Lapsi ei halua tavata isää ja isä loukkaantui siitä lapselle

Vierailija kirjoitti:

Eikö se isä voi tässä olla aikuinen, pyytää anteeksi ja tulla nyt aluksi tapaamaan lastaan vaikka lapsen luo.

Minusta ei enää tuossa vaiheessa kannata. Niistä on tullut ex-lapsia. Turhaa sinnittelyä suomen feministisissä oloissa. Ihan normisettiä.

Tommoset lapset ovat vaan resurssisyöppö riesa. Itse ilmoitin lapsille, että ovat äitinsä lapsia ja elarit riittää.

Yleensä pelkästään äidillä olevilla lapsilla menee kaikista heikosti. Elämä on.

Lapsella on todennköisesti tylsää sinunkin luona. Miten toimit?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenenkään mielestä ole ongelmallista se, että päätäntävalta tapaamisista on 9-vuotiaalla lapsella? Mielestäni suhdetta toiseen vanhempaan pitää tukea, ellei etävanhempi laiminlyö lasta. Se,että on tylsää tai isän luona mennään paikasta toiseen, ei ole syy perua tapaamisia. Lapsi aistii senkin, jos lähivanhempi ei tue etävanhemman vanhemmuutta. Vanhempien pitäisi puhua ja sopia asiat keskenään, eikä niin, että lapsi päättää.

Olen samaa mieltä. Jos isä on normaali vanhempi, niin lapsen suhdetta häneen pitää tukea. 

Noin nuori lapsi voi olla ihan eri mieltä jo kuukauden tai parin päästä ja haluaisi mennä iskälle. Ei isää, siis toista vanhempaa saa pompottaa. Hän on lapsen toinen biologinen vanhempi äidin lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenenkään mielestä ole ongelmallista se, että päätäntävalta tapaamisista on 9-vuotiaalla lapsella? Mielestäni suhdetta toiseen vanhempaan pitää tukea, ellei etävanhempi laiminlyö lasta. Se,että on tylsää tai isän luona mennään paikasta toiseen, ei ole syy perua tapaamisia. Lapsi aistii senkin, jos lähivanhempi ei tue etävanhemman vanhemmuutta. Vanhempien pitäisi puhua ja sopia asiat keskenään, eikä niin, että lapsi päättää.

Tuossahan on tuettu, on kannustettu lasta tapaamisiin. Ongelma ei ollut ainoastaan se ettei lapsi halua tavata isää vaan myös se, että isä on purkanut omaa mielipahaansa lapseen eikä itse näe asiassa mitään ongelmaa eikä ilmeisesti ole aikeissa edes keskustella asiasta lapsen kanssa saati pyytää anteeksi käytöstään. Sellainen ei ole hyväksi lapselle.

Hei AP! Eikö teidän lapsi ole tänä kesänä ollut yhtään pidempää pätkää isänsä luona, kun lapsella on kesälomakin? Eikö lapsi voisi olla vaikka viikon putkeen isänsä luona?

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenenkään mielestä ole ongelmallista se, että päätäntävalta tapaamisista on 9-vuotiaalla lapsella? Mielestäni suhdetta toiseen vanhempaan pitää tukea, ellei etävanhempi laiminlyö lasta. Se,että on tylsää tai isän luona mennään paikasta toiseen, ei ole syy perua tapaamisia. Lapsi aistii senkin, jos lähivanhempi ei tue etävanhemman vanhemmuutta. Vanhempien pitäisi puhua ja sopia asiat keskenään, eikä niin, että lapsi päättää.

Vanhemmuutta tuetaan juurikin kannustamalla tapaamisiin. Jos lapsi ei halua niin se on ihan eri asia, tapaamisvelvollisuutta ei lapsella ole vaan tapaamisoikeus.

Etävanhemmallakin on oma vastuunsa itsensä ja lapsen välisestä suhteesta. Ei etävanhemmuus ole sitä että lapset vaan otetaan luokse silloin kun itselle sopii. Etävanhemman vastuulla on myös esimerkiksi keskustella lapsen kanssa, vaikka siitä että mikä siellä isän luona mättää ja miksi lapsi ei halua tavata. Ei etävanhempi voi käyttäytyä niin että juoksee itse piiloon ja jättää kaikki ongelmat ratkottavaksi lähivanhemman vastuulle 

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenenkään mielestä ole ongelmallista se, että päätäntävalta tapaamisista on 9-vuotiaalla lapsella? Mielestäni suhdetta toiseen vanhempaan pitää tukea, ellei etävanhempi laiminlyö lasta. Se,että on tylsää tai isän luona mennään paikasta toiseen, ei ole syy perua tapaamisia. Lapsi aistii senkin, jos lähivanhempi ei tue etävanhemman vanhemmuutta. Vanhempien pitäisi puhua ja sopia asiat keskenään, eikä niin, että lapsi päättää.

Lain mukaan etävanhemman tapaaminen on lapsen oikeus, ei velvollisuus. Jos lapsi selvästi sanoo ettei halua toisen vanhemman luo niin silloin ei mene. Etävanhempi tässä kiukuttelee eikä osaa olla vanhempi. Hän ei tue lasta, hän ei keksi vaihtoehtoja, hän haluaa jyrätä lapsen.

Minusta erovanhempien tehtävä ei ole tukea toista. On tehty sopimukset tapaamisista ja niiden mukaan mennään. Lapsi kuitenkin itse päättää viime kädessä. 

Olen itse eronnut ja tiedän ainakin ettei omien lasteni isä osannut hoitaa tehtäväänsä lähi- eikä etävanhempana. Ei viettänyt aikaa, ei huoltanut eikä todellakaan tehnyt mitään hankintoja, vaikka oli aluksi myös lähivanhemman roolissa. Lapset oli heitteillä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö se isä voi tässä olla aikuinen, pyytää anteeksi ja tulla nyt aluksi tapaamaan lastaan vaikka lapsen luo.

Joo, olis hyvä pyytää anteeksi. Mutta mitä toi lapsen tapaaminen lapsen luona ihan tarkkaan ottaen on? Että tulee lapsen (ja äidin) kotiin? Vai tapaa lasta kaupungilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se isä voi tässä olla aikuinen, pyytää anteeksi ja tulla nyt aluksi tapaamaan lastaan vaikka lapsen luo.

Joo, olis hyvä pyytää anteeksi. Mutta mitä toi lapsen tapaaminen lapsen luona ihan tarkkaan ottaen on? Että tulee lapsen (ja äidin) kotiin? Vai tapaa lasta kaupungilla?

Ei lapsen kotiin. Etävanhemnan tehtävä on järjestää tapaamiset ja paikat. Lasta ja lähivanhempaa ei tule sotkea tähän. Etän pitää itse hoitaa suhteet lapseen.

Olen itse kokenut sen, että lasten isä tuli luokseni. Se oli ihan kamalaa, mutta yritin jotenkin saada tapaamiset toteutumaan, kun isä ei halunnut kutsua lapsia luokse. 

Meillä on niin, että pääsääntöisesti lapsi käy mielellään isällään ja heillä on hyvät välit. Joskus tapaamiset sujuu isän ehdoilla ja lapsi turhautuu, kun ei saakaan rentoutua tai tehdä mitään kivaa vaan pitää reissata isän tuttavien luona. Näiden kertojen jälkeen on muutaman kerran vuosien aikana ollut niin, että lapsi on sanonut haluavansa olla mieluummin kotona. Isä on möykännyt minulle, mutta lapselle vastannut vaan, että nähdään sitten seuraavalla kerralla. Seuraavalla kerralla kaikki onkin ollut taas hyvin ja ovat viettäneet enemmän aikaa yhdessä.

Uskoisin, että siellä isän luona on tapahtunut jotain, mitä lapsi ei pysty / halua kertoa, ja mitä isäkään ei halua paljastaa. Ettei vaan olisi kyseessä seksuaalinen hyväksikäyttö? Sitä harva lapsi osaa edes sanoittaa tai kertoa. Tai sitten on tapahtunut jotain muuta lapsen kannalta epämiellyttävää, minkä takia lapsi nyt kieltäytyy menemästä isän luo.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että siellä isän luona on tapahtunut jotain, mitä lapsi ei pysty / halua kertoa, ja mitä isäkään ei halua paljastaa. Ettei vaan olisi kyseessä seksuaalinen hyväksikäyttö? Sitä harva lapsi osaa edes sanoittaa tai kertoa. Tai sitten on tapahtunut jotain muuta lapsen kannalta epämiellyttävää, minkä takia lapsi nyt kieltäytyy menemästä isän luo.

Tai alkoholinkäyttöä? Tai joku naisystävä tullut illalla lapsen mentyä nukkumaan? Lapsi herännyt outoihin ääniin. 

9-vuotias voi olla hyvinkin kykenevä ilmaisemaan oman tahtonsa. Vaikka laissa on mainittu että 12-vuotias, tai kehitystason mukaan, saa päättää, niin ei se ikä ole just siihen sidottu. Ei siis tarkoita sitä, että kaikki alle 12-vuotiaat raahataan väkisin tapaamaan etävanhempaa vaikka nämä eivät haluaisi siihen syntymäpäivään asti.

Ihan mielenkiinnosta, mitä lähivanhempi voisi tehdä tässä enemmän?

Taas yksi äiti joka sekottaa pakkaa asioissa jotka ei sille kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi äiti joka sekottaa pakkaa asioissa jotka ei sille kuulu.

Kyllä se vähän kuuluu

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenenkään mielestä ole ongelmallista se, että päätäntävalta tapaamisista on 9-vuotiaalla lapsella? Mielestäni suhdetta toiseen vanhempaan pitää tukea, ellei etävanhempi laiminlyö lasta. Se,että on tylsää tai isän luona mennään paikasta toiseen, ei ole syy perua tapaamisia. Lapsi aistii senkin, jos lähivanhempi ei tue etävanhemman vanhemmuutta. Vanhempien pitäisi puhua ja sopia asiat keskenään, eikä niin, että lapsi päättää.

Olen samaa mieltä siitä, että tiettyyn rajaan asti täytyisi pyrkiä neuvottelemaan ja ajattelemaan lapsen parasta, mutta kaikkien ihmisten kanssa ei pysty sopimaan tai neuvottelemaan asioista aikuisten tavoin. Jos toinen vanhempi on esim persoonallisuushäiriöinen, ei hänellä välttämättä ole mentalisaatiokykyä asettua lapsen osaan, tai voi olla muuten vaan mulkku ihminen joka ei halua edes lastensa parasta vaan kiusata toista vanhempaa. Laiminlyöntikin on vähän häilyvä käsite, kun se riippuu vähän lapsestakin, kokeekohan tulevansa laiminlyödyksi. On paljon vanhempia, joilla on materiaaliset puitteet kunnossa, mutta jotka eivät kuitenkaan kykene aitoon läsnäoloon ja keskusteluun lapsen kanssa, jolloin lapsi kokee tulevansa emotionaalisesti laiminlyödyksi.

Mielestäni etävanhemmalla on velvollisuus järjestää lapselleen puitteet sopiviksi ja mieleisiksi. Patja keittiön lattialla ei tätä ole. Sänkyjä saa halvalla uusinakin tai vaikka käytettyinä, koulu pöytiä tuoleineen, myös vaatteet, lelut ja läppärit. Etävanhempi järjestää lasten käyttöön kaksion makuuhuoneen ja nukkuu itse olohuoneessa.

Jos puitteet eivät ole kunnossa, ei lasten tarvitse tällöin sinne mennä majoittumaan kuin koirat. 

Jos ei halua niin sitten ei halua. Isä voi tykönään miettiä omaa osuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se isä voi tässä olla aikuinen, pyytää anteeksi ja tulla nyt aluksi tapaamaan lastaan vaikka lapsen luo.

Joo, olis hyvä pyytää anteeksi. Mutta mitä toi lapsen tapaaminen lapsen luona ihan tarkkaan ottaen on? Että tulee lapsen (ja äidin) kotiin? Vai tapaa lasta kaupungilla?

Aluksi se anteeksipyyntö ja sopiminen olisi hyvä esittää kyllä sen lapsen ja äidinkin kotona. Jos lapsi ei halua matkustaa 150 km tuntemattomaan paikkaan isän luo niin eiköhän tuo isä ja äiti voi joustaa ja isä käy lapsen luona. Miksi se on lapsi, joka matkustaa ja joustaa kaikessa? Ellei nyt puhuta alkoholistista tai väkivaltaisesta ihmisestä.