Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ikisinkut, haaveiletteko vielä parisuhteesta?
Yritätkö vielä etsiä kumppania vai oletko antanut periksi? Kuinka vanha olit, kun tajusit, ettet välttämättä koskaan löydä rakkautta?
Itse olen keski-ikää lähestyvä poikamies ilman ensimmäistäkään parisuhdekokemusta. Olen viimeiset 10 vuotta etsinyt suht aktiivisesti naista, mutta kukaan ei ole kiinnostunut. Tai ehkä joku, mutta sitten minun pitäisi laskea vaatimustaso kumppanin suhteen alas ja olen valinnut sinkkuuden.
Kohta kun täytän 50v , pitäähän sitä rimaa laskea, mikäli en halua elää loppuelämääni yksin.
Kommentit (5)
47n ikisinkku. Ei ole ollut sopivan oloista henkistä tyyppiä, joka riittävän ymmärtävä ja rento. Itseäni häiritsee muutama fyysinen juttu itsessä iholla, jonka vuoksi mietin voiko niitä korjata, että kehtaa edes esittätyä. Aika kuluu nopeaa vauhtia tavallaan.
Luovuttanut. Tässä viimeisten sanotaanko neljän vuoden aikana laskeutunut tajuntaan, että ei tule tapahtumaan. N39
Viisikymppisenä alkoi valjeta, että ketään ei löydy. En löytänyt ketään parhaassa iässänikään, joten olisi hulluutta haaveilla, että kelpaisin kenellekään nyt kuusikymppisenä, kun olen köyhä, työtön, sairas ja menettänyt kaiken elämänhalun ja huumorintajun.
Omaan sinkkuuteni on ettei ole löytynyt naista joka haluaisi lapsen. Onhan tykkäyksiä tullut tinderissä mutta mitä mä teen naisella jolla on jo lapset tai ei halua niitä?
50 v. ikisinkkuna ei kannata ainakaan yhteen muuttaa. Ei pysty ihminen olemaan sopeutuva ja joustava enää. Eli omat kämpät. Muuten kannattaa miettiä mitä siltä suhteelta hakee ja mitä itsellä olisi annettavana.