Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua tavata isää ja isä loukkaantui siitä lapselle
31.07.2024 |
He on tavanneet aiemmin noin kerran tai kaksi kuukaudessa, mutta tämän vuoden aikana lapsi ei olisi halunnut mennä tapaamisiin ja sitten kieltäytyi, edellisen kerran tapasivat toukokuussa. Syyksi lapsi on sanonut ettei halua, isän luona on joko tylsää tai sitten pitää ehtiä joka paikkaan viikonlopun aikana, sanoo myös ettei vaan halua nähdä isää. Lapsi on 9v. Yritin totta kai kysellä onko tapahtunut jotain erityistä mutta ei lapsen mukaan ole, ei isänkään.
Suurempi ongelma on nyt kuitenkin se että isä on loukkaannut lapselle siitä ettei lapsi halua tulla hänen luokseen ja sanoi lapselle aika pahastikin, nimitti kiittämättömäksi ja syyllisti. Eihän tuon ikäistä voi enää pakottaa tapaamisiin, mutta mielestäni isä saisi ainakin pyytää anteeksi. Omasta mielestään ei kuitenkaan ole tehnyt mitään väärää ja hänestä kaikki syy on lapsessa.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Lopetin yhteydenpidon omaan lapseeni. Syntymäpäivälahjat kyllä kelpasi ja rahanpyyntöjä tuli mutta ei edes puhelimeen vastattu enää. Elarit maksan mutta siihen loppuu. Uuden vaimon 10v tyttö hyväksyi minut isäkseen puolessa vuodessa (oma isänsä kuollut). Olen ajatellut adoptoida hänet ja oma tyttö jää perinnöttömäksi, jos sen saa jotenkin helposti järjestettyä, esimerkiksi eläkepäivillä muuttamalla ulkomaille.
Luuletko että tyttäresi jotenkin kärsii siitä, että pääsi vihdoin kusipääisästään eroon? Itse ainakin olin helpottunut.
Ja mistäs helvetistä sinä tiedät, että minkälainen isä hän on ollut tyttärelleen?? Voinut olla vaikka erittäin hyvä isä, mutta lapsi itse voinut olla vaikka syntyjään mt-ongelmainen, joka ryhtynyt oireilemaan. Älä helvetti lähde ketään tuomitsemaan, kun et tiedä asiasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla vähän eri ääni kellossa kommentoijilla, kun 9-vuotias yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa asua isällään eikä haluaisi tavata äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla vähän eri ääni kellossa kommentoijilla, kun 9-vuotias yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa asua isällään eikä haluaisi tavata äitiään.
Yllättäen sellaisia tilanteita on erittäin harvassa jos ollenkaan. Keksitkö itse, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Lopetin yhteydenpidon omaan lapseeni. Syntymäpäivälahjat kyllä kelpasi ja rahanpyyntöjä tuli mutta ei edes puhelimeen vastattu enää. Elarit maksan mutta siihen loppuu. Uuden vaimon 10v tyttö hyväksyi minut isäkseen puolessa vuodessa (oma isänsä kuollut). Olen ajatellut adoptoida hänet ja oma tyttö jää perinnöttömäksi, jos sen saa jotenkin helposti järjestettyä, esimerkiksi eläkepäivillä muuttamalla ulkomaille.
Luuletko että tyttäresi jotenkin kärsii siitä, että pääsi vihdoin kusipääisästään eroon? Itse ainakin olin helpottunut.
Ja mistäs helvetistä sinä tiedät, että minkälainen isä hän on ollut tyttärelleen?? Voinut olla vaikka erittäin hyvä isä, mutta lapsi itse voinut olla vaikka syntyjään mt-ongelmainen, joka ryhtynyt oireilemaan. Älä helvetti lähde ketään tuomitsemaan, kun et tiedä
Paska isä on ollut. Jos pikkulapsella on jo mielenterveysongelmia, ne ovat vanhempien aiheuttamia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Lopetin yhteydenpidon omaan lapseeni. Syntymäpäivälahjat kyllä kelpasi ja rahanpyyntöjä tuli mutta ei edes puhelimeen vastattu enää. Elarit maksan mutta siihen loppuu. Uuden vaimon 10v tyttö hyväksyi minut isäkseen puolessa vuodessa (oma isänsä kuollut). Olen ajatellut adoptoida hänet ja oma tyttö jää perinnöttömäksi, jos sen saa jotenkin helposti järjestettyä, esimerkiksi eläkepäivillä muuttamalla ulkomaille.
Luuletko että tyttäresi jotenkin kärsii siitä, että pääsi vihdoin kusipääisästään eroon? Itse ainakin olin helpottunut.
Ja mistäs helvetistä sinä tiedät, että minkälainen isä hän on ollut tyttärelleen?? Voinut olla vaikka erittäin hyvä isä, mutta lapsi itse voinut olla vaikka syntyjään mt-ongelmainen, joka ryhtynyt oireilemaan. Älä
Sinä se ainoa paska olet, kun tuomitset ilman mitään taustatietoja. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla vähän eri ääni kellossa kommentoijilla, kun 9-vuotias yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa asua isällään eikä haluaisi tavata äitiään.
Yllättäen sellaisia tilanteita on erittäin harvassa jos ollenkaan. Keksitkö itse, miksi?
Harvassa on, kuten myös, että 9-vuotias ilmoittaisi ettei halua tavata isäänsä. Luultavasti koska 9-vuotias haluaa yleensä mielellään tavata molempia vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla vähän eri ääni kellossa kommentoijilla, kun 9-vuotias yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa asua isällään eikä haluaisi tavata äitiään.
Johtunee siitä, että äideille lapsen parhaan ajatteleminen on luontaisempaa kuin isille, jotka ennemmin elävät itselleen. Toki poikkeuksia on, mutta keskivertoäidillä on yleensä lämpimämmät välit lapsiinsa kuin isillä. Äidin täytyy olla todella tehnyt jotain äärimmäisen väärää, jotta lapsi ei enää halua häntä tavata. Tai sitten lapsi on aivopesty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Lopetin yhteydenpidon omaan lapseeni. Syntymäpäivälahjat kyllä kelpasi ja rahanpyyntöjä tuli mutta ei edes puhelimeen vastattu enää. Elarit maksan mutta siihen loppuu. Uuden vaimon 10v tyttö hyväksyi minut isäkseen puolessa vuodessa (oma isänsä kuollut). Olen ajatellut adoptoida hänet ja oma tyttö jää perinnöttömäksi, jos sen saa jotenkin helposti järjestettyä, esimerkiksi eläkepäivillä muuttamalla ulkomaille.
Luuletko että tyttäresi jotenkin kärsii siitä, että pääsi vihdoin kusipääisästään eroon? Itse ainakin olin helpottunut.
Ja mistäs helvetistä sinä tiedät, että minkälainen isä hän on ollut tyttärelleen?? Voinut olla vaikka erittäin hyvä isä, mutta lapsi itse voinut olla vaikka syntyjään mt-ongelmainen, joka ryhtynyt oireilemaan. Älä helvetti lähde ketään tuomitsemaan, kun et tiedä
Kylläpä vaikutat oikein lämpimältä ja rakastavalta isältä! Välittäminen oikein huokuu tänne ruudun toiselle puolelle <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Lopetin yhteydenpidon omaan lapseeni. Syntymäpäivälahjat kyllä kelpasi ja rahanpyyntöjä tuli mutta ei edes puhelimeen vastattu enää. Elarit maksan mutta siihen loppuu. Uuden vaimon 10v tyttö hyväksyi minut isäkseen puolessa vuodessa (oma isänsä kuollut). Olen ajatellut adoptoida hänet ja oma tyttö jää perinnöttömäksi, jos sen saa jotenkin helposti järjestettyä, esimerkiksi eläkepäivillä muuttamalla ulkomaille.
Luuletko että tyttäresi jotenkin kärsii siitä, että pääsi vihdoin kusipääisästään eroon? Itse ainakin olin helpottunut.
Ja mistäs helvetistä sinä tiedät, että minkälainen isä hän on ollut tyttärelleen?? Voinut olla vaikka erittäin hyvä isä, mutta lapsi itse voinut olla vaikka syntyjään mt-ongelmainen, joka ryhtynyt oireilemaan. Älä helvetti lähde ketään tuomitsemaan, kun et tiedä
Syntyjään mt-ongelmainen lapsi. Varmaan eksäkin hullu, jne. Joo-o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla vähän eri ääni kellossa kommentoijilla, kun 9-vuotias yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa asua isällään eikä haluaisi tavata äitiään.
Yllättäen sellaisia tilanteita on erittäin harvassa jos ollenkaan. Keksitkö itse, miksi?
Harvassa on, kuten myös, että 9-vuotias ilmoittaisi ettei halua tavata isäänsä. Luultavasti koska 9-vuotias haluaa yleensä mielellään tavata molempia vanhempiaan.
Ei halua, varsinkaan tyttö. Luuletko ettei se lapsi aisti isän pervoja äänensävyjä ja kaveritkin tuijottaa oudosti. Mitä lähemmäs tulee murrosikää, sitä selvemmäksi käy ja häiritsee. Nykyään jo 9v voi olla menkat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla vähän eri ääni kellossa kommentoijilla, kun 9-vuotias yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa asua isällään eikä haluaisi tavata äitiään.
Johtunee siitä, että äideille lapsen parhaan ajatteleminen on luontaisempaa kuin isille, jotka ennemmin elävät itselleen. Toki poikkeuksia on, mutta keskivertoäidillä on yleensä lämpimämmät välit lapsiinsa kuin isillä. Äidin täytyy olla todella tehnyt jotain äärimmäisen väärää, jotta lapsi ei enää halua häntä tavata. Tai sitten lapsi on aivopesty.
Paitsi jos lapsi on poika. Poikalapsi saattaa jopa tappaa äidin. Näitä uutisoidaan säännöllisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla vähän eri ääni kellossa kommentoijilla, kun 9-vuotias yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa asua isällään eikä haluaisi tavata äitiään.
Yllättäen sellaisia tilanteita on erittäin harvassa jos ollenkaan. Keksitkö itse, miksi?
Yhteiskunta laittaa hanttiin, niin lapset ovat äidillään kuten Joensuun Milokin oli.
Jos isän luona on tylsää tai pitää ehtiä joka paikkaan niin se todennäköisesti tarkoittaa sitä ettei isä ole lapsen kanssa. Isä ei touhua mitään vaan möllöttää kotona tai sitten kuljetaan isän menoja paikasta toiseen. Tuon ikäinen kaipaa kavereita ja tekemistä. Isä ilmeisesti ei osaa olla lapsen kanssa ja todennäköisesti puhuukin tylysti lapselle.
Missään nimessä ei pidä lapsen luottamusta rikkoa pakottamalla isän luo. Isä voisi tulla vastaan ja tulla tapaamaan lasta päiväaikaan mukavan tekemisen parissa. Jos isä ei tähän suostu niin olkoon yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan täyspäinen vanhempi käyttäydy tuolla tavoin omaa lasta kohtaan, eikä moni hullumpikaan.
Siis suutu tuollaisesta lapselle ja hauku kiittämättömäksi ym.
Ei arvosta omaa lastaan joten ei ihmekään ettei lapsi halua häntä tavata. Todennäköisesti se kohtelu on ollut ikävää ennenkin.
Ja lapsella on oikeus olla tapaamatta vanhempaansa. Joskus voi olka vaan jaksamattomuutta. Joskus voi mennä sukset ristiinkin ilman että löytyisi jotain raskauttavempaa taustalta.
Lappsellakin on oikeus suuttua ja osoittaa mieltään. Ei siihen kuulu mennä härkkimään vanhempien eikä muidenkaan lainkaan vaan antaa pölyn laskeutua. Kyllä sen laosen mieli muuttuu jos on muuttuakseen.
Eihän ole mikään esine jonka pitäisi elää vanhempiensa mieliksi. Ap:n exä ei sitä vaikuta ymmärtävän.
Vierailija kirjoitti:
Se, että on tylsää, tai liikaa tekemistä mikä ei miellytä, ei ole riittävä syy olla tapaamatta toista vanhempaa.
Sinun tehtäväsi lähivanhempana on tukea ja vahvistaa isän ja lapsen välejä, ja kannustaa se lapsi sinne isälle. Jos siis isän luona asiat kunnossa, eikä kuviossa ole henkistä tai fyysistä väkivaltaa tms.
Vanhempana se sattuu aivan valtavan paljon, että oma lapsi ei halua tavata. Siinä saattaa helposti päästä sammakoita suusta. Isä selvittänee tämän asian lapsensa kanssa.
Sinä neuvot ap:ta rikkomaan lapsensa rajoja joita isä on jo rikkonut liikaakin.
Tapaamisiin pakottaminen ei ole tukemista, vaan lapsen oikeuksien rikkomista.
Se on täysin ymmärrettävää että vanhemmasta tuntuu pahalta jos lapsi ei halua tavata, mutta tuo on jo todella sairasta että kaadetaan se mielipaha lapsen niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin erolapsi ja vihasin tapaamisviikonloppuja. Rankka kouluviikko takana ja olisin halunnut levätä, olla rauhassa. Niin ei, kun tulee kotiin, tarhasta haetut pikkusisarukset huutaa ja kiukuttelee kun eivät halua pakata isäviikonloppua varten. Äiti huutaa että ettekö te s-tanan per-leet ole vieläkään valmiita. Sitten ahtaudutaan autoon kassien ja nyssäköiden kanssa, sisarukset itkevät edelleen varmaan väsymystään jo.
Ajetaan yli tunti mukavassa tunnelmassa isän pieneen vuokrakaksioon, jossa nukutaan sohvan patjoilla keittiön lattialla kun muuta tilaa ei ole. Isä ja äiti v-uilevat vielä toisilleen ovella ja riitelevät nopeasti. Sisarukset heräilevät öisinkin, tönivät. Meille ei ole isän luona tilaa. Omakin mieliala laskee kun ajattelee että viikonloppuna olisi kokoonnuttu kavereiden kanssa, mutta ei. Isän paikkakunnalta en tunne ketään, olemme aina yksin ulkonakin.
Sanoin äidille haluavani viettää viikonloput kotona niin kuin muu
Tuo on se yleisin virhe. Kaikki lelut ja vaatteet ovatkin äidin luona ja kerää siinä sitten mukaan ja mikä unohtuu. Esim tietsikka pitäisi olla molempien luona. Samoin vaatteet ja muut lelut. Tuplahankintoja niin kodinvaihto on paljon helpompaa. Lähes aina lapsi vain heitetään reppu selässä iskälle ja mitäs mää tekisin? Pitäiskö yrittää piirtää vaikka? lopputulos lienee lähinnä surkea viikonloppu...
Eikö kenenkään mielestä ole ongelmallista se, että päätäntävalta tapaamisista on 9-vuotiaalla lapsella? Mielestäni suhdetta toiseen vanhempaan pitää tukea, ellei etävanhempi laiminlyö lasta. Se,että on tylsää tai isän luona mennään paikasta toiseen, ei ole syy perua tapaamisia. Lapsi aistii senkin, jos lähivanhempi ei tue etävanhemman vanhemmuutta. Vanhempien pitäisi puhua ja sopia asiat keskenään, eikä niin, että lapsi päättää.
Yleensä homma menee niin, että nainen saa kaiken tuen lapsien omimiseen.
Täällä on ddr olosuhteet lapsiasioissa. Isät kypsyy sekä lapset murtuu mieleltään.
Eikö se isä voi tässä olla aikuinen, pyytää anteeksi ja tulla nyt aluksi tapaamaan lastaan vaikka lapsen luo.
Ei vanhempien taloudellinen tilanne ole lasten syytä. Kyllä lapsi tarvitsee toisenkin vanhemman luo jonkun muun nukkumapaikan kuin vaikka se patja keittiön lattialla. Jos lapsille ei ole edes nukkumatilaa, kannattaa tavata vaan päiväsaikaan tai muualla.