Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen aikaisemmin vastustanut kauneusoperaatioita, mutta mieleni on alkanut vähitellen muuttua, kun 40v alkaa olla mittarissa
04.08.2024 |
Nuorempana en missään nimessä halunnut mitään kauneusleikkauksia tms, vaikka esimerkiksi rintani ovat aina olleet pienet ja hampaatkin mitä sattuu. Nyt tosin hampaissa on purentaan liittyviä vaivoja, joten olen sen suhteen hakeutumassa hoitoon. Sen lisäksi olen myös yhä useammin päätynyt erilaisten klinikoiden sivustoille tutkimaan hinnastoja rintojen suurennukseen/ kiristykseen. Rinnat ovat edelleen pienet, mutta hieman tyhjät, joten kaipaisin hieman täytettä niihin. Taustalla on pari raskautta ja imetystä, joiden jälkeen painoa on saanut pudottaa noin 10 kiloa. Paino pääsi parin vuoden aikana hieman nousemaan (painoindeksin alareunasta melkein lievän ylipainon puolelle), joten nyt olen skarpannut syömisen ja liikkumisen suhteen. Huomaan, että kasvoista on lähtenyt rasvaa ja myös lantiolta ja rinnoista. Sen sijaan vatsassa on edelleen, joten kiinteytymisestä huolimatta kroppa ei edelleenkään näytä siltä miltä toivoisin. Näyttää siltä, että nämä luomukeinot ovat varsin rajalliset ja tästä syystä kirurgin palvelut ovat alkaneet kiinnostaa.
Kaipaisn siis ajatuksia ja kokemuksia rintojen suurennuksesta. Pohdin myös rasvansiirtoa, mutta se on myös kallista ja lopputulos ei välttämättä ole hyvä eikä kestävä. Ajattelen, että näissä operaatioissa on kehitytty niin paljon, että ovat varsin turvallisia. Toki lekkauksessa on aina infektioriski ja nukutus itsessään on riski, mutta enää ne eivät niin paljoa pelota kuin aikaisemmin. Onkohan tämä alkavaa ikäkriisiä.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Voisin lyödä vaikka tonnista vetoa että itsensä leikkelemistä harrastavilla ei ole mitään käsitystä siitä miltä tuntuu kärsiä vaikka kroonisesta hermokudoksen kivusta ja mitä se elämänlaadulle tekee. Joillekin nuo komplikaatiot aina osuu kohdalle, kun on nähnyt tuota puolta niin eipä ole käynyt mielessäkään että haluaisin omaan kroppaan kajottavan.
Tonni tänne, laitanko tilinumeron? Terveisin rintojaan ja kasvojaan parannellut, jolla vaikea suolisto-oireinen endometrioosi ja Horton-tyyppinen migreeni. Pelkkä krooninen kipu ei esimerkiksi aiheutta kiirettä vessaan, tai muuta paskaa mitä tuo endo esim. eli ole onnellinen, jos olet pelkästään "vaan" kipeä.
En tiedä, mikä ihme saa ihmiset kirjoittelemaan, luulemaan ja olettamaan kaikkea tällaista toisista ihmisistä. Hankkikaa oikeasti apua, jos toisten ihmisten leikkaukset kiinnostaa näin paljon.
En mä ainakaan pidä plastiikkakirurgiaa mitenkään ihmeellisenä juttuna. Saa leikellä tai olla leikkelemättä, ihan sama minulle. Henk.koht. jos mua jokin vaivaa (20 vuotta lienee tarpeeksi pitkä aika harkita kuten itse olen omia toimenpiteitä harkinnut) niin näin 35-vuotiaana en jaksa sen kanssa enää kärvistellä tai mitään yleistä paheksuntaa tai hyväksy itsesi sellaisena kuin olet-lässytystä muilta kuunnella vaan parantelen ja korjautan ne asiat mitkä häiritsee ja hyväksyn ne asiat mitä en voi muuttaa (kuten tuo endometrioosi ja migreeni), niiden kanssa pitää sitten vaan oppia elämään jotenkin.
Ja mitä äiteihin ja äitien malliin tulee - yleensähän lapset tekee päinvastoin, jos jotenkin. Oma äiti ei ole koskaan meikannut, laittautunut saatika parannellut itseään eikä ole ollut millään lailla kiinnostunut kauneudesta tai muodista. Ja minä taas ihan päinvastainen.
Tärkein sille omalle lapselle annettava oppi on se, että jokainen on hyvä just sellaisena kuin on, mutta jokainen saa myös tehdä kehollaan mitä tykkää, eikä siihen ole muilla sanomista eikä myöskään tietysti pidä muokata itseään vaikka poikaystävän mieliksi. Ja jotkut vakavat kehonkuvan häiriöt erikseen.
Ja mitä aloittajaan tulee, leikkaa jos haluat, ei se sinusta mitenkään huonoa tee. Valtaosa plastiikkakirurgien asiakkaista on ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, julkkikset on vaan se näkyvin osa ja heille on yleensä tehty ne övereimmät toimenpiteetkin. Tavisten toimenpiteitä harvoin edes muut huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se ihme, miten jotkut suostuvat alistamaan terveet kehonsa piikitettäväksi, viilattavaksi ja kiristettäväksi. Vain, jotta näyttäisivät jotenkin samalla tavalla tietyltä kuin muut.
Kauneus ei ole virheettömyyttä. Maailma muuttuu kaikin tavoin paremmaksi kun alkaa muissa ja itsessään keskittyä niihin asioihin, jotka ovat hyvin kuin että etsimällä etsii "korjattavia" piirteitä.
Pinnallisuuttaan voi toki yrittääkin korjata.
Ja kyllä ne tavistenkin toimenpiteet usein huomaa, vaikka muuta itse luulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin lyödä vaikka tonnista vetoa että itsensä leikkelemistä harrastavilla ei ole mitään käsitystä siitä miltä tuntuu kärsiä vaikka kroonisesta hermokudoksen kivusta ja mitä se elämänlaadulle tekee. Joillekin nuo komplikaatiot aina osuu kohdalle, kun on nähnyt tuota puolta niin eipä ole käynyt mielessäkään että haluaisin omaan kroppaan kajottavan.
Tonni tänne, laitanko tilinumeron? Terveisin rintojaan ja kasvojaan parannellut, jolla vaikea suolisto-oireinen endometrioosi ja Horton-tyyppinen migreeni. Pelkkä krooninen kipu ei esimerkiksi aiheutta kiirettä vessaan, tai muuta paskaa mitä tuo endo esim. eli ole onnellinen, jos olet pelkästään "vaan" kipeä.
En tiedä, mikä ihme saa ihmiset kirjoittelemaan, luulemaan ja olettamaan kaikkea tällaista toisista ihmisistä. Hankkikaa oikeasti apua, jos toisten ihmisten leikkaukset kiinnostaa näin paljon.
En
En ole tuo kommentoija, jonka kommenttiin vastasit. Mutta itse en ole tässä ainakaan pyrkinyt syyllistämään ketään leikkauksia ottanutta tai niitä harkitsevia, ja pahoittelen, mikäli kommenteistani on saanut sellaisen käsityksen, vaan keskustelemaan yhteiskunnallisella tasolla kauneusihanteista, että miksi niin moni kokee tarvitsevansa tällaisia toimenpiteitä. Kuten aiemminkin sanoin, tottakai jokainen saa tehdä omalle keholleen mitä haluaa, oli se sitten mistä syystä hyvänsä.
Sitä toivoisin, että operaatioissa käyneet puhuisivat leikkauksista kehon muokkaamisena, ei korjaamisena tai paranteluna, jotka viittaavat siihen, että keho olisi jotenkin ollut korjaamisen tarpeessa, ja näin ylläpitää ulkonäköpaineita myös muillekin. Ylipäätään noita operaatioita ei mielestäni pitäisi kutsua KAUNEUSleikkauksiksi, koska ei ole olemassa mitään yhtä universaalia "kauneutta", vaan kauneus on aina katsojan silmässä. Ennemmin ne ovat kauneusnormi-leikkauksia. Samaten kuin esteettiset hoidot eivät ole mitään "hoitoja". Hoidolla viitataan siihen, että olisi joku sairaus, mikä pitäisi hoitaa, ja tällä hetkellä muodissa olevaan kauneusnormiin sopimattomat huulet eivät ole sairaus tai vika.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä ne tavistenkin toimenpiteet usein huomaa, vaikka muuta itse luulisi.
Niinhän te luulette kun ette ymmärrä, miten yleisiä nämä on. Mun rintaleikkaukset ei ole vaikuttaneet mun rintojeen kokoon mitenkään, eron näkee ainoastaan ilman liivejä. Niin miten ihmeessä kukaan muu kuin minä itse, voisi sellaisen huomata?
Tai jonkun vatsanahan kiristyksen mitä tehdään synnyttäneille? Ette te vaatteiden läpi näe, onko siellä nyt tukiasu kiristämässä vai ei.
Kasvojen toimenpiteissä tehdään eroja jo milleissä, näitä ei yleensä muut huomaa arkipäivässä, ellei ole todella poikkeavat piirteet ja/tai iso muutos. Edes toiset plastiikkakirurgit eivät aina osaa sanoa, onko operoitu ja mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on aina helppo sanoa kun ei itsellä ole tarvetta. Vähän samoin kuin ne joilla ei itsellään ole lapsia tietävät parhaat kasvatusvinkit.
Ei kenelläkään ole t.a.r.v.e.t.t.a. näille operaatioille. Oma kehoni on muuten kaukana kauneusihanteista. Minulla on ollut riipparit 25-vuotiaasta lähtien, on selluliittiä, kaksoisleukaa, venymisarpia, roikkuvat luomet, olen todella isokokoinen jne. Silti olen täysin tyytyväinen kehooni tällaisena, se on kantanut minut läpi monien vaikeuksien ja kestänyt, vaikka olen aiemmin kohdellut sitä huonosti (syömishäiriö ja alkoholismi tausta, nyt toipumassa syömishäiriöstä ja raittiina olen ollut 6,5 vuotta).
Hyvä sinulle. Minä taas olen esteetikko.
Minäkin olen. Minun esteettinen näkemys ei ole vain niin kapea, että näkisin vain nuorekkaat kasvot ja vartalot kauniina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin lyödä vaikka tonnista vetoa että itsensä leikkelemistä harrastavilla ei ole mitään käsitystä siitä miltä tuntuu kärsiä vaikka kroonisesta hermokudoksen kivusta ja mitä se elämänlaadulle tekee. Joillekin nuo komplikaatiot aina osuu kohdalle, kun on nähnyt tuota puolta niin eipä ole käynyt mielessäkään että haluaisin omaan kroppaan kajottavan.
Tonni tänne, laitanko tilinumeron? Terveisin rintojaan ja kasvojaan parannellut, jolla vaikea suolisto-oireinen endometrioosi ja Horton-tyyppinen migreeni. Pelkkä krooninen kipu ei esimerkiksi aiheutta kiirettä vessaan, tai muuta paskaa mitä tuo endo esim. eli ole onnellinen, jos olet pelkästään "vaan" kipeä.
En tiedä, mikä ihme saa ihmiset kirjoittelemaan, luulemaan ja olettamaan kaikkea tällaista toisista ihmisistä. Hankkikaa oikeasti apua, jos toisten ihmisten leik
Ja jatkan vielä kommenttiani, että se, ettet pidä kauneuskirurgiaa mitenkään ihmeellisenä juttuna, kertoo juuri siitä, että kapitalistit ovat onnistuneet ujuttamaan nämä operaatiot valtavirtaan ja uskottelemaan meille, että tarvitsisimme näitä operaatioita johonkin. Jokainen saa tehdä keholleen mitä tykkää, mutta näiden operaatioiden valtavirtaistuminen on huono juttu. Mitä useampi näitä ottaa, sitä enemmän se luo painetta myös muille niitä mennä ottamaan. Myös sille jälkikasvulle, vaikka heille kuinka korostaisi, että jokainen on hyvä just semmoisena kuin on. Olen samaa mieltä tuosta "Tärkein sille omalle lapselle annettava oppi on se, että jokainen on hyvä just sellaisena kuin on, mutta jokainen saa myös tehdä kehollaan mitä tykkää, eikä siihen ole muilla sanomista eikä myöskään tietysti pidä muokata itseään vaikka poikaystävän mieliksi", mutta lisäisin, että lapsen kanssa olisi hyvä myös keskustella siitä, miten kauneusnormit, sosiaalinen media ym. vaikuttaa meihin. Tämän opettaminen voi olla hankalaa, jos vanhempi itsekään ei noita asioita kunnolla tiedosta, vaan pyrkii mukautumaan niihin vallitseviin ulkonäkönormeihin. Toki noita olisi hyvä opettaa myös ihan koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin just 40 ja kyllä ottaa koville. Nuoresta asti on olleet silmäpussit ja roikkuvat yläluomet, ja näytän aina väsyneeltä vaikka nukkuisin hyvin. Haaveilen niiden poistosta. Toisaalta, en halua muuttaa silmieni muotoa, mutta roikkuvat luomet ärsyttävät ja saavat minut myös kohottamaan kulmakarvoja koko ajan, niin otsakin on rypyssä. Myös paino on raketoinut viimeisen 2 v aikana 57 kg:sta 65 kg:on vaikka en ole tehnyt mitään muutoksia elintapoihin. Se ei lähde sulamaan edes 1200 kcal dieetillä ja päivittäisellä liikunnalla. Kovin rankaksi en voi dieettiä vetää, koska sairastin nuorempana syömishäiriötä. Kaikki paino on tullut vatsaan ja reisiin. Rasvaimukin siis houkuttelisi. Enpä varmaan kumpaakaan hanki koska en viitsi käyttää rahojani pinnallisuuksiin.
Jos yläluomet tulee silmille niin, että se vaikuttaa näkökykyyn (miltä kuulostaa, jos joudut nostelemaan kulmia jatuvasti), niin luomileikkaus on silloin ei-esteettinen ja yhteiskunnan maksama.
Rasvan kertyminen on myös osa normaalia ikääntymistä. Kaikki dieetit joutaa roskakoriin, ja varsinkin kun olet sairastanut aiemmin syömishäiriötä. Kalorien rajoittaminen saattaa itse asiassa vain vetää elimistöä säästöliekille. Ihmisen pitää syödä tarpeeksi, jotta aineenvaihdunta toimii normaalisti. Syömishäiriötaustalla koko painon mittaamisesta kannattaisi itse asiassa luopua, eikä se ole kovin tarpeellista muillekaan. Paino hakeutuu kyllä itsestään ns. biologiseen ominaispainoon/hyvinvointipainoon, kun liikuntaa, ravintoa ja lepoa on sopivassa suhteessa. Kaikilla tämä hyvinvointipaino ei asetu BMI-taulukon rajojen sisälle, eikä siinäkään ole mitään vaarallista. BMI-asteikko ei ole muutenkaan alunperin tarkoitettu yksilöiden terveyden arviointiin, vaan väestötason tilastotyökaluksi.
Valitettavasti luomet ei roiku niin pahasti vielä, että saisin leikkauksen julkisella, ja silmäpussileikkaus ei taida kuulua siihen settiin. Varmaan kun odotan 10 vuotta, niin leikkauskriteerit voi alkaa täyttyä. En usko että olen säästöliekillä. Mutta pakko jotenkin yrittää edes hidastaa painonnousua, kun ei enää mahdu vaatteisiin ja oma keho tuntuu erilaiselta. En kestä tunnetta, kun reidet hankaa yhteen ja kyljellä jalat koukussa nukkuen vatsaläskit hankaa reisiin. En onneksi mittaa painoa, tosi harvoin käyn vaa'alla, mutta huomasin tämän paisumisen siitä, että vaatteet puristi ja siksi tarkistin asian. Dieettiä en siis ole aiemmin muuttanut, mutta nyt yrittänyt viime aikoina tuloksetta kiinnittää huomiota syömiseen ja liikuntaan. Mutta kiitos hyvästä kommentista!
Otin hölmöyksissäni silikonit 10v sitten, enää en ottaisi mutta tuossapa ne nyt ovat.
Sellainen tuli vaan mieleen sanoa, että sitä täytettä ei sillai voi ottaa "vähän". Liian pienet implantit jää tosi kauas toisistaan ja kukaan kirurgi ei tee sellaista (on niin ruman näköiset). Että sit sieltä tulee minimissäänkin ihan hyvän kokoiset täytteet.
Toisekseen itsellä toteutui pahin pelkoni eli toisesta nännistä lähti tunto. Tää on yleistä, siitä ei vaan puhuta ääneen, koska on tosi arka asia naiselle. Onneksi toisessa on vielä täysi tunto, niin ei seksuaalisuus siltä osin tuhoutunut, muuten olisin tosi katkera nainen. Mutta tämän vuoksi en kyllä tiedä miten ikinä uskaltaisin uuteen leikkaukseen, joka on vielä joskus pakostakin edessä (implanttien poisto tai vaihto). Leikkaukseen suostun vasta ihan pakon edessä.
Lisähuomiona, että on vaikea tutkia omia rintoja muutoksien varalta ja se on myös ultrassa vaikeaa, kun implantit on tiellä. Tällä hetkellä esimerkiksi mulla nänni kutiaa tosi paljon ja en kykene itse oikein tunnustelemaan, että eihän siellä rinnassa vaan ole mitään ylimääräisiä muhkuroita, jotka pitäisi poistaa. Mua nykyään kiinnostaisi enemmän löytää rintasyöpä ajoissa kuin näyttää seksikkäältä.
Tyhmä nuori minä, kun en osannut rakastaa kaunista kehoani
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin lyödä vaikka tonnista vetoa että itsensä leikkelemistä harrastavilla ei ole mitään käsitystä siitä miltä tuntuu kärsiä vaikka kroonisesta hermokudoksen kivusta ja mitä se elämänlaadulle tekee. Joillekin nuo komplikaatiot aina osuu kohdalle, kun on nähnyt tuota puolta niin eipä ole käynyt mielessäkään että haluaisin omaan kroppaan kajottavan.
Tonni tänne, laitanko tilinumeron? Terveisin rintojaan ja kasvojaan parannellut, jolla vaikea suolisto-oireinen endometrioosi ja Horton-tyyppinen migreeni. Pelkkä krooninen kipu ei esimerkiksi aiheutta kiirettä vessaan, tai muuta paskaa mitä tuo endo esim. eli ole onnellinen, jos olet pelkästään "vaan" kipeä.
En tiedä, mikä ihme saa ihmiset kirjoittelemaan, luulemaan ja olettamaan kaikkea tällaista toisista ihmisistä. Hankkikaa oikeasti apua, jos toisten ihmisten leik
No toistaiseksi meillä on suomen kielessä sellaiset sanat kuin kaunedenhoito, esteettiset hoidot, kauneusleikkaukset. Suomen kielessä hoitamisella tarkoitetaan myös huolenpitoa, voidaan hoitaa vauvaa, koiraa, kissaa tai lasta, ihan ilman että ne on kipeitä tai vaativat sairauden hoitoa. Hevosenhoitaja on ihan ammatti, eikä se tarkoita sairauden hevosten hoitoa vaan hevosista huolehtimista.
Kannattaa mennä takaisin kertaamaan äidinkieltä, jos se on näin vieras ja koulut on jääneet nuorena käymättä.
Tämä vastais siis tuohon, miksi esteettisiä hoitoja ym. kutsutaan hoidoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut ruma ja lihava, joten eipä se vanheneminen ja rumentuminen entisestään paljoa haittaa. Olen aina inhonnut erityisesti rintojani ja huomaan haaveilevan niiden poistamisesta kokonaan nyt kun ovat alkaneet kunnolla riippumaan. Jos sairastuisin rintasyöpään pyytäisin heti rintojen poistamista kokonaan. Tavoitteenani on laihduttaa, jotta pömppömaha ja rinnat pienenisivät, mutta näin keski-ikäisenä päinvastoin vain lihoan.
"Ja jatkan vielä kommenttiani, että se, ettet pidä kauneuskirurgiaa mitenkään ihmeellisenä juttuna, kertoo juuri siitä, että kapitalistit ovat onnistuneet ujuttamaan nämä operaatiot valtavirtaan ja uskottelemaan meille, että tarvitsisimme näitä operaatioita johonkin. "
- Mä oon talousalan ihminen, yrittäjä, osakesijoittaja itsekin. Todellakin ymmärrän, että raha pyörittää koko maailmaa, kuten kauneusalaakin. Ja totta kai tekijöiden pitää saada työstään korvaus. Ja minä haluan sen heille maksaa, kun saan vastapalvelukseksi toivomani muutokset. Näin se vapaa markkinatalous toimii. Se on sitten jokaisen oman harkinnan varassa, mihin haluaa rahansa käyttää ja mitä on valmis mistäkin riskeeraamaan.
Mulle on tapahtunut elämässä niin odottamattomia traumaattisia tapahtumia, että joku Suomessa tehtävä matalan riskin rutiinileikkaus ei paljoa elämää heilauta, koen olevani ihan hyvissä käsissä, riskit on tiedossa ja jos jotain leikkauskessa käy, olkoon sitten niin, hyväksyn sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin just 40 ja kyllä ottaa koville. Nuoresta asti on olleet silmäpussit ja roikkuvat yläluomet, ja näytän aina väsyneeltä vaikka nukkuisin hyvin. Haaveilen niiden poistosta. Toisaalta, en halua muuttaa silmieni muotoa, mutta roikkuvat luomet ärsyttävät ja saavat minut myös kohottamaan kulmakarvoja koko ajan, niin otsakin on rypyssä. Myös paino on raketoinut viimeisen 2 v aikana 57 kg:sta 65 kg:on vaikka en ole tehnyt mitään muutoksia elintapoihin. Se ei lähde sulamaan edes 1200 kcal dieetillä ja päivittäisellä liikunnalla. Kovin rankaksi en voi dieettiä vetää, koska sairastin nuorempana syömishäiriötä. Kaikki paino on tullut vatsaan ja reisiin. Rasvaimukin siis houkuttelisi. Enpä varmaan kumpaakaan hanki koska en viitsi käyttää rahojani pinnallisuuksiin.
Jos yläluomet tulee silmille niin, että se vaikuttaa näkökykyyn
Joo, toki kannattaa käydä tarkistuttamassa lääkärissä, jos paino pitempään vain jatkaa nousuaan, vaikka elintavat ovat kunnossa, että onko taustalla esim. joku aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus. Mutta muutamien kilojen rasvan kertyminen on tosiaan normaaliin ikääntymiseen kuuluvaa. Ymmärrän, että kehon koon muutokset varsinkin suurempaan päin voivat olla hankalia sietää, mutta muista, että sinun muuttuneessa kehossasi ei ole mitään vikaa. <3
Vierailija kirjoitti:
Minulla onnistunut kokemus imetysten jälkeen tyhjentyneiden patalappujen täytöstä 10v sitten Jylhän kautta. Olen ollut tyytyväinen.
Eikös ne täytteet pitäisi vaihtaa 10 vuoden välein?
Vierailija kirjoitti:
Otin hölmöyksissäni silikonit 10v sitten, enää en ottaisi mutta tuossapa ne nyt ovat.
Sellainen tuli vaan mieleen sanoa, että sitä täytettä ei sillai voi ottaa "vähän". Liian pienet implantit jää tosi kauas toisistaan ja kukaan kirurgi ei tee sellaista (on niin ruman näköiset). Että sit sieltä tulee minimissäänkin ihan hyvän kokoiset täytteet.
Toisekseen itsellä toteutui pahin pelkoni eli toisesta nännistä lähti tunto. Tää on yleistä, siitä ei vaan puhuta ääneen, koska on tosi arka asia naiselle. Onneksi toisessa on vielä täysi tunto, niin ei seksuaalisuus siltä osin tuhoutunut, muuten olisin tosi katkera nainen. Mutta tämän vuoksi en kyllä tiedä miten ikinä uskaltaisin uuteen leikkaukseen, joka on vielä joskus pakostakin edessä (implanttien poisto tai vaihto). Leikkaukseen suostun vasta ihan pakon edessä.
Lisähuomiona, että on vaikea tutkia omia rintoja muutoksien varalta ja se on myös ultrassa vaikeaa, kun
Rasvansiirrolla saa vähän tai vähän enemmänkin täytettä. Ei ole mikään pakko ottaa implantteja nykyään tai sitten voi ottaa hybridin eli pienet implantit ja rasvansiirto. Ja toki jos implantteihin päätyy, nännien tunnottomuus on melkein pienin riski. BII, kapseloituminen, implantin rikkoutuminen, erilaiset kehon hylkimisreaktiot, tulehdukset - you name it. Ja lisäksi tuo, että siihen pitää varautua, että ne joutuu vaihtaa tai poistaa. Mä oon siis tuo endoa ja migreeniä sairastava rintaleikattu ja mulle on tehty vaan rasvansiirto ja kohotus. Nännien tunnolla en tekisi itse mitään, ihan sama onko niissä tuntoa vai ei, itsellä menee ulkonäkö edelle ja tämä ollut tuossa kohotuksessa riskinä myös. Näin me ollaan erilaisia ja ymmärrän täysin, että jos nännien tunto on iso juttu, niin totta kai se harmittaa, jos riski realisoituu. Mutta nämä pitää punnita ennen leikkausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin lyödä vaikka tonnista vetoa että itsensä leikkelemistä harrastavilla ei ole mitään käsitystä siitä miltä tuntuu kärsiä vaikka kroonisesta hermokudoksen kivusta ja mitä se elämänlaadulle tekee. Joillekin nuo komplikaatiot aina osuu kohdalle, kun on nähnyt tuota puolta niin eipä ole käynyt mielessäkään että haluaisin omaan kroppaan kajottavan.
Tonni tänne, laitanko tilinumeron? Terveisin rintojaan ja kasvojaan parannellut, jolla vaikea suolisto-oireinen endometrioosi ja Horton-tyyppinen migreeni. Pelkkä krooninen kipu ei esimerkiksi aiheutta kiirettä vessaan, tai muuta paskaa mitä tuo endo esim. eli ole onnellinen, jos olet pelkästään "vaan" kipeä.
En tiedä, mikä ihme saa ihmiset kirjoittelemaan, luulemaan ja olettamaan kaikkea tällaista toisista ihmisistä
Juu tottakai nämä ovat normaalia suomenkieltä. Kommenttini tarkoitus oli osoittaa, että nuo termit (KAUNEUSleikkaukset ja esteettiset HOIDOT) termeinä ylläpitävät niitä kauneusnormeja ja viestivät siitä, että normaaleissa, luonnollisissa kehoissa olisi jotain "vikaa" tai "korjattavaa". Siksi mieluummin itse puhuisin kehon muokkaamisesta, en hoitamisesta. Itsekin olen esim. ottanut tatuointeja, ja niistä puhun kehoni muokkaamisena, en korjaamisena tai huolenpitona. Huolenpito -termi tässä yhteydessä on mielestäni samaa kuin tuo korjaaminen tai parantelu, mihin aiemmissa kommenteissani kiinnitin huomiota, vain ehkä pikkuisen sievemmässä muodossa. On "itsestä huolta pitämistä" nukkua riittävästi, syödä ravitsevaa ruokaa, liikkua sopivasti, käydä päivittäin suihkussa, tehdä itselle mielekkäitä asioita. Sen sijaan "itsestä huolta pitämistä" ei ole esim. täyteaineiden ottaminen, karvojensa nyppiminen tai pyrkiminen näyttämään ikäistään nuoremmalta.
No minkä minä tai muut leikatut sille voidaan, että suomen kielessä asia on nyt näin.
Hauskaa, että otit tatuoinnit esille. Itse henk. koht. inhoan tatuointeja, ne eivät kaunista tai komista ketään enkä ymmärrä miksi kukaan sellaisia ottaa. Niissä on myös omat riskinsä vaikka niistä ei juurikaan puhuta ja etenkin nuoret ottavat niitä hetken mielijohteesta ja myöhemmin niitä sitten kadutaan ja poistellaan. MUTTA tämähän on vain minun mielipide, minä en mene kirjoittelemaan näitä asioita mihinkään tatutointitopikkiin tai ylipäätään vaivaa asialla päätäni kun ei ne luonnollisesti voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ruma ja lihava, joten eipä se vanheneminen ja rumentuminen entisestään paljoa haittaa. Olen aina inhonnut erityisesti rintojani ja huomaan haaveilevan niiden poistamisesta kokonaan nyt kun ovat alkaneet kunnolla riippumaan. Jos sairastuisin rintasyöpään pyytäisin heti rintojen poistamista kokonaan. Tavoitteenani on laihduttaa, jotta pömppömaha ja rinnat pienenisivät, mutta näin keski-ikäisenä päinvastoin vain lihoan.
Älä laihduta, äläkä inhoa kehoasi turhaan. <3 Ymmärrettävää on, että sitä ei tuosta noin vain pysty rakastamaan, jos on aina inhonnut kehoaan, mutta riittää, että yrittäisi suhtautua siihen neutraalisti, ystävänä eikä vihollisena. :)
Alue: Aihe vapaa
Juu niin ymmärsinkin kommentistasi. Mutta minä viittasin siihen, että tarvetta ei ole näihin operaatioihin kenelläkään, olipa minkä ikäinen hyvänsä. Itsekin olen jo lähes nelikymppinen. Kuten olen aiemmissakin kommenteissani sanonut, niin kehon ja ulkonäön muuttuminen ikääntymisen myötä on luonnollista, ja sitä ei mitenkään tarvitse pyrkiä peittelemään tai häivyttämään.