Sairaulomabonus, maksetaan bonus jos et ole pois sairauden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen bonus pitää sisällään sen oletuksen, että ihmiset ovat sairaslomalla turhan takia. Ja sitten palkitaan niitä ketkä ovat "rehellisiä". Jos vain asia olisikin niin. Se mitä asiaa on tutkittu, niin Suomessa aniharva käyttää sairaslomaa väärin. Se on oikeasti pieni joukko. Ylivoimainen enemmistö on tunnollisia. Ja jos he ovat saikulla, he ovat ihan aidon oikeasti sairaita. Sitten kun tällainen bonus tulee, se antaa signaalin että työnantaja ei usko ihmisten olevan oikeasti sairaita. Eli jos olet saikulla, olet automaattisesti huono työntekijä. Ihmiset eivät tule sairaana töihin pelkän bonuksenkaan perässä, vaan siksi että tietävät mitä työnantaja sairaslomista ajattelee. Et halua olla huono työntekijä, joten tulet sitten vaikka pää kainalossa töihin. Se taas ei pitkässä juoksussa ole kenenkään etu, ei edes työnantajan. Taruntataudit on selkeä, mutta ei se rajoitu vain siihen. Kun ihm

Työpaikalle ilmestyminen ei tee työntekijästä automaattisesti hyvää työntekijää. Hyvä työntekijä tekee työnsä hyvin ja myös sairasteleva työntekijä voi olla todella hyvä työntekijä ja itseasiassa jotkut paljon sairastelevat saa silti jopa enemmän aikaan kun ne jotka ei saikuta.

Meillä lanseerattiin tällainen bonus jos ei ole saikulla (peruttiin aika pian kuitenkin, koska firmassa on liiton miehiä ja paljon liiton jäseniä muutenkin).

Asettaa lapsettomat ja lapsiperheet eriarvoiseen asemaan. Lapsettomana en sairastunut juuri koskaan mihinkään flunssiin. Olin aina työkykyinen ympäri vuoden, monta vuotta peräkkäin. En muutenkaan tykkää olla saikulla. 

Esikoinen kun meni päivähoitoon niin tympii syys-talvi-kevätkaudella ilmoitella muutaman kerran joka *itun vuosi pomolle ensin lapsen sairastumisesta ja sitten vielä omasta sairastumisesta, koska se flunssa/noro tarttuu lapsesta! Vaikka miehen kanssa me vuorotellaan aina sen suhteen kumpi jää töistä pois niin silti mulle kertyy vuodessa ~viikko-puolitoista saikkua pelkästään omista sairastumisista. Rasittavaa, mutta minkäs teet! En todellakaan pystyisi saamaan saikuttomuusbonuksia vaikka tekisin mitä.

Vierailija kirjoitti:

On reilua, terveellisistä elämäntavoista pitäisi palkita enemmänkin.

Miten yhdistät terveelliset elintavat ja sairauspoissaolot.

Itse olen 61v ja painan 130 kg. Viis veisaan terveellisistä elintavoista. Syön sitä mikä maistuu hyvältä ja se on yleensä epäterveellistä. Vihaan liikuntaa ja kävelen vain sen verran kun on pakko.

Olen ollut viimeksi saikulla 3v sitten. Viimeisen 15 vuoden aikana saikkupäiviä on ollut yhteensä 6.

Kannatan sairaspoissaolojen puuttumisen palkitsemista - en elintapojen palkitsemista.

Ei ole, sehän on todettu syrjiväksi, koska kukaan ei voi valita sairastuuko vai ei tai loukkaako polvensa vai ei. Sen sijaan terveyttä ja hyvinvointia edistävistä _valinnoista_ voidaan palkita, kuten vaikka tupakoimattomuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole laillista Suomessa koska asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaan 🥴 Yksi saikkupäivä maksaa 3 kertaa enemmän kuin työpäivä. Saikuttajan työ jää tekemättä, tilalle pitää ottaa tuuraaja ja saikuttajalle maksaa palkka kotiin.

Miten saikuttajan työ jää tekemättä, jos otetaan tuuraaja tilalle? Kai se tuuraaja hoitaa saikuttajan hommat?

Joten saikkupäivä maksaa kaksin-, ei kolminkertaisesti. 

Ei ole. Meidän firmassa ei voi olla saikulla kuin tarttuvissa ja vakavissa sairauksissa. Muuten on korvaava työ. Ja sairaanakin on pakko olla töissä tai työt jäävät tekemättä.

T.siivooja

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Meidän firmassa ei voi olla saikulla kuin tarttuvissa ja vakavissa sairauksissa. Muuten on korvaava työ. Ja sairaanakin on pakko olla töissä tai työt jäävät tekemättä.

T.siivooja

Mitään tuollaista pakkoa ei ole yhtään missään. On lakien vastaista. 

 

Se että jengi suostuu moiseen on asia erikseen. 

Meillä oli yhdessä työpaikassa niin että jos sattui olemaan koko vuoden terveenä niin sai vapaapäivän. Ei meistä juurikaan kukaan saanut. En edes tiennyt koko asiasta ennenkuin pomo eräs päivä sanoi että sulla muuten on tällainen juttu. Oon sairaana muutenkin tosi vähän. Enkä kipeänä mee. Toisessa paikkaa palkintona oli kakkukahvit ja yksi tuli töihin kipeänä. Istui vessassa ja söi Buranaa. Mutta ei ollu pois.. aivan järjetöntä olla niin kakkukahvin perään. 

Kaksipiippuinen. Kyllä välillä jurppii että itse noudattaa terveitä elintapoja ja on muutaman päivän ehkä vuodessa kipeänä, ja saa silti saman palkan kuin kollega, joka on muutaman päivän kuussa poissa viikonloppujen ympäriltä (hänen hehkuttamansa rankka juhliminen ei toki mitenkään liity asiaan). Tehdyissä työpäivissä on oikeasti monta viikkoa vuodessa eroa. 

Toisaalta kenenkään ei pidä sairaana tulla töihin. 

Nää jotka haluis bonuksen koska kokevat olevansa muita ahkerampia kun eivät sairasta ja oo pois töistä.. Onko teistä sairastaminen laiskuutta? Meillä esim yks on töistä usein pois migreenin takia, yks syövän ja yks koska sillä on lääkitys joka alentaa vastustuskykyä. Mieluummin hekin varmasti olisivat töissä eikä sairastaisi. 

Mulla on itellä kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka vuoksi oon n. 2-4 kertaa vuodessa parin päivän sairaslomalla. Tiedän et moni on sitä mieltä että nää sairaslomat on laiskottelua ja ihan turhaa. Mä jään siis parin päivän sairaslomalle jos mun mieliala on kohonnut ja en malta syödä tai pitää taukoja. Nää on mun maniajakson ensioireita ja jos jatkan samaan malliin mä oon parin päivän päästä vähintään hypomaniassa jolloin mm. sotken raha-asiani, ihmissuhteeni ja mun itsesuojeluvaisto katoaa kokonaan. Siks mä kerron aina esihenkilölle ja jään parin päivän sairaslomalle jollon nostan lääkitystä ja pakotan itteni lepäämään jotta oireet lähtee ohi eikä kunnon maniajaksoa tule. 

Ja musta on turha vedota näihin turhaan saikuttaviin, koska ne on oikeesti aika pieni osa näistä jotka saikuttaa.

Erikoinen ajattelutapa, että sairastaminen on aina oma syy tai seuraus elämäntavoista. Minulla on infektioherkkä kehitysvammainen lapsi, ja varsinkin syksyisin tulee sairastettua paljon. Miehen kanssa toki vuorotellaan, ettei toisen työnantaja kuormitu enemmän. Valitettavasti omaishoitajan palkkiolla ei makseta elämistä, joten työelämässä on pakko yrittää roikkua.

Edellisessä työpaikassa oli tämmöinen järjestelmä. Vuosi jaettiin kolmen kuukauden jaksoihin, eli oli mahdollista saada rahallinen bonus neljä kertaa vuodessa. Ei ollut turhia salkkuja, ei myöskään kipeitä työntekijöitä tullut töihin. Tykkäsin, oli motivoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Nää jotka haluis bonuksen koska kokevat olevansa muita ahkerampia kun eivät sairasta ja oo pois töistä.. Onko teistä sairastaminen laiskuutta? Meillä esim yks on töistä usein pois migreenin takia, yks syövän ja yks koska sillä on lääkitys joka alentaa vastustuskykyä. Mieluummin hekin varmasti olisivat töissä eikä sairastaisi. 

Mulla on itellä kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka vuoksi oon n. 2-4 kertaa vuodessa parin päivän sairaslomalla. Tiedän et moni on sitä mieltä että nää sairaslomat on laiskottelua ja ihan turhaa. Mä jään siis parin päivän sairaslomalle jos mun mieliala on kohonnut ja en malta syödä tai pitää taukoja. Nää on mun maniajakson ensioireita ja jos jatkan samaan malliin mä oon parin päivän päästä vähintään hypomaniassa jolloin mm. sotken raha-asiani, ihmissuhteeni ja mun itsesuojeluvaisto katoaa kokonaan. Siks mä kerron aina esihenkilölle ja jään parin päivän sairaslomalle jollon nostan lääkit

Ymmärrän, mutta koetko itse olevasi yhtä tuottava kuin se kollega, joka on jatkuvasti töissä? Yhtä lailla vähemmistönä on ne, jotka lusivat vaan tekemättä mitään.

Miksi paremmasta tuottavuudesta ei saisi haluta palkkiota? Eihän sulta olla edes mitään viemässä vaan se paljon tehnyt olisi saamassa kannusteen työstään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää jotka haluis bonuksen koska kokevat olevansa muita ahkerampia kun eivät sairasta ja oo pois töistä.. Onko teistä sairastaminen laiskuutta? Meillä esim yks on töistä usein pois migreenin takia, yks syövän ja yks koska sillä on lääkitys joka alentaa vastustuskykyä. Mieluummin hekin varmasti olisivat töissä eikä sairastaisi. 

Mulla on itellä kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka vuoksi oon n. 2-4 kertaa vuodessa parin päivän sairaslomalla. Tiedän et moni on sitä mieltä että nää sairaslomat on laiskottelua ja ihan turhaa. Mä jään siis parin päivän sairaslomalle jos mun mieliala on kohonnut ja en malta syödä tai pitää taukoja. Nää on mun maniajakson ensioireita ja jos jatkan samaan malliin mä oon parin päivän päästä vähintään hypomaniassa jolloin mm. sotken raha-asiani, ihmissuhteeni ja mun itsesuojeluvaisto katoaa kokonaan. Siks mä kerron aina esihenkilölle ja jään

Itseasiassa vaikka oon poissa toisinaan niin mulla on laajin osaaminen samalta ammattinimikkeeltä meidän tiimistä ja kun oon töissä oon aktiivisempi kun suurinosa muista ja teen myös töitä joita muut mun ammattinimikkeellä ei tee. Lisäks oon mm meidän Lean työpari esihenkilön kanssa ja mulla on muutama muukin vastuualue jotka hoidan. Esimerkiks siinä missä toisissa tiimeissä yhteen työtehtävään varataan 3 viikon välein 1h 4-6 henkilölle niin meidän tiimissä mä teen saman homman yksin ja siihen menee 1,5h. Musta lähtösin on myös yks meidän alalla uusi yhteistyö josta voi pitkässä tähtäimessä olla todella iso apu työhön jota teen. Sitä työstän tällä hetkellä esihenkilöni esihenkilön kanssa. Mun toimistotyöt ei myöskään oo lähes koskaan myöhässä aikataulusta toisin kuin monen muun, eli kyllä koen olevani vähintään yhtä tuottava kuin ne jotka ei ole sairaslomalla. Pidän mun työstäni todella paljon ja luulen että siks oon niin monessa mukana. Ja mun työpanos näkyy myös esihenkilö tasolle josta mulle on myönnetty maksimi henkilökohtaiset lisät sen vuoksi ja toisinaan saan erillisiä palkkioita töistä jota teen. 

Ei poissaolot oo aina ainoa mittari tuottavuudelle, mutta ymmärrän sun pointin kyllä, vaikken koe että mun kohdalla se menisi niin.