Magneettikuvauksesta kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole huono kokemus ollenkaan. Kaikkein pahinta on se rouskuttava metallinen ääni, mikä siitä koneesta lähtee, mutta tutkimus ei satu eikä tunnu yhtään miltään. Pitää vaan maata paikoillaan ja antaa koneen rouskuttaa ympärillä.

On mahdollisuus kuunnella musiikkia, tai radiota. Multa kysyttiin mitä radiokanavaa haluat kuunnella. Eipä mua ilman radiota oo se koneen lonksutuskaan haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu ollenkaan. Ja sulle annetaan käteen stop nappi josta voit halutessasi pysäyttää skannauksen. MUTTA : jos kehossa on metallia, siihen voimakas magneettikenttä "puraisee". Ja se kenttä on VOIMAKAS.

Eikä puraise. Minulla on molemmissa lonkissa tekonivelet, ja olen ollut monta kertaa magneettikuvauksessa.

Riippuu ihan metallista. Tekonivelissä käytettävä metalli on yleensä koboltti- tai titaanipohjainen seos. Kobolttipohjaiset materiaalit ovat lujia ja korroosionkestäviä eivätkä ole magneettisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole huono kokemus ollenkaan. Kaikkein pahinta on se rouskuttava metallinen ääni, mikä siitä koneesta lähtee, mutta tutkimus ei satu eikä tunnu yhtään miltään. Pitää vaan maata paikoillaan ja antaa koneen rouskuttaa ympärillä.

 

 

Mulla oli koko kehon magneettikuvaus, mukava siinä oli köllötellä musan (sain valita) soidessa kuulokkeista korviini. Joten hyvin vähän kuulin koneen ääntä.

Mitään paniikkia en tuntenut, en edes silloin kun pyydettiin silmät avaamaan pariinkin otteeseen. Olin musan lumoissa ja hyvä etten torkahtanut. Varjoaine kun laitettiin, hoitsu sanoi, jotta kohta tuntuu kuin pissit tulisi housuun, mutta ei tule, eikä tullut. Sellanen hetken "lämmin" humaus vaan tuntui.

Minä nukahdin musiikkia kuunnellessa. Oli pöllämystynyt olo kun kömmin koneesta ulos.

Kerran käynyt ja toivottavasti ei tarvitse enää ikinä mennä! Todella ahdistavaa olo oli kuin arkussa elävänä haudattuna.

Vierailija kirjoitti:

Kerran käynyt ja toivottavasti ei tarvitse enää ikinä mennä! Todella ahdistavaa olo oli kuin arkussa elävänä haudattuna.

Niin ja kannattaa pitää silmät visusti kiinni 

Olen ollut kerran pään, pari kertaa sydämen ja kerran jalan magneettikuvauksessa. Minulla on ahtaanpaikankammo mutta kuvauksesta selviää kun pitää koko ajan silmät kiinni. Riippuu kuvattavasta paikasta onko kuvaus "tunnelissa pää edellä" vai jääkö pää laitteen ulkopuolelle mikä on helpompi. Kummastakin selviää. Koneesta lähtee tosiaan kauhea pauke. Musaa mä en ole saanut kertaakaan kuunnella mut mielikuvitus kehiin mitä kolke ja pauke ympärillä muka olisi. Varjoaine ei satu yhtään mut tuntuu kuin pissat menis housuun. Kuvaukset on menneet ihan ok. Kyllä sä siitä selviät.

Alaselkääni ei pystytty kuvaamaan, koska laitteeseen joutui mennä pää edellä ja olen erittäin klaustrofobinen. Mistään päin ei löydy laitetta, johon voisi mennä jalat edellä niin, että pää jäisi laitteen ulkopuolelle tai sitten kokonaan avoin laite. En tiennyt ennen kuvausta, että laite aiheuttaisi pahan paniikkikohtauksen, oli ihan hirveä kokemus.

Minäkin suosittelen laittamaan silmät kiinni jo ennen putkea, jos yhtään ahtaanpaikankammoa. Silloin ei oikein edes tajua kuinka ahtaassa tilassa on. Varjoaineesta ei ole kokemusta.

Mun mielestä lopulta vaikeinta pysyä paikallaan liikumatta niin kauan. Loppuvaiheessa tulee sellainen olo, että jalat alkaa väkisin nykiä. Ei kuitenkaan nykineet.

Olen ollut useamman kerran. Ei mukava kokemus, mutta siedettävä. Melun lisäksi siellä on aika tehokas ilmanvaihto. Jos aloittaja on nainen, niin kannattaa ainakin pitkät hiukset laittaa kiinni, koska ilmavira saa ne hiukset kutittamaan naamaa. Itsellä pahasti, ja se oli pahinta, koska pitää olla liikkumatta, niin ne vaan jatkaa sietämätöntä kutittamistaan. Ehkä olen vähän aistiherkkä kasvoista sitten, mutta tuli vaan mieleen.

Ihme pelkureita täällä. Ei tarvitse kuin maata ja kuunnella musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Alaselkääni ei pystytty kuvaamaan, koska laitteeseen joutui mennä pää edellä ja olen erittäin klaustrofobinen. Mistään päin ei löydy laitetta, johon voisi mennä jalat edellä niin, että pää jäisi laitteen ulkopuolelle tai sitten kokonaan avoin laite. En tiennyt ennen kuvausta, että laite aiheuttaisi pahan paniikkikohtauksen, oli ihan hirveä kokemus.

Niin minäkin olen, mutta olen myös aikuinen ja kykenen olemaan 45 minuutin kuvauksen ajan putkessa, kahdesti. Silmät toki on pidettävä kiinni.

Mulla on kuvattu pari kertaa pää ja myös lanneranka. Joka kerralla olen ollut aika pitkällä sisällä siellä putkessa pää edellä. 90-luvulla laitteet olivat pieniä ja ahtaita, mutta nyt paljon tilavampia ja hyvin ilmastoituja. Omaa lemppariradioasemaa kuunnellessa aika menee nopeasti, kuvaukset ovat kestäneet puolesta tunnista tuntiin. Varjoainetta on laitettu kerran silloin 90-luvulla, en tiedä onko nykyään enää tarpeen kun laitteet kehittyneet. Kanyylin laitto nipistää vähän, mutta ei ole mielestäni paha. Vaikka olen vähän ahtaanpaikankammoinen, tutkimukset ovat menneet hienosti ja ovat mielestäni miellyttävimmästä päästä tutkimuksia, jos näin voidaan sanoa :) 

Miehelläni on paha ahtaanpaikankammo ja hän on saanut Diapamia ennen putkeen menoa. Hän on myös yliherkkä varjoaineelle, häntä pyörrytti ja vatsa meni sekaisin varjoaineen annon jälkeen. 

Pään kuvaus oli aikoinaan hieman erilainen kuin nyt keskivartalon kuvaus. Ääntä kuuluu kummassakin tapauksessa laitteesta. Keskivartaloon tuli lämpöä (sähkötuolimainen ja sisälle menevä, ihollakin tuntuva selästä) ja se oli outo tunne, ei mikään sellainen että viltti lämmittää, muttei tietysti saa kuumaksi mennä - mutta tuli aluksi pelko miten lämmin se on. Ei silti tarvitse pelätä liikoja, se ei ole varsinainen sähkötuoli sentään. Äänisarjat rasittavia kuin robotti toistaisi sarjoja kovalla äänellä, jota se onkin. Onneksi ei kestänyt kauempaa. Pään kuvauksessa ei tullut lämpöaaltoja muistaakseni näin tai lieskamaista iholle.

Vierailija kirjoitti:

Ihme pelkureita täällä. Ei tarvitse kuin maata ja kuunnella musiikkia.

 

Ei laitettu musiikkia ettei rasita. Oli joku rokkikanava jota ei halua ainakaan.