Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua tavata isää ja isä loukkaantui siitä lapselle
31.07.2024 |
He on tavanneet aiemmin noin kerran tai kaksi kuukaudessa, mutta tämän vuoden aikana lapsi ei olisi halunnut mennä tapaamisiin ja sitten kieltäytyi, edellisen kerran tapasivat toukokuussa. Syyksi lapsi on sanonut ettei halua, isän luona on joko tylsää tai sitten pitää ehtiä joka paikkaan viikonlopun aikana, sanoo myös ettei vaan halua nähdä isää. Lapsi on 9v. Yritin totta kai kysellä onko tapahtunut jotain erityistä mutta ei lapsen mukaan ole, ei isänkään.
Suurempi ongelma on nyt kuitenkin se että isä on loukkaannut lapselle siitä ettei lapsi halua tulla hänen luokseen ja sanoi lapselle aika pahastikin, nimitti kiittämättömäksi ja syyllisti. Eihän tuon ikäistä voi enää pakottaa tapaamisiin, mutta mielestäni isä saisi ainakin pyytää anteeksi. Omasta mielestään ei kuitenkaan ole tehnyt mitään väärää ja hänestä kaikki syy on lapsessa.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksesta nämä on kiinni. Mun lapset on aina halunneet nähdä kumpaakin meistä vanhemmista mielellään. Meille vanhemmille oli eron aikaan hyvin yksimielistä, että lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan ja lapsia ei käytetä minkään riidan välineenä eikä lapsille haukuta toista vanhempaa.
Eikä mun lapsilla ole koko aikaa jotain ohjelmaa. Tylsistyninen on osa elämää ja lapsella kuuluu myös kehitykseen, että on tylsää välillä. Opettaa kärsivällisyyttä ja tuo usein myös lapselle luovia ideoita ja mielikuvituksen käyttöä tylsyyden poistoon.
Kuinka monta vuotta itse reissasit vanhempiesi väliä ollessasi lapsi?
Eipä mun lapsuus liity tähän. Omat reissaa yli 100km suuntaansa. Eikä mitään ongelmaa. Kasvatuksesta kiinni edelleen
Newsflash, kaikki vanhemmat ei ole samanlaisia, turvallisia ja hyviä vanhempia joita lapset haluaa tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tää mun tunteman isän lapsi? En ihmettele jos lapsi ei halua enää kylään, isä vaikuttaa mt-ongelmaiselta ja manipuloivalta ja naiset vaihtuu jatkuvasti elämässä, arki todella epätasapainoista ja täynnä draamaa, rahat loppu ja sitä on yritetty ruinata myös minulta. ihme että toinen lapsi haluaa vielä vierailla. ei kannata pakottaa lasta menemään, kyllä siihen yleensä joku syy on ettei halua tulla vaikka tää isä asettaa itsensä uhrin rooliin ja leimaa lapsen äitiä vieraannuttajaksi, vaikka itse on sekaisin
Ei ole. Älä yritä ryhtyä väkisin vierittämään tätä isän syyksi. Todennäköisesti aivan päinvastoin ja rakastava ja hyvä isä lapsilleen, mutta ehkä väsynyt ja mielikuvitukseton.
No tätä mun tuntemaa isää ei voi kyllä väsyneeksi haukkua, päinvastoin kuvailisin häntä hyvin energiseksi. Tosin voimavarat kohdentuvat naisiin ja välittömän tyydytyksen hakemiseen, mutta ei lapsiin. Tapaamiset menee aina isän ehdoilla ja silloin tehdään sellaisia juttuja, mistä isi tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tää mun tunteman isän lapsi? En ihmettele jos lapsi ei halua enää kylään, isä vaikuttaa mt-ongelmaiselta ja manipuloivalta ja naiset vaihtuu jatkuvasti elämässä, arki todella epätasapainoista ja täynnä draamaa, rahat loppu ja sitä on yritetty ruinata myös minulta. ihme että toinen lapsi haluaa vielä vierailla. ei kannata pakottaa lasta menemään, kyllä siihen yleensä joku syy on ettei halua tulla vaikka tää isä asettaa itsensä uhrin rooliin ja leimaa lapsen äitiä vieraannuttajaksi, vaikka itse on sekaisin
Ei ole. Älä yritä ryhtyä väkisin vierittämään tätä isän syyksi. Todennäköisesti aivan päinvastoin ja rakastava ja hyvä isä lapsilleen, mutta ehkä väsynyt ja mielikuvitukseton.
Jutun isä on paskakasa kuten sinäkin.
En tiedä, jotenkin tuli fiilis, että taidat olla itse paskasa. Olisiko peiliin katsomisen ja itsetutkiskelun aika?
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi koittaa sopia ja löytää ratkaisu. Aikuisena pitää olla malttia ja etsiä kompromissi jossa kaikkien tunteet ja oikeudet tulevat tasaväkisesti otettua huomioon. Yleensä lapsikin ymmärtää kun antaa hyvät perustelut.
Isällä ei ole oikeutta lapseen. LAPSELLA on oikeus isään, mitä ei halua käyttää. Simple as that
Vierailija kirjoitti:
Olin erolapsi ja vihasin tapaamisviikonloppuja. Rankka kouluviikko takana ja olisin halunnut levätä, olla rauhassa. Niin ei, kun tulee kotiin, tarhasta haetut pikkusisarukset huutaa ja kiukuttelee kun eivät halua pakata isäviikonloppua varten. Äiti huutaa että ettekö te s-tanan per-leet ole vieläkään valmiita. Sitten ahtaudutaan autoon kassien ja nyssäköiden kanssa, sisarukset itkevät edelleen varmaan väsymystään jo.
Ajetaan yli tunti mukavassa tunnelmassa isän pieneen vuokrakaksioon, jossa nukutaan sohvan patjoilla keittiön lattialla kun muuta tilaa ei ole. Isä ja äiti v-uilevat vielä toisilleen ovella ja riitelevät nopeasti. Sisarukset heräilevät öisinkin, tönivät. Meille ei ole isän luona tilaa. Omakin mieliala laskee kun ajattelee että viikonloppuna olisi kokoonnuttu kavereiden kanssa, mutta ei. Isän paikkakunnalta en tunne ketään, olemme aina yksin ulkonakin.
Sanoin äidille haluavani viettää viikonloput kotona niin kuin muu
Tuohon isän pieneen vuokrakaksioon on usein syynä puhtaasti raha. Etävanhempaa ei tueta rahallisesti millään tavoin, vaikka tarve elatusavulle olisi aivan yhtä suuri kuin lähivanhemmalla. Ei lapsilisiä, ei huomioida lapsia asumistuessa ja saattaa joutua maksamaan vielä elatusapuakin, vaikka tarvitsisi itse niitä rahoja enemmän lasten elatukseen ja siihen isompaan asuntoon.
Ja nyt älkää tarttuko tuohon, että tässä tapauksessa etävanhempi on isä. Sama tilanne, vaikka etävanhempi olisi äiti. Tukia ei heru.
Olen itse elänyt tällaisessa tilanteessa vuosia ja käynyt koko ajan töissä. Lähivanhempi on ollut koko ajan työtön ja silti minulla on tiukempaa. Lapset sentään haluavat olla kanssani aina kun mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et anna vaihtoehtoja. Sanot tenavalle, että nyt on isäviikonloppu ja sinne mennään. Vaihtoehtoja ei ole. Jos ohjelma ei miellytä, niin isän kanssa keskustelee asiasta. Se ei nimittäin sinulle edes kuulu.
Miksi edes annat lapsen ryhtyä moisia asioita vatvomaan.
Koska lapsi on ihminen eikä mikään tunteeton heittopussi. Hänellä on oikeuksia, ei velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan
Vierailija kirjoitti:
No mitä tästä opimme??? No ei v..tu tehdä niitä lapsia niin ei tule ongelmia!!! Käyttäkää sitä kortsua!!!
Ei nyt saatana enää auta, kun ne lapset on tehty, hölmö. Ja joku sinutkin on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota ap isälle että kävisi vaikka tapaamassa lasta siellä teidän kotipaikkakunnalla. Veisi mikroautoilemaan, uimaan, konserttiin, leffaan, vaeltamaan, kalaan mikä nyt lasta (ja isääkin) voisi kiinnostaa. Tahtoisi sitten myöhemmin taas viikonlopuksi luokseen kun ovat päässeet yli edellisistä ongelmista.
Ihan ensin on isällä anteeksi pyytämisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He voisivat koittaa oikeaa kohtaamista.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Lapsesta tulee lainsuojaton tuossa tilanteessa. Sama kohtalo kuin muillakin hatkalapsilla, koska naisen oikeudet. Sossut laittaa hanttiin ja paikallisen poliisin mielestä naisella on oikeus päättää missä lapsi on.(laki ei tunne tälläisiä erityisiä naisen oikeuksia..)
Oma kokemus.
Lopetin yhteydenpidon omaan lapseeni. Syntymäpäivälahjat kyllä kelpasi ja rahanpyyntöjä tuli mutta ei edes puhelimeen vastattu enää. Elarit maksan mutta siihen loppuu. Uuden vaimon 10v tyttö hyväksyi minut isäkseen puolessa vuodessa (oma isänsä kuollut). Olen ajatellut adoptoida hänet ja oma tyttö jää perinnöttömäksi, jos sen saa jotenkin helposti järjestettyä, esimerkiksi eläkepäivillä muuttamalla ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin erolapsi ja vihasin tapaamisviikonloppuja. Rankka kouluviikko takana ja olisin halunnut levätä, olla rauhassa. Niin ei, kun tulee kotiin, tarhasta haetut pikkusisarukset huutaa ja kiukuttelee kun eivät halua pakata isäviikonloppua varten. Äiti huutaa että ettekö te s-tanan per-leet ole vieläkään valmiita. Sitten ahtaudutaan autoon kassien ja nyssäköiden kanssa, sisarukset itkevät edelleen varmaan väsymystään jo.
Ajetaan yli tunti mukavassa tunnelmassa isän pieneen vuokrakaksioon, jossa nukutaan sohvan patjoilla keittiön lattialla kun muuta tilaa ei ole. Isä ja äiti v-uilevat vielä toisilleen ovella ja riitelevät nopeasti. Sisarukset heräilevät öisinkin, tönivät. Meille ei ole isän luona tilaa. Omakin mieliala laskee kun ajattelee että viikonloppuna olisi kokoonnuttu kavereiden kanssa, mutta ei. Isän paikkakunnalta en tunne ketään, olemme aina yksin ulkonakin.
Sanoin äidille haluavani viettää viikonloput kotona niin kuin muu
Samoilla linjoilla. Omat isäviikonloput menivät sisaruksen kanssa kahden, kun isä oli hirvimetsällä. Valokuvista missä teemme jotain, näytän todella ahdistuneelta, kireältä ja alistuneelta, kuin sellainen irvistävä koira. Ne tilanteet olivat pahimpia, kun jouduin olemaan kahden isän kanssa. Lopetin heti 12v jälkeen vierailut
Jos mies ei tule toimeen äidin kanssa, ei tule lastenkaan. En tajua, miksi suomessa yritetään pakottaa sukupuolineutraalia vanhemmuutta. Se ei ole sukupuolineutraalia
Se perheen dynamiikka. Meillä meni niin, että esikoinen ei suostunut millään tapaamisiin. En pakottanut. Keskimmäinen tapasi isää ihan mielellään. Nuorin oli vähän kiikun kaakun. Raskasta se oli jokatapauksessa kun välit olivat huonot. Silti on vain pakko yrittää tulla toimeen ja antaa ainakin mahdollisuus tapaamisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuohon isän pieneen vuokrakaksioon on usein syynä puhtaasti raha. Etävanhempaa ei tueta rahallisesti millään tavoin, vaikka tarve elatusavulle olisi aivan yhtä suuri kuin lähivanhemmalla. Ei lapsilisiä, ei huomioida lapsia asumistuessa ja saattaa joutua maksamaan vielä elatusapuakin, vaikka tarvitsisi itse niitä rahoja enemmän lasten elatukseen ja siihen isompaan asuntoon."
Ei tuokaan ole lapsen vika, niin että hänestä tehdään viaton sijaiskärsijä ja heittopussi. Kuinka hemmetin paljon yhteiskunnan pitäisi oikein tukea rahallisesti kun itse sössii parisuhteensa? Mikään ei tunnu riittävän, eikä vanhemmilla ole omaa vastuuta hoitaa itse asioitaan kuntoon. Asumistuki, elatustuki, tuki tuki tuki. Kunhan ei itse tarvitse maksaa omaa elämistään.
Vierailija kirjoitti:
Ehdota ap isälle että kävisi vaikka tapaamassa lasta siellä teidän kotipaikkakunnalla. Veisi mikroautoilemaan, uimaan, konserttiin, leffaan, vaeltamaan, kalaan mikä nyt lasta (ja isääkin) voisi kiinnostaa. Tahtoisi sitten myöhemmin taas viikonlopuksi luokseen kun ovat päässeet yli edellisistä ongelmista.
Joo niinpä. Manageroi eksää suhteessa lapseen. Miksiköhän vitussa?
Vierailija kirjoitti: Lopetin yhteydenpidon omaan lapseeni. Syntymäpäivälahjat kyllä kelpasi ja rahanpyyntöjä tuli mutta ei edes puhelimeen vastattu enää. Elarit maksan mutta siihen loppuu. Uuden vaimon 10v tyttö hyväksyi minut isäkseen puolessa vuodessa (oma isänsä kuollut). Olen ajatellut adoptoida hänet ja oma tyttö jää perinnöttömäksi, jos sen saa jotenkin helposti järjestettyä, esimerkiksi eläkepäivillä muuttamalla ulkomaille.
Luuletko että tyttäresi jotenkin kärsii siitä, että pääsi vihdoin kusipääisästään eroon? Itse ainakin olin helpottunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin erolapsi ja vihasin tapaamisviikonloppuja. Rankka kouluviikko takana ja olisin halunnut levätä, olla rauhassa. Niin ei, kun tulee kotiin, tarhasta haetut pikkusisarukset huutaa ja kiukuttelee kun eivät halua pakata isäviikonloppua varten. Äiti huutaa että ettekö te s-tanan per-leet ole vieläkään valmiita. Sitten ahtaudutaan autoon kassien ja nyssäköiden kanssa, sisarukset itkevät edelleen varmaan väsymystään jo.
Ajetaan yli tunti mukavassa tunnelmassa isän pieneen vuokrakaksioon, jossa nukutaan sohvan patjoilla keittiön lattialla kun muuta tilaa ei ole. Isä ja äiti v-uilevat vielä toisilleen ovella ja riitelevät nopeasti. Sisarukset heräilevät öisinkin, tönivät. Meille ei ole isän luona tilaa. Omakin mieliala laskee kun ajattelee että viikonloppuna olisi kokoonnuttu kavereiden kanssa, mutta ei. Isän paikkakunnalta en tunne ketään, olemme aina yksin ulkonakin.
Sanoin äidille
Onko pakko tehdä siitä perheestä helvettiä ja erota? Minä en ainakaan uskalla tehdä lapsia ihan tuon lainsäädännön vuoksi. Mies pimahtaa tai perseilee raskauden aikana, hups lapsen elämä totaalisen pilalla. Naisille ei mitään suojaa, edes imeväisaikaa ei saa olla rauhassa eksältä. Eksä ei välitä paskaakaan lapsen terveestä ja normaalista kehityksestä, vaan tärkeämpää "omistaa" lapsia kuin jotain koiria. Naiseuden ja äitiyden arvostus täysi nolla, ellei jopa miinusmerkkinen
Vierailija kirjoitti: Lopetin yhteydenpidon omaan lapseeni. Syntymäpäivälahjat kyllä kelpasi ja rahanpyyntöjä tuli mutta ei edes puhelimeen vastattu enää. Elarit maksan mutta siihen loppuu. Uuden vaimon 10v tyttö hyväksyi minut isäkseen puolessa vuodessa (oma isänsä kuollut). Olen ajatellut adoptoida hänet ja oma tyttö jää perinnöttömäksi, jos sen saa jotenkin helposti järjestettyä, esimerkiksi eläkepäivillä muuttamalla ulkomaille.
Hyvä, lisää rehellisyyttä. Tulee selväksi kaikille, etteivät miehet ymmärrä edes oman jälkikasvun ja seuralaisen eroa. Lapsi nähdään orjana, ja jos ei palvele niin perintö pois. Haudan takaakin voi vielä yrittää kostaa ja purkaa katkeruuttaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksesta nämä on kiinni. Mun lapset on aina halunneet nähdä kumpaakin meistä vanhemmista mielellään. Meille vanhemmille oli eron aikaan hyvin yksimielistä, että lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaan ja lapsia ei käytetä minkään riidan välineenä eikä lapsille haukuta toista vanhempaa.
Eikä mun lapsilla ole koko aikaa jotain ohjelmaa. Tylsistyninen on osa elämää ja lapsella kuuluu myös kehitykseen, että on tylsää välillä. Opettaa kärsivällisyyttä ja tuo usein myös lapselle luovia ideoita ja mielikuvituksen käyttöä tylsyyden poistoon.
Kuinka monta vuotta itse reissasit vanhempiesi väliä ollessasi lapsi?
Eipä mun lapsuus liity tähän. Omat reissaa yli 100km suuntaansa. Eikä mitään ongelmaa. Kasvatuksesta kiinni edelleen
Kyllä liittyy. Saarnaat tylsyyden sietämisestä, mutta eihän sinun itsesi ole lapsena tarvinnut sietää samaa rallia kuin omien lastesi nyt. Sinulla on ollut yksi pysyvä koti, jonka olette nyt omilta lapsiltanne rikkoneet. Puolustaudut ja sekoitat keskustelua höpinälläsi normaalin tylsyyden sietämisestä, mutta eihän siitä ole kyse kun lapselta viedään kaikki tuttu pois.
Siitä se alkaa, eikä parane