Lapsi ei halua tavata isää ja isä loukkaantui siitä lapselle
He on tavanneet aiemmin noin kerran tai kaksi kuukaudessa, mutta tämän vuoden aikana lapsi ei olisi halunnut mennä tapaamisiin ja sitten kieltäytyi, edellisen kerran tapasivat toukokuussa. Syyksi lapsi on sanonut ettei halua, isän luona on joko tylsää tai sitten pitää ehtiä joka paikkaan viikonlopun aikana, sanoo myös ettei vaan halua nähdä isää. Lapsi on 9v. Yritin totta kai kysellä onko tapahtunut jotain erityistä mutta ei lapsen mukaan ole, ei isänkään.
Suurempi ongelma on nyt kuitenkin se että isä on loukkaannut lapselle siitä ettei lapsi halua tulla hänen luokseen ja sanoi lapselle aika pahastikin, nimitti kiittämättömäksi ja syyllisti. Eihän tuon ikäistä voi enää pakottaa tapaamisiin, mutta mielestäni isä saisi ainakin pyytää anteeksi. Omasta mielestään ei kuitenkaan ole tehnyt mitään väärää ja hänestä kaikki syy on lapsessa.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Täältä olen oppinut että jos ketään ei huvita tavata tai tehdä asian eteen mitään niin kannattaa antaa olla. Siinähän sitten ihmettelevät aikuisena jos ihmettelevät. Kannattaa järjestää asiat niin ettei jää perintöäkään jaettavaksi niin kaikki ovat tyytyväisiä.
Ei herranjumala tapaamiset ole mikään velvoite ja ehto perinnön saamiselle.
Mutta laki velvoittaa yhteishuoltajuudessa lähivanhempaa tukemaan lapsen ja etävanhemman suhdetta.
En muista sanatarkasti miten menee.
Totta on se, että varsinkaan isomman lapsen kohdalla täyttöönpano on vaikeaa.
Olen itsekkin kannustanut, tukenut, lohduttanut itkevää lasta tapaamaan isäänsä. Miten helppo olisikaan skipata se toinen vanhempi vaan kokonaan pois lapsen elämästä.
Ehkä joskus aikuisena lasta harmittaa, jos suhdetta ei ole ylläpidetty?
Tuon ymmärrän, että pitkän viikon jälkeen kun lähdetään toiselle paikkakunnalle, eikä siellä ole mitään, ei se ole lapselle mieleistä. Tässä tapauksessa kummankin vanhemman olisi pitänyt toimia toisin.
Ero ei aina ole oma valinta. Eikä etenkään koskaan lapsen valinta. Vanhempien olisi hyvä asua kohtuullisen lähekkäin, jotta lapsi voi kumman vaan luona ollessaan tavata kavereitaan, vaikka vanhemman kuskaamana. Samoin olosuhteet myös etävanhemman luona olisi oltava lapselle suotuisat, joku oma tila.
Mutta olkoon laki mikä hyvänsä, on todella väärin, sitä lasta kohtaan, että erossa hän menettää toisen vanhempansa. Se on kaikille normaaleille vanhemmillekkin kamalaa, jos menettää erossa suhteen lapseensa. Esim. Vieraannuttaminen on vakavaa henkistä vakivaltaa sitä lasta ja etävanhempaa kohtaan.
Kyllä minä tukisin ja veisin sen lapsen sinne isälle vaikka sitten joka toinen kk. Kerran kuussakin on kohtuullinen, ei kuitenkaan tarvitse reissata joka toinen viikonloppu.
Tottakai isänkin pitää tehdä osansa. Pahoitella ilkeitä sanojaan. Kuunnella lasta ja koittaa tehdä lapsen olo luonaan mukavaksi jotta lapsen olisi mieluisampaa isän luo tulla.
Onkohan tää mun tunteman isän lapsi? En ihmettele jos lapsi ei halua enää kylään, isä vaikuttaa mt-ongelmaiselta ja manipuloivalta ja naiset vaihtuu jatkuvasti elämässä, arki todella epätasapainoista ja täynnä draamaa, rahat loppu ja sitä on yritetty ruinata myös minulta. ihme että toinen lapsi haluaa vielä vierailla. ei kannata pakottaa lasta menemään, kyllä siihen yleensä joku syy on ettei halua tulla vaikka tää isä asettaa itsensä uhrin rooliin ja leimaa lapsen äitiä vieraannuttajaksi, vaikka itse on sekaisin
Vierailija kirjoitti:
Mutta laki velvoittaa yhteishuoltajuudessa lähivanhempaa tukemaan lapsen ja etävanhemman suhdetta.
En muista sanatarkasti miten menee.
Totta on se, että varsinkaan isomman lapsen kohdalla täyttöönpano on vaikeaa.
Olen itsekkin kannustanut, tukenut, lohduttanut itkevää lasta tapaamaan isäänsä. Miten helppo olisikaan skipata se toinen vanhempi vaan kokonaan pois lapsen elämästä.
Ehkä joskus aikuisena lasta harmittaa, jos suhdetta ei ole ylläpidetty?
Tuon ymmärrän, että pitkän viikon jälkeen kun lähdetään toiselle paikkakunnalle, eikä siellä ole mitään, ei se ole lapselle mieleistä. Tässä tapauksessa kummankin vanhemman olisi pitänyt toimia toisin.
Ero ei aina ole oma valinta. Eikä etenkään koskaan lapsen valinta. Vanhempien olisi hyvä asua kohtuullisen lähekkäin, jotta lapsi voi kumman vaan luona ollessaan tavata kavereitaan, vaikka vanhemman kuskaamana. Samoin olosuhteet myö
No kerrohan sinäkin, kuinka monta vuotta olet itse lapsena reissannut vanhempiesi välillä 150 km matkaa, joka taisi aloittajalla olla?
Ilman tapaamisia lapsi ja vanhempi jäävät vieraiksi toisilleen. Eikä vieraallekkaan ihmiselle anneta perintöä.
Kouluun on oppivelvollisuus, hammaslääkäriin velvollisuus viedä. Ja lähovanhempana on velvollisuus tukea lapsen ja etävanhemman suhdetta.
Voisiko olla että isä olisi ilkeillyt tälle lapselleen muutakin, siis jo aiemmin niiden tapaamisten aikana? Voisi selittää miksi lapsi ei viihdy isällä tai sanoo siellä olevan tylsää.
Tapaamiset pitäisi aina mennä lapsen etu edellä. Jos lapsi ei halua tavata toista ihan niin sanotusti normaalia vanhempaa pitäisi tämän vanhemman itse alkaa pohtia syitä. Vanhempien pitäisi myös ymmärtää esimerkiksi sitä jos lapsi ei jaksa matkustaa pitkää matkaa kouluviikon jälkeen. Tarvittaessa tapaamisia pitäisi voida siirtää lapsen edun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ilman tapaamisia lapsi ja vanhempi jäävät vieraiksi toisilleen. Eikä vieraallekkaan ihmiselle anneta perintöä.
Kouluun on oppivelvollisuus, hammaslääkäriin velvollisuus viedä. Ja lähovanhempana on velvollisuus tukea lapsen ja etävanhemman suhdetta.
Ei perinnöllä ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Se, että on tylsää, tai liikaa tekemistä mikä ei miellytä, ei ole riittävä syy olla tapaamatta toista vanhempaa.
Sinun tehtäväsi lähivanhempana on tukea ja vahvistaa isän ja lapsen välejä, ja kannustaa se lapsi sinne isälle. Jos siis isän luona asiat kunnossa, eikä kuviossa ole henkistä tai fyysistä väkivaltaa tms.
Vanhempana se sattuu aivan valtavan paljon, että oma lapsi ei halua tavata. Siinä saattaa helposti päästä sammakoita suusta. Isä selvittänee tämän asian lapsensa kanssa.
Etävanhemman pitää kyllä ihan itse luoda suhteet omiin lapsiinsa. Ymmärrä kyllä, ettei se kaltaiseltasi ää liöltä onnistu. Mutta se on sitten siinä se suhde.
Kasvatuksesta nämä on kiinni. Mun lapset on aina halunneet nähdä kumpaakin meistä vanhemmista mielellään. Meille vanhemmille oli eron aikaan hyvin yksimielistä, että lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan ja lapsia ei käytetä minkään riidan välineenä eikä lapsille haukuta toista vanhempaa.
Eikä mun lapsilla ole koko aikaa jotain ohjelmaa. Tylsistyninen on osa elämää ja lapsella kuuluu myös kehitykseen, että on tylsää välillä. Opettaa kärsivällisyyttä ja tuo usein myös lapselle luovia ideoita ja mielikuvituksen käyttöä tylsyyden poistoon.
Isä rikkoi itse välit. Hän ei ymmärrä lapsen tarpeita, kun lapsi on kertonutkin syyt.
Meillä isälle oli kalja ja vaihtuvat sutturat lapsiaan tärkeämpiä. Sitten hänelle tuli syöpä, tapp ava, kyllä olisi taas lapset kelvanneet, minulle märisi kun lapset antoi ukon kuolla yksinään, sutturat katosivat heti kun tauti iski, ei ollut seurana enää. Käskin mennä peilin ääreen katsomaan tilanteeseensa syyllistä silmiin. Lapset peri isänsä, enemmän rahoista oli iloa heille.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksesta nämä on kiinni. Mun lapset on aina halunneet nähdä kumpaakin meistä vanhemmista mielellään. Meille vanhemmille oli eron aikaan hyvin yksimielistä, että lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan ja lapsia ei käytetä minkään riidan välineenä eikä lapsille haukuta toista vanhempaa.
Eikä mun lapsilla ole koko aikaa jotain ohjelmaa. Tylsistyninen on osa elämää ja lapsella kuuluu myös kehitykseen, että on tylsää välillä. Opettaa kärsivällisyyttä ja tuo usein myös lapselle luovia ideoita ja mielikuvituksen käyttöä tylsyyden poistoon.
Kuinka monta vuotta itse reissasit vanhempiesi väliä ollessasi lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tää mun tunteman isän lapsi? En ihmettele jos lapsi ei halua enää kylään, isä vaikuttaa mt-ongelmaiselta ja manipuloivalta ja naiset vaihtuu jatkuvasti elämässä, arki todella epätasapainoista ja täynnä draamaa, rahat loppu ja sitä on yritetty ruinata myös minulta. ihme että toinen lapsi haluaa vielä vierailla. ei kannata pakottaa lasta menemään, kyllä siihen yleensä joku syy on ettei halua tulla vaikka tää isä asettaa itsensä uhrin rooliin ja leimaa lapsen äitiä vieraannuttajaksi, vaikka itse on sekaisin
Ei ole. Älä yritä ryhtyä väkisin vierittämään tätä isän syyksi. Todennäköisesti aivan päinvastoin ja rakastava ja hyvä isä lapsilleen, mutta ehkä väsynyt ja mielikuvitukseton.
En tiedä, jotenkin tuli fiilis, että äiti olisi tässäkin syypää. Jos et yritä tarpeeksi? Puhutko pahaa isästä? Olisiko peiliin katsomisen ja itsetutkiskelun aika?
Miniäni eksä on samanlainen paskiainen. Asuu hometaloissa halvalla vaikka lapsellaan on astma, e edeskunnollista sänkyä osta lapselleen. Miniä vaati lisää elatustukea kun pitää lasta niin harvoin, tämä paskakasa ilmoitti, että lapsen pitää tulla enemmän. Ukko nenee töihin, jättää 12-vuotiaan yksin päiväksi, kavereita ei saa pyytää eikä siihen läävään edes viitsi ketään päästä. Osa miehistä on suoraan saatanasta, tuokin ukko hyppää ulkomailla mutta lastaan ei koskaan ota mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksesta nämä on kiinni. Mun lapset on aina halunneet nähdä kumpaakin meistä vanhemmista mielellään. Meille vanhemmille oli eron aikaan hyvin yksimielistä, että lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan ja lapsia ei käytetä minkään riidan välineenä eikä lapsille haukuta toista vanhempaa.
Eikä mun lapsilla ole koko aikaa jotain ohjelmaa. Tylsistyninen on osa elämää ja lapsella kuuluu myös kehitykseen, että on tylsää välillä. Opettaa kärsivällisyyttä ja tuo usein myös lapselle luovia ideoita ja mielikuvituksen käyttöä tylsyyden poistoon.
Kuinka monta vuotta itse reissasit vanhempiesi väliä ollessasi lapsi?
Eipä mun lapsuus liity tähän. Omat reissaa yli 100km suuntaansa. Eikä mitään ongelmaa. Kasvatuksesta kiinni edelleen
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, jotenkin tuli fiilis, että äiti olisi tässäkin syypää. Jos et yritä tarpeeksi? Puhutko pahaa isästä? Olisiko peiliin katsomisen ja itsetutkiskelun aika?
Joo äitihän se on syyllinen kun lapsi ei halua mennä isälle ja isä haukkuu lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tää mun tunteman isän lapsi? En ihmettele jos lapsi ei halua enää kylään, isä vaikuttaa mt-ongelmaiselta ja manipuloivalta ja naiset vaihtuu jatkuvasti elämässä, arki todella epätasapainoista ja täynnä draamaa, rahat loppu ja sitä on yritetty ruinata myös minulta. ihme että toinen lapsi haluaa vielä vierailla. ei kannata pakottaa lasta menemään, kyllä siihen yleensä joku syy on ettei halua tulla vaikka tää isä asettaa itsensä uhrin rooliin ja leimaa lapsen äitiä vieraannuttajaksi, vaikka itse on sekaisin
Ei ole. Älä yritä ryhtyä väkisin vierittämään tätä isän syyksi. Todennäköisesti aivan päinvastoin ja rakastava ja hyvä isä lapsilleen, mutta ehkä väsynyt ja mielikuvitukseton.
Jutun isä on paskakasa kuten sinäkin.
Totta kai menee kouluun, koska lapsella on oppivelvollisuus eikä kotiopetusta ole järjestetty. Hammaslääkärikäynneille mennään koska olen vastuussa lapsen terveydestä ja hyvinvoinnista.