Olen aikaisemmin vastustanut kauneusoperaatioita, mutta mieleni on alkanut vähitellen muuttua, kun 40v alkaa olla mittarissa

Kiitos vastauksista! Ihan rohkaisevia kommenteja niiltä, jotka ovat tämänkaltaisen haaveen toteuttaneet. On muuten erikoista, että juuri rintaoperaatiot herättävät eniten vastustusta, vaikka monet muut toimenpiteet hyväksytään.

Puolisoni on sitä mieltä, etten tarvitse leikkausta. Itseäni harmittaa, että keventelyn myötä myös rinnat ovat kadonneet ja olen lauta. Olen itsekin hieman ihmeissäni, että miten aikaisemmin ehdoton no no onkin nyt ihan harkintalistalla. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-vuotias kahden lapsen äiti. Ensi kuussa aika rintojen kohotusleikkaukseen. Olen tyytyväinen rintojen kokoon (75c), mutta haluan kiinteämmät ja pystymmät rinnat. 

 

Kiitos vastauksesta! Aiotko teettää operaation Suomessa vai ulkomailla? Suomessa on kovat hinnat, mutta toisaalta ulkomailla teetetty operaatio ja vastuuasiat huolestuttavat.

 

ap

Teetän Suomessa, hinta on n. 6800 euroa. Koska kyserssä on esteettinen toimenpidr, maksan koko summan itse. Hieman kirpaisee, mutta pidän luotettavampana teettää kotimaassa, missään vaiheessa ei ole kielimuuria tai väärinymmärryksiä.

Olen normaalipainoinen ja itsestäni huolta pitävä, mutta pari kertaa tyhjentyneet rinnat (lähinnä patalaput) eivät millään saliharjoittelulla nouse oikealle paikalleen. 

Kiinnitin huomion tuohon sanavalintaasi "oikealle paikalleen" koskien rintojasi. Yhtä laillahan ne navan vieressä olevat tissit ovat "oikealla paikallaan." Toki jokainen saa minun puolesta tehdä keholleen mitä tykkää. Mutta kehotan vakavasti pohtimaan, tarvitseeko. Ikääntyminen on luonnollista, ei nelikymppisellä kuulukaan olla samannäköiset rinnat kuin kaksikymppisellä. "Kauneus"leikkauksia halvemmaksikin tulee työstää kehonkuvan ongelmia, ulkonäköpaineita ja vanhenemiseen liittyvää kriisiä vaikkapa terapiassa. "Kauneus"leikkaukset kirjoitin lainausmerkeissä siksi, että mielestäni noita operaatioita ei pitäisi edes kutsua kauneusleikkauksiksi, koska ei ole mitään yhtä ainoaa universaalia "kauneutta", vaan kauneus on aina katsojan silmässä. Ja itselläni on ollut riipparit kaksivitosesta lähtien, ja olen silti tyytyväinen kehooni. :)

Vierailija kirjoitti:

En uskaltaisi ikinä ottaa mitään täyteaineita, mutta olen alkanut harkita alaluomien leikkausta, koska silmäpussit tekevät minut väsyneen näköiseksi.  Luulen, että jos olisi paljon rahaa, voisin myös harkita rintojen kohotusta, kokoa voisi mieluummin vähän pienentää, mutta uskon, että pieni kiristys riittäisi. Ikää on jo yli 70, joku miettii, että mitä väliä sitä tässä iässä enää on, mutta kun elää kaikilla elämänalueilla täysin aktiivista ja lisäksi hyvin vilkasta sosiaalista elämää, niin voin kertoa, että ulkonäöllä on tässäkin vaiheessa vielä paljonkin väliä.  Tähän mennessä olen käynyt vain hifu-kasvohoidoissa. 

Miksi ihminen ei saisi näyttää väsyneeltä? Ja en mitenkään tuomitse, jos leikkaukseen päädyt, mutta haluan vain herättää pohtimaan, ovatko tällaiset operaatiot aidosti välttämättömiä.

Ei ketään kiinnosta sun kropan viat, leikkele jos tahdot

Ja operaatiot eivät myöskään välttämättä takaa sitä, että olet tyytyväinen kehoosi, jos kehonkuvassa ja itsetunnossa on ongelmia. Esim. moni joka on alkanut ottaa huulitäytteitä, ottaa sitä täytettä aina vain lisää, eikä ole koskaan tyytyväinen. Muistakaa, että me emme ole esteettisesti kenellekään mitään velkaa. Mutta valitsittepa mitä hyvänsä, niin kehorauhaa kaikille! :)

Voisin lyödä vaikka tonnista vetoa että itsensä leikkelemistä harrastavilla ei ole mitään käsitystä siitä miltä tuntuu kärsiä vaikka kroonisesta hermokudoksen kivusta ja mitä se elämänlaadulle tekee. Joillekin nuo komplikaatiot aina osuu kohdalle, kun on nähnyt tuota puolta niin eipä ole käynyt mielessäkään että haluaisin omaan kroppaan kajottavan.

Itselläni on 2 teini-ikäistä tytärtä, jo ihan senkin takia pidän selvänä, että minun täytyy olla se järjen ääni, joka esimerkillään muistuttaa siitä, että ulkonäkö ei ole naisellekaan kaikki kaikessa, eikä onni synny siitä pakkomielteilemällä. Se on joka tapauksessa katoavaista, joten siihen takertuminen ei kannata. Jos juoksisin hakemassa botoxia ja täyteaineita tai ottamassa silikonitissiä, katsoisin antavani tyttärille huonon esimerkin. 

Onhan se toki jossain vaiheessa kirpaissut kovastikin kun on tajunnut että omalta kohdalta kauneus on katoamassa. Tai siis miesten huomio ja sellainen kauneuden takia saatava erityisen ystävällinen kohtelu, johon nuorempana totuin. Mutta kyllä siihen sopeutui loppujen lopuksi aika äkkiä, ja nykyään ihan tykkään siitä että olen näkymätön, ihan tavis vaan ihmismassassa. 

Toisaalta tässä lähestyessä viittäkymppiä, mun käsitys kauneudesta on muuttunut. En enää allekirjoita nuoruutta ihannoivan yhteiskunnan kauneusihanteita. Minusta kauniita ja komeita löytyy nykyään kaikista ikäluokista, eikä oma käsitykseni hyvännäköisyydestä ole enää niin kapea kuin että pitäisi olla nuori, hoikka, rypytön jne. Juuri eilen kirjastossa katselin jotain varmasti 70+ naista, että olipa kaunis ja tyylikäs. Eikä kyse ollut siitä että hän olisi ollut jotenkin erityisen nuorekas, oli harmaat hiukset ja ryppyjä. Mutta jotain sellaista arvokkuutta ja eleganssia oli olemuksessa, että ajattelin että on kaunis ihminen. Tykkään myös omasta olemuksestani, vaikka tiedänkin ettei se ole ihmisten mielestä "kuuma", riippurintoineen ja kaulahelttoineen ja ryppyineen. Mutta minä kyllä itse ihan tykkään peilikuvastani, enkä haluaisi muuttaa mitään. Kuten en haluaisi muuttaa mitään miehessänikään, joka on minua 8 vuotta vanhempi ja toki ikääntyneen näköinen myös. Silti mulle maailman komein mies.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on 2 teini-ikäistä tytärtä, jo ihan senkin takia pidän selvänä, että minun täytyy olla se järjen ääni, joka esimerkillään muistuttaa siitä, että ulkonäkö ei ole naisellekaan kaikki kaikessa, eikä onni synny siitä pakkomielteilemällä. Se on joka tapauksessa katoavaista, joten siihen takertuminen ei kannata. Jos juoksisin hakemassa botoxia ja täyteaineita tai ottamassa silikonitissiä, katsoisin antavani tyttärille huonon esimerkin. 

Onhan se toki jossain vaiheessa kirpaissut kovastikin kun on tajunnut että omalta kohdalta kauneus on katoamassa. Tai siis miesten huomio ja sellainen kauneuden takia saatava erityisen ystävällinen kohtelu, johon nuorempana totuin. Mutta kyllä siihen sopeutui loppujen lopuksi aika äkkiä, ja nykyään ihan tykkään siitä että olen näkymätön, ihan tavis vaan ihmismassassa. 

Toisaalta tässä lähestyessä viittäkymppiä, mun käsitys kauneudesta on muuttunut. En enää allekirjoit

Olipa hyvin sanottu! Tuo on tärkeä pointti, että millaisen esimerkin antaa näillä operaatioilla lapsilleen. Yksikin podcastaaja kertoi harkinneensa joskus huultensa täyttämistä, mutta sitten tuli toisiin aatoksiin, kun katsoi tytärtään, jolla oli ne samanlaiset huulet. Että ottamalla huulitäytteitä, hän viestisi myös tyttärelleen, että tämänkin huulissa olisi jotain vikaa.

Itselleni tehokas keino päästä eroon ulkonäköpaineista on ollut sen tiedostaminen, että joku hyötyy aina rahallisesti minun epävarmuudestani. Kapitalistinen yhteiskunta luo kauneusnormit sen vuoksi, että ihmisille mainonnalla luodaan turhia tarpeita, jotta he kuluttaisivat kaiken maailman "kauneus"operaatioihin, täyteaine"hoitoihin", laihdutusvalmisteisiin, dieetteihin, selluliittivoiteisiin, meikkeihin, karvanpoistotuotteisiin jne. Jotta niitä markkinoivat tahot saisivat kerättyä itselleen mahdollisimman paljon rahaa. Se epävarmuus omasta kehosta ei siis ole välttämättä täysin oma ajatukseni, vaan päähäni tarkoituksella istutettu ajatus, jotta minulle voitaisiin myydä jotakin.

Täytin just 40 ja kyllä ottaa koville. Nuoresta asti on olleet silmäpussit ja roikkuvat yläluomet, ja näytän aina väsyneeltä vaikka nukkuisin hyvin. Haaveilen niiden poistosta. Toisaalta, en halua muuttaa silmieni muotoa, mutta roikkuvat luomet ärsyttävät ja saavat minut myös kohottamaan kulmakarvoja koko ajan, niin otsakin on rypyssä. Myös paino on raketoinut viimeisen 2 v aikana 57 kg:sta 65 kg:on vaikka en ole tehnyt mitään muutoksia elintapoihin. Se ei lähde sulamaan edes 1200 kcal dieetillä ja päivittäisellä liikunnalla. Kovin rankaksi en voi dieettiä vetää, koska sairastin nuorempana syömishäiriötä. Kaikki paino on tullut vatsaan ja reisiin. Rasvaimukin siis houkuttelisi. Enpä varmaan kumpaakaan hanki koska en viitsi käyttää rahojani pinnallisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Täytin just 40 ja kyllä ottaa koville. Nuoresta asti on olleet silmäpussit ja roikkuvat yläluomet, ja näytän aina väsyneeltä vaikka nukkuisin hyvin. Haaveilen niiden poistosta. Toisaalta, en halua muuttaa silmieni muotoa, mutta roikkuvat luomet ärsyttävät ja saavat minut myös kohottamaan kulmakarvoja koko ajan, niin otsakin on rypyssä. Myös paino on raketoinut viimeisen 2 v aikana 57 kg:sta 65 kg:on vaikka en ole tehnyt mitään muutoksia elintapoihin. Se ei lähde sulamaan edes 1200 kcal dieetillä ja päivittäisellä liikunnalla. Kovin rankaksi en voi dieettiä vetää, koska sairastin nuorempana syömishäiriötä. Kaikki paino on tullut vatsaan ja reisiin. Rasvaimukin siis houkuttelisi. Enpä varmaan kumpaakaan hanki koska en viitsi käyttää rahojani pinnallisuuksiin.

Jos yläluomet tulee silmille niin, että se vaikuttaa näkökykyyn (miltä kuulostaa, jos joudut nostelemaan kulmia jatkuvasti), niin luomileikkaus on silloin ei-esteettinen ja yhteiskunnan maksama.

Rasvan kertyminen on myös osa normaalia ikääntymistä. Kaikki dieetit joutaa roskakoriin, ja varsinkin kun olet sairastanut aiemmin syömishäiriötä. Kalorien rajoittaminen saattaa itse asiassa vain vetää elimistöä säästöliekille. Ihmisen pitää syödä tarpeeksi, jotta aineenvaihdunta toimii normaalisti. Syömishäiriötaustalla koko painon mittaamisesta kannattaisi itse asiassa luopua, eikä se ole kovin tarpeellista muillekaan. Paino hakeutuu kyllä itsestään ns. biologiseen ominaispainoon/hyvinvointipainoon, kun liikuntaa, ravintoa ja lepoa on sopivassa suhteessa. Kaikilla tämä hyvinvointipaino ei asetu BMI-taulukon rajojen sisälle, eikä siinäkään ole mitään vaarallista. BMI-asteikko ei ole muutenkaan alunperin tarkoitettu yksilöiden terveyden arviointiin, vaan väestötason tilastotyökaluksi.

Niin se on aina helppo sanoa kun ei itsellä ole tarvetta. Vähän samoin kuin ne joilla ei itsellään ole lapsia tietävät parhaat kasvatusvinkit. 

Mikään ei ole niin hiton tylsä kuin "täydelliseksi" kauneusleikkauksissa leikelty henkilö. Persoonalliset piirteet ovat paljon mielenkiintoisempia.

On toivottua pitää itsensä kunossa kaikin tavoin myös vanhemmalla iällä. Nuorten korjailua en voi ymmärtää, mutta että pyrkii pysymään raikkaana ja samannäköisenä kuin nuorempana ei ole mitään väärää. Paljon kivempi sellaista on katsella. 

Vierailija kirjoitti:

Korjasin rinnat neljän lapsen jälkeen. Paras päätös. Ei ole kyse mistään toisille esittelystävaan omassa kehossa viihtymisestä. Siitä on nyt jo yli kymmenen vuotta ja kaikki on hyvin edelleen.

"Korjaaminen" on väärä sana. Tällä sanavalinnalla viestitään, että imettäneet rinnat olisivat jotenkin "pilalla" tai "rikki", että ne tarvitsisivat korjaamista. Eivät tarvitse. Keho muuttuu iän ja elämänvaiheiden myötä ja se on ihan normaalia. Jokainen saa toki tehdä keholleen mitä haluaa ja mistä syystä tahansa, mutta surettaa, että niin moni alistuu kapitalistisiin ulkonäkönormeihin ja teettää noita operaatioita. Omassa kehossa voi myös viihtyä, kun työstää kehonkuvan ongelmat psykologin tms. ammattilaisen kanssa. Tarvitsemme itsemyötätuntoa, kehopositiivisuutta ja feminismiä, emme operaatioita!

Ainut kauneusoperaatio minkä hyväksyn on peräreijän valkaisu.     Börje vm 62.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Itselleni kun ikäää tulee lisää, sitä vähemmän minua kiinnostaa oma ulkonäkö. liikuntaakin harrastan lähinnä terveyden takia. Ulkonäköpaineet kuulu joillekin lukioikäisille. 

Samaa mieltä! Eikä niiden pitäisi kuulua edes niille lukioikäisille. :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla onnistunut kokemus imetysten jälkeen tyhjentyneiden patalappujen täytöstä 10v sitten Jylhän kautta. Olen ollut tyytyväinen.

Juuri tällainen vastuuton kehopuhe "imetysten jälkeen tyhjentyneistä patalapuista" ruokkii sitä ulkonäkönormia, ja muidenkin tyytymättömyyttä omiin kehoihinsa. Niissä patalapuissa e.i.  o.l.e.  m.i.t.ä.ä.n.  v.i.k.a.a.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Itselleni kun ikäää tulee lisää, sitä vähemmän minua kiinnostaa oma ulkonäkö. liikuntaakin harrastan lähinnä terveyden takia. Ulkonäköpaineet kuulu joillekin lukioikäisille. 

Ulkonäkö merkitsee yhteiskunnassa nykyään todella paljon enemmän kuin vaikka 20 v sitten. 

No ei sen pitäisi merkitä! Me voimme muuttaa tätä sairasta yhteiskuntaa, ei meidän ole pakko alistua kapitalistisiin ulkonäköpaineisiin. Mitä useampi laittaa vastaan eikä suostu alistumaan, sitä paremmin voimme saada muutoksen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi tuohon ikään mennessä jo rakentuneen sen verran itsekunnioitusta ja -rakkautta, ettet ala enää minkään nuoruusihannoinnin perässä hyppimään.

Taistelun ikääntymistä vastaan häviää jokainen. Voit vaan valita oletko se takakireä botox-mummo joka suuttuu jos joku kysyy ikää, tai se naurava ja iloinen mummo.

Mikä ihmeen mummo? Miksi automaattisesti tässä maassa naiset muutetaan puoliväkisin mummoiksi kun vähän ikää tulee? Oma identiteetti säilyy kyllä myös iäkkäämmillä naisilla, ihan nimen kanssa kuten miehilläkin. 

Vierailija kirjoitti:

On toivottua pitää itsensä kunossa kaikin tavoin myös vanhemmalla iällä. Nuorten korjailua en voi ymmärtää, mutta että pyrkii pysymään raikkaana ja samannäköisenä kuin nuorempana ei ole mitään väärää. Paljon kivempi sellaista on katsella. 

Sitä voi myös muuttaa asennettaan, ja oppia näkemään kauneutta myös vanhenevissa piirteissä. Tämäkin on muutenkin jännän kulttuurinen kysymys. Esim. Ranskassa kun valitaan äänestyksillä maan seksikkäin nainen, niin juuri koskaan valinta ei ole alle 40 v. Eikä ne valitut myös ole sellaisia luonnottoman nuoren näköisiä leikeltyjä ja täyteltyjä. Siellä nähdään tietynlaisessa kulahtaneisuudessa ja elämisen jäljissä charmia ja viehättävyyttä. Olipa kyse rakennuksista tai ihmisistä.

Suomessa on nyt viime aikoina ihan kummallisesti menty jenkkilän pahimpien virtausten mukaan nuorennäköisyyspakkomielteeseen, ja yleensäkin ulkonäköpakkomielteeseen, ja siitä saa paljon kiittää (tai lähinnä kirota) someinfluenssereitä. Nämä tyypit oikeasti tekee sillä influenssaamisellaan ihan vaan rahaa, ne tekee yhteistyötä niiden laminaattihammaskliikoiden ja turkkilaisten plastiikkakirurgiasairaaloiden kanssa, ja siksi ne siellä niin ylistää miten muka ne uudet hampaat tai stereotyyppisen täydellinen ulkonäkö olisi avain onneen.