Oletteko huomanneet, mikä yhdistää vanhoja pariskuntia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä?
Mies on omaa tahtoa vailla oleva nyhverö ja nainen on sellainen justiina-tyyppinen tapaus. Sellaiset suhteet toimii.
Kommentit (147)
Yhdessä oltu 40 vuotta, ja ollaan tavallisia hyvåntuulisia ja iloisia ihmisiä. Emme ole nyhveröitä, emmekä justiinoita. Olemme rakastavaiset ja parhaat ystävät. Emme riitele, emmekä meuhkaa.
Tähänkin ketjuun tuli sitten loppujen lopuksi yhtä monta erilaista kuvaa aviopareista kuin oli kirjoittajaa. Seuraavaan avaukseen voitaisiin kuvata henkilöhahmoja joilla pilalle mennyt avioliitto ja ero sekä ihmisiä, jotka eivät ole parisuhteessa edenneet avioliittoon ja taas löytyisi skaala erilaisia ihmisiä.
En tiedä minlälaiset parit pysyvät yhdessä vuosikymmeniä mutta oli mikä pariskunta hyvänsä niin heistä hyvin äkkiä huomaa kumpi vie ja kumpi vikisee. Despootti paljastaa hyvin äkkiä itsensä, ei malta pysyä hiljaa. Aina säälin sitä "uhria".
Meidän mummo ja ukki oli naimisissa 63 vuotta, ukin kuolemaan asti. Hän kuoli koronaan 2,5 vuotta sitten. Ei hän mikään nyhverö ollut. Ukki oli se, joka tekee perheen isot päätökset ja mummo se, joka pyöritti kotitaloutta. Yhdessä he vanhoina tekivät oikeastaan kaiken: kävivät yhdessä ruokakaupassa ja yhdessä vaihtoivat lakanat. Pyykin kuivatus oli hauskaa katsottavaa. Ukki antoi koneesta vaatteen kerrallaan ja mummo ripusti telineelle. Heidän yhteiselonsa salaisuus varmaan oli vanhana se yhdessä tekeminen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummo ja ukki oli naimisissa 63 vuotta, ukin kuolemaan asti. Hän kuoli koronaan 2,5 vuotta sitten. Ei hän mikään nyhverö ollut. Ukki oli se, joka tekee perheen isot päätökset ja mummo se, joka pyöritti kotitaloutta. Yhdessä he vanhoina tekivät oikeastaan kaiken: kävivät yhdessä ruokakaupassa ja yhdessä vaihtoivat lakanat. Pyykin kuivatus oli hauskaa katsottavaa. Ukki antoi koneesta vaatteen kerrallaan ja mummo ripusti telineelle. Heidän yhteiselonsa salaisuus varmaan oli vanhana se yhdessä tekeminen.
Vahva kunnioitus toisiaan kohtaan.
Kysymys: vai valittiko kumpikaan heistä että toinen on aina niin hidas ja kömpelö? Tai aina saa odottaa? Jne jne
Yksinäisyyden pelko.
Pitää monia nuorempiakin pareja yhdessä.
Vanha mies ei ole mikään nyhväke, jos antaa kaupassa mamman päättää mitä perunaa ja porkkanaa mättää säkkiin. Kassalla mies ottaa taas johdon käsiin ja mamma on hetken onnessaan 😁
Vierailija kirjoitti:
Pitkiä liittoja on, mutta ovatko onnellisia liittoja? Pitkän onnellisen liiton saloja on tutkittu tutkimuksissakin. Ystävyys, kumppanuus, yhteenkuuluvuus, fiksu tapa riidellä tai puhua epäkohdista ja uskollisuus.
Käytännössä siis miehellä pitää olla miehen mittapuulla matala libido, ettei petä. Varmimmin ero tulee pettämisellä.
tai sitten pitää valita vaimoksi heikkoitsetuntoinen ja läheisriippuvainen nainen. Lähipiirissä eräs isä ja aviomies juoksi vieraissa jo ennen naimisiinmenoa ja lasten hankkimista. Vaimo on korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, joten ei tarvitsisi roikkua tuossa suhteessa. Lasten syntyessä miehellä oli ollut pitkäkestoisia sivusuhteita ja erään kanssa meinasin karata uuteen suhteeseen. Jostain syystä niin ei käynyt ja he ovat edelleen yhdessä. En ymmärrä mikä siinä miehessä niin kiinnostaa, sillä hän ei anna erityisen älykästä kuvaa itsestään, on matkatöissä, ei ota koppia perheen asioista, ei ole mitenkään erityisen komea ja alkoholi maistuu. Ihailen pitkiä parisuhteita, mutta heidän parisuhteessaan ei ole mitään hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Kiukun nielentä. Eno oli hätää kärsimässä vaimon poistuttua kuvioista. Olivat vuosikymmeniä yhdessä ja toi nainen nieli kaiken. Ekana iltana tuo kävi hakemassa kaksi siskoaan, koska ei kestänyt olla yksin. Tätini eivät kuitenkaan halunneet jäädä yhtä yötä pidemmäksi aikaa. Miksikä? Ukko oppi entiseltä vaimoltaan pahan tavan saada haluamansa puhtaasti komentelemalla. Hämmentyi tosissaan ettei enää voinut vaan istua ja olla. Valitettavasti nykyisetkin nuoret miehet kuvittelee voivansa toimia samoin. Munhan enon aikana ei ollut nettiä mistä naiset olisivat saaneet tietoa.
Noin minun vanhempieni liitto on toiminut. Isä komentelee ja äiti nielee kaiken kiukun. Laitapa kahvi tippumaan, kuuluu aamulla. He olivat erossa monta vuotta, mutta äiti muutti takaisin kun isä sai aivoinfarktin. Siihen loppui 40-vuotinen tupakanpoltto. Minä olen 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa sinisessä savussa kasvatettu lapsi. Meillä oli seinät keltaisena ja sininen savu leijui ympäri asuntoa kerrostalossa. Myöhemmin siskolla oli krooninen nuha, minkä takia isä joutui siirtymään ulkotupakointiin.
Isä on sellainen ajattelematon töksäyttelijä, ja kun se aivoinfarkti vaikutti toimintakykyyn ja liikkumiseen, äiti juoksee senkin edestä. Hän käy osa-aikaisesti töissä ja vapaa-ajat passaa miestä. Äitini on kylläkin jo eläkeiässä, mutta tekee vielä töitä, koska eihän sitä ukkoa jaksa kukaan katsella 24/7. Mietin miten niiden käy sitten kun äiti jää ensi vuonna kokonaan kotiin.
Minä käyn välillä komentamassa isää, koska pitäisi liikkua. Hän mieluiten istuisi vaan nojatuolissa tv:n ääressä. Toinen jalka tarvitsee kuitenkin kuntoutusta ja neurologi on ihan ohjannut, että pitää kävellä päivittäin enemmän kuin olohuoneen ja vessan ja keittiön välit. Hän pystyy kyllä kävelemään ja tukikenkä pitää halvauksesta kärsineen jalan suorassa, mutta kun on laiska. Eilenkin me käveltiin postilaatikoille ja takaisin, yhteensä 200 metriä ilman pysähdyksiä ja hyvin sujui. Istuttiin pihakeinussa sen jälkeen ja minä komensin, että keinuta vauhtia. Jos äiti pyytää, isä ei lähde minnekään. Se on jännä, että kun äiti on kotona, isä odottaa ruuat pöytään valmiiksi, mutta jos äiti on töissä, hän saa ihan hyvin itse jääkaapista ruokaa ja pystyy jopa lämmittämään mikrossa. Äiti ei koskaan sano, että en tee jotain. Minulle puhisee ja sihisee, että kun isä odottaa kaikessa valmista.
Mikä on pitkän liiton salaisuus? Ettei eroa.
Tiedän monta pariskuntaa, joita seuratessa tulee vain ajatus" voi hyvänen aika". Aamulla heti alkaa se jupina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset pariskunnat pysyvät pitkään yhdessä, jotka tekevät töitä yhdessä. Enkä tarkoita välttämättä mitään yhteistä yritystä (vaikka tämäkin käy), vaan sitä, että se perhe on se yhteinen juttu, jonka eteen tehdään hommia. Nämä hommat on siis konkreettisia, esim. perunamaa, halkotalkoot, kalastaminen, remontti, marjan keruu, yms. Maatila olisi aika luonteva tässä tapauksessa. Päämäärä on yhteinen, eikä kumpikaan kiukuttele naisten ja miesten töistä. Aikaa vastaan taistellaan. Se yhdistää ja tuo arvokkaita muistoja. Kaikki aina unelmoivat, että kun saisi vaan olla vapaalla, mutta oikeasti se merkitys elämään tulee kuitenkin niistä arjen taisteluista ja yhdessä tekemisestä.
Tunnetko montakin tyytyväistä pariskuntaa jotka ovat pitkään pyörittäneet esim maatilaa yhdessä? Katson asiaa aika läheltä, ja voin kertoa, että monelle se on "pakko" pysyä yhd
Käytit sanaa "toksinen vuorovaikutus". Voisko vaihteeksi ajatella ilmaisua "myrkyllinen vuorovaikutus", "häiriintynyt vuorovaikutus" tai "neuroottinen vuorovaikutus". Tuo toksinen-sanahan tarkoittaa myrkyllistä, mutta kuulostaako se hienommalta tuossaa anglismi-muodossa? Ainakin tiedän, että jos joku tuota sanaa käyttää, hän todennäköisesti omaksuu ajatuksensa jostain blogista eikä ajattele itse, vaan kaiuttaa muiden ajatuksia.
Sit ku jompikumpi kuolee niin toinen on ihan hukassa eikä tiedä enää kuka on.
Vierailija kirjoitti:
No juu, tunnistan 53 vuotta olleet yhdessä, mut toisaalta en voi kuvitella että tämä mies tulisi toimeen ilman vaimoaan, niin kiinni kasvanut on toiseen.
Meillä saattaa olla yhteisiä tuttuja. Tosi kauan. Olisko vähän virhettä vuosissa mutta ihan sama - vanhoja ovat jo munkin tuntema pari. Viettivätkö nk kultahääpäivää?
No ei todellakaan. Tiedän ja tunnen vaikka kuinka monia vuosikymmenet yhdessä olleita pariskuntia, eikä niistä yksikään ole tuollainen.
Piireissäni ei ylipäätään taida olla mitään nysväke-miehiä ja justiina-naisia. Aika tasaväkisiä miehet ja naiset, pitkään yhdessä olleilla yleensä sama arvomaailma ja yhteinen huumori ainakin yhdistää. Ja selkeää fyysistäkin kemiaa osalla edelleen. Kunnioitus tietysti myös.
Outoa... Meil on hyvä meininki ainakin, ei tääl ketään pompotella!
Vierailija kirjoitti:
Entäpä semmonen kun vaimo määrää mitä kaupasta saa ostaa.Toinen haluaa vähän hemmotella itseään vanhoilla päivillä, mutta ei, ei saa ku toinen nillittää vieressä.
Mies määrää / kaupat/ ruoat / pyykkipäivät.
Tietää kaikesta. Elää kuitenkin kaksois-valhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä semmonen kun vaimo määrää mitä kaupasta saa ostaa.Toinen haluaa vähän hemmotella itseään vanhoilla päivillä, mutta ei, ei saa ku toinen nillittää vieressä.
Mies määrää / kaupat/ ruoat / pyykkipäivät.
Tietää kaikesta. Elää kuitenkin kaksois-valhe-elämää.
No ei määrää. Eikä elä. Tyranni on vaimonsa.
Onpa outoa, että toinen määrää mitä kaupasta ostetaan. Meillä on vakiotuotteet mitä ostamme, ja yhdessä mietimme mitä milloinkin haluamme syödä, ja sen mukaisesti käydään kaupassa.
Kiukun nielentä. Eno oli hätää kärsimässä vaimon poistuttua kuvioista. Olivat vuosikymmeniä yhdessä ja toi nainen nieli kaiken. Ekana iltana tuo kävi hakemassa kaksi siskoaan, koska ei kestänyt olla yksin. Tätini eivät kuitenkaan halunneet jäädä yhtä yötä pidemmäksi aikaa. Miksikä? Ukko oppi entiseltä vaimoltaan pahan tavan saada haluamansa puhtaasti komentelemalla. Hämmentyi tosissaan ettei enää voinut vaan istua ja olla. Valitettavasti nykyisetkin nuoret miehet kuvittelee voivansa toimia samoin. Munhan enon aikana ei ollut nettiä mistä naiset olisivat saaneet tietoa.