Uskovaiset, selittäkää yksi asia taivaaseen pääsystä
Jos taivaaseen pääsevät vain Jumalaan uskovat, niin tulisin todennäköisesti olemaan siellä ilman ketään läheisiä ihmisiäni. Miksi toivoisin sinne pääsyä, jos en saisi tavata siellä rakkaitani? Olen aina kokenut ajatuksen jälleennäkemisestä lohdullisena, mutta eihän mitään jälleennäkemistä ole tulossa, koska läheiseni eivät ole uskossa ja todennäköisesti elävät muutenkin sellaista elämää jota ei katsota kristilliseksi. Olisin siis joutumassa eroon kaikista rakkaimmista ihmisistäni.
Voisiko joku uskova avata tätä asiaa? Kysymys on aitoa pohdintaa ilman pilkallisuutta, olen etsikkovaiheessa ja yritän ymmärtää.
Kommentit (842)
Tuntuu ihan mahdottomalta vaatimukselta, että Jumalaa pitäisi rakastaa yli kaiken. Oma perhe ja läheiset on kuitenkin rakkaimmat ja heidän kanssaan haluaisi ikuisuutensa viettää. Miten voi olla onnellinen jos omat läheiset joutuvat kadotukseen? En vain pysty ymmärtämään miten Jumalaa voisi rakastaa sillä tavalla kun hän odottaa.
Kehotan sinua hartaasti rukoilemaan perheenjäsentesi puolesta ja pyytämään vaikka esirukoustakin heidän puolestaan, että saat rukoustukea. Jumala varmasti tekee kaikkensa koko perhekuntanne pelastukseksi. Siitä voit olla varma. Monien uskoontulo on ollut pitkä prosessi, vuiosia tai jopa kymmeniä vuosia. Ei kannata lannistua, vaikka mkitään ei näyttäisi muuttuvan. Jumala tekee salatulla tavalla pitkäjänteistä työtä. Saattaa tulla vastoinkäymisiäkin elämään, jos ei muuten ihminen kiinnostu iankaikkisuusasioista.
Et muista läheisiäsi jotka menevät kärsimykseen. Sielut on kuitenkin taivaasta saadut.
Eiköhän Jumalan armo ja rakkaus sulje läheisesikin syleilyysi ja saat nähdä kaikki rakkaasi siellä. Mikä esimerkiksi minä olen arvioimaan toisen uskoa, koska sitä on mahdotonta päätellä ulkoisesta olemuksesta. Siunausta sinulle ja läheisillesi!
Uskis kysyy, sama uskis vastaa. Syntyyhän sitä "keskustelua" näinkin?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan mahdottomalta vaatimukselta, että Jumalaa pitäisi rakastaa yli kaiken. Oma perhe ja läheiset on kuitenkin rakkaimmat ja heidän kanssaan haluaisi ikuisuutensa viettää. Miten voi olla onnellinen jos omat läheiset joutuvat kadotukseen? En vain pysty ymmärtämään miten Jumalaa voisi rakastaa sillä tavalla kun hän odottaa.
"Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias", sanoi Jeesus.
Rakkaus Jumalaan tulee näkyviin uskovan elämässä ja teoissa. Jumalan rakastaminen ei tarkoita siis mitään tunnetilaa, vaan Jumalan tahdon mukaista elämää. Jeesus sanoi: "Joka pitää minun käskyni, hän on se, joka minua rakastaa."
Kun ihminen tulee uskoon eli syntyy uudesti ylhäältä (eli uusi hengellinen elämä ihmisessä alkaa, kun synnit on saatu anteeksi ja Pyhä Henki on asettunut sydämeen) siitä on seurauksena mm. kiitollisuus, joka synnyttää myös rakkautta Jumalaa kohtaan. Ja halua noudattaa hänen tahtoaan.
Sellainen taas, joka ei ole edes uskossakaan vielä, ei voikaan rakastaa Jumalaa tällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Et muista läheisiäsi jotka menevät kärsimykseen. Sielut on kuitenkin taivaasta saadut.
Ai että Jumala pyyhkii kaikista rakkaimmat muistoni koko elämäni ajalta pois?
Aika v*ttumainen äijä!
Usko Herraan Jeesukseen niin pelastut kuten perhekuntasikin. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Jeesus on tie, totuus ja elämä eikä kukaan tule Isän tykö kuin Jeesuksen kautta. Jumala tuntee meidät tomuksi ja kaikessa puutteellisiksi, siksi Hän kaikkiviisaudessaan antoi Poikansa meidän tähtemme. Jeesus on välimies meidän ja Isän välillä. Ei ole kysymys omasta huonoudestamme tai paremmuudestamme sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi oman Poikansa ,ettei kukaan hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän. Ja vielä, Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen. Siksi varmaa on, että Jeesus on tullut pelastamaan ja etsimään sitä joka kadonnut on. Minua on valtavasti lohduttanut sanat, - Valitsit heikon ja valitsit huonon, vaan oli valinta sun, kaikessa rikon ja kaikessa puutun vain oli valinta sun, sinähän valitsit mun.
Miten ne voi olla sun läheiset voi olla rakkaita, jos ne on paholaisen kätyreitä?
Mitään jumalaa ole edes olemassa, jotain aivopestyjen houreita koko ukko
Vierailija kirjoitti:
Et muista läheisiäsi jotka menevät kärsimykseen. Sielut on kuitenkin taivaasta saadut.
Raamatussa on kohtia, joitka antavat sen kuvan, että eri puolella olevat saattavat toisensa nähdä:
"Kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan... Meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme", sanottiin Jeesuksen kertomuksessa rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta.
Vierailija kirjoitti:
Miten ne voi olla sun läheiset voi olla rakkaita, jos ne on paholaisen kätyreitä?
Mitä tarkoitat paholaisen kätyreillä? Ap
Tässäkin voi nojautua Jeesuksen sanoihin, mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle. Jumala voi pelastaa nekin, jotka eivät omalta puoleltaan kykene riittävällä voimalla Jumalan puoleen kääntymään.
Toivoisin myös, että keskustelu pysyisi asiallisena ilman pilkkaa. Tarkoitus on oikeasti yrittää ymmärtää asioita ja ikävää jos keskustelut aina poistetaan. Ap
Ei voi olla pilkkaamatta aikuisia ihmisiä jotka uskoo satukirjaan
Ajattele asia näin. Miksi koko elämänsä Jumalaa pilkanneet ja Hänet kieltäneet ihmiset pitäisi päästää Taivaaseen? Hehän turnelisivat Taivaan, niinkuin Saatana ja sen enkelit yrittivät tehdä. Yksikään ihminen ei ole synnitön ja hyvä, ainostaan Jumala on hyvä. Taivaassa sinä ymmärrät, että nuo sukulaisesi, jotka tieten tahtoen Jumalan kielsivät, saavat sen rangaistuksen, mikä niiden isälleen Käärmeelle eli Paholaiselle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän Jumalan armo ja rakkaus sulje läheisesikin syleilyysi ja saat nähdä kaikki rakkaasi siellä. Mikä esimerkiksi minä olen arvioimaan toisen uskoa, koska sitä on mahdotonta päätellä ulkoisesta olemuksesta. Siunausta sinulle ja läheisillesi!
Törkeä väistö.
Vaikka tyhjänpäiväinen liirumlaarumisi pitäisi paikkansa tämän yhden kyseisen yksilön kohdalla, se ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla - jos et sitten ajattele, että kenenkään kristityn lapsi/läheinen ei joudu helvettiin.
Mitä vastaisit esimerkiksi äidilleni, jonka molemmat lapset tai vähintään toinen (minä) on ilman muuta joutumassa helvettiin jos kristinusko on totta?
Vierailija kirjoitti:
Jos taivaaseen pääsevät vain Jehovan Todistajat, Lestadiolaiset tiukkapipot ja islamisti-itsemurhaajat panemaan niitä 70 neitsyttään, en halua koko paikkaan. Aika vittumainen paikka on koko Taivas.
Jumala antaa ymmärrystä uskonasioissa vasta sitten, kun isoin puhina häntä kohtaan on hävinnyt. Hän valmistaa kaikessa rauhassa sydämen maaperää, kunnes ihminen on valmis kuuntelemaan. Vastarinta ja viha on tosi tyypillistä ollut monelle uskovalle ennen uskoontuloa. Aika moni on käynyt ensin läpi sen vaiheen, jossa Jumala ja uskonasiat ottavat vain päähän.
Se on vaikea aihe.
Mutta Raamattu kehottaa rakastamaan Jumalaa yli kaiken. Hän on koko ihmiskunnan Isä. Ilman häntä ei olisi yhtäkään ihmistä edes olemassa, ei niitä sinun läheisiäsikään, eikä sinua. Jo pelkästään siksi hän haluaa olla ykkönen ihmisen sydämessä ja elämässä, koska hän on Luojamme. Jeesuskin sanoi, että hänen perhettään ovat ne, jotka tekevät Jumalan tahdon. Jumalan perhe koostuu vain pelastuneista ihmisistä.
Myös ihmissuhteet, perheet ja suvut ovat tärkeitä Jumalalle ja hän toimii aina koko perhekunnan hyväksi, että kaikki perheenjsenet pelastuisivat. Valinta, haluaako uskoa ja pelastua, on kumminkin jokaisen yksilön tehtävä itse, eikä Jumala pakota ketään pelastumaan ja uskomaan.
Se, kuka ensin tulee uskoon perheestä, toimii yleensä myös oman perheensä evankelistana, tai vähintäänkin esimerkkinä niille muille, jotka eivät vielä usko. Elämällä Jumalan mielen mukaista uskovan elämää, uskova näyttää ei-uskoville, mitä se uskovan elämä käytännössä oikein on. Se voi vähentää ennakkoluuloja ja lisätä kiinnostusta uskonasioihin muillakin.