Lue keskustelun säännöt.
70-luvun ruokia joita lapsena tuli syötyä. Mutta joita ei enää syö kukaan.
30.07.2024 |
Minulla läskisoosi. Ei ollut pahaa perunamuusin kanssa mutta ei ole kyllä tullut syötyä varmaan 40 vuoteen.
Täytyypä tehdä annos ihan nostalgiamielessä. Söisiköhän lapset sitä.
Kommentit (375)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaiset karmeat, suolaiset hyytelöhirvitykset 🤢
Aladobi! Meillä on sitä joka joulu. Kasikymppisen mutsini herkku. Mä en kuunaan...
Teettekö itse vai ostatteko? Nykyään kolmikymppisen poikani lempivoileipä oli leikki-iässä oli muhkusämpylä ja välissä oli lihahyytelöä. Olen huomannut, että nykyään kaupassa on yleensä vain parempaa maalaishyytelöä, jossa lihat on isompina paloina. Joulun aikaan voi jossain olla myynnissä sitä perinteisempää (ja ilmeisesti huonommista aineksista tehtyä), jossa lihat on riekaleina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryynimakkaraa tuli joskus nuorena syötyä, vaan taitaisi nykyään jäädä syömättä.
Ostan markkinoilta aina pari grillattua ryynimakkaraa ja syön sinapin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Verilättyjä äiti paistoi ihan verestä, niitä en ole tehnyt. Ja aamupalalla oli jossain vaiheessa 1970-luvulla kaakaota , ranskanleipä ja lauantaimakkaraa, en söisi. Koulussa opin että kaurapuuro on terveellistä, ja aloin pyytämään sitä.
Veli söi makeannälkään pelkkää palasokeria, minä en pystynyt.
Äiti teki sianpääsylttyä, vanhempi siskoni tekee vieläkin. Sitä en koskaan edes maistanut. Sen sijaan kananmunakastike ja moni täällä mainittu ruoka on ihan nykypäivän ruokalistallani.
Luumukiisseliä en enää tee enkä mielelläni söisi. Rusinakiisseli vielä pahempaa. Muuten marjakiisselit ja maitopuurot maistuisivat kyllä nykylapsillekin, ja olisivat valmispurkkeja terveellisempikin vaihtoehto oikein valmistettuna.
Jouluna pitää olla riisipuuron kanssa luumurusinasoppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryynimakkaraa tuli joskus nuorena syötyä, vaan taitaisi nykyään jäädä syömättä.
Ostan markkinoilta aina pari grillattua ryynimakkaraa ja syön sinapin kanssa.
Me grillataan aina silloin tällöin kesällä ryynäreitä,ja ovat oikein hyviä. Sinapin kanssa syödään.
Vierailija kirjoitti:
Koulun kalamurekepihvit, nam. Niitä ei taida enää saada mistään...
Seitistä tulee ihan parhaat kalapihvit. Kannattaa tehdä itse. Ja hauesta myös,kummasti ruodot häviää kun jauhaa kalan. Herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ala-asteella kanaviillokki oli hyvää. Pinaattikeitto oli sitä vastoin ihan hirveää. Ja risotto myös, yööök
Vierailija kirjoitti:
Minun ala-asteella kanaviillokki oli hyvää. Pinaattikeitto oli sitä vastoin ihan hirveää. Ja risotto myös, yööök
Koulun risotoilla ei ollut mitään tekemistä risoton kanssa. Eikä kyllä nykyäänkään lounasruokaloitten "risotot" risottoa ole. Tai paellat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Velli. Aivan vakkariaamiainen tai iltapala. En edes tiedä enää mistä velli keitettiin. Oliko jotain omia "velliryynejä" vai mitä?
Oli varmaan velliryynejäkin,en tiedä, mutta nestettä lisäämällä tai ryynejä vähentämällä tulee velliä.
Munuaiset. Niitä ei taideta enää myydäkään ihmisten ruuaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin talkkunasta sellaista, että talkkunoihin lirautettiin kiehuvaa vettä, ripaus suolaa ja voita. Se oli hyvää. Toinen talkkunaruoka oli muusattuja mustikoita, sokeria ja talkkunaa. Sen nimi oli pepu. Pitääkin hakea talkkunaa ja kokeilla. Nuo olivat iltapalaruokia.
Aamuisesta kaurapuurosta tehtiin kauravelliä vatkaamalla puuro kattilassa lämmetessään maitoon.
Kopratalkkunaa olette syöneet. Nimi juontuu siitä, että se talkkunamöykky on syötyy suoraan kädestä, nokare voita vaan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Kiisselit. Kasarilla oli oleellisen tärkeää opetella köyhässä tekemään kiisseliä. Eipä ole tullut enää syötyä.
Kiisselit on hyviä ihan hyvä jälkkäri tai välipala. Itse kerätyistä marjoista,tietää mitä saa. Tai suklaakiisseli. Ei tarvitse kaupasta ostella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansakoulussa ja oppikoulussa oli oma keittiö, omat ruoanlaittajat:
Tilliliha (joidenkin inhokki)
En ole koskaan sen jälkeen saanut sitä missään.
Makumuistijälki jäi. Itse en saisi samanlaista tehdyksi.
Vierailija kirjoitti:
Velli. Aivan vakkariaamiainen tai iltapala. En edes tiedä enää mistä velli keitettiin. Oliko jotain omia "velliryynejä" vai mitä?
Voi taivas sentään tuota logiikkaasi, et arvatenkaan ole edes googlannut. Tuo on lähestulkoon tyhmintä, mitä olen lukenut vähään aikaan. Arvaapa, mitä saat aikaiseksi, jos laitat keitokseesi tuplamäärän ryynejä? Yritä edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sipatti. Tätä oli kouluissa vielä 80- luvulla.
Varmaan joku alueellinen *herkku*. Meillä pohjoisessa ei ainakaan sitä ole tarjottu. Tietenkin voisin googlata, mitä se on?
Ihan valtakunnallinen ruoka. Valkokastikkeessa savukylkeä . Kai siihen savukinkku käy myös. Tarjoilu perunan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Verilättyjä äiti paistoi ihan verestä, niitä en ole tehnyt. Ja aamupalalla oli jossain vaiheessa 1970-luvulla kaakaota , ranskanleipä ja lauantaimakkaraa, en söisi. Koulussa opin että kaurapuuro on terveellistä, ja aloin pyytämään sitä.
Veli söi makeannälkään pelkkää palasokeria, minä en pystynyt.
Äiti teki sianpääsylttyä, vanhempi siskoni tekee vieläkin. Sitä en koskaan edes maistanut. Sen sijaan kananmunakastike ja moni täällä mainittu ruoka on ihan nykypäivän ruokalistallani.
Luumukiisseliä en enää tee enkä mielelläni söisi. Rusinakiisseli vielä pahempaa. Muuten marjakiisselit ja maitopuurot maistuisivat kyllä nykylapsillekin, ja olisivat valmispurkkeja terveellisempikin vaihtoehto oikein valmistettuna.
Kiisseliasiaan kommentoin, että meillä on 3 lasta, iät 9-17 vuotta. Kukaan ei syö kiisseliä. Yritin esikoista opettaa, että mustikkakiisseli on hyvää, tein sitä monesti silloin kun hän oli pieni ja ei vielä sisaruksia. Hän sylki pois koko kiisselin. Yritin jossain vaiheessa jopa siivilöidä pois mustikat, eli pelkkää mehusoppaa, mutta sekin oli olevinaan hirveää.
Meidän nuorimmainen syö joskus riisipuuron päällä sellaista mansikkakiisseliä, jossa ei saa olla mansikkaa, siis sattumia. Oikein tarkkaan siivilän läpi otan pois kaikki sattumat. Sitten kelpaa pieni määrä riisipuuron kanssa.
Itse tykkään tehdä kiisseleitä, koska meillä on pakastemarjoja. En oikein pidä pakastemansikoista sulaneena, ne on aina eri makuisia kuin tuore mansikka. Teen niistä kiisseliä, en laita kovin paljon sokeria, eli en tee sellaista imelää 70-luvun tyyliin. Oma suosikkikiisseli on kuitenkin karpalokiisseli. Ostan joka syksy muutaman litran karpaloita pakastimeen ja säästellen pitkin talvea teen muutaman kerran kunnon kiisselin. Siinä on se ihanan kirpeä, mutta aromikas maku. Päälle laitan sokerilla ja vaniljalla maustettua kermavaahtoa. Se on yhdistelmänä ihan älyttömän hyvä. Meidän perheessä muut ei syö. Minun joulupöydän jälkiruoka on aina se karpalokiisseli, ja muut syö jotain tuorejuusto-glögikakkua.
Vierailija kirjoitti:
Minun ala-asteella kanaviillokki oli hyvää. Pinaattikeitto oli sitä vastoin ihan hirveää. Ja risotto myös, yööök
Risotto? Eihän 70-luvulla mitään risottoa syöty, kukaan ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta. Olisiko se ollut Meksikon pata, jota nyt tarkoitat. Meillä oli ainakin koulussa 70-luvun lipussa kerran kuussa sellainen makuja maailmalta-päivä. Muistan syöneeni silloin ensimmäistä kertaa meksikonpataa ja italianpataa. Kun menin lukioon 80-luvulla, italianpata oli jo ihan ruokalistalla, siis vakituisena ruokana. Jäi mieleen, koska oli minun lempiruokia lukiossa. Tillilihaa taas ei ollut enää lukion aikaan listoilla meidän kunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen noista tanskalaisista leivistä toinen leipäherkku, lämpimät voileivät. Jos jäi yli lihapullia, ne siivutettiin, lihapullien päälle itse tehtyä sinappia, sipulisiivuja ja reilu kerros juustoa. leipä uuniin ja hetken päästä oli päivällinen valmis. Toinen vaihtoehto oli leipä, sen päällä sipuliteemakkaraa paksu siivu, tomaattiviipaleita tai joskus jos oli jäänyt yli keitetty kananmuna, niin se viipaleina ja päälle juustoa ja uuniin. Ei ollut mikään välipala vaan se oli illan ruoka.
Yksi leipäruoka oli meillä leipäressu, varmaan sekin 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa. Meillä se tehtiin niin, että kuutioitua venäläistä meetwurstia paistettiin voissa pannulla, siihen lisättiin kuivahtanutta ruisleipää ja vielä päälle vettä ja hiukan lisää voita. Kylmän maidon kanssa syötiin. Meillä ei ruokaa juuri roskikseen heitetty, vaan oli noita ruokalajeja, mitä mä nyt
vähän arveluttaa nuo suomalaisversiot smørrebrødeistä. tietysti näitä lounasleipiä oltaisiin tunkemassa illanistujaisiin...
Risotto oli 70-luvun suosikki. Tosin se ei ollut sellaista italialaista velliä, vaan kunnon ruokaa. Makkararisottoa oli koulussakin.
Lihamureke, perunat ja ruskeakastike, nam, sillointällöin itsekkin teen. Kananmunakastike hot myös🙂
Maksan paistaminen ei ole itse asiassa kauhean vaikeaa: erittäin kuumalla pannulla rapeaksi puoli kerrallaan, sisus saa jäädä hieman punertamaan. Leikkeen pitää olla melko ohut. Kokemus opettaa nopeasti; jos paistat liikaa tulee sitkeää. Paistetun sipulin kanssa herkkuje herkku.