Oletko ollut tänä kesänä yksinäinen?
Minä olen ajoittain.
Vanhempani ovat kuolleet vuosia sitten. Minulla on kaksi aikuista lasta, jotka asuvat satojen kilometrien päässä, toinen ei juuri pidä yhteyttä. Heillä ei ole omia lapsia eikä ehkä koskaan tulekaan. Olen naimisissa, mutta mies on hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä. Ketään sukulaisia ei asu 200 kilometrin säteellä.
Meillä ei juuri ole sosiaalista elämää. Kun lapset olivat pieniä, oli kaikenlaista lapsiperheiden yhteistä toimintaa harrastuksien ja koulun piirissä. Nyt tuntuu, että useimmat ihmiset viihtyvät vain omien perheidensä kanssa, ystävyyssuhteet ovat hiipuneet.
Tavanomainen arki on helpompaa rutiineineen ja kiireineen. Nyt kesällä olen potenut välillä ahdistavaa yksinäisyyttä. Olen opetellut sietämään sitä tunnetta, mutta onhan se välillä niin surullista, että itken itsekseni.
Miten sun kesä on mennyt?
Kommentit (44)
En ole kokenut olevani yksinäinen vaikka yksin olen todella paljon, itse asiassa nautin suuresti kun saan olla ihan omissa oloissani ja ilman häiriötä. Parasta ikinä.
Olen. - Lähesiyyden kaipuu on välillä saada minut huonovointiseksi. - Sitetn muistutan, että olinhan viime kevään, talvien ja syksynkin tuntien yksinäisyyttä, että eiköhän tämä taas tästä kun kohta on taas syksykin.
Turhauttaa toki välillä kun osa ei tunnut lainkaan ymmärtävän joko tiedostamattaan tai sitten hyvinkin tietoisesti, mikä ero on olla ja ellä jne yksin vs. mitä on olla yksinäsienä.
En ole yksinäinen. Mutta ulkopuolisuudentunne on aika usein. Tuntuu kuin ainoa kenen kanssa tunnen yhteenkuuluvuutta, on miesystäväni. Kaikessa muussa seurassa tunnen olevani ihan eri maailmasta. Näin on ollut kai aina, mutta nyt vasta olen havahtunut tähän, näin 50+ . Tänä kesänä se vain korostui lisää, kun vietin aikaa enemmän miesystävän luona. Siellä en pääse jotenkin kuvioon, kun ovat ihan eri kuplassa. Ja koska vietin siellä aikaa, jotenkin taas ystävät tuntuu olevan omassa kuplassaan.
Mutta viihdyn yksin, joten yritän nyt vain hyväksyä tämän tunteen.