Lue keskustelun säännöt.
En saa syöpöttelyä millään katkaistua / case tunnesyöminen
28.07.2024 |
Olisiko kellään suositella esim. kirjallisuutta tai muuta apuvälinettä (jonka on kokenut tehokkaaksi) tunnesyömiseen liittyen.
Olen 42v töissä käyvä nainen, ja jo lapsesta saakka ollut tunnesyöppö. Lapsena olin pyöreä ja mua koulukiusattiin ylipainosta (nyt ku katson kuvia itsestäni ala-astella, olen mielestäni ihan normaalin alakoululaisen näköinen, painoa alkoi kertyä vasta yläasteella kun kiusaaminen paheni ja aloin syödä suklaata lohdutukseksi). Lukion jälkeen, aloitettuani yliopiston olinkin sitten ihan "missimitoissa", eli sain karistettua toistakymmentä kiloa.
Mä syön negatiiviisin tunteisiin, eli yksinäisyyteen ja stressiin / ahdistukseen ja ketutukseen. Kolesteroliarvot ovat koholla, joten senkin takia tämä herkkujen syönti pitäis saada loppumaan. "Ylipainoa" mulla on neljän kilon verran, eli mulla on myös tämmöinen ikuisuusprojekti käynnissä nimeltä miinus viisi kiloa (olen 170 pitkä). "Kaikki olisi paremmin jos painaisin 69 kiloa, enkä 74", ajattelen. Buukkasin ekan terapian jossa otan tämän myös puheeksi, mutta olisi kiva kuulla jos teillä on auttanut joku tietty juttu.
Välillä saan niskasta kiinni itseäni ja menee hienosti, siis silloin kun tilillä on rahaa, aurinko paistaa ja kaikki on muutenkin mallillaan. Mutta jos /kun tulee vastoinkäymisiä, työstressiä, murheita ihmissuhteita tai rahat tiukilla, mietin vain ruokaa, ja syön jokaisen "normiruoan pääteeksi" suklaata, jäätelö, pullaa tai mitä tahansa.
Mikä sua on auttanut tunnesyömiseen kuriin panemisessa?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Hörhöhihhulit pois ketjusta!
Mene ite pois, täällä on apua tarvitsevia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu niin vieraalta itselle lukea tämmöistä. Itsellä kun on paha mieli, ahdistusta tai muuta mielen päällä ei mielessä käy mikään herkku. Päin vastoin, jos sellaista söisin, ei se edes maistu hyvälle vaan samantekevälle tai jopa irvokkaalle. En pysty nauttimaan herkuista ellei asiat ole muutoin hyvin.
Ozempic oli ainut joka auttoi minulla.
Enää en syö kuin todelliseen tarpeeseen.
Aiemmin herkut mielessä 24/7 ja ahmin päivässä sipsipussin, pullan jos toisenkin ja vaikka mitä.
Nyt vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä syön negatiiviisin tunteisiin, eli yksinäisyyteen ja stressiin / ahdistukseen ja ketutukseen. "
No tiedostat itsekin, että tietyt tilanteet ja tunteet laukaisee syömishimon.
1: Älä osta kotiin mitään ylimääräistä, jos haluat jotain herkkua lähdet sen erikseen kaupasta ostamaan.
Sitten kun olet toteuttanut tätä sen verran kauan että alkaa ärsyttää niin kokeile luopua kokonaan herkuista esim. kuukaudeksi. Kukaan ei ole vielä nääntynyt hengiltä ilman herkkuja. Osta vaikka jotain hyvää mutta terveellistä tilalle.
2: Ratkaise nuo tunneongelmat, vaihtoehtoina on joko käsitellä ongelmat tai vaihtaa joku terveellisempi tapa syömisen tilalle, muita vaihtoehtoja ei ole.
ap vastaa. Nää on hyviä, kiitos! Toi kohta kakkonen onkin työn alla, siksi menossa sinne terapiaan. Olisikin ihanaa jos saisin tähän syömisen tilalle vaikka jump
Ala kirjoittamaan. Kun sinua ahdistaa yms, niin kirjoita sen sijaan, että söisit. Anna tulla kaikki asiat ulos, mitkä tuntuvat pahalle.
Ala tekemään hengitysharjoituksia. Päivittäin. Ne auttavat rentoutumaan.
Terapia auttaa. Sinulla on käsittelemättömiä asioita, jotka pitää saada käsiteltyä. Sen jälkeen onnistut varmasti. Siihen voi mennä vuosi tai kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauratti tuo mielikuva siitä, että syöt mustikkapiirakkaa pururadalla kuin hevonen :) Ei kuulosta kovin suurelta synniltä. Miksi olet yksinäinen?
ap tässä. Haha, no siltä se tuntui, siellä puuskutin ja samalla söin marjapiirakkaa. Kuka ihmeen normaali ihminen tekee näin (no, minä... mutta..)
Olen yksinäinen koska ollut rankkoja vuosia tässä takana, isoja menetyksiä joista pikkuhiljaa toipumassa. Olen introvertti enkä oikein viihdy isoissa ihmisjoukoissa (tai ehkä pseudo-ekstrovertti, sillä vaikutan tosi sosiaaliselta ulospäin). Mun ystävät perheellisiä jotka omissa menoissaan viikonloppuisin, ja koska minä tämmönen vuoroviikkoäiti, ei mua toki mukaan mökkiviikonlopuille pyydetä. Parisuhteessa en ole, treffailin vuosi sitten paljonkin ja yritin löytää kumppania, mutta se oli niin hirveeta schaibaa se tinderöinti, et huh heijaa. Kunpa joku tulis siellä pururadalla v
Neuvoja en valitettavasti osaa antaa, koska samansuuntaisia ongelmia on minullakin; niiden lisäksi mukana kulkee alituinen, syvä itseinho, joka on vähitellen eristänyt minut miltei kaikista vanhoista ystävistä. Halusin kuitenkin sanoa, että kuulostat aika ihanalta ihmiseltä. Tilanteesi on myös siinä mielessä valoisa, että Sinulla vaikuttaa olevan varsin hyvä itsetuntemus ja taito tarkastella toimintaasi analyyttisesti ja objektiivisesti. Et siis pääse huijaamaan itseäsi, vaan olet aina kartalla siitä, mitä tapahtuu. Toivottavasti nyt pääset työstämään niitä todellisia ongelmia, joista käytös aiheutuu. Toimintamekanismin ja laukaisevat tekijät olet jo onnistuneesti tunnistanut; seuraava askel on lähteä purkamaan juurisyitä auki.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- sokeriaddiktio pois. Kaikki valkoinen sokeri, lisätty sokeri pois
- pureskelu rentouttaa. Et tarvitse sugar highta. Napostele porkkanoita tai vaikka suolattuja pähkinöitä, kun tekee mieli snackailla
- Kevennä annoskokoa. Keittolounas on ihan riittävä jos ei tee fyysistä työtä
- opettele pikkuhiljaa sietämään nälkää. "Nyt on nälkä" -> "syön puolen tunnin päästä. Kestän siihen asti"
- syö kohtuudella ja odota 20min. Kylläisyyden tunne tulee pienellä viiveellä. Älä koskaan syö vatsaa täyteen
- juo vettä. Laita suuhun merisuolanokare ja juo päälle desi vettä. Virkistää ja antaa energiaa, nälkä saattaa mennä ohi tällakin
- tee muutoksia askel kerrallaan, ole armollinen ja kannustava itseäsi kohtaan. Älä tee asioista liian vaikeaa, vaan tee ne mahdollisimman helpoiksi. Sokerin saannin voi tehdä vaikeaksi :)
Ai jaa, miten sitä pyydetään? Pelottaa niin se olento ja ne oudot jutut. Uskooko hän mua jos pyydän?