Uskovaiset, selittäkää yksi asia taivaaseen pääsystä
Jos taivaaseen pääsevät vain Jumalaan uskovat, niin tulisin todennäköisesti olemaan siellä ilman ketään läheisiä ihmisiäni. Miksi toivoisin sinne pääsyä, jos en saisi tavata siellä rakkaitani? Olen aina kokenut ajatuksen jälleennäkemisestä lohdullisena, mutta eihän mitään jälleennäkemistä ole tulossa, koska läheiseni eivät ole uskossa ja todennäköisesti elävät muutenkin sellaista elämää jota ei katsota kristilliseksi. Olisin siis joutumassa eroon kaikista rakkaimmista ihmisistäni.
Voisiko joku uskova avata tätä asiaa? Kysymys on aitoa pohdintaa ilman pilkallisuutta, olen etsikkovaiheessa ja yritän ymmärtää.
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Jumalan armo ja rakkaus sulje läheisesikin syleilyysi ja saat nähdä kaikki rakkaasi siellä. Mikä esimerkiksi minä olen arvioimaan toisen uskoa, koska sitä on mahdotonta päätellä ulkoisesta olemuksesta. Siunausta sinulle ja läheisillesi!
Törkeä väistö.
Vaikka tyhjänpäiväinen liirumlaarumisi pitäisi paikkansa tämän yhden kyseisen yksilön kohdalla, se ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla - jos et sitten ajattele, että kenenkään kristityn lapsi/läheinen ei joudu helvettiin.
Mitä vastaisit esimerkiksi äidilleni, jonka molemmat lapset tai vähintään toinen (minä) on ilman muuta joutumassa helvettiin jos kristinusko on totta?
On joutumassa sinun mielestäsi. Et voi tietää, mitä Jumala heissä tekee.
"Kuka sitten voi pelastua?" Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".
Moni kiihkovastustaja ja ateisti on tullut uskoon. On niitäkin, joille Jumlaa on evankelistan vielä kuolinvuoteellekin lähettänyt ja ihminen on tullut viime metreillä uskoon. Suosittelen kuuntelemaan tai lukemaan uskoontulleiden uskoontulokertomuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Jumalan armo ja rakkaus sulje läheisesikin syleilyysi ja saat nähdä kaikki rakkaasi siellä. Mikä esimerkiksi minä olen arvioimaan toisen uskoa, koska sitä on mahdotonta päätellä ulkoisesta olemuksesta. Siunausta sinulle ja läheisillesi!
Törkeä väistö.
Vaikka tyhjänpäiväinen liirumlaarumisi pitäisi paikkansa tämän yhden kyseisen yksilön kohdalla, se ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla - jos et sitten ajattele, että kenenkään kristityn lapsi/läheinen ei joudu helvettiin.
Mitä vastaisit esimerkiksi äidilleni, jonka molemmat lapset tai vähintään toinen (minä) on ilman muuta joutumassa helvettiin jos kristinusko on totta?
He ovat vastuussa omista teoistaan ja sanoistaan. Itsepä kielsivät Jumalan ja Hänen poikansa ristintyön. Älä laita läheisesti pahoja tekoja Jumalan viaksi, sillä ei Jumala ketään kiusaa, vaan ihmistä kiusaa hänen oma syntinen luontonsa, joka kapinoi Luojaansa vastaan.
En voi käsittää kristinuskon pelastusoppia, jonka mukaan taivaaseen pääsee jokainen, joka viimeistään kuolinvuoteellaan katuu syntejään ja pyytää anteeksi. Siis jokainen, joka toimii em tavalla, vaikka olisi miljoonia tapattanut psykopaatti. Jos Saksan Aatukin on kerennyt katua, niin taivaasehan hän on luikahtanut. Sitten tavallinen tallaaja, joka ei nyt ole kummoisia syntejä tehnyt, ei varastanut, ei tappanut, ei ollut väkivaltainen ja elänyt muutoinkin yhteiskunnan normien mukaisesti joutuu kadotukseen, jos ei pyydä syntejään anteeksi. Onko tämä oikeudenmukaista?
Omat "lähimmäiset" ainakin vainonneet uskoani ja elämäntapaani ja näin ollen omaa "taivaspaikkaani". En itseasiassa ajattele heitä kovinkaan paljoa. Pyrin itse tekemään Jumalan tahdon ja löytämään muut kaltaiseni.
Nousemme seuraavalle tasolle, ei se ole uskonnosta kiinni.
Eikö ne ole paholaisen kätyreitä kaikki, jotka ei pääse taivaaseen? Eli sitä alakerran porukkaa. Selvähän se.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin voi nojautua Jeesuksen sanoihin, mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle. Jumala voi pelastaa nekin, jotka eivät omalta puoleltaan kykene riittävällä voimalla Jumalan puoleen kääntymään.
Aamen 🙏
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää kristinuskon pelastusoppia, jonka mukaan taivaaseen pääsee jokainen, joka viimeistään kuolinvuoteellaan katuu syntejään ja pyytää anteeksi. Siis jokainen, joka toimii em tavalla, vaikka olisi miljoonia tapattanut psykopaatti. Jos Saksan Aatukin on kerennyt katua, niin taivaasehan hän on luikahtanut. Sitten tavallinen tallaaja, joka ei nyt ole kummoisia syntejä tehnyt, ei varastanut, ei tappanut, ei ollut väkivaltainen ja elänyt muutoinkin yhteiskunnan normien mukaisesti joutuu kadotukseen, jos ei pyydä syntejään anteeksi. Onko tämä oikeudenmukaista?
Ei se noin mene. Elämälläkin on merkitystä, vaikka ei kaikkea ymmärtäisi, Jumala on oikeudenmukainen Jumala. "Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Jumalan armo ja rakkaus sulje läheisesikin syleilyysi ja saat nähdä kaikki rakkaasi siellä. Mikä esimerkiksi minä olen arvioimaan toisen uskoa, koska sitä on mahdotonta päätellä ulkoisesta olemuksesta. Siunausta sinulle ja läheisillesi!
Törkeä väistö.
Vaikka tyhjänpäiväinen liirumlaarumisi pitäisi paikkansa tämän yhden kyseisen yksilön kohdalla, se ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla - jos et sitten ajattele, että kenenkään kristityn lapsi/läheinen ei joudu helvettiin.
Mitä vastaisit esimerkiksi äidilleni, jonka molemmat lapset tai vähintään toinen (minä) on ilman muuta joutumassa helvettiin jos kristinusko on totta?
On joutumassa sinun mielestäsi. Et voi tietää, mitä Jumala heissä tekee.
"Kuka sitten voi pelastua?" Niin Jeesus kats
Tunnen itseni enkä osaa nähdä kehityskulkua, jonka seurauksena minusta mitenkään voisi tulla deisti. Deismi on monta, monta, monta, monta, MONTA kertaluokkaa uskottavampaa kuin geneerinen teismi. Geneerinen teismi on monta, monta, monta, monta, MONTA kertaluokkaa uskottavampaa kuin kristinusko.
Mutta muutetaan kysymyksenasettelua vielä geneerisempään suuntaan.
Oletko sitä mieltä, että yhdenkään kristityn lapsi ei joudu helvettiin?
Jos et, mitä sanoisit sille jollekin kristitylle X, jonka lapsi tosiasiallisesti joutuu helvettiin, tiedämmepä me sitä tahi emme? Sanoisit vaan, että "emmehän me tiedä" ja lopputuloksen ilmettyä toteaisit, jotta "kikkelis kokkelis"?
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää kristinuskon pelastusoppia, jonka mukaan taivaaseen pääsee jokainen, joka viimeistään kuolinvuoteellaan katuu syntejään ja pyytää anteeksi. Siis jokainen, joka toimii em tavalla, vaikka olisi miljoonia tapattanut psykopaatti. Jos Saksan Aatukin on kerennyt katua, niin taivaasehan hän on luikahtanut. Sitten tavallinen tallaaja, joka ei nyt ole kummoisia syntejä tehnyt, ei varastanut, ei tappanut, ei ollut väkivaltainen ja elänyt muutoinkin yhteiskunnan normien mukaisesti joutuu kadotukseen, jos ei pyydä syntejään anteeksi. Onko tämä oikeudenmukaista?
Jos sinä olisit se Aatu ollut ja olisit katunut tekojasi, niin kelpaisi se armo sinullekin, jos uskoisit, että helvetin portit ovat vaarassa heilahtaa.
Ja ovatkin vaarsssa heilahtaa kaikille niille, joilla ei ole synnit sovitettu. sillä Jumalan silmissä pienikin synti on kadottava synti. Ei tarvita mitään aatumaisia isoja ja pahoja tekoja. Kaikki synnit on sovitettava Raamatun mukaan. Oleellisempaa onkin alkaa miettiä syntiasiaa omalla kohdallaan kuin miettiä jotakuta, joka on jo edesmennyt ja tuomionsakin saanut Jumalan edessä.
En ole kirkkolahkossa. Luultavasti dimensiot. Ehkä joku hyvä taajuus. Maapallon näköinen paikka, tuttu, eetterissä. Ehkä siellä on kohtaamispintoja ja paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää kristinuskon pelastusoppia, jonka mukaan taivaaseen pääsee jokainen, joka viimeistään kuolinvuoteellaan katuu syntejään ja pyytää anteeksi. Siis jokainen, joka toimii em tavalla, vaikka olisi miljoonia tapattanut psykopaatti. Jos Saksan Aatukin on kerennyt katua, niin taivaasehan hän on luikahtanut. Sitten tavallinen tallaaja, joka ei nyt ole kummoisia syntejä tehnyt, ei varastanut, ei tappanut, ei ollut väkivaltainen ja elänyt muutoinkin yhteiskunnan normien mukaisesti joutuu kadotukseen, jos ei pyydä syntejään anteeksi. Onko tämä oikeudenmukaista?
Aatu otti hengen itseltään, joka taitaa olla lähes universaalisti synniksi ymmärretty (lähes?) kaikissa kristinuskon tulkinnoissa. Itsemurhaaja ei voi saada tätä viimeistä syntiään anteeksi, koska sitä ei ole mahdollista katua ja pyytää anteeksi = automaattinen helvettituomio.
Itse käytän mieluummin esimerkkinä Jeffrey Dahmeria, sarjamu rha ajaa, joka ta ppo i, ra iska si ja pa loi tteli 17 miestä (ja söikin heistä osia). Hänen oman kertomansa mukaan hän tuli uskoon vankilassa, missä lopulta toinen vanki pieksi hänet hengiltä. Jos uskomme kertomaansa ja kristinusko on totta, tämä mukava mies on tällä hetkellä taivaassa muita kristittyjä odottamassa.
Mitä muuten buddhalaiset sanovat Jeesuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Se on vaikea aihe.
Mutta Raamattu kehottaa rakastamaan Jumalaa yli kaiken. Hän on koko ihmiskunnan Isä. Ilman häntä ei olisi yhtäkään ihmistä edes olemassa, ei niitä sinun läheisiäsikään, eikä sinua. Jo pelkästään siksi hän haluaa olla ykkönen ihmisen sydämessä ja elämässä, koska hän on Luojamme. Jeesuskin sanoi, että hänen perhettään ovat ne, jotka tekevät Jumalan tahdon. Jumalan perhe koostuu vain pelastuneista ihmisistä.
Myös ihmissuhteet, perheet ja suvut ovat tärkeitä Jumalalle ja hän toimii aina koko perhekunnan hyväksi, että kaikki perheenjsenet pelastuisivat. Valinta, haluaako uskoa ja pelastua, on kumminkin jokaisen yksilön tehtävä itse, eikä Jumala pakota ketään pelastumaan ja uskomaan.
Se, kuka ensin tulee uskoon perheestä, toimii yleensä myös oman perheensä evankelistana, tai vähintäänkin esimerkkinä niille muille, jotka eivät vielä usko. Elämällä Jumalan mielen mukaista uskovan elämä
Kuulostaa ihan naapurimaan ja pohj. korean johtajien touhulta, eli meidän pitäisi palvoa vain tuota yhtä ukkoa, jonka olemassa olosta ei ole niin minkäänlaisia todisteita. putin ja kim jong un on sentään melko todistetusti ainakin olleet olemassa.
Helpoiten pääsee taivaaseen, kun tilaa paikan kaukolennolle. Muut tavat ovat huijausta.
Ap, ole rauhassa. Mitään taivasta ei todennäköisesti ole olemassa. Ja jos on, sinne päätyvät kaikki ihan uskosta riippumatta.
T. Buddhalainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Jumalan armo ja rakkaus sulje läheisesikin syleilyysi ja saat nähdä kaikki rakkaasi siellä. Mikä esimerkiksi minä olen arvioimaan toisen uskoa, koska sitä on mahdotonta päätellä ulkoisesta olemuksesta. Siunausta sinulle ja läheisillesi!
Törkeä väistö.
Vaikka tyhjänpäiväinen liirumlaarumisi pitäisi paikkansa tämän yhden kyseisen yksilön kohdalla, se ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla - jos et sitten ajattele, että kenenkään kristityn lapsi/läheinen ei joudu helvettiin.
Mitä vastaisit esimerkiksi äidilleni, jonka molemmat lapset tai vähintään toinen (minä) on ilman muuta joutumassa helvettiin jos kristinusko on totta?
On joutumassa sinun mielestäsi. Et voi tietää, mitä Jumala heissä tekee.
Omaa kehityskulkuaan uskovaksi ei kukaan ole osannut nähdä. Se hetki, kun ihminen tulee uskoon, voi olla erittäin mullistavakin kokemus, vaikka moni tulee kyllä niin sanotusti hiljaa pohtienkin uskoon.
Hyvä kysymys. Itse katsonkin Raamatun opettavan enemmänkin annihilationismia, eli kadotettujen häviämistä kärsimyksen jälkeen. Ei kai taivaassa voisi olla onnellinen, jos tietäisi vanhempansa tai lapsensa kärsivän ikuisesti.
Sinusta se tuntuu siltä. Ymmärrän ajatuksesi. Mutta, ajattele asia näin, jos rakastat vain lähimmäistäsi yli kaiken, et todella rakasta Luojaasi. Paholainen on tämän maailman kuningas. Huomaat Paholaisen teot, kuolema, sodat, himot, pettämiset, itku ja suru ja Luojan pilkkaaminen. Jos rakastat vain ja ainoastaan omiasi, niin mitä hyvää siinä on? Pakanatkin tekevät niin.