Lapsi 40-vuotiaana, miten jaksoit kasvattaa lapsen aikuiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsi ole enää mikään pikkulapsi kun alat lähestymään kuuttakymppiä. Ei sinun tarvitse silloin jaksaa mitään vaipanvaihtoa enää. 

Eihän se vastuu mihinkään lopu, kun vaipoista päästään. Kuuttakymppiä lähestyvällä on teini. Ja vastuu on silloinkin ja toisille niitä haasteita alkaa vasta silloin tulemaan. Ei toki kaikille, mutta se on hyvä kuitenkin tiedostaa. Eikä sekään kyllä vapauta vastuusta, jos isommat lapset ovat teinejä ja nuorin vaipoissa hoidettavana. Ihan yhtälailla se murrosikä iloineen ja suruineen käydään läpi läsnäollen. 

Isoista perheistä huomaa, ettei niitä nuorimmaisia ole enää niin jaksettu opettaa tavoille. Vähän ne on menneet siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Mummojen varaan ei lapsia kannata koskaan tehdä vaan aina täytyy olla oma halu, kyky ja jaksaminen ennen kuin lapsia alkaa tehdä iästä riippumatta.

Itse olen kaikki kolme lasta hoitanut mieheni kanssa kun sukulaiset kaukana. 

Niinpä, mutta moni täälläkin kirjoittava moittii, ettei anopit hoida riittävästi. Minä olet pitänyt pitkää taukoa lastenlasten luona vierailuista, näillä helteillä tukahdun jo ajatuksesta, että pitäisi helteessä vipeltää heidän perässään. Olen 69 v, eikä helle ole koskaan sopinut minulle. Miniällä on sanomista asiasta koko ajan, vihjailee jopa instassaan. Miniä on kotona ja poikani tietysti on päivät töissä, rankkaahan se on, tiedän, mutta oma valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsi ole enää mikään pikkulapsi kun alat lähestymään kuuttakymppiä. Ei sinun tarvitse silloin jaksaa mitään vaipanvaihtoa enää. 

Pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari tapausta joissa 40 v korvilla tehty lapsi ja vammainen tuli. Ei ne munasarjat tuota enää priimaa vanhana. Toinen äiti näistä pariskunnista oli todella väsyneen oloinen kun näin. Lapsi riehui ja oli isokokoinen 3-vuotiaan järjellä. Oletko valmis vanhoilla päivillä hoitamaan vamnaista? Sekin voi osua kontolle.

Et viittis levitellä tuollaista propagandaa.

Useimmiten ja valtaosin ne nelikymppistenkin naisten lapset on täysin terveitä. Huonot poistuu luonnollisesti.

Lueppa ihan lääketieteellisiä artikkeleita aiheesta. On kai nyt päivänselvää, että munasokun ollessa 40 v vanha niin ei se ole ihan nuori...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari tapausta joissa 40 v korvilla tehty lapsi ja vammainen tuli. Ei ne munasarjat tuota enää priimaa vanhana. Toinen äiti näistä pariskunnista oli todella väsyneen oloinen kun näin. Lapsi riehui ja oli isokokoinen 3-vuotiaan järjellä. Oletko valmis vanhoilla päivillä hoitamaan vamnaista? Sekin voi osua kontolle.

Et viittis levitellä tuollaista propagandaa.

Useimmiten ja valtaosin ne nelikymppistenkin naisten lapset on täysin terveitä. Huonot poistuu luonnollisesti.

 

Lueppa ihan lääketieteellisiä artikkeleita aiheesta. On kai nyt päivänselvää, että munasokun ollessa 40 v vanha niin ei se ole ihan nuori...

Munasolun*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen varaan ei lapsia kannata koskaan tehdä vaan aina täytyy olla oma halu, kyky ja jaksaminen ennen kuin lapsia alkaa tehdä iästä riippumatta.

Itse olen kaikki kolme lasta hoitanut mieheni kanssa kun sukulaiset kaukana. 

Niinpä, mutta moni täälläkin kirjoittava moittii, ettei anopit hoida riittävästi. Minä olet pitänyt pitkää taukoa lastenlasten luona vierailuista, näillä helteillä tukahdun jo ajatuksesta, että pitäisi helteessä vipeltää heidän perässään. Olen 69 v, eikä helle ole koskaan sopinut minulle. Miniällä on sanomista asiasta koko ajan, vihjailee jopa instassaan. Miniä on kotona ja poikani tietysti on päivät töissä, rankkaahan se on, tiedän, mutta oma valinta. 

Veikkaan, että miniäsi ei ole ensimmäisenä tarjoutumassa auttamaan sitten kun sinä vuorostasi makaat vaipoissa. Rankkaahan se on, mutta sitä niittää mitä kylvää.

Lapsen kannalta on todella ikävää että äiti on 10-20 v vanhempi kuin kaikkien muiden ja paristakympistä eteenpäin pitää alkaa valmistautua vanhemman kuolemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni syntyi 40v äidille ja 45v isälle.

Molemmat ovat jo poisnukkuneita, toinen yli 20v sitten, toinen 9v. Minulla ja miehelläni on 2v ikäero. Mutta minun vanhempani eivät ole edes vielä 80v ja hyvin porskuttavat.

Joten, älä tee... harmittelen omien lapsieni puolesta, että eivät muista tuonpuolen suvun mummoa lainkaan....

Minun isäni isä kuoli 35 vuotta ennen syntymääni ja isän äitikin ennen kuin vanhempani menivät naimisiin ja minä sain alkuni. En ole koskaan nähnyt ongelmana sitä, että en ole saanut tutustua toisen puolen isovanhempiini. Minulla oli kuitenkin isovanhemmat äitini puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen varaan ei lapsia kannata koskaan tehdä vaan aina täytyy olla oma halu, kyky ja jaksaminen ennen kuin lapsia alkaa tehdä iästä riippumatta.

Itse olen kaikki kolme lasta hoitanut mieheni kanssa kun sukulaiset kaukana. 

Niinpä, mutta moni täälläkin kirjoittava moittii, ettei anopit hoida riittävästi. Minä olet pitänyt pitkää taukoa lastenlasten luona vierailuista, näillä helteillä tukahdun jo ajatuksesta, että pitäisi helteessä vipeltää heidän perässään. Olen 69 v, eikä helle ole koskaan sopinut minulle. Miniällä on sanomista asiasta koko ajan, vihjailee jopa instassaan. Miniä on kotona ja poikani tietysti on päivät töissä, rankkaahan se on, tiedän, mutta oma valinta. 

Veikkaan, että miniäsi ei ole ensimmäisenä tarjoutumassa auttamaan sitten kun sinä vuorostasi maka

Tuo on lapsellista uhkailua. Mummot hoitaa kotisairaanhoitajat jos lapset asuvat kaukana tai lähellä, onpa mummot kaitseneet lapsia tai ei.  Miksi juuri miniä tuntee vahingoniloa kun anoppi tulee vanhaksi? Se sama on miniälläkin edessä. Ja hänelle tulee miniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erinomaisesti. Nyt on ihana aikuinen, koulutettu ja fiksu. Kyllä kannatti!

Samat mietteet, tein nuorena lapset,  ovat jo ammateissaan,  minä itse vielä nuori, jaksan lastenlasten kanssa. Vanhin sisareni ei jaksa, kun hänen lapsenlapset syntyivät vanhoille vanhemmille. 

 

 

En ole koskaan ajatellut lastenlasteni olevan minulle joku velvollisuus. Olen katsonut ja pitänyt yökylässä mutta jokainennperhe kuitenkin hoitaa itse lapsensa.

Omilla lapsillani ei ollut mummoja, vanhimmalla jotain muistikuvia heistä.

Niinpä, mutta moni vanhempi odottaa, että isovanhemmat hoitavat vaikka eivät enää vanhana jaksaisi, siitähän se on kysymys. Kyllä minäkin olisin viisikymppisenä enemmän jaksanut kuin nyt 70 v, kuusikymppisenäkin ihan hyvin. Minä jopa tunnen velvollisuutta kun itsellä oli paljon apua, kun oli nuoret isovanhemmat jotka pyytämällä pyysivät lapsia yökylään, mökille viikoiksi jne. Mutta kun rn jaksa niin en jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen varaan ei lapsia kannata koskaan tehdä vaan aina täytyy olla oma halu, kyky ja jaksaminen ennen kuin lapsia alkaa tehdä iästä riippumatta.

Itse olen kaikki kolme lasta hoitanut mieheni kanssa kun sukulaiset kaukana. 

Niinpä, mutta moni täälläkin kirjoittava moittii, ettei anopit hoida riittävästi. Minä olet pitänyt pitkää taukoa lastenlasten luona vierailuista, näillä helteillä tukahdun jo ajatuksesta, että pitäisi helteessä vipeltää heidän perässään. Olen 69 v, eikä helle ole koskaan sopinut minulle. Miniällä on sanomista asiasta koko ajan, vihjailee jopa instassaan. Miniä on kotona ja poikani tietysti on päivät töissä, rankkaahan se on, tiedän, mutta oma valinta. 

Veikkaan, että miniäsi ei ole ensimmäisenä tarjoutumassa auttamaan sitten kun sinä vuorostasi maka

Miksi mielestäsi anopin/mummon pitäisi hoitaa ne lapset? Harva kai lupaa kydelee lisääntymiseen heiltä.

Miksi täällä mummot kokevat tarvetta puolustautua? Jos ei jaksa niin ei jaksa. Vai kolkuttaako omatunto?

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä mummot kokevat tarvetta puolustautua? Jos ei jaksa niin ei jaksa. Vai kolkuttaako omatunto?

Eikös täällä koko ajan ole mummojen varaan lisääntyminen laskettu ja yksi jo riehui, ei auteta mummoa vanhana kun itse piti lapset hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä mummot kokevat tarvetta puolustautua? Jos ei jaksa niin ei jaksa. Vai kolkuttaako omatunto?

Hehän vain kertovat miten asiat on. Minunkin kaveri teki lapsen kolmivitosena ja äitinsäkin oli lisääntynyt myöhään, joten kovasti valitteli miten ei enää jaksa lapsenlapsen perässä juosta.

Sairasta vaatia vanhusta toimimaan lapsen likkana vain siksi että itse meni tekemään lapsensa yli-ikäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen varaan ei lapsia kannata koskaan tehdä vaan aina täytyy olla oma halu, kyky ja jaksaminen ennen kuin lapsia alkaa tehdä iästä riippumatta.

Itse olen kaikki kolme lasta hoitanut mieheni kanssa kun sukulaiset kaukana. 

Niinpä, mutta moni täälläkin kirjoittava moittii, ettei anopit hoida riittävästi. Minä olet pitänyt pitkää taukoa lastenlasten luona vierailuista, näillä helteillä tukahdun jo ajatuksesta, että pitäisi helteessä vipeltää heidän perässään. Olen 69 v, eikä helle ole koskaan sopinut minulle. Miniällä on sanomista asiasta koko ajan, vihjailee jopa instassaan. Miniä on kotona ja poikani tietysti on päivät töissä, rankkaahan se on, tiedän, mutta oma valinta. 

Veikkaan, että miniäsi ei ole ensimmäisenä tarjoutumassa auttamaan sitten kun sinä vuorostasi maka

Eiköhän ko kirjoittajan oma poika ole sitten auttamassa, mistä miniä varmaan myös kitisee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä mummot kokevat tarvetta puolustautua? Jos ei jaksa niin ei jaksa. Vai kolkuttaako omatunto?

 

 

Eikös täällä koko ajan ole mummojen varaan lisääntyminen laskettu ja yksi jo riehui, ei auteta mummoa vanhana kun itse piti lapset hoitaa.

Miksi sinä riehut täällä, että mummoa pitäisi vanhana auttaa? Jokainen hoitaa itse, niinhän nykyaikana ajatellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummojen varaan ei lapsia kannata koskaan tehdä vaan aina täytyy olla oma halu, kyky ja jaksaminen ennen kuin lapsia alkaa tehdä iästä riippumatta.

Itse olen kaikki kolme lasta hoitanut mieheni kanssa kun sukulaiset kaukana. 

Niinpä, mutta moni täälläkin kirjoittava moittii, ettei anopit hoida riittävästi. Minä olet pitänyt pitkää taukoa lastenlasten luona vierailuista, näillä helteillä tukahdun jo ajatuksesta, että pitäisi helteessä vipeltää heidän perässään. Olen 69 v, eikä helle ole koskaan sopinut minulle. Miniällä on sanomista asiasta koko ajan, vihjailee jopa instassaan. Miniä on kotona ja poikani tietysti on päivät töissä, rankkaahan se on, tiedän, mutta oma valinta. 

Veikkaan, että miniäsi ei ole ensimmäisenä tarjoutumassa auttamaan sitten kun sinä vuorostasi maka

Aika rankka ajatus, että isovanhemmat jotenkin vanhuuden varastoon omia tarpeitaan ajatellen hoitavat lapsenlapsiaan. Omat vanhempani olivat vähän yli 50 vuotiaita tullessaan isovanhemmiksi ensimmäistä kertaa. Olivat täysillä työelämässä, eikä kyllä tullut silloinkaan mieleenkään että olisivat pikkulapsista jatkuvasti hoitovastuussa. Heille kehittyi ihan luonteva suhde lapsenlapsiin. Ovat olleet heidän elämässään mukana alusta asti. Ei minään jatkuvana hoitajana kuitenkaan. Nyt kun omista lapsista vanhin on 20 ja isovanhemmat yli 70. Hän viettää isovanhempien kanssa mielellään aikaa. Nytkin on lomallaan siellä. Ja auttaa myös tarvittaessa asioissa. Kyllä se isovanhemmuus ja lastenlasten välinen suhde on ennenkaikkea ihmissuhde. 

Itse työssäni kohtaan paljon vanhuksia. Ja ihan yhtälailla useat kotonaan asuvat käyttävät ja ostavat palveluita kotiin. Melko harvassa ovat ne ikäihmiset jotka sanovat, että olettavat lasten ja lastenlasten hoitavan heitä tai arjen askareitaan kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä mummot kokevat tarvetta puolustautua? Jos ei jaksa niin ei jaksa. Vai kolkuttaako omatunto?

 

 

Eikös täällä koko ajan ole mummojen varaan lisääntyminen laskettu ja yksi jo riehui, ei auteta mummoa vanhana kun itse piti lapset hoitaa.

Miksi sinä riehut täällä, että mummoa pitäisi vanhana auttaa? Jokainen hoitaa itse, niinhän nykyaikana ajatellaan.

Kirjoitin että mummot hoitaa kotisairaanhoito olivatpa hoitaneet lapsenlapsiaan tahi ei.  Opettelepa lukemaan äläkä riehu. Ei kukaan vaadi sinua anoppiasi hoitamaan.

Mä sain ekan ja ainoani kun olin 45, vahingossa. Hyvin tässä olen jaksanut, vaikka ihan täysin totaali-yksinhuoltaja olen eikä mitään tukiverkkoja ole. Ja mulla oli esivaihdevuosioireet päällä jo, kun sain lapsen. Toki hyvä onni, että lapsi on terve eikä mitenkään haastava erityislapsi. 

Jotenkin itsestäni tuntuu, että minä olisin ollut nuorena vähän liian levoton äitiyteen. Ehkä olisin pakon edessä sopeutunut, mutta kyllä kun olin kova menemään, olisi ottanut koville se että elämä pyörii kodin ja lapsen ympärillä, enkä enää voi mennä kuten ennen. Nyt kun oli jo menemiset muutenkin jäänyt vähemmälle iän takia, ei ollut mitenkään haastavaa tai ahdistavaa elellä vauvan/lapsen kanssa kaksistaan kotielämää. Rentoa ja mukavaa, ja kiva tauko oli työelämästä, jossa olikin tullut jo yli pari vuosikymmentä puurrettua. Yksi burnoutkin koettuna. Vauva-aika erityisesti oli minulle todella mieluista ja rauhaisaa aikaa. Tämä nykyinen stressaava kokopäivätyö + päiväkotikuskaukset + laatuaika lapsen kanssa toki vaativampaa, mutta hyvinpä senkin jaksaa. En minä sentään mikään vanhus viisikymppisenä vielä ole.

Ja noista kun jotkut on puhunut siitä vanhemman aiemmasta kuolemisesta kun on saanut lapsen vanhana... Niin tavallaan näen sen jopa etuna. Lapsi saa silloin perinnön silloin, kun sitä oikeasti tarvitsee eniten. Kun taas esim. minulla kun on nuorena minut saaneet vanhemmat, niin todennäköisesti olen jo eläkkeellä itsekin kun mitään perin. Helppoahan vanhempien kuolema ei ole koskaan, mutta sellaista elämä on, että se tapahtuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, ja elämä jatkuu sen jälkeen.