Magneettikuvauksesta kokemuksia?

Just eilen kävin .Kuvattiin kaulaa Jyväskylän Novassa .Varjoainetta laitettiin kuvauksen loppupuolella ei tuntunut miltään .

Ihan se suoneen pistäminen oli kuin tavallinen verikoe ja sitten siihen laitettiin se kanyyli  ei sekään sattunut .



Nykyaikainen laite minä sain seurata Tv esteratsastusta Olympialaisista samalla kun se laite siinä naputteli eri taajuuksilla .Ei siis tuntunut miltään ja oisin voinut valita kuunnella musiikkia .Kuulokkeet siinä on korvilla ja tulpat korvissa niin ei se naputus tunnu miltään .

käteen annetaan semmoinen hälytyslaite jos ois alkanut ahistaa niin ois voinut sillä itse  keskeyttää välillä homman ,mut ei tarvinnut .

yhden kerran aiemmin ollut silloin ei ollu vielä tuota TV mahdollisuutta Seinäjoella ,mutta muuten hyvää musiikkia kuuntelin ja välillä meinasin melkein nukahtaa .

joten tsemiä sulle   ei oo vaarallista ei tartte pelätä .Hoitaja on siinä lähellä ,et ole yksin .

Vierailija kirjoitti:

Ei ole huono kokemus ollenkaan. Kaikkein pahinta on se rouskuttava metallinen ääni, mikä siitä koneesta lähtee, mutta tutkimus ei satu eikä tunnu yhtään miltään. Pitää vaan maata paikoillaan ja antaa koneen rouskuttaa ympärillä.

Mulla oli koko kehon magneettikuvaus, mukava siinä oli köllötellä musan (sain valita) soidessa kuulokkeista korviini. Joten hyvin vähän kuulin koneen ääntä.

Mitään paniikkia en tuntenut, en edes silloin kun pyydettiin silmät avaamaan pariinkin otteeseen. Olin musan lumoissa ja hyvä etten torkahtanut. Varjoaine kun laitettiin, hoitsu sanoi, jotta kohta tuntuu kuin pissit tulisi housuun, mutta ei tule, eikä tullut. Sellanen hetken "lämmin" humaus vaan tuntui.

Olen ollut 2 kertaa magneettikuvauksessa. Tunsin varjoaineen, se tuntuu lämpimältä ainakin kurkussa, suonissa (ehkä genitaaleissa, en enää muista) ja suussa maistui metalliselta. Magneettikuvauksessa tunsin kuinka se värisytti (paremman sanan puutteessa) juuri sitä kohtaa mitä se silloin kuvasi.

Varjoainetta ei tarvitse miettiä, minä en edes tunne tai tiedä onko se mennyt. Kanyylin laitto ainoa joka tuntuu normaalin pienen neulanpiston verran mutta koko tutkimus on muuten sellainen että ei tunnu miltään. Vaikka se putki saattaa näyttää ahtaalta niin se on kuitenkin molemmista päistä auki ja ilma kiertää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Magneettikuavus ei satu, varjoainetta ei huomaa ja jos hoitaja osaa pistää niin et tunne pistostakaan. Pyydä esilääkitystä mikäli pelottaa.

Kuinka tunnoton ihmisen pitää olla, että kanyylin laitto ei edes "pistä"?

En tiedä. Etkä tiedä sinäkään. Toisilla sattuu ja toisilla ei. 

Ap:lle, minun selkärankaa on kuvattu 4 kertaa, joka kerta olin noin tunnin siellä putken sisällä. Kuulokkeisiin laittoivat radion soimaan, suljin silmäni ja keskityin radio-ohjelmaan ja hengitin rauhallisesti. Minua inhottaa se ahdas putki mutta selvisin jokaisesta kerrasta ilman keskeytyksiä. Pyydä esilääkitystä jännittämiseen, hyvin se menee.

Niin ja hoitajat ilmoittivat 15 minuutin välein kuinka pitkään piti vielä jaksaa ja varoittivat kun varjo-aineet lähti, ei sattunut yhtään. Nämä väliaikatiedotteet auttoivat jaksamaan.

Mitä ihmeen varjoainetta? Ei mulla kyllä ole yhdessäkään magneettikuvauksessa laitettu mitään varjoainetta. On kuvattu niska, selkä, jalka, käsi.

Ainut ongelma on, jos kärsit ahtaan paikan kammosta, niin se putkessa olo voi ahdistaa (jos siis kuvataan päätä/niskaa/keskivartaloa). Siihenkin kuulemma saa jotain rauhoittavaa, jos kertoo etukäteen. 

Minulta on kuvattu lantio ja vatsan aluetta magneettikuvauksessa, molemmat ilman varjoainetta. Olen aika pahasti ahtaanpaikankammoinen, joten minulle helpointa oli olla silmät kiinni ja keskittyä hengittämään rauhallisesti. Ahdistus tuli ja meni aaltoina, välillä unohduin kuuntelemaan musiikkia niin että ei ollut koko ajan mielessä missä olen, toisella kerralla olin niin väsynyt että olin varmaan torkahtamisen rajalla välillä. Toisessa kuvauksessa piti välillä pidättää hengitystä, mikä oli oikeastaan ihan hyvä, oli joku "tekeminen" mihin keskittyä pelkän odottamisen sijaan. 

Pahinta mitä olisi voinut tapahtua olisi ollut hätääntyminen, eli hankala tunnetila joka olisi mennyt melko nopeasti ohi. Ajattelin, että ehkä se ei niin vaarallista olisi, että sitä kannattaa etukäteen pelätä. 

Olen ollut ja olen menossa uudelleenkin. Oon hyvin selvinnyt, vaikka on laitettu varjoainetta ja aivot kun on kuvattu, kasvojen päälle tulee vielä muovikehikko. Juu, ja olen meinannut pyörtyä verikokeisiin ja ahtaat paikat kammottaa. Minä suljen silmät, jo ennen putkeen menoa ja keskityn kuuntelemaan radiota. Jota tosin ei kuule, kun kone paukkaa niin kovaa. Olen myös laskenut niitä koneen raksutus ja paukutus äänten sarjoja. Mutta hei, kyllä sitä selviää kaikesta. Se toimenpide ei kuitenkaan ollenkaan satu, kunhan vaan on silmät kiinni ja miettii ihan muita juttuja.

Minulla on pää kuvattu n.10 kertaa ja muita paikkoja muutama kerta päälle. Itsellä tulee siellä putkessa aina jotenkin turvallinen olo, kuin olisi jossain omassa pesässä. Toki jo se ympäristö, iso sairaala parhaimpine lääkäreineen tekee turvallisen olon mutta jotenkin magneetissa tuntuu kuin olisi suojassa kaikelta.

Ei ole paha. Ei nimittäin tunnu miltään. 

Joskus kun kuvattiin keskikroppaa/lantion seutua, niin oli helppo operaatio, senkun pötkötti. Mutta kun kuvattiin ranteet, niin asento oli ihan todella epämukava ja kuvaus pitkä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Magneettikuavus ei satu, varjoainetta ei huomaa ja jos hoitaja osaa pistää niin et tunne pistostakaan. Pyydä esilääkitystä mikäli pelottaa.

Kuinka tunnoton ihmisen pitää olla, että kanyylin laitto ei edes "pistä"?

Olen täsmälleen sama ihminen jokaisella pistokerralla, mutta ei se vaan aina tunnu. Positiivista on se, että kaikkein vähiten on tuntunut nuorimpien, vasta harjoittelevien pistäminen. En tiedä, osaako toiset   paremmin vai onko käytössä erilaisia neuloja.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 2 kertaa magneettikuvauksessa. Tunsin varjoaineen, se tuntuu lämpimältä ainakin kurkussa, suonissa (ehkä genitaaleissa, en enää muista) ja suussa maistui metalliselta. Magneettikuvauksessa tunsin kuinka se värisytti (paremman sanan puutteessa) juuri sitä kohtaa mitä se silloin kuvasi.

Varjoaine tosin tuntui vähän, mutta kuvaus ei millään tavalla. Ei minulla ole metallia muualla kuin ehkä  amalgaamia hampaissa, mutta ei tuntunut pään magneettikuvauksessa miltään.

Ei tuntunut mielestäni miltään, varjoainetta minulle ei laitettu ollenkaan. Laitoin silmät kiinni ennen kuin edes olin putkessa ja avasin vasta poistuessa, niin ei tavallaan ehtinyt tajuta olevansa ahtaassa tilassa. Ainoa epämukava asia koko prosessissa oli kekkaloida yli-isoissa sairaalavaatteissa, mutta se nyt on pikku juttu. 

Näkyykö lannerangan kuvauksessa myös jos lation tai lonkan alueella olisi kasvain? Vai pelkästään selkäranka? Eri

Kommenteissa ei oikein mainita sitä, että magneettikuvassa pitää pysyä paikallaan. Ei se ihan mitään herkkua ole. Radio kannattaa olla päällä, siitä saa ideaa ajan kulumisesta, kun kappaleet vaihtuvat. 

Suu kannattaa avata hoitavan yksikön suuntaan. Et varmasti ole ensimmäinen, etkä viimeinen, jota pelottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu ollenkaan. Ja sulle annetaan käteen stop nappi josta voit halutessasi pysäyttää skannauksen. MUTTA : jos kehossa on metallia, siihen voimakas magneettikenttä "puraisee". Ja se kenttä on VOIMAKAS.

Polvessa pari ruuvia ja magneettikuvattu monta kertaa. Mitään vaikutusta en ole huomannut. Kertaakaan ei ole laitettu mitään varjoaineita. Olen saanut kuulokkeet korviin ja maannut paikallaan, kun on raajoja kuvattu. Ei tunnu, ei satu.

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu ollenkaan. Ja sulle annetaan käteen stop nappi josta voit halutessasi pysäyttää skannauksen. MUTTA : jos kehossa on metallia, siihen voimakas magneettikenttä "puraisee". Ja se kenttä on VOIMAKAS.

Eikä puraise. Minulla on molemmissa lonkissa tekonivelet, ja olen ollut monta kertaa magneettikuvauksessa.

Voi jumalauta mitä lumihiutaleita. Älkää saatanat menkö tutkimuksiin jos pelottaa liikaa. Jättäkää väliin verikokeet, mammografiat ja papakokeet.

Magneettikuvaus ei edes satu. Ultraaminen ei satu. Ohutneulanäytekään ei satu. Koepalojen ottaminenkaan ei satu. Vain puudutuspiikki nipistää hieman, mutta voin kertoa että luuydinbiopsia sattuu. Mutta joskus ne on pakko tehdä, jos halutaan hoitaa potilasta.

Mä olin toissapäivänä lannerangan magneetissa ekaa kertaa elämässäni. Muakin jännitti! Ei laitettu varjoainetta. Mua pelotti eniten se ahtaus ja meteli siellä putkessa. Hussilla ainakin se putki on avoin molemmista päistä ja sain kuunnella valitsemaani radiokanavaa samalla. En ottanut rauhottavaa lääkettä, mutta sellasen olis saanut ennen toimenpidettä jos olis halunnut. 

Putkessa ollessa lähinnä oli sellasia piippaus ääniä ja välillä se kone liikuttu mua eteen tai taa. Tai siis sitä osaa missä makasin. Sit välillä kuulu sellanen trrtrrtrr ääni ja vähän tärisi. Jossain kohdissa selän alla se missä makasin lämpes ja se tuntu itseasiassa aika miellyttävältä. Lisäks olisin millon vaan pystyny sanomaan hoitajalle jotain jos olisin halunnut ja mulla oli mahan päällä kokoajan nappi mitä voi painaa jos tulee hätä. Laitteesta pääsee kokoajan myös itse lähtemään jos haluaa, se ei ole mitenkään suljettu. Ehdin kuvauksen aikana kuuntelemaan juontoja ja 2 biisiä radiosta. Arviolta siellä putkessa olin 10-15min.

Toivottavasti tästä oli apua ap!