Miten sanoo miehelle et haluan erota? Auttakaa kiitos.
Pyydän älkää ristiinnaulitko minua, olen nyt jo todella loppu ja elämä on muuten vain ollut haastellinen. Uskallan nyt kuitenkin avautua.
3 vuoden jälkeen tajusin että kotona mulla on miesvauva. Olen hirveästi saanut sietää ja nyt olen 6kk aikana todenteolla miettinyt eroa.
Olen naisena hirvittään rento, kiltti, annan hänelle tosi paljon tilaa. Mut nyt riittää.
Tässä syyt
-henkinen väkivalta, kärsimättömyys ja impulsiivisuus
- ei osaa huolehtia ittestään ellei mä hoidan hänet
- hän on työnarkomaani ma- su
- hän ei ole näyttänyt minulle minkäänäköistä tahtoa saada tämä talo ja piha valmiiksi
- hänelle oma perhe/suku, asiakkaat ja kaverit menevät aina mun edellä ja heidän projektit
- viikonlopuksi kun hyvin harvoin sovitaan jotain niin menee siihen että hän yhtäkkiä menee hoitaa edellä maininttujen ihmisten asiat tai hengaillut.
Mul on pitkään ollut hirvittävän pahaa oloa kun jään täysin yksin asioiden kanssa. Hän kovasti haluu lasta mun kaa. Kerran jo keskeytin raskautta.
Miten sanon hänelle et haluun erota? Mä en jaksa enää olla yksin.
Kommentit (94)
Ei miehelle tarvii sanoa muuta kun että otat nyt eron. Se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi ap, mutta vaikutat sen verran tossukalta, että se mies saa sinut manipuloitua jäämään suhteeseen. Varmasti kiristää vielä sillä, ettei sinulla ole työtä tai rahaa. Hyviä neuvoja olet saanut: säästä, tee suunnitelma, pyydä apua suvulta tai ystäviltä. Jos olet joidenkin etuisuuksien piirissä, selvitä saatko mitään tukea sossusta omillesi muuttamiseen (en ole tukiviidakon asiantuntija, joten en tiedä)
Mulla ei oo ketään joka vois auttaa. En oikeasti tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi ap, mutta vaikutat sen verran tossukalta, että se mies saa sinut manipuloitua jäämään suhteeseen. Varmasti kiristää vielä sillä, ettei sinulla ole työtä tai rahaa. Hyviä neuvoja olet saanut: säästä, tee suunnitelma, pyydä apua suvulta tai ystäviltä. Jos olet joidenkin etuisuuksien piirissä, selvitä saatko mitään tukea sossusta omillesi muuttamiseen (en ole tukiviidakon asiantuntija, joten en tiedä)
Mulla ei oo ketään joka vois auttaa. En oikeasti tiedä.
Sitten on aika selvittää, mitä tukea tai neuvontaa voisit sossusta tilapäisesti saada. Jos sinulla ei ole tuloja ja olet työtön, saat jo nyt ehkä jotain tukea. Toki se avoliitto on saattanut poistaa tukesi, "ruokakunta " jne, Kela kun olettaa kämppiksenkin elättävän. Luulisin sosiaalitoimesta olevan mahdollista kysyä neuvoa, miten toimia tilanteessasi, jos ei rahallista apua tule. Mites diakoniatyö, kirkko? Ei tarvitse olla uskovainen saadakseen sieltä neuvoa. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, ettei jollakin ole avuliaita sukulaisia tai läheisiä ystäviä, älä tunne siitä huonoa oloa.
Hei (syötä nimi tähän). En halua enää olla sun kanssa "yhdessä". Haluan erota.
Ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot nuo asiat hänelle mitä olet kirjoittanut ja sano hänelle että et halua jatkaa tälläistä, tää on loppu nyt.
Ja jo ennen kertomishetkeä olet hankkinut jo uuden asunnon, minne menet kertomisen jälkeen.
Tämä! Suunnittele valmiiksi jo lähtö, että sulla on paikka mihin mennä yms.
Kuule, mua ei enää hotsita olla sun kaa ollenkaan.
(mulle siis mies kertoi erohaluistaan näillä sanoilla eli tuo voisi olla joku mieskielinen tapa)
Haluaa lapsen sun Kaa? Ei jumalauta. Teini - ikäisen kirjoitus
Vierailija kirjoitti:
Mies tulee olemaan suunnattoman onnellinen kun pääsee sinusta eroon. Toivottavasti sinulla on rahaa pieneen yksiöön?
Sama tuli minullekin mieleen, taitaa olla paras juttu miehen elämässä jos tuollaisesta pääsee eroon, vielä niin että vapaasta tahdostaan itse lähtee. Muutos on aina asia mikä aiheuttaa hämmennystä, mutta alun jälkeen mies on varmasti tyytyväinen.
No ei kait sitä kukaan aikuinen sivistynyt ihminen vasten naamaa täräytä: Otan eron sinusta. Haluan erotota.
Fiksuinta on valmistella toinen siiheen, ottamalla sinnikkäästi esille ja puhumalla avioliitin tilanteesta.
Mies kyllä lopulta kuunntelee, ainakin jotain. Ja tietenkin se ero tulee perustella.
Ja jos mies ei piittaa yhtään mitään, haet sen, ja alat järjestellä uutta elämääsi.
Erohan ei ole yhden päivän asia, vaan ensin on se 6 kk:n odotusaika, alkaa siitä päivästä kun hakemus on maistraattiin mennyt.
Hakemus pitää uusia tuon 6 kk:n kuluttua. Sen jälkeen ero tulee voimaan viikossa, parissa. Heti kun käräjäoikeudenoikeuden kanslia on sen käsitellyt.
Kohdallasi vaikuttaa että et itsekään vaatinut mitään. Et opettanut itsenäiseksi, ei puhuttu kunnolla menemisistä ja tulemisista.
Jos miehellä ei ole harrastuksia, hän elää työlleen. Työ on hänen harrastuksensa.
Jos ei kerran tunteet enää pidä liittoa koossa, niin kantapäät vastakkain.
Ja kumpikin elämään omaa elämäänsä.
. Selkaista elämää josta saa iloa ja tyytväisyyttä.
Olemme pitkään eläneet sinun elämääsi, emme meidän elämäämme. Olen pahoillani, mutta haluan erota.
Hanki itsellesi uusi asuinpaikka etukäteen ja varaa muutto. Pakkaa ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehelle tarvii sanoa muuta kun että otat nyt eron. Se on siinä.
Millaisen kasvatuksen olet kotonasi saanut? Ja millainen olet muita ihmisiä kohtaan?
Oleko itse eronnut.
Fiksu ihminen hoitaa tuollaisetkin tilanteet, tyylikkäästi loppuun asti.
Avioero on sentäs yhden elämänvaiheen lopetus. Ei sitä ole tapana lopettaa räksytykseen ja törkeään heittoon päin pärtsää, että jätän sinut.
Ei eroon tarvi luetella mitään syitä. Jos olet päätöksesi tehnyt, täytä erohakemus. Kerro miehelle, että haet eroa.
Vähän voi mies kiukutella, mutta löytää kaltaisesi palvelijan tilalle aika nopeasti. Sitä hän haluaa ja sitä hän saa. Lopeta älytön haaveilu muutoksesta ja ota vastuu omasta elämästäsi.
Aa, ymmärsin väärin, että mies soitteli ystävällesi töihin. Silti jotkut kokevat tuollaisen soittelun ärsyttävänä ja jotkut vilpittömänä välittämisenä. Ei soittelijalla välttämättä ole pahoja tarkoitusperiä, tietenkään. Toinen kokee sen vaan kontrollointina. Silloin pari ei sovi yhteen, jos keskustelu ei auta eikä kompromissia löydy. Ehkä heidän suhteessaan oli muitakin ongelmia, mistä sinä et tiedä, kuin tuo soittelu.
Minun eksäni soitteli toistuvasti minulle töihin ja raivostui, kun en vastannut. Työ terveydenhuollossa on aika hektistä, en voinut sanoa, että sori, en nyt voi hoitaa potilasta, kun miesystävä soittaa ja tauot aika lyhyitä, niiden eväiden syöntiin tarkoitettuja. Soittelu ei ollut ainoa ongelma suhteessamme, vaan ilmentymä ajattelusta, että minun oli oltava hänen saatavillaan 24/7, työstäni ja potilaistani viis. Reagoin kirjoitukseesi omasta kokemuksestani ja vähän metsään meni tavallaan, pahoittelen.