70-luvun ruokia joita lapsena tuli syötyä. Mutta joita ei enää syö kukaan.

Läskisoosi. Harva varmaan nykyään syö. Mutta itse tykkään.

Appelsiiniriisi. 

Tämä ei ole mikään ruoka, mutta itse tehty riisisuklaa ja toffee 

Paistettu kaurapuuro,joka kuuluu olevan edelleen herkkua jossain päin suomea. Ikinä en suuhuni enää laita:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakastekanaa kerran kuussa sunnuntaina. 

Äiti kypsytti tuntikausia koska se oli kana, eli sitkeää lihaa. Nykyään on vain näitä pehmeitä broilereita. 

Voi kun olisikin kanaa! Kanassa on makua paljon enemmän kuin pehmeässä broilerissa. Ei kana ole sitkeää, mutta sitä on kauemmin kypsytettävä.

 

Ostin oikeaa kanaa. Haudutin kauan ja oli ihan hirveää ja rasvaista. Usko pois, et halua sitä, ellet osaa tehdä taikoja sille.

 

Mistä löysit, kanatilaltako? Suomessa ei ole myynnissä kotimaisia kanoja pakastettuinakaan. Pakastealtainen kokonaiset linnut ovat btoilereita, vaikka niissä lukisi kana. Broilereille käykin juuri noin, siksi en niitä keitäkään vaan täytän ja laitan uuniin. 

Kyllä ne pakastealtaan kanat on kanaa. Yök, niin sitkeää lihaa, ettei mikään kypsennys mureuta sitä 

Vierailija kirjoitti:

Makaronivelli

Mannavelli

Valkokastike ja veriletut

Kananmunakastike

Kesäkeitto 

 

Nämä oli muuten kaikki ihan kamalia *puistatus* ja lisäisin tähän vielä pinaattikeiton (vellin), mutta sitähän syödään vieläkin.

isälle, joka osasi IHAN itse kuoria perunat on pakko antaa ablodit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makaronivelli

Mannavelli

Valkokastike ja veriletut

Kananmunakastike

Kesäkeitto 

 

Nämä oli muuten kaikki ihan kamalia *puistatus* ja lisäisin tähän vielä pinaattikeiton (vellin), mutta sitähän syödään vieläkin.

isälle, joka osasi IHAN itse kuoria perunat on pakko antaa ablodit

behmeällä beellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakastekanaa kerran kuussa sunnuntaina. 

Äiti kypsytti tuntikausia koska se oli kana, eli sitkeää lihaa. Nykyään on vain näitä pehmeitä broilereita. 

Voi kun olisikin kanaa! Kanassa on makua paljon enemmän kuin pehmeässä broilerissa. Ei kana ole sitkeää, mutta sitä on kauemmin kypsytettävä.

 

Ostin oikeaa kanaa. Haudutin kauan ja oli ihan hirveää ja rasvaista. Usko pois, et halua sitä, ellet osaa tehdä taikoja sille.

 

Mistä löysit, kanatilaltako? Suomessa ei ole myynnissä kotimaisia kanoja pakastettuinakaan. Pakastealtainen kokonaiset linnut ovat btoilereita, vaikka niissä lukisi kana. Broilereille käykin juuri noin, siksi en niitä

Mikä kauppa? Itse en ole nähnyt omissa käymissäni marketeissa kokonaisina kuin vain broilereita. Vai onko niin, että et erota kanaa ja broileria toisistaan? 

Aiemmin mainittiin kuutamokiisseli, joka lienee maitokiisseliä. Se on ihan loistava herkku ja helppo tehdäkin. Kerroskiisseli ja suklaakiisseli olivat myös seitkytlukua. Jacky makupalat syrjäyttivät itsetehdyt kiisselit ja vanukkaat.

Minä pidin koulun kanaviillokista. Se hillo oli tosi hyvää. Mitähän se oli, ei ainakaan puolukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin koulun kanaviillokista. Se hillo oli tosi hyvää. Mitähän se oli, ei ainakaan puolukkaa?

Mustaherukasta se hillo oli tapana tehdä, jota kanaviillokin kanssa tarjottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin koulun kanaviillokista. Se hillo oli tosi hyvää. Mitähän se oli, ei ainakaan puolukkaa?

Mustaherukasta se hillo oli tapana tehdä, jota kanaviillokin kanssa tarjottiin.

Niin olikin, kiitos!

Meillä oli äiti olevinaan trendikäs. Hän oli käynyt talouskoulun ja valmistunut keittäjäksi. Kaikkein trendikkäintä kotona oli syödä katkarapuja. Ne aseteltiin rinkulaksi hopean värisellä tarjottimelle ja sitruunalohkoja ja tilliä keskelle. Siitä sitten vieraat saivat ottaa vaikka voileivän päälle. Ja jos joku luulee, että niitä syötiin iso keko, niin ei suinkaan, se tarjoilu oli ehkä 4-5 katkarapua per hlö. En ole varma tuliko juuri silloin katkarapu myös Ruotsin laivoille, sehän on suosikki siellä edelleen. Nykyisin en ole nähnyt missään sellaista, että katkaravut aseteltaisiin rinkiin tarjottimelle.

Sitten toinen trendikäs tarjoilu oli tanskalaiset voileivät, smörrebröd. Isäni oli lääkäri ja hän kutsui ajoittain kollegoitaan illanistujaisiin. Äiti väänsi tuntikausia sellaisia voileipiä, jossa oli paljon kaikkea. Siis vaikka ruisleipäpala ja sen päällä hillottua sipulia, silliä, kananmunaa ja tilliä. Tai sitten vuokaleipää, jota sai tilata leipomoista. Vuokaleipäviipaleen päälle hän saattoi laittaa suolalihaa (lihatiskiltä paksuja siivuja), kurpitsapikkelsi, suolakurkkua, retiisiä. Siihen aikaan isä toi matkoilta jonkin kirjan, jossa oli kuvia smörre brödeistä. Niistä äiti otti sitten mallia. Hänelle oli jollakin tavalla tärkeää näyttää, että talouskoulun käyneenä keittäjänä hän on yhtä hyvä kuin hienoimmat kokit. Kokkinahan hän työskentelikin, kaupungintalon ruokalassa nimittäin.

Kaalilaatikko oli minun suosikki. Ei ole jostain syystä tullut syötyä vuosikymmeniin.

Meillä tehtiin talkkunasta sellaista, että talkkunoihin lirautettiin kiehuvaa vettä, ripaus suolaa ja voita. Se oli hyvää. Toinen talkkunaruoka oli muusattuja mustikoita, sokeria ja talkkunaa. Sen nimi oli pepu. Pitääkin hakea talkkunaa ja kokeilla. Nuo olivat iltapalaruokia.

Aamuisesta kaurapuurosta tehtiin kauravelliä vatkaamalla puuro kattilassa lämmetessään maitoon.

Koulun kalamurekepihvit, nam. Niitä ei taida enää saada mistään...

- Perunat ja ruskea kastike (siis paistetaan vehnäjauhoja rasvassa pannulla ja vähitellen lisätään nestettä. 

- perunalaatikko

- kahvi johon muussattiin pullaa

- kiinankaalista tehty salaatti

- makkarakeitto

- pata jossa oli perunaa, lihaa, porkkanaa ja lanttukuutioita

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli äiti olevinaan trendikäs. Hän oli käynyt talouskoulun ja valmistunut keittäjäksi. Kaikkein trendikkäintä kotona oli syödä katkarapuja. Ne aseteltiin rinkulaksi hopean värisellä tarjottimelle ja sitruunalohkoja ja tilliä keskelle. Siitä sitten vieraat saivat ottaa vaikka voileivän päälle. Ja jos joku luulee, että niitä syötiin iso keko, niin ei suinkaan, se tarjoilu oli ehkä 4-5 katkarapua per hlö. En ole varma tuliko juuri silloin katkarapu myös Ruotsin laivoille, sehän on suosikki siellä edelleen. Nykyisin en ole nähnyt missään sellaista, että katkaravut aseteltaisiin rinkiin tarjottimelle.

Sitten toinen trendikäs tarjoilu oli tanskalaiset voileivät, smörrebröd. Isäni oli lääkäri ja hän kutsui ajoittain kollegoitaan illanistujaisiin. Äiti väänsi tuntikausia sellaisia voileipiä, jossa oli paljon kaikkea. Siis vaikka ruisleipäpala ja sen päällä hillottua sipulia, silliä, kananmunaa ja tilliä. Tai sitten vuokaleipä

Oi joi joi, mä muistan smörrebrödit, sillä tanskalaisella öö-kirjaimella. Ne oli niin hyviä. Mun oma suosikki oli ruisleipä, jonka päälle paistettu jauhelihapihvi., paistettu sipuli, paistettua kananmunaa ja punajuurta. Sitä kutsuttiin meillä Pariisin leiväksi, tiedä sitten oliko keksitty nimi vai oliko se oikeasti. Toinen mitä mun äiti teki, oli smörrebröd, jossa oli vehnäleipä, jonka päällä reilusti graavattua lohta, katkarapuja, sitruunalohkot ja tillisilppua. En muista oliko siinä salaatinlehti leivän ja kalan välissä. Sen nimi oli joko lax tai laks, siis lausuttiin laks. Päällisiä oli niin reilusti, että leipää ei edes näy, ja haarukalla ja veitsellä piti syödä, eikä ottaa käteen. 

Jännä juttu, mihin nuo smörrebrödit on kadonneet. Jossain hienommassa kahvilassa voi vielä olla, mutta nykyisin niissäkin usein vaan täytettyä patonkia tai croissantia. 

Tuli mieleen noista tanskalaisista leivistä toinen leipäherkku, lämpimät voileivät. Jos jäi yli lihapullia, ne siivutettiin, lihapullien päälle itse tehtyä sinappia, sipulisiivuja ja reilu kerros juustoa. leipä uuniin ja hetken päästä oli päivällinen valmis. Toinen vaihtoehto oli leipä, sen päällä sipuliteemakkaraa paksu siivu, tomaattiviipaleita tai joskus jos oli jäänyt yli keitetty kananmuna, niin se viipaleina ja päälle juustoa ja uuniin. Ei ollut mikään välipala vaan se oli illan ruoka.

Yksi leipäruoka oli meillä leipäressu, varmaan sekin 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa. Meillä se tehtiin niin, että kuutioitua venäläistä meetwurstia paistettiin voissa pannulla, siihen lisättiin kuivahtanutta ruisleipää ja vielä päälle vettä ja hiukan lisää voita. Kylmän maidon kanssa syötiin. Meillä ei kotona ruokaa juuri roskikseen heitetty, vaan oli noita ruokalajeja, mitä mä nyt satun muistamaan, minne tungettiin vanhaksi menossa olevaa leipää tai lihapullien jämät, eilispäivän keitetyt kananmunat yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakastekanaa kerran kuussa sunnuntaina. 

Äiti kypsytti tuntikausia koska se oli kana, eli sitkeää lihaa. Nykyään on vain näitä pehmeitä broilereita. 

Voi kun olisikin kanaa! Kanassa on makua paljon enemmän kuin pehmeässä broilerissa. Ei kana ole sitkeää, mutta sitä on kauemmin kypsytettävä.

 

Ostin oikeaa kanaa. Haudutin kauan ja oli ihan hirveää ja rasvaista. Usko pois, et halua sitä, ellet osaa tehdä taikoja sille.

 

Mistä löysit, kanatilaltako? Suomessa ei ole myynnissä kotimaisia kanoja pakastettuinakaan. Pakastealtainen kokonaiset linnut ovat btoilereita, vaikka niissä lukisi kana. Broilereille käykin juuri noin, siksi en niitä

Kanasta saa maailman parhaimman Kanakeiton. Ja Villokin. Muuhun Kanasta ei oikein olekkaan. Lihaa tosin aika vähän.