Lapsi 40-vuotiaana, miten jaksoit kasvattaa lapsen aikuiseksi?
Onko täällä vanhempia, jotka ovat saaneet lapsen noin 40-vuotiaana? Meillä pohdinnassa vieläkö yritettäisiin saada iltatähti, mutta mietityttää miten sitä jaksaa kasvattaa lasta noin 60-vuoden ikään asti vai pitäisikö nauttia aikuisuudesta kahdestaan, kun enää olisi 8 vuotta siihen kun aiemmat lapset täysi-ikäisiä. Olisi kiva kuulla kokemuksia, kannattaako toivoa lapsia vielä neljän kympin kynnyksellä (37-veenä) ja jaksaako sen kaiken.
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Olin kyllä 39 mutta voitaneen laskea tähän ketegoriaan.
Miksi en olisi jaksanut? Terve ihminen! Jäin vieläpä tytön kanssa yksin kun hän oli 4- vuotias. En kokenut millään tapaa vaikeaksii tai raskaaksi. Oli vakituinen työ ja tulot, nuoruuden menohalut menty, oli aikaa lapselle.
Nyt tyttäreni on 33 ja olemme edelleen hyvin läheiset. En menettänyt yhtään mitään tulemalla äidiksi siinä iässä. Pintaliito ei muutenkaan kiinnostanut.
Kasvatin -inhoan sanaa kasvatus- hänet täysin yksin. Hänestä kasvoi älykäs ja fiksu ja sosiaalinen tyttö ja aikuinen.
Määrätietoinen ja omaa lujan tahdon. Menestyy elämässään niin yksityis- kuin työelämässäkin. Emme riipu toisissamme, hänellä on oma elämä ja koti, mutta välimme ovat erittäin hyvät ja tapaamme usein.
En todellakaan kadu enkä koskaan ole katunut!
Olet siis nyt 72?
Täälläkin hoetaan, että "tosi hyvin jaksoin ei mitään ongelmaa!", mutta mites se lapsi? TikTokissa on paljon parikymppisiä, joita surettaa ja harmittaa että omat vanhemmat on niin vanhoja ja kohta eläkeläisiä. Hirveä stressi siitä että ne kuolee kohta eikä näe oman lapsen häitä, lasten saantia ym. Ystävätkin säälii, kun heidän omat vanhemmat on neli viiskymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin hoetaan, että "tosi hyvin jaksoin ei mitään ongelmaa!", mutta mites se lapsi? TikTokissa on paljon parikymppisiä, joita surettaa ja harmittaa että omat vanhemmat on niin vanhoja ja kohta eläkeläisiä. Hirveä stressi siitä että ne kuolee kohta eikä näe oman lapsen häitä, lasten saantia ym. Ystävätkin säälii, kun heidän omat vanhemmat on neli viiskymppisiä.
Lapsi voi hyvin eikä ole koskaan hävennyt meitä. Naureskelee meidän jutuille mutta viihtyy hyvin meidän kanssa. Minä olen eläkkeellä, isä ei.
Vastasin täällä jo aiemmin, mun kuopus on 22v. Juuri vietimme viikonlopun yhdessä, käytiin lounaslla ja kylpylässä, la meni isänsä kanssa Coldplayn keikalle. Toukokuussa lomailtiin yhdessä ja syyskuussa taas lähtee mun mukaani etelään tekemään lopputyötään ja kiertelemään viinitiloja ja tapaamaan tuttuja vuosien takaa.
Periaatteessa voimme kuolla millä hetkellä hyvänsä - mutta niin myös 30v:t vanhemmat. Ehkä eri syistä mutta koskaan ei voi tietää. Tai voin elää vielä 31v kuten sukumme naiset, 95 on ollut km kuolinikä
Keskustelu meni vähän väärään suuntaan, nyt ei puhuttu jaksaako isovanhemmat, vaan jaksaako 40- vee äiti ja isi.
Onko vielä kokemuksia?
Tulin ketjuun, koska täytin juuri 33 eikä lapsia vielä ole. Oma äitini sai minut nuorena. Olen nyt vuoden verran lueskellut aiheesta ja pistää miettimään kuinka rikkipoikki ja katki on ihmiset eri ikäisinä..
Olen onnellinen, etten ole saanut vielä lapsia, toisaalta hätä tulee että saanko ollenkaan / kannattaako enää tähän lähteä. Kun olin 24 niin isä sairastui vakavasti ja siinä meni vajaa 10 vuotta aivan sumussa.. lapset olisi terapiavalmiita atm ihan senhetkisen henkisen iän + elintapojen vuoksi.
Nuorena lapsensa saaneet ovat 35-45 vuotiaina aivan loppu, ja isovanhemmat sitten 60-70 vuotiaina?
Oma äitini oli myös loppu alta 50v ja sitten korjattiin syömiset ja liikunnat ja kappas vaan. Aikoo alkaa pph:ksi lapsenlapsille. Sama itsellä, olin aivan piipussa alta 30v mutta kun elintavat laittoi uusiksi (EHDOTTOMASTI HENKINEN PUOLI eli traumojen käsittely, itsetunto, hermoston rauhoittaminen ym) niin nyt jopa jaksaisi ajatella lisääntymistä.
Ja juu, oma äiti oli todella nuori, ja tekisin mitä vaan että olisi ollut lähemmäksi 30 minut ja muut saadessaan. On itsekin todennut että tällä tietämyksellä olisi tehnyt toisin.
Aivojen etuotsalohko kypsyy valmiiksi AIKAISINTAAN 25 vuotiaana. Sieltä löytyy mm. Harkintakyky.
Joo, lapset pitää tehdä nuorina, mutta ei vielä itse keskenkasvuisena. "Biologinen ikä paras nuorena", jep, itse olisin voinut alkaa saada lapsia 11 vuotiaana ja äitini vielä 51 vuotiaana. Jostain syystä lisääntymisikkuna on suuri.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla että 40-vuotias asennoituu lapseen eri tavalla. Ei suorita sitä eikä ota turhia paineita ja ole koko ajan sitä fiilistä, että mun pitäisi suorittaa parhaillaan jotain muuta eikä olla vaan himassa pyörittämässä hyrrää.
Mulla on ihan eri kokemus. Vanhemma iällä olevat äidit näyttivät stressaavan enemmän. Nuoremmat osasivat ottaa rennommin. Ei mitään suorittamista, mutta ylihuolehtivia lapsen suhteen. Onhan se väsyttävää pidemmän päälle olla jatkuvasti huolissaan ja pitää sitä lasta tiukassa otteessa.
Kasvattilapsen sain 45- vuotiaana. Lähestulkoon synnäriltä suoraan tuli. Hyvin jaksoin. Nyt hän on aikuinen.
Tee niin kuin oma sydämesi sanoo. Vain sinä itse voit tietää, mitä todella haluat. Jos olet fyysisesti hyväkuntoinen, niin kyllä tuossa iässä lapsen saa vielä hyvin kasvatettua aikuiseksi. Ihan normaali ikä tulla vielä äidiksi. Jotkut ovat loppuun kuluneita kehäraakkeja muutenkin jo 40-v iässä, oli lapsia tai ei. Älä ainakaan kuuntele heitä, jos et itse ole sellainen.
Olen 48v ja lapset yläkoulussa. Juuri juttelin kahden ikäiseni miehen kanssa ja iloitsin siitä, että lapset jo isoja ja omatoimisia. Molemmat huokailivat, että tuli tehtyä kolmas, joka meni juuri ekalle luokalle. Huh! En kyllä millään jaksaisi aloittaa koulupolkua uudelleen enkä olla pikkulapsen vanhempi tällä iällä. Olen töiden jälkeen niin väsynyt, että todellakin oma aika tulee tarpeeseen.
Kylläpä täällä on väsynyttä väkeä, vaikka ihminen voi saada lapsia vaihdevuosiin saakka.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu meni vähän väärään suuntaan, nyt ei puhuttu jaksaako isovanhemmat, vaan jaksaako 40- vee äiti ja isi.
Onko vielä kokemuksia?
Suurin osa ihmiskunnasta lisääntyy nelikymppisenä, jos ei käytä ehkäisyä. Pk-seudulla nelikymppiset mammat on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Viiskymppiseksi jaksettiin kaikilla rintamilla hyvin, sitten sakkasi jaksaminen täysin, muutenkin kuin lastenhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin hoetaan, että "tosi hyvin jaksoin ei mitään ongelmaa!", mutta mites se lapsi? TikTokissa on paljon parikymppisiä, joita surettaa ja harmittaa että omat vanhemmat on niin vanhoja ja kohta eläkeläisiä. Hirveä stressi siitä että ne kuolee kohta eikä näe oman lapsen häitä, lasten saantia ym. Ystävätkin säälii, kun heidän omat vanhemmat on neli viiskymppisiä.
Tirsk! Suomalainen nainen elää keskimäärin yli 80-vuotiaaksi. Kuka muka parkuu menettävänsä äidin todennäköisesti?
Työelämässä pitäisi olla lähes 70-vuotiaaksi, mutta palstalla kaikki on toinen jalka haudassa jo parikymmentä vuotta aiemmin.
Nuoreksi tunnen itseni, kun tässäkin iässä lähes 60v saan olla teinien elämässä. Kaikkea kivaa tehdään yhdessä, vaikka vanhimmat lapset asuvat jo muualla. En kaipaa mitään, kaikkea olen voinut lastenkin kasvaessa tehdä.
Jotenkin tosi ala-arvoista keskustelua perheenjäsenistä. Kylmää.
Omat vanhempani saivat minut iäkkäinä. Hävetti kun muiden lasten vanhemmat olivat nuoria. Nyt kun itselläni on pienet lapset niin joudun samalla huolehtimaan iäkkäiden vanhempieni asiat. Hoitoapuakaan heistä ei ole tietenkään.
Ap on 37, mikä on normaali ikä korkeasti koulutetuille saada vielä esikoinenkin. Kaverini sai tokan lapsen 38-vuotiaana ja kuopuksen yli nelikymppisenä. Käy treenaamassa personal trainerin johdolla, tanssii, käy juoksemassa ja töissä menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän pari tapausta joissa 40 v korvilla tehty lapsi ja vammainen tuli. Ei ne munasarjat tuota enää priimaa vanhana. Toinen äiti näistä pariskunnista oli todella väsyneen oloinen kun näin. Lapsi riehui ja oli isokokoinen 3-vuotiaan järjellä. Oletko valmis vanhoilla päivillä hoitamaan vamnaista? Sekin voi osua kontolle.
Minä tiedän useammankin alle 25v äidin lapsen, joilla on vakavia neurologisia ongelmia, kiitos äitien elämäntapojen. No he eivät ole sitten viitsineet lapsiaan hoitaa edes nuorina, perhetyöntekijä on monelle enemmän äiti kuin mitä biologinen äiti on.
Toki, mutta tuossa ei ole kyse geenivirheestä joka tulee usein vanhoilla päivillä tehdyille lapsille. Tuo on elämäntavan seuraus. Eri asia.
Tätä geenivirhe
Johtuisiko siitä, että ihan kaikenlaisia lapsia syntyy enemmän n. 25 vuotiaille kuin yli 40 vuotiaille naisille.
Meillä tuli toinen lapsi,kun olin 40v. Onneksi on ollut tähän saakka helppo. Hän oli toivottu, joten siinä mielessä ihana ylläri. Olen nyt 43v, enkä enää kyllä alkaisi lapsen tekoon. Riskit lapsen vammaisuuden yms.kasvaa.