lekkauksessa on aina infektioriski ja nukutus itsessään on riski, mutta enää ne eivät niin paljoa pelota kuin aikaisemmin. Onkohan tämä alkavaa ikäkriisiä.
Kommentit (163)
Itse olen 41v ja tullut nyt jo se tilanne vastaan, etten jaksa enää keskittyä ulkonäkööni. Esim. Tänä kesänä olen meikannut kaksi kertaa. En vain yksinkertaisesti enää jaksa käyttää aikaa itseni puunaamiseen. Mulle on ihan sama mitä joku musta ajattelee, pitääkö rumana tms. Nuorena sitä eli miesten huomiolle ja oli kriisi, jos ei saanut baarissa huomiota. Nykyään kamala ajatuskin että tarvisi kerätä miesten huomiota.
tunnen myös pari ihmistä, jotka saaneet jostakin ihan tavallisesta leikkauksesta hermovikoja. En halua edes nykyään ottaa riskejä mistään ylimääräisistä leikkauksista, että ne menisivät jotenkin pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 41v ja tullut nyt jo se tilanne vastaan, etten jaksa enää keskittyä ulkonäkööni. Esim. Tänä kesänä olen meikannut kaksi kertaa. En vain yksinkertaisesti enää jaksa käyttää aikaa itseni puunaamiseen. Mulle on ihan sama mitä joku musta ajattelee, pitääkö rumana tms. Nuorena sitä eli miesten huomiolle ja oli kriisi, jos ei saanut baarissa huomiota. Nykyään kamala ajatuskin että tarvisi kerätä miesten huomiota.
tunnen myös pari ihmistä, jotka saaneet jostakin ihan tavallisesta leikkauksesta hermovikoja. En halua edes nykyään ottaa riskejä mistään ylimääräisistä leikkauksista, että ne menisivät jotenkin pieleen.
Haluatko siis sanoa, että itsensä parantelu (tai jos nyt käytetään täällä vinguttua termiä muokkaaminen) johtuisi siitä, että haluaisi miesten huomiota? Jos sinä olet elänyt miesten huomiolle, se ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat.
Aivan kiistaton fakta on se, että komeat ja kauniit pärjää esimerkiksi työelämässä paremmin. Kyllä sillä on vaan merkitystä, että on huoliteltu, vaikka mitä muuta väitettäisiin. Teen vientityötä ja kyllä minä haluan olla asiakkaiden edessä edustava ja tuntea itseni myös ulkonäöllisesti itsevarmaksi ja freshiksi. Ei auta mennä vaikka Keski-Eurooppalaisten asiakkaiden kanssa illallistamaan kainalokarvat ja wt-tatuoinnit vilkkuen ja suoraan haudasta nousseen näköisenä.
Kaikissa toimenpiteissä on komplikaation riski. Se pitää punnita, onko sellaista riskiä valmis ottamaan kevyin perustein. Olisihan se aivan kamalaa, että haluaisi vaikka muutella rintojen ulkonäköä (joka ei edes vaatteiden alta näy, kunhan on vaan hyvät liivit ryhtiä antamassa) ja saisi siitä komplikaationa jonkun loppuelämän kestävän hermosäryn.
Terve ja toimiva keho on kaunis ja terveyttään osaa usein arvostaa vasta, kun se menettää. Jokainen saa käydä operaatioissa, jos se elämää jotenkin parantaa, mutta minusta on jotenkin surullista, että tervettä kehoa lähdetään jonkun ulkonäköpaineen takia leikkelemään.
Nyt järki päähän akat! Exä menehtyi leikkauspöydälle kun olin työmatkalla ja teetättämässä salaa toimenpiteitä. Älkää tehkö mitään! Älkää olko typeriä!
Jos tuntuu siltä, että haluaa korjata jotakin paikkaa, niin siitä vaan. Joskus se on parempi kuin miettiä sitä koko ajan. Itse en uskaltaisi ottaa mitään pistoksia, enkä varsinkaan leikkauksia. Olen liikkuva ja syön terveellisesti, en käytä päihteitä ja nukun hyvin. Enempää en voi tehdä, joten näillä mennään. Olen ihan tyytyväinen vaikka ikääkin jo on. Kauhistuttaa surulliset kuvat kauneuskirurgiaan koukkuun jääneistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt järki päähän akat! Exä menehtyi leikkauspöydälle kun olin työmatkalla ja teetättämässä salaa toimenpiteitä. Älkää tehkö mitään! Älkää olko typeriä!
Ja ensimmäinen akoittelija saapui. Miehetkin teettää toimenpiteitä enenevissä määrin. Ja minäpä olen meinannut menehtyä työmatkalla joutuessani äkkiarvaamatta rikoksen kohteeksi. Älä mene työmatkalle, älä ole typerä!
Ihan mihin tahansa polvileikkaukseenkin voi menehtyä, jos paska mäihä käy. Aika harvinaista se on kuitenkin. Taitaa olla autolla ajaminen monin verroin vaarallisempaa. Kotiinkin on moni kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 41v ja tullut nyt jo se tilanne vastaan, etten jaksa enää keskittyä ulkonäkööni. Esim. Tänä kesänä olen meikannut kaksi kertaa. En vain yksinkertaisesti enää jaksa käyttää aikaa itseni puunaamiseen. Mulle on ihan sama mitä joku musta ajattelee, pitääkö rumana tms. Nuorena sitä eli miesten huomiolle ja oli kriisi, jos ei saanut baarissa huomiota. Nykyään kamala ajatuskin että tarvisi kerätä miesten huomiota.
tunnen myös pari ihmistä, jotka saaneet jostakin ihan tavallisesta leikkauksesta hermovikoja. En halua edes nykyään ottaa riskejä mistään ylimääräisistä leikkauksista, että ne menisivät jotenkin pieleen.
Haluatko siis sanoa, että itsensä parantelu (tai jos nyt käytetään täällä vinguttua termiä muokkaaminen) johtuisi siitä, että haluaisi miesten huomiota? Jos sinä olet elänyt miesten huomiolle, se ei tarkoita sit
"Aivan kiistaton fakta on se, että komeat ja kauniit pärjää esimerkiksi työelämässä paremmin. Kyllä sillä on vaan merkitystä, että on huoliteltu, vaikka mitä muuta väitettäisiin. Teen vientityötä ja kyllä minä haluan olla asiakkaiden edessä edustava ja tuntea itseni myös ulkonäöllisesti itsevarmaksi ja freshiksi. Ei auta mennä vaikka Keski-Eurooppalaisten asiakkaiden kanssa illallistamaan kainalokarvat ja wt-tatuoinnit vilkkuen ja suoraan haudasta nousseen näköisenä. "
Tämä tatuointien ja ihokarvojen sheimaaminen ja halventavan wt-termin käyttö kertoikin kaiken oleellisen asennemaailmastasi. Et siis muokkaile ulkonäköäsi miesten takia, mutta asiakkaiden takia muokkaat? Kuka ylipäätään määrittelee sen, mikä on komeaa tai kaunista? Ei ole olemassa mitään universaalia komeutta tai kauneutta, ainoastaan kauneusnormeja, ja ne ovat aika- ja kulttuurisidonnaisia. Miksi ne kainalokarvat ja tatuoinnit eivät voisi olla myös asialliset työelämässä? Tottakai se on fakta, että kauneusihanteisiin mukautuvat pärjäävät paremmin esimerkiksi työelämässä. Asian ei kuitenkaan missään nimessä pitäisi olla niin, eikä sitä tarvitse hyväksyä! Ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään väliä, ei työelämässä, eikä muuallakaan. Työelämässä "huolitteluksi" pitää sukupuolesta riippumatta riittää se, että on huolehtinut hygieniastaan, ja on ehjissä, tilanteeseen sopivissa vaatteissa. Eihän miehiltäkään vaadita työelämässä meikkaamista, saati rintojen tai huulien esteettisiä operaatioita, ja silti he tuntevat itsensä asiakkaiden edessä freshiksi!
Vierailija kirjoitti:
"Ja jatkan vielä kommenttiani, että se, ettet pidä kauneuskirurgiaa mitenkään ihmeellisenä juttuna, kertoo juuri siitä, että kapitalistit ovat onnistuneet ujuttamaan nämä operaatiot valtavirtaan ja uskottelemaan meille, että tarvitsisimme näitä operaatioita johonkin. "
- Mä oon talousalan ihminen, yrittäjä, osakesijoittaja itsekin. Todellakin ymmärrän, että raha pyörittää koko maailmaa, kuten kauneusalaakin. Ja totta kai tekijöiden pitää saada työstään korvaus. Ja minä haluan sen heille maksaa, kun saan vastapalvelukseksi toivomani muutokset. Näin se vapaa markkinatalous toimii. Se on sitten jokaisen oman harkinnan varassa, mihin haluaa rahansa käyttää ja mitä on valmis mistäkin riskeeraamaan.
Mulle on tapahtunut elämässä niin odottamattomia traumaattisia tapahtumia, että joku Suomessa tehtävä matalan riskin rutiinileikkaus ei paljoa elämää heilauta, koen olevani ihan hyvissä käsissä, riskit on
Tietenkin tekijöiden pitää saada työstään korvaus. Mutta kauneusalalla pitäisi myös olla vastuu siitä, että markkinoinnillaan aiheuttavat ihmisille turhia ulkonäköpaineita, mikä lisää tarvetta ottaa näitä operaatioita. Eihän tatuointialakaan markkinoi asiakkailleen, että "tule nyt korjaamaan kehosi virheet ottamalla tatuointi", vaan "meillä tehdään tatuointeja, tule ottamaan jos haluat." Samalla tavalla neutraalisti minusta pitäisi näitäkin esteettisiä operaatioita markkinoida, ilman ihmisten syyllistämistä ja häpäisemistä omista kehoistaan.
Minä en usko kauneuskirurgian parantavan tilannetta kokonaisvaltaisesti edes silloin kun se onnistuu ja riskit eivät toteudu. Jos taas käy niin ikävästi että leikkaus menee pieleen tai tulee komplikaatioita niin siinä ollaan jo lähtötilanteeseenkin nähden miinuksen puolella.
Olen ammatiltani teollinen muotoilija joten ymmärrän melko paljon materiaalien käyttäytymisestä. Elävään kudokseen kajoaminen on aina peruuttamaton asia. Mitä useammin kajotaan, sitä lähemmäksi päädytään sellaista pistettä jonka jälkeen kudos on lopullisesti pilalla. Harkitsisin siis aivan äärimmäisen tarkasti, mikä ulkonäköasia on niin tärkeä että sen tavoittelun eteen kannattaa uhrata suuri määrä rahaa ja lisäksi vielä kantaa toimenpiteisiin liittyvät riskit.
Mitä pienempää muutosta haluaa, sitä todennäköisemmin lopputuloksesta tulee luonnollinen ja onnistunut, mutta onko toimenpide silloin kustannusten arvoinen? Ehkä, jos rahaa on kuin roskaa. Suurimalla osalla meistä näin ei ole.
Vähänkin näkyvämmissä, pysyvissä muutoksissa on sitten vielä kaksi lisähaittapuolta: 1) käsitellyn alueen ympäristö on edelleen yhtä "ikääntyneen" näköinen kuin ennenkin ja näiden välinen kontrasti voi alkaa harmittaa, erityisesti kun ikää tulee hieman lisää, ja 2) lopputulos on aina tekijänsä maun mukainen ja sellaisena myös aikamme kauneusihanteiden mukainen (onnistuessaan). Mutta aika kulkee jatkuvasti eteenpäin ja ihanteet muuttuvat. Keinotekoisesti muokattu ulkonäkö ei kestä aikaa yhtä hyvin kuin luonnollinen.
Noista kahdesta syystä riski joutua leilkkauskierteeseen on mielestäni melko korkea.
Itse laitoin ylimääräiset rahani psykoterapiaan ja sain sieltä terveen itsetunnon. En ole koskaan ollut näin tyytyväinen ulkonäkööni ja olen sentään jo 46-vuotias! Muutkin ovat kommentoineet minun kaunistuneen vanhemmiten. Kauneus on lopulta aivan tavattoman paljon siellä korvien välissä, vaikka tätä onkin vaikea tajuta silloin kun oma ulkonäkö harmittaa.
Ja tuo huulten täyttämis-trendi esimerkiksi on ihan puhtaasti sosiaalisesta mediasta johtuvaa. Ei kenellekään olisi 10 vuotta sitten tullut mieleenkään käydä isontamassa huuliaan. Nyt kun joka päivä sosiaalisessa mediassa altistuu tällaiselle kuvastolle, tietenkin alkaa näkemään oman kehonsa vääränlaisena, mitä se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt järki päähän akat! Exä menehtyi leikkauspöydälle kun olin työmatkalla ja teetättämässä salaa toimenpiteitä. Älkää tehkö mitään! Älkää olko typeriä!
Ja ensimmäinen akoittelija saapui. Miehetkin teettää toimenpiteitä enenevissä määrin. Ja minäpä olen meinannut menehtyä työmatkalla joutuessani äkkiarvaamatta rikoksen kohteeksi. Älä mene työmatkalle, älä ole typerä!
Ihan mihin tahansa polvileikkaukseenkin voi menehtyä, jos paska mäihä käy. Aika harvinaista se on kuitenkin. Taitaa olla autolla ajaminen monin verroin vaarallisempaa. Kotiinkin on moni kuollut.
Sehän tässä surullista onkin, että kapitalistit ovat saaneet ulkonäköpaineet ujutettua enenevissä määrin myös miehille. Ihan kuin naisetkin eivät jo kokisi tarpeeksi pahoinvointia kauneusihanteiden vuoksi. Koko kauneusbisnes on mielestäni turha, ja pitäisi haitallisena kieltää.
Akoittelu ei tietenkään ole ok.
"Tietenkin tekijöiden pitää saada työstään korvaus. Mutta kauneusalalla pitäisi myös olla vastuu siitä, että markkinoinnillaan aiheuttavat ihmisille turhia ulkonäköpaineita, mikä lisää tarvetta ottaa näitä operaatioita. Eihän tatuointialakaan markkinoi asiakkailleen, että "tule nyt korjaamaan kehosi virheet ottamalla tatuointi", vaan "meillä tehdään tatuointeja, tule ottamaan jos haluat." Samalla tavalla neutraalisti minusta pitäisi näitäkin esteettisiä operaatioita markkinoida, ilman ihmisten syyllistämistä ja häpäisemistä omista kehoistaan."
- En kyllä tunnista tuollaista markkinointia vastuullisilta kauneustoimijoiltakaan ja esteettisiä toimenpiteitä tehdään esimerkiksi Terveystalossa ja Mehiläisessäkin. Näetkö paljonkin heiltä "tule korjaamaan kehosi virheet-markkinointia"? Yhtä lailla tatuoinnit on valtava bisnes, eihän kukaan niillä mitään hyväntekeväisyyttä tee ja ei niitä muutama vuosikymmen takaperin ollut kuin rikollisilla ja merimiehillä ja nyt harvinaisempaa on melkein se, että ei ole mitään. Ihan yhtä lailla on yleistynyt siinä missä kauneudenhoitokin.
Joku tarttui tuohon kainalokarvat ja wt-kommenttiin. Valitettavasti tosiasia on se, että vaikka tatuointeja on myös lääkäreistä asianajajiin, on niitä yleisemmin matalammalla sosiaaliluokalla. Kainalokarvojen ajamattomuus tärkeiden asiakkaiden kanssa illallistaessa taas viestii siitä, että ei ole jaksanut nähdä vaivaa tärkeään tilaisuuteen. Jossain asiakasneuvotteluissa Keski-Euroopassa huoliteltu ulkonäkö on oikeasti tärkeää ja se kertoo siitä, että toinen on nähnyt vaivaa ja panostanut. Japanissa tatuoinnit esim. ovat edelleen tabu.
Ja mitä tuossa yllä oli kudosten muokkaamisesta, niin kyllä, muokattu kudos on aina heikompi kuin muokkaamaton ja siksi uusintaleikkaukset ovat aina haastavampia. Itse en tunne mitään eroa leikatuilla kohdilla parantumisen jälkeen. Ihan samalta tuntuu kudokset ym. kuin ennenkin eikä näkyviä arpia oikein enää ole. Suuremmat arvet ja kudosvauriot on jääneet hevosharrastuksesta tulleista vammoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt järki päähän akat! Exä menehtyi leikkauspöydälle kun olin työmatkalla ja teetättämässä salaa toimenpiteitä. Älkää tehkö mitään! Älkää olko typeriä!
Ja ensimmäinen akoittelija saapui. Miehetkin teettää toimenpiteitä enenevissä määrin. Ja minäpä olen meinannut menehtyä työmatkalla joutuessani äkkiarvaamatta rikoksen kohteeksi. Älä mene työmatkalle, älä ole typerä!
Ihan mihin tahansa polvileikkaukseenkin voi menehtyä, jos paska mäihä käy. Aika harvinaista se on kuitenkin. Taitaa olla autolla ajaminen monin verroin vaarallisempaa. Kotiinkin on moni kuollut.
Sehän tässä surullista onkin, että kapitalistit ovat saaneet ulkonäköpaineet ujutettua enenevissä määrin myös miehille. Ihan kuin naisetkin eivät jo kokisi tarpeeksi pahoinvointia kauneusihanteiden vuoksi. K
Ihmiset ovat muokanneet ulkonäköään aina, koko ihmiskunnan historian ajan ja ulkonäöllä on ollut iso merkitys ihmiskunnan kehityksessä. Se ei ole mikään uusi juttu. Tämäkin selviäisi toki historiaa lukemalla. Eli ei ole mikään "kapitalistien" keksimä juttu, vaikka silläkin rahaa nykyään tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 41v ja tullut nyt jo se tilanne vastaan, etten jaksa enää keskittyä ulkonäkööni. Esim. Tänä kesänä olen meikannut kaksi kertaa. En vain yksinkertaisesti enää jaksa käyttää aikaa itseni puunaamiseen. Mulle on ihan sama mitä joku musta ajattelee, pitääkö rumana tms. Nuorena sitä eli miesten huomiolle ja oli kriisi, jos ei saanut baarissa huomiota. Nykyään kamala ajatuskin että tarvisi kerätä miesten huomiota.
tunnen myös pari ihmistä, jotka saaneet jostakin ihan tavallisesta leikkauksesta hermovikoja. En halua edes nykyään ottaa riskejä mistään ylimääräisistä leikkauksista, että ne menisivät jotenkin pieleen.
Haluatko siis sanoa, että itsensä parantelu (tai jos nyt käytetään täällä vinguttua termiä muokkaaminen) johtuisi siitä, että haluaisi miesten huomiota? Jos sinä olet elänyt miesten huomiolle, se ei tarkoita sit
Ehkä tässä onkin se ero, kun oma työni on etätyö kotona. Konttorilla käyn pari kertaa kuussa. Viime talvena jaksoin vielä sinne meikkailla, mutta saa nähdä jaksanko enää. Ehkä jos oma työni olisi tavata keskieurooppalaisia asiakkaita, saattaisin laittautua mutta mitään botoxeja en työni takia ottaisi siltikään.
En ole menossa mihinkään operaatioon. (Mee runkkari ite!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt järki päähän akat! Exä menehtyi leikkauspöydälle kun olin työmatkalla ja teetättämässä salaa toimenpiteitä. Älkää tehkö mitään! Älkää olko typeriä!
Ja ensimmäinen akoittelija saapui. Miehetkin teettää toimenpiteitä enenevissä määrin. Ja minäpä olen meinannut menehtyä työmatkalla joutuessani äkkiarvaamatta rikoksen kohteeksi. Älä mene työmatkalle, älä ole typerä!
Ihan mihin tahansa polvileikkaukseenkin voi menehtyä, jos paska mäihä käy. Aika harvinaista se on kuitenkin. Taitaa olla autolla ajaminen monin verroin vaarallisempaa. Kotiinkin on moni kuollut.
En tiedä ketään niin typerää miestä, joka olisi leikellyt tai piikitellyt itseään. Luonnollisuus kunniaan ja terveet elintavat. Jos et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet niin vika on päässä eli suosittelen terapiaa ensihoitona. Sitä paitsi polvileikkaus on aivan eri asia kuin turha plastiikkakirurginen toimenpide, joten näitä ei pidä verrata. Edelleen älä ole typerä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt järki päähän akat! Exä menehtyi leikkauspöydälle kun olin työmatkalla ja teetättämässä salaa toimenpiteitä. Älkää tehkö mitään! Älkää olko typeriä!
Ja ensimmäinen akoittelija saapui. Miehetkin teettää toimenpiteitä enenevissä määrin. Ja minäpä olen meinannut menehtyä työmatkalla joutuessani äkkiarvaamatta rikoksen kohteeksi. Älä mene työmatkalle, älä ole typerä!
Ihan mihin tahansa polvileikkaukseenkin voi menehtyä, jos paska mäihä käy. Aika harvinaista se on kuitenkin. Taitaa olla autolla ajaminen monin verroin vaarallisempaa. Kotiinkin on moni kuollut.
En tiedä ketään niin typerää miestä, joka olisi leikellyt tai piikitellyt itseään. Luonnollisuus kunniaan ja terveet elintavat. Jos et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet niin vika on päässä eli suosittel
Kyllä vika on päässä silloin, jos toisten tekemiset kiinnostaa siinä määrin, että tuhlaa niistä ärsyyntymiseen ja esimerkiksi tällaiseen topikkiin kirjoitteluun aikaa. Ihan vaan siksi, että itse ei hyväksy tai itseä ärsyttää. Kannattaa miettiä, mistä tuollainen kumpuaa. Mä en ole koskaan tavannut noissa kauneusympyröissä ihmistä, jota haittaisi ihmiset, joita asia ei kiinnosta ja jotka eivät halua itselleen mitään teettää. Toisin päin taas tämä herättää todella raivokkaita tunteita.
Ja et tosiaan voi tietää kenelle tuttavistasi on mitäkin tehty. Todella typerää olettavansa tietävänsä muiden elämästä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 41v ja tullut nyt jo se tilanne vastaan, etten jaksa enää keskittyä ulkonäkööni. Esim. Tänä kesänä olen meikannut kaksi kertaa. En vain yksinkertaisesti enää jaksa käyttää aikaa itseni puunaamiseen. Mulle on ihan sama mitä joku musta ajattelee, pitääkö rumana tms. Nuorena sitä eli miesten huomiolle ja oli kriisi, jos ei saanut baarissa huomiota. Nykyään kamala ajatuskin että tarvisi kerätä miesten huomiota.
tunnen myös pari ihmistä, jotka saaneet jostakin ihan tavallisesta leikkauksesta hermovikoja. En halua edes nykyään ottaa riskejä mistään ylimääräisistä leikkauksista, että ne menisivät jotenkin pieleen.
Haluatko siis sanoa, että itsensä parantelu (tai jos nyt käytetään täällä vinguttua termiä muokkaaminen) johtuisi siitä, että haluaisi miesten huomiota? Jos sinä olet elänyt miesten huomiolle, se ei tarkoita sit
Jokainen voi olla huoliteltu ja tyylikäs ilman mitään leikkauksia tai täytteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä ne tavistenkin toimenpiteet usein huomaa, vaikka muuta itse luulisi.
Niinhän te luulette kun ette ymmärrä, miten yleisiä nämä on. Mun rintaleikkaukset ei ole vaikuttaneet mun rintojeen kokoon mitenkään, eron näkee ainoastaan ilman liivejä. Niin miten ihmeessä kukaan muu kuin minä itse, voisi sellaisen huomata?
Tai jonkun vatsanahan kiristyksen mitä tehdään synnyttäneille? Ette te vaatteiden läpi näe, onko siellä nyt tukiasu kiristämässä vai ei.
Kasvojen toimenpiteissä tehdään eroja jo milleissä, näitä ei yleensä muut huomaa arkipäivässä, ellei ole todella poikkeavat piirteet ja/tai iso muutos. Edes toiset plastiikkakirurgit eivät aina osaa sanoa, onko operoitu ja mitä.
On ihmisiä joista ei naama peruslukemilla huomaa yhtään mitään, mutta kun puhuvat ja elehtivät niin kasvoista huomaa kuinka mikään ei liiku ja kasvot ovat kuin nukella.
Miksi olet antanut itsesi rupsahtaa nuorena? Miehillähän 40-50v iässä on eniten karismaa ja charmia, niin että kiinnostaa kaunokaisia parikymppisestä eläkeikäiseen.