70-luvun ruokia joita lapsena tuli syötyä. Mutta joita ei enää syö kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ala-asteella kanaviillokki oli hyvää. Pinaattikeitto oli sitä vastoin ihan hirveää. Ja risotto myös, yööök

Risotto? Eihän 70-luvulla mitään risottoa syöty, kukaan ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta. Olisiko se ollut Meksikon pata, jota nyt tarkoitat. Meillä oli ainakin koulussa 70-luvun lipussa kerran kuussa sellainen makuja maailmalta-päivä. Muistan syöneeni silloin ensimmäistä kertaa meksikonpataa ja italianpataa. Kun menin lukioon 80-luvulla, italianpata oli jo ihan ruokalistalla, siis vakituisena ruokana. Jäi mieleen, koska oli minun lempiruokia lukiossa. Tillilihaa taas ei ollut enää lukion aikaan listoilla meidän kunnassa.

Riisiä, herneitä yms. kasviksia jossain ihme hyytelössä. Kyllä sitä risotoksi sanottiin. Mutta ei sillä tosiaankaan ole mitään tekemistä risoton kanssa. Inhosin tuota niin paljon että kesti vuosikymmeniä että pystyin maistamaan oikeaa risottoa. Yllätyin kuinka hyvää oikea risotto on. 

Vierailija kirjoitti:

Risotto oli 70-luvun suosikki. Tosin se ei ollut sellaista italialaista velliä, vaan kunnon ruokaa. Makkararisottoa oli koulussakin.

Huonosti keitettyä (eri asia kuin al dente) uncle bens riisiä, herne-maissi-paprikaa ja hiukan makkaraa? No ihan miten vain, jos ketsupin kanssa maistui. Mutta ei se risottoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Risotto oli 70-luvun suosikki. Tosin se ei ollut sellaista italialaista velliä, vaan kunnon ruokaa. Makkararisottoa oli koulussakin.

Huonosti keitettyä (eri asia kuin al dente) uncle bens riisiä, herne-maissi-paprikaa ja hiukan makkaraa? No ihan miten vain, jos ketsupin kanssa maistui. Mutta ei se risottoa ole.

Suomessa ei ollut uncle bens-riisiä 70-luvulla. Kaupoissa oli yleisesti kahta riisilajia. Oli puuroriisi (joka oli pyöreää, Risella oli suosituin) ja sitten oli toista laatua, jossa oli vähän pidemmät riisinjyvät, sitä kutsuttiin ihan vaan riisiksi. Meillä sai lähikaupasta ostaa irtoriisiä, se oli juuri tuota mitä käytettiin vaikka täytettyyn paprikaan. Myös appelsiiniriisiin käytettiin yleisesti sitä toista (ei puuroriisiä). Risotto-riisiä ei Suomessa myyty. Se ruoka, mitä tässä ketjussa kutsuttu risotoksi, oli kylläkin ihan vaan makkarapata. Muistan sen oikein hyvin, oli riisiä, pakastevihanneksia ja makkaraa. Siihen ei laitettu juustoa, ei kermaa, ei voita, ei sieniä eikä siihen käytetty risotto-riisiä vaan ihan tavallista riisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitetyt perunat ja pelkkä ruskea kastike (paistettu jauhot ja voi valurautapannulla ja vettä siihen päälle, ehkä vähän sipulia saattoi olla mausteena). 

 

kaalilaatikkoa teen edelleen aika usein, samoin mannapuuroa. Vispipuuroa ja kiisseleitä tekisin, jos teinit niitä söisivät. Marjoja kerään paljon ja niitä syödään lähinnä sellaisenaan.

Olitteko köyhä perhe? En ole eläessäni syönyt perunaa ja pelkkää ruskeaa kastiketta. Kastike oli joko nakkikastike, stroganof (naudanlihasta), jauhelihakastike tai sianlihakastike. Tai sitten ruskea kastike oli perunan ja lihamurekkeen päälle. Ainakin meillä ja ystävien ja sukulaisten luona ruskea kastike kuului yhteen lihan kanssa, riippumatta missä muodossa liha oli.

No ei oltu köyhiä, ehkä tuo oli vain sellainen nopea ja simppeli arkiruoka. Saattoi siinä olla sitten lisänä joskus jotain paistettua kalaa tms., joka ei ollut siellä kastikkeen seassa. Isä kun ei oikein arvostanut makaroonia tai riisiä, vaan aina piti olla perunoita, niin ehkei äiti jaksanut aina miettiä mitään kummempaa niiden kanssa.

Joku kirjoitti smörrebrödeistä tai useampikin ehkä. Meillä myös tehtiin metsästäjänleipiä, jotka oli matkittu siitä tanskalaisleivästä. Siihen tuli leipä alle, päälle paistettu jauhelihapihvi, paistettuja sipulirenkaita, sieniä tai sienikastiketta ja päälle juustoa. Päälle oli tapana rouvia myllystä pippuria. Se tarjoiltiin lämpimänä ruokana ja oli metsästäjänleipä suomeksi. En ole missään nähnyt viime vuosikymmeninä, en kyläpaikoissa enkä luonasravintoloissa. Entisaikaan ainakin Helsingissä noita myytiin ravintoloissakin tai sen tyyppisissä. ja muistan sen kalliimman leivänkin, joka taas oli kylmä leipä, jossa oli graavilohta, katkarapuja, sitruunaa ja tilliä leivän päällä. Se oli vähän luksusleipä, hienompaa ruokaa. Kirjolohihan tuli silloin 70-luvulla kohinalla Suomeen ja siitä innostuttiin valtavasti, makkaran ja sianlihan lisäksi nousi oikein kansallisruuaksi. Kalatiskit notkuivat kirjolohta ja silakkaa. Käytiin usein kauppahalleista äidin kanssa hakemassa pyhäpäivän ruokaan ainekset. 

Meillä kotona muistan äidin vähän oikaisseen tuossa metsästäjän leivässä. Jos edelliseltä päivältä jäi lihamureketta tähteeksi, hän paistoi pannulla murekkeen siivuja ja ne oli niinkuin jauhelihapihvin asemasta leivällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitetyt perunat ja pelkkä ruskea kastike (paistettu jauhot ja voi valurautapannulla ja vettä siihen päälle, ehkä vähän sipulia saattoi olla mausteena). 

 

kaalilaatikkoa teen edelleen aika usein, samoin mannapuuroa. Vispipuuroa ja kiisseleitä tekisin, jos teinit niitä söisivät. Marjoja kerään paljon ja niitä syödään lähinnä sellaisenaan.

Olitteko köyhä perhe? En ole eläessäni syönyt perunaa ja pelkkää ruskeaa kastiketta. Kastike oli joko nakkikastike, stroganof (naudanlihasta), jauhelihakastike tai sianlihakastike. Tai sitten ruskea kastike oli perunan ja lihamurekkeen päälle. Ainakin meillä ja ystävien ja sukulaisten luona ruskea kastike kuului yhteen lihan kanssa, riippumatta missä muodossa liha oli.

No ei oltu köyhiä, ehkä tuo oli vain sellainen nopea ja simppeli arki

Anteeksi, vähän ohi keskustelun, enkä ole tuo, jolle vastasit, mutta kyllä perunoiden ja ruskean kastikkeen kanssa yleensä oli tapana laittaa lihaa eikä kalaa. Se liha saattoi olla makkaraa, siivuja paistettu pannulla tai tehty makkarakastikkeeksi tai sitten oli nautaa tai sikaa. Jauhelihakastike tehtiin muuten 70-luvulla ihan vaan ruskeaan kastikkeeseen, ei ikinä tomaattikastikkeeseen, eli ei ollut italialaistyyppinen. Yleensä tarjoiltiin perunan kanssa eikä makaronin.

Äiti lisäsi aina limaisia? Sipulinpaloja jauhelihaan, koska piti niistä. Ne piti sitten perata pois, mutta kyllä ne pilasi maun. Muuten erittäin ahkera, mutta tässä ei joustanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitetyt perunat ja pelkkä ruskea kastike (paistettu jauhot ja voi valurautapannulla ja vettä siihen päälle, ehkä vähän sipulia saattoi olla mausteena). 

 

kaalilaatikkoa teen edelleen aika usein, samoin mannapuuroa. Vispipuuroa ja kiisseleitä tekisin, jos teinit niitä söisivät. Marjoja kerään paljon ja niitä syödään lähinnä sellaisenaan.

Olitteko köyhä perhe? En ole eläessäni syönyt perunaa ja pelkkää ruskeaa kastiketta. Kastike oli joko nakkikastike, stroganof (naudanlihasta), jauhelihakastike tai sianlihakastike. Tai sitten ruskea kastike oli perunan ja lihamurekkeen päälle. Ainakin meillä ja ystävien ja sukulaisten luona ruskea kastike kuului yhteen lihan kanssa, riippumatta missä muodossa liha oli.

No ei oltu köyhiä,

kyllä tiedän, että ruskea kastike ja liha / makkara ovat tyypillinen pari. Mutta meillä oli todella usein paistettua kalaa - esim. haukea, koska isä kalasti. Eikä sen kanssa alettu varmaan siinä arjessa miettimään mitään hienompia tai sopivampia kastikkeita, näillä mentiin. Oli myös vaikkapa kyljyksiä, lihapullia, makkaraa, joku iso possupata tms.

Säästäväisyys oli tietynlainen hyve vielä 70-luvulla. Ihan tv:n kokkiohjelmissakim esiteltiin säästövinkkejä. Sellainen kokkiohjelma oli hyvä kuin kesäkeittiö, se oli sen ohjelman nimi. Siinä Jaakko Kolmonen ja Veijo (sukunimeä en muista), laittoi ruokaa ja jakoi säästövinkkejä ja reseptejä. Myös Patakakkonen oli hyvä, mutta muistelen, että se olisi alkanut tulla tv:stä kun olin jo koululainen, ehkä v. 1976 tai sitä luokkaa. Ja oliko siinä myöhemmin joku Sirkka sen Veijon tilalla, sellainen hiljainen nainen.

Meillä äiti katsoi silmä tarkkana noita ohjelmia ja kirjoitti reseptejä ylös. Hauskaa kun ne aina pyrkivät hyödyntämään kaiken. Kalanruotoja ja päätä ei missään nimessä roskikseen, jos tekivät kalaruokaa, vaan keitetään ruodot ja päät liemeksi ja seuraavan päivän kalakeiton pohja on valmis. Tahtoisinpa vaan nykypäivänä nähdä, miten perheenäidit ja isät tekisi niitä ruokia ja vielä alkaisivat hauduttaa lientä seuraavan päivän ruokaa varten. Se oli myös hauskaa, kun jotain possun niskaa oli hauteessa valmistettu miedolla lämmöllä 2 tuntia ja kuva leikattu ja Jaakko tuli ruutuun ja tokaisi, että tuleepa herkulliset tuoksut, tämä on nyt 2 tuntia täällä itsekseen hautunut ja kokeillaanpa, joko on valmista. Herranjestas jos nykyajan vanhemmat alkaisi perheelle vääntää jotain sapuskaa, mikä valmistellaan ja sitten kypsytetään 2 tuntia ennen seuraavaa vaihetta, 

Parempaa se 70-luvun risotto on kuin italialainen koskaan, oli kuinka aitoa tahansa. Se makkaraan siinä on se juttu, eikä raaka riisipuuro.

Jauhelihapihvit paistetulla sipulilla, perunaa ja ruskeaa kastiketta. Kasvikset suolakurkku, porkkanaraaste ja puolukkasurvosta. Ei tarvittu halapenoja ja muuta väkevää.

Ai kamala, aloin muistella miten se meni yhtenä jouluna, kun meidän äiti oli katsonut Jaakko Kolmosen ja Veijon ohjelmaa ja se otti sieltä reseptit. Teki kaalia jouluksi. Siis laatikoita toki myös, mutta uunissa haudutettua kaalia. Se oli jokin näiden kokkien oma päähänpisto. Maistui muuten oudolta, neilikkaa ja inkivääriä ja muita joulumausteita ja pitkään haudutettu mössöksi uunissa Ei kaali käy mitenkään jouluruuaksi.

Ja sitten oli sellainen sienisalaatti, jossa oli sellerinvarsia yhtä paljon kuin sieniä. Olin ehkä 11-vuotias ja edelleen muistan, miten isä nauroi niille sienille. Voi olla, että äiti oli kirjoittanut vahingossa kaksi reseptiä yhteen. Tv-ohjelmaa katsoessa kun voi tulla kiire saada kirjoitettua paperille. Muistelen, että siinä oli myös omenaa joukossa, siis selleriä ja omenaa ja suolasieniä ja varmaan sipuliakin. Meillä kotona vuosikymmeniä myöhemmin isä muisti sieni-sellerisalaatin jouluruokapöydän kruununa.

Meillähän äiti oli muutenkin vähän sellainen, että se oli epävarma ruokien kanssa ja kokkikirjpja oli monta ja sellainen reseptilaatikko, missä oli reseptikortteja. Kun hän kuoli, lueskelin vanhoja reseptejä ja nauroin, kun jossain ohjeen sivussa oli äidin käsialalla kirjoitettu, että tärkeää tai muista lämpötila tai vastaavaa.

Meillä syötiin 1960-1970 luvulla usein sunnuntaina kokonaisena uunissa paistettua kanaa, riisin ja kanan paistinliemestä ja kermasta tehdyn currykastikkeen kera. Kotona tehtiin myös kanaviilokkia. Meillä äiti teki silloin tällöin myös karjalan piirakoita sekä lanttu-ja kalakukkoa ja kalakukko tehtiin ahvenista (asuimme länsi-suomessa, mutta juuret savossa ja karjalassa).

Vierailija kirjoitti:

Punaista maitoa ei ole tullut juotua vuosikymmeniin. 

Minä olen vielä toissa vuonna kunnes mummu kuoli kunnioitettavassa 96 vuoden iässä. Siihen jääkaappiin ei mitään kevyt maitoa ostettu saati sitten jotain margariineja. Oli varmaan pikkulapsesta saakka (11 vuotiaana piikomaan) ja sodan nähneenä (jonka jälkeen suurin piirtein kaikki oli kortilla) jotenkin fiksautunut ja kaiken piti olla aina priimaa (hinnalla ei ollut mitään väliä) jääkaapissa ja jääkaappi ihan täyttä. Keittiöön ei kelläkään ollut mitään asiaa kun hän teki ruokaa (oli muuten ravintolakokki ammatiltaan) ja hyvää sellaista. Itse ruokapöytä ole aina täynnä kaikkea ja jos erehdyit mummon kanssa vaikkapa vaatteita ostamaan (tästä on esimerkkejä niin paljon että niistä saisi elokuva sarjan tehtyä) niin toki hän vei sinut pitsalle tai kepabbia syömään mutta tämän jälkeen mentiin syömään kotiin "oikeata" ruokaa vaikka olit jo ihan täynnä. Ja muuten sinä söit tai itkit ja söit sitä oikeaa ruokaa. Mummo oli kirstun vartija siinä perheessä ja vaari tienasi erittäin hyvin aikoinaan ennen eläkkeelle jäämistään sellutehtaalla. 

Vierailija kirjoitti:

Syökö joku vielä maksaa tai kaalilaatikkoa

Kaalilaatikkoa syön useinkin. Puolukkahillon kanssa. Maksalaatikkoakin syön joskus. 

Vierailija kirjoitti:

Ai kamala, aloin muistella miten se meni yhtenä jouluna, kun meidän äiti oli katsonut Jaakko Kolmosen ja Veijon ohjelmaa ja se otti sieltä reseptit. Teki kaalia jouluksi. Siis laatikoita toki myös, mutta uunissa haudutettua kaalia. Se oli jokin näiden kokkien oma päähänpisto. Maistui muuten oudolta, neilikkaa ja inkivääriä ja muita joulumausteita ja pitkään haudutettu mössöksi uunissa Ei kaali käy mitenkään jouluruuaksi.

Ja sitten oli sellainen sienisalaatti, jossa oli sellerinvarsia yhtä paljon kuin sieniä. Olin ehkä 11-vuotias ja edelleen muistan, miten isä nauroi niille sienille. Voi olla, että äiti oli kirjoittanut vahingossa kaksi reseptiä yhteen. Tv-ohjelmaa katsoessa kun voi tulla kiire saada kirjoitettua paperille. Muistelen, että siinä oli myös omenaa joukossa, siis selleriä ja omenaa ja suolasieniä ja varmaan sipuliakin. Meillä kotona vuosikymmeniä myöhemmin isä muisti sieni-sellerisalaatin jouluruokapöydän kruununa.

 

Oliko isäsi tyypillinen mestarikokki, joka osasi keittää kahvit ja neuvoa. Naljailla viitsi vaimon kustannuksella vuosia? Meillä oli yksi sukulaismies juuri sellainen vaimonhaukkuja, että vieläkin tekisi mieli kaivaa haudasta ja kusta päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sipatti. Tätä oli kouluissa vielä 80- luvulla.

Varmaan joku alueellinen *herkku*. Meillä pohjoisessa ei ainakaan sitä ole tarjottu. Tietenkin voisin googlata, mitä se on? 

Ihan valtakunnallinen ruoka. Valkokastikkeessa savukylkeä . Kai siihen savukinkku käy myös. Tarjoilu perunan kanssa.

 

Olen eri. En minäkään ole koskaan sipattia syönyt, olen kyllä jossain tuon sanan aiemmin nähnyt. Ei meillä kuulunut kouluruokalistaan ainakaan 70-80-luvulla. Eikä kotonakaan syöty. Pohjoisesta olen kotoisin, Oulusta päin. Oulussa oli rössypottua. Yksi lempikouluruoista oli Kuusamon särkisäilykettä, perunoita ja valkokastiketta, lisukkeena punajuuria. Oi, se oli hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ala-asteella kanaviillokki oli hyvää. Pinaattikeitto oli sitä vastoin ihan hirveää. Ja risotto myös, yööök

Risotto? Eihän 70-luvulla mitään risottoa syöty, kukaan ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta. Olisiko se ollut Meksikon pata, jota nyt tarkoitat. Meillä oli ainakin koulussa 70-luvun lipussa kerran kuussa sellainen makuja maailmalta-päivä. Muistan syöneeni silloin ensimmäistä kertaa meksikonpataa ja italianpataa. Kun menin lukioon 80-luvulla, italianpata oli jo ihan ruokalistalla, siis vakituisena ruokana. Jäi mieleen, koska oli minun lempiruokia lukiossa. Tillilihaa taas ei ollut enää lukion aikaan listoilla meidän kunnassa.

Oli meillä koulussa risottoa jo 70-luvulla sekä kotonakin sitä tehtiin. Nyt sinä päästelet omakeksimiäsi juttuja. Mun koulut olivat Itä-Suomessa, sitä en tiedä, mikä systeemi muualla maassa on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Risotto oli 70-luvun suosikki. Tosin se ei ollut sellaista italialaista velliä, vaan kunnon ruokaa. Makkararisottoa oli koulussakin.

Huonosti keitettyä (eri asia kuin al dente) uncle bens riisiä, herne-maissi-paprikaa ja hiukan makkaraa? No ihan miten vain, jos ketsupin kanssa maistui. Mutta ei se risottoa ole.

Suomessa ei ollut uncle bens-riisiä 70-luvulla. Kaupoissa oli yleisesti kahta riisilajia. Oli puuroriisi (joka oli pyöreää, Risella oli suosituin) ja sitten oli toista laatua, jossa oli vähän pidemmät riisinjyvät, sitä kutsuttiin ihan vaan riisiksi. Meillä sai lähikaupasta ostaa irtoriisiä, se oli juuri tuota mitä käytettiin vaikka täytettyyn paprikaan. Myös appelsiiniriisiin käytettiin yleisesti sitä toista (ei puuroriisiä). Risotto-riisiä ei Suomessa myyty. Se ruoka, mitä tässä ketjussa kutsuttu r

Nyt hölötät omiasi. Kyllä Uncle Bensiä oli kaupoissa jo 70-luvun alkupuoliskolla, jopa maalaiskaupoissa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä syötiin 1960-1970 luvulla usein sunnuntaina kokonaisena uunissa paistettua kanaa, riisin ja kanan paistinliemestä ja kermasta tehdyn currykastikkeen kera. Kotona tehtiin myös kanaviilokkia. Meillä äiti teki silloin tällöin myös karjalan piirakoita sekä lanttu-ja kalakukkoa ja kalakukko tehtiin ahvenista (asuimme länsi-suomessa, mutta juuret savossa ja karjalassa).

Meillä myös syötiin usein kokonaisena paistettua broileria. Mutta ihan vaan keitettyjen perunoiden kanssa.

Kastikkeena oli uunivuoan pohjalla oleva liemi, meillä kun ei säästelty voin käyttöä ruuanlaitossa, eli voita lisättiin broileriinkin...