Oletteko huomanneet, mikä yhdistää vanhoja pariskuntia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä?

No, mun suvussa ei juuri ole erottu. Seitsemästä tädistä/sedästä vain yksi eronnut ja senkin mies oli rapajuoppo. Serkut on nyt 40-50 -vuotiaita ja kaikki lastensa vanhemman kanssa. Kymmenen serkkua. Samoin itse ja siskoni olemme kumpikin olleet yli 20 vuotta saman puolison kanssa ja yhteiset lapset. Ei silti eronneita kukaan paheksu ja mitään uskonollista taustaa ei ole kenelläkään.

Miksi näin? Tietysti se malli, jossa sitoudutaan. Lisäksi ollaan vaan taviksia. Eletään tavallista elämää ja eiköhän valtaosa sen tajua, että harvoin se vaihtamalla paranee. Jos katson omia vanhempiani. He ovat olleet naimisissa 51 vuotta. Isä ei ole nössö, mutta antaa äidin hössöttää ja päättää. Äiti näes tekee valtaosan samalla kotitöistä. Isä saa ottaa rennosti, kun ei puutu. Mutta kyllä isä silti vastuunsa on kantanut näistä ns. miesten töistä. Ja käynyt töissä siinä kuin äitikin ja tuonut yhteiseen kekoon rahansa. Kummallakin on sama käsitys esimerkiksi rahasta eli sitä ei tuhlata vaan säästetään. Ja nyt vanhana yhdistää lapset ja lapsenlapset. Kuten äiti sanoi kerran, niin on kivaa, kun voi estottomasti puhua lastenlapsista ja kehua niitä, ja toinen on samaa mieltä ja mukana. jos olisi joku uusi puoliso, niin ei se jaksaisi kuunnella.

Ehkä isoin on kuitenkin se, ettei tekemisiä niin lasketa. Ei askeleita, töitä tai rahoja. Se tekee, joka jaksaa. Kuten tuossa ylempänä kirjoitan, niin äiti on tehnyt isomman osan kotitöistä, mutta toisaalta äiti on silti aina ollut menossa ja meidän ollessa pieniä isä päivysti kotona. Ei se mitään erityisesti tehnyt, mutta oli paikalla. Kun äiti lopulta ilmestyi kotiin, niin se raivasi keittiön, koska kyllä isä ruuan sai lämmitettyä, mutta siivous jäikin sitten tekemättä. Sekin on vapautta. Antaa toisen harrastaa ja mennä illat. Ja se oli isän osuus olla siellä kotona lasten kanssa.

https://www.terapeuttitalo.com/resilienssi-ja-parisuhde/

Mä sanoisin että mielenterveys ja maailmankatsomus erottaa pitkät parisuhteet 

Jos on hyvä mielenterveys ja huumoria sisältävä konservatiivinen maailmankatsomus, niin parisuhde kestää. Sekin on usein riittävä jos edes toinen puoliso on sellainen. 

Mutta hoitamaton ahdistus, autismi, masennus jne mielenterveyteen vaikuttavat asiat ( joita noin joka toisella löytyy) tekevät parisuhteista tuskallisia ennen muuta kun elämä tapahtuu (ja sehän tapahtuu aina).  

Itse lähdin toiselle rundille tietoisena siitä, että 75% todennäköisyydellä homma ei kestä. Omaa puoltani en epäile (olen superkonservatiivinen), mutta tiedostan että puolison mt-ongelmay voivat johtaa tilanteeseen, jossa hän ei jaksa ylläpitää parisuhdetta loppuelämäänsä. 

Kyky sietää tavallista arkea ja olla läsnä. Samanlainen arvomaailma ja huumori. Ei nipoteta kaikesta ja takerruta kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonko siis joku mumma?

Koska oon ollut 35v rakastamani miehen kanssa?

Onko mieheni puppa?

Vaikka näyttää 40 vuotiaalta tyyliin jared leto?

Meidän ei tarvitse vaihtaa nuorempaan 

Koska näytetään nuorilta.

Tavallaan minulla on ikäkriisi, koska aina kun kerron ikäni ihmiset on : mitä?

En kerro enää meidän ikää kellekkään.,

Nautimme nuorukkuudestamme, se loppuu 10 vuoden sisällä kun kollageeni katoaa ihosta:)

 

Eli kymmenen vuoden päästä vaihdatte nuorempiin kun kollageeni katoaa? 

 

Ei kukaan halua 70 vuotiasta..ootko höpsö?

Tod näk minulla ja miehelläni on elämän mittainen liitto.

Matkustelemme ja harrastamme yhdessä:)

Sitten leskenä hommaan koiran kaveriksi

56v kaunotar

Vierailija kirjoitti:

Kyky sietää tavallista arkea ja olla läsnä. Samanlainen arvomaailma ja huumori. Ei nipoteta kaikesta ja takerruta kaikkeen.

Me käydään arkena ulkona syömässä, leffoissa ..ym deiteillä:)

Tietty töiden jälkeen, emme ole niin rikkaita,:)

Kaunotar 56v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonko siis joku mumma?

Koska oon ollut 35v rakastamani miehen kanssa?

Onko mieheni puppa?

Vaikka näyttää 40 vuotiaalta tyyliin jared leto?

Meidän ei tarvitse vaihtaa nuorempaan 

Koska näytetään nuorilta.

Tavallaan minulla on ikäkriisi, koska aina kun kerron ikäni ihmiset on : mitä?

En kerro enää meidän ikää kellekkään.,

Nautimme nuorukkuudestamme, se loppuu 10 vuoden sisällä kun kollageeni katoaa ihosta:)

 

Eli kymmenen vuoden päästä vaihdatte nuorempiin kun kollageeni katoaa? 

 

Ei kukaan halua 70 vuotiasta..ootko höpsö?

Tod näk minulla ja miehelläni on elämän mittainen liitto.

Matkustelemme ja harrastamme yhdessä:)

Sitten leskenä hommaan koiran kaveriks

Miksi alapeukut,?

Käytkö treffeillä 70vee mummelien kanssa ???

Uskon, että jos ihmisen vanhemmat ovat pysyneet yhdessä, niin myös ihminen itse pyrkii ja osaa elää pysyvässä parisuhteessa. Tein virheen ja nain avioeroperheestä tulleen. Ero tuli, kun jouduin petetyksi. 

Meillä varmaan yhdessä pitävä voima on ollut se, että annamme toisillemme vapauden mennä ja tulla omien haaveiden perässä. Kumpikaan ei viihdy missään baari-illoissa.

Sellaisia on suvussa, yhteistä heille huumori ja mutkaton suhtautuminen asioihin. Ja kukaan ei ole ilman vakavia kriisejä selvinnyt, on ollut lapsen kuolemaa, irtisanomiset, firman konkurssit yms. Mutta yli 80v ja edelleen lämpöä ja rakkautta. Ja hoivaa jos toisella terveysongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia on suvussa, yhteistä heille huumori ja mutkaton suhtautuminen asioihin. Ja kukaan ei ole ilman vakavia kriisejä selvinnyt, on ollut lapsen kuolemaa, irtisanomiset, firman konkurssit yms. Mutta yli 80v ja edelleen lämpöä ja rakkautta. Ja hoivaa jos toisella terveysongelmia. 

Kukaan ei huoli masentunutta konkan tehnyttä persaukis yrittäjää, jos puoliso jää..se on lottovoitto.

Jumala hukutti vedenpaisumuksella kaikki lapset.lapsi on nyt jumalan.jos olivat ateisteja  niin aiheuttivat lapselle ikuisen kadotuksen

Irtisanominen?ovat olleet jossain työssä laiskuuttaan 40v? Nyt ollaan sit himas?

Just..just..heh..höh..prööö

Minun isovanhempani olivat naimisissa 60 vuotta. Ajattelin aina, että siinäpä esimerkillinen, onnellinen ja tasapainoinen pariskunta. Arkinen mutta lämmin, eivät koskaan tiuskineet tai puhuneet toisilleen ikävästi ainakaan muiden kuullen.

Ukkini kuoli neljä vuotta sitten, ja kun nyt olen tutustunut siihen mummoon, joka hän on, kun ei enää eläkään ketään muuta palvellakseen... Pakko kyseenalaistaa tuon suhteen onni. Mummo toistuvasti tuo esiin sitä mitä hyvä hänen on olla, miten kaikki on hyvin, miten hän tekee asioita joista itse nauttii, tapaa ihmisiä joiden seura häntä itseään kiinnostaa. Kyllä hän aina ukista puhuttaessa sanoo että on ikävä ja että ukki on rakas ja että tapaavat taas Taivaassa, mutta samalla hänestä säteilee sellainen helpottuneisuus ja tyyneys jota ei ennen ole ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että jos ihmisen vanhemmat ovat pysyneet yhdessä, niin myös ihminen itse pyrkii ja osaa elää pysyvässä parisuhteessa. Tein virheen ja nain avioeroperheestä tulleen. Ero tuli, kun jouduin petetyksi. 

Jaa. Minä olen eronnut.

minun vanhempani eivät ole eronneet, ainut veljeni ei ole eronnut, kummankaan vanhemmat sisarukset eivät ole eronneet. 

miehen vanhemmat eivät ole eronneet, hänen ainut siskonsa ei ole eronnut. Äidin seitsemästä sisaruksesta kukaan ei ole eronnut.

silti minä jouduin petetyksi.

Kulissi

parisuhteet kestivät ennenvanhaan hyväänaikaan, kun ei ollut miesvihaa eli feminismiä.

nykyään feminisminen miesviha opetetaan jo pikkutytöille. lähde siitä sitten yrittämään muunlaista parisuhdetta, kuin sellaista, jossa mies otetaan vain siittäjäksi ja elatusmaksujen maksajaksi. ei onnistu. tilastotkin sen kertovat

Tyrannimainen, despootti mies ja alistuva nainen.

Minä olen nyt nelikymppinen, teinistä lähtien puolisoni kanssa yhdessä ollut nainen. Meidän molempien vanhemmat ja isovanhemmat ovat yhdessä tai ovat olleet leskeytymiseen asti. Olen nuoresta lähtien ihannoinut pitkää, monogamista (avio!)liittoa. Kuitenkin, nyt viimeisen 5-10 vuoden aikana olen antanut elämän opettaa minulle, sekä ystävien että asiakkaiden kanssa jutellessa, että vuodet on ihan todella huono ensisijainen mittari suhteen onnistumiselle. Loistava, tärkeä, onnistunut suhde voi päättyä osallisten tai tilanteiden muuttuessa, eikä se tee mitättömäksi sitä kaikkea hyvää mitä on ollut. Ja suhde voi jatkua, vaikka sinne hautaan asti, olematta hyvä tai jatkumisen arvoinen.

Minulla on ainakin toistaiseksi aikomus olla puolisoni kanssa "ikuisesti". Mutta en koe että olisin sen "onnistuneempi" parisuhderintamalla kuin ystäväni, joka erosi puolisostaan (aiheellisesti, vaikka heillä ensin olikin lähes 10 hyvää vuotta) ja löysi myöhemmin uuden rakkauden. 

Meitä pitää yhdessä se, että minä olen kaunis ja minussa on paljon narsistisia piirteitä. Puolisoni taas on läheisriippuvainen. Raha näyttelee myös suurta osaa. Minä haluan maksimoida taloudellisen edun ja puolisoni varmaan pelkää, minkä talouskatastrofin ero toisi tullessaan.

Kunnioitus. Tahtotila. Halu ja kyky oppia ja kehittyä elämän aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset pariskunnat pysyvät pitkään yhdessä, jotka tekevät töitä yhdessä. Enkä tarkoita välttämättä mitään yhteistä yritystä (vaikka tämäkin käy), vaan sitä, että se perhe on se yhteinen juttu, jonka eteen tehdään hommia. Nämä hommat on siis konkreettisia, esim. perunamaa, halkotalkoot, kalastaminen, remontti, marjan keruu, yms. Maatila olisi aika luonteva tässä tapauksessa. Päämäärä on yhteinen, eikä kumpikaan kiukuttele naisten ja miesten töistä. Aikaa vastaan taistellaan. Se yhdistää ja tuo arvokkaita muistoja. Kaikki aina unelmoivat, että kun saisi vaan olla vapaalla, mutta oikeasti se merkitys elämään tulee kuitenkin niistä arjen taisteluista ja yhdessä tekemisestä. 

Aika kauheata, että jos yhdessäpysyminen on kiinni arjen taistelusta ja kokoaikaisesta uurastamisesta. Se on kyllä tosi kun nyt ajattelen, että aika monet parit tekevät jatkuvasti jotakin. Mistään sen syvemmästä ei keskustella kun jo tehdyistä töistä, mitä tullaan tekemään ja mitä pitäisi vielä tehdä. Oikein pelätään tyhjää aikaa. Vapaa-aikaa jos on niin siihenkin keksitään jotain ohjelmaa.