Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset haluavat asua pikkupaikkakunnilla?
29.07.2024 |
Nainen haluaa väkisin muuttaa pikkupaikkakunnalle, josta kotoisin. Meillä ei kummallakaan ole töitä siellä, vaan hänen pitäisi ajaa parisataa kilsaa useita kertoja viikossa, minun kolmesataa km pari kertaa viikossa. Lisäksi naisen tutut paikkakunnalla vihaavat minua. Kyseessä on alle 20t ihmisen maalaiskauppala, ja meno on todella junttia ( anteeksi nyt vaan, mutta asiaa ei voi muulla tavoin ilmaista).
Kaikkein naurettavinta on, että talojen hinnat eivät suinkaan ole mitään halpoja, vaan suhteellisen lähellä kaupunkiasumisen hintaa.
Kommentit (57)
Pienellä paikkakunnalla ehkä enemmän tekemistä kuin kaupungissa. Muuta en keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika harvinaista, että nainen haluaa muuttaa maalle. yleensä naiset muuttavat sieltä pois ja siellä syntyneet miehet jäävät sinne asumaan
Vierailija kirjoitti:
No mä muutin sellaiselle Helsingistä, kun sain 100% etätyösopimuksen. Miksi muutin? Koska ei mua keski-ikäisenä enää kiinnostanut mitkään kaupungin riennot tai palvelut juurikaan, lisäksi Helsingissä asuminen oli niin kallista että sinkkuna mulla oli varaa vain lähiökaksioon melko ankeasta lähiöstä. Kaipasin omaa pihaa ja puutarhaa ja muutenkin luonnonläheisyyttä ja rauhaa. Muutin sitten 20 000 asukkaan kaupunkiin, sen reunamille vanhaan rintamamiestaloon isolla tontilla. Enpä voi tyytyväisempi olla. Mitään en Helsingistä kaipaa.
Muutimme pk-seudulta takaisin kotipaikkakunnalle, kun sain täyden etätyösopparin. Kerran kuussa tarttee käydä pääkonttorilla Hollannissa, lentokentälle matkaa 30 minsaa. Nyt on sellainen talo, johon meillä ei ikinä olisi ollut varaa pk-seudulla, vaikka tienaan enemmän kuin 90% ammattikunnastani. Koulut vieressä lukioon asti ja muutkin peruspalvelut tässä kylällä. Myös miehelleni löytyi mieleinen työpaikka lähikaupungista.
Vierailija kirjoitti:
Ne tutut taitaa vihata ap:ta ihan syystä 😁
Ja teitä landepersuja vihataan jopa ihan Vaasassa ja Rovaniemellä ja muissa pikkukaupungeissa, ja ihan syystä.
Hirmuvalta tulee. Rankat tulonsiirrot rikkaille. HH
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin pikkupaikkakunnalle 15 vuotta sitten halvan asumisen ja rauha takia. Asiat hoituvat yleensä leppoisasti ja lääkäriinkin pääsee terveyskeskuksessa.
Jos on asunut pitkään isossa kaupungissa, niin on tosi vaikea enää sopeutua pikkupaikkakunnalla asumiseen, siis ainakin silloin, jos lähimpään isoon kaupunkiin on yli tunnin matka. Toisin Jos asuu vaikka Mäntsälässä, niin sieltä on kuitenkin aika lyhyt matka pk-seudulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni sama haave. Eniten ehkä kyllästyttää pk-seudun pitkät/ ajallisesti pitkään kestävät työmatkat, omaan vajaaseen 15 kilometriin kuluu tunti suuntaansa mikäli kaikki toimii kuten pitää. Omalla autolla en voi kulkea, koska työnantaja ei tarjoa parkkipaikkaa ja ruuhka-aikaan siihenkin menisi yli puoli tuntia. Haluaisin työmatkan, jonka voi kulkea helposti kävellen tai pyörällä.
Toinen syy on asumisen kalleus, kyllä asunnot ja vuokrat ovat pikkukaupungeissa huomattavasti halvempia vaikkei ap samaa mieltä olekaan. Samalla rahalla saa isomman asunnon ja oman pihan, mikä myös olisi viherpeukalon unelma.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kysymys on kyvyttömyysestä sopeutua muuhun ympäristöön tai tutustua uusiin ihmisiin. Roikutaan kiinni lapsuuden kuvioissa. Jotkut voivat vielä aikuisenakin olla riippuvaisia vanhemmistaan. Siksi monet pikkupaikkakuntien ihmiset ovat vähän sellaisia kaikkea uutta ja erilaista pelkääviä mammanpoikia ja -tyttöjä.
Ja monilla tytöillä se äiti on tärkein. Irtaantuminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Pitää olla yhteydessä päivittäin ja oma äiti on ainoa joka kelpaa lastenhoitajaksi. Mies tulee perässä tai jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa tuo 20 000 asukkaan pikku junttila, kun itse muutin vuosi sitten hippasen yli 2000 asukkaan pikkupaikkakunnalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin isosta kaupungista (Turku) opiskelujen jälkeen pienempään kaupunkiin (Mikkeli). Perustettiin perhe miehen kanssa ja sain mahtavan työpaikan pieneltä paikkakunnalta, jossa n. 14.000 asukasta. Muutettiin eikä kaduta ollenkaan, vaikka ihan vieraalle paikkakunnalle muutettiin, jossa ei sukulaisia tai tuttuja.
Täällä lapselle kaikki harrastukset 1 km säteellä. Uusi iso peruskoulu ja vieressä lukio. Meillä ihana uusi koti ja minulla työmatka 5 minuuttia kävellen. Mies käy töissä 45 min matkan päässä 2 kertaa viikossa, muuten etätöissä kotona.
Rahaa ja aikaa on enemmän, perhe-elämälle aikaa. Luonto on kaunis ja lähellä. Meidän harrastukset (koripallo, lukeminen, käsityöt, retkeily, kuorolaulu) onnistuvat täällä hyvin.
En tiedä asutaanko me täällä aina, mutta lasten peruskoulun päättymiseen saakka ainakin.
Mies halusi asua maalla eikä ollut rahaa ostaa asuntoa kaupungista. Asuttiin sitten perämetsässä 20 vuotta ja tylsää oli. Kun lapset muutti kotoa, mies kuvitteli että kaikki jatkuu kuten ennenkin. Ei muuten jatku, saa nauttia maaseudun idyllistä ihan itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stadista muutin pois koska en halunnut enää katsella nee
kereitä.
Yksi nee keri täältä löytyy mutta se on ok. Ei kuitenkaan yhtään somalia ole tänne löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo 20 000 asukkaan pikku junttila, kun itse muutin vuosi sitten hippasen yli 2000 asukkaan pikkupaikkakunnalle...
No joku 1000 asukkaan kylä keskellä Lappia olisikin varmaan parempi paikka asua kuin tuollaiset 5-25:n tuhannen asukkaan paikat. Nuo ovat pahimpia. Kun jäähallillinen tai pari kolmekin hallillista ihmisiä, niin mukaan mahtuu ihan saatanan junttia ja ahdasmielistä ja ylimielistä porukkaa. Ja näissä minikaupungeissa juurikin ne junteimmat ovat sosiaalisesti vallankahvassa, ja päättävät mitä asioita arvostetaan ja mitä ei. Sen sijaan joku 1000 asukkaan kylä keskellä ei mitään on niin pieni, että juntteja on liian vähän luomaan paikkakunnan valtavirtakulttuuria, vaikka juntteja suhteessa olisikin paljon. 1000 asukasta on niin pieni määrä, että ihmisten erilaisuus korostuu ja asukkaat huomaavat helpommin, että jokainen asukas on omalla tavallaan omintakeinen ja erilainen.
Miten Fatim Diarra sen sanoiksi pukikaan?
Asun paikkakunnalla jossa alle 3000 asukasta. Kuoleva kylä. Eläkeläisiä suurin osa. Kohta lähtee yläkoulu, koska syntyvyys heikko. Terveyspalvelut vähenee, ei löydy työntekijöitä tänne. Tiet rapakunnossa. Tältä näyttää maaseutu 2020-luvulla.