En saanut kotoa minkäänlaista rahakasvatusta

Ja-a, sen kun opit ihan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Ja-a, sen kun opit ihan itse. 

Joo. Minua vaan inhottaa muisto tuosta alistamisesta. Eikö ole normaalia, että teinillä rahat ja velvollisuudet kasvavat?

Minä en saanut mitään kuukausi rahaa ikinä.

Vanhemmat oli sitä mieltä, että raha on käyttöä varten. Kaljaan, tupakkaan ja taksiin sitä riitti. Oli kyllä ruokaakin yleensä.

Nyt olen persaukinen töissäkäyvä rapajuoppo. M40

Harmi, se nimittäin auttaa oppimaan sitä rahankäyttöä. Meillä ei tosin ollut koskaan mitään viikko- tai kuukausirahasysteemiä, vaan rahaa sai erillisistä hommista, esimerkiksi tehdystä viikkosiivouksesta, mattojen pesusta jne., ja sitten käyttöä varten. Esimerkiksi ennen koulujen alkua annettiin 250 euroa ja ohjeistettiin ostamaan parit farkut, pari paitaa ja uudet kengät.

Ei oo moni muukaan. Etkö ole omaa päätäsi osannut käyttää? Ei sitä kuukausirahaa ois tarvinnu käyttää heti. Itsehän en saanut sitäkään, niin en oppinut luulemaan rahaa vastikkeettomaksi oikeudeksi.

Hommaa mies kun se on miesten tehtävä aina maksaa kaikki mitä nainen haluaa? Etkö ole ymmärtänyt sitä että parisuhteissa on vain naisen omat tulot ja yhteiset tulot mutta mieheltä ei saa sallia omia tuloja kun miesten pitää aina maksaa kaikki ja luovuttaa rahansa naisen käytettäväksi. Näin on aina ollut ja naisen sen kuuluu aina olla!!

Miten voimme auttaa, ap?

Osta ruutuvihko.

Piirrä sarakkeet: tulot ja menot. Menot ei saa ylittää tuloja.

Menot merkitään pilkulleen, paljonko menee perunoihin, suklaaseen, kirjoihin jne.

Jos ei tulot näytä riittävän, aletaan karsia menoista. Yllättävän moni asia osoittautuu ei-pakolliseksi menoksi.

Esim. kirjat voi lainata kirjastosta ja vaalean suklaan vaihtaa tummaan. Nämä ovat siis omia paheitani. Jos ostan vaaleaa maitosuklaata, menee helposti levy päivässä. Tumma riittää viikoksi miehen kanssa puokkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja-a, sen kun opit ihan itse. 

Joo. Minua vaan inhottaa muisto tuosta alistamisesta. Eikö ole normaalia, että teinillä rahat ja velvollisuudet kasvavat?

Normaalia missä? Ei joka perheessä ole antaa rahaa ollenkaan. 

Minäkään en saanut rahakasvatusta, kun rahaa ei ollut. Sitten kun pääsin omilleni ja ekoja palkkoja tienasin, niin kaikki meni kun kerrankin pystyi ostamaan jotain. Esim vaatteita kaupasta eikä serkun vanhoja. Ei minkäänlaista oppia säästämiseen tullut. Monilla jatkuu se "toivoton asenne" aikuisenakin eikä omille lapsille opeteta sen kummempaa, kun "ei pienestä palkasta mitään pysty säästämään" - juuri se on väärä asenne. Kyllä pienestäkin palkasta pystyy, kun päättää että pystyy. Jättää vaikka pari herkkua kuukaudessa ostamatta. Ja siihen asennoitumiseen pitäisi kasvattaa, ettei kannata laittaa kaikkea menemään, säästä edes vähän. 

Minun lapsuudessa oli kyllä tarvittava ruoka ja vaatteet mutta ylimääräistä ei ollut turhuuteen.

Töihin kun pääsin niin päivääkään en ole ollut rahaton.

Se oli hyvää rahakasvatusta.

Jokainen tekee itse päätöksensä, siitä ei muita tarvitse syyllistää.

Meillä piti pyytää lainaksi, saimme lapsilisät itsellemme, jos oli lainannut, se kymppi otettiin ensin pois.

Hieno tunne kun alkoi itse tienata.  Sitten kysyttiin näin päin, hei onko sinulla rahaa.

( Vanhan polven rasittavaa ittensä kehumista, näin todella tapahtui).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja-a, sen kun opit ihan itse. 

Joo. Minua vaan inhottaa muisto tuosta alistamisesta. Eikö ole normaalia, että teinillä rahat ja velvollisuudet kasvavat?

no olisit voinut mennä töihin, niin OLISI ollut sitä rahaa. 

Netissä on kaikki rahaohjeet ilmaiseksi saatavilla.

Jos vain viitsii käyttää googlea.

Peruskoulussa on opetettu teille 9 vuotta perusmatematiikkaa ja nyt väität, ettet osaa yhteen- ja vähennyslaskua, mitä opiskellaan ensimmäisellä luokalla. 

Meille opetettiin budjetointia yläasteella. Piti etsiä asunto (ei tietenkään oikeasti, mutta oikeilla esimerkeillä) ja listata, mitä kaikkea sinne tarvitsisi. Ruoat jätettiin pois, mutta kaikki keittiötarvikkeet ja siivousvälineetkin piti laskea mukaan.

Minä sain. Olin säästäväinen rahankäyttäjä 40-vuotiaaksi asti. Sitten masennuin paskaan avioliittoon, ajattelin että elämäni on ohi ja aloin tuhlata "viimeistä päivää". No, sain sitten kuitenkin erottua ja elämäni takaisin. Nyt on kumminkin 80 000 euroa lainaa niskassa. En ehkä koskaan pysty maksamaan niitä. Ikää on jo 55 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo moni muukaan. Etkö ole omaa päätäsi osannut käyttää? Ei sitä kuukausirahaa ois tarvinnu käyttää heti. Itsehän en saanut sitäkään, niin en oppinut luulemaan rahaa vastikkeettomaksi oikeudeksi.

"Ei oo moni muukaan." Suomalainen lastenkasvatus on monella todella välinpitämätöntä kun ei niitä lapsia kasvateta eli ei yhtään valmistella heitä niin, että pystyvät aikuistuttuaan huolehtimaan itsestään. Sitten yllätytään kun puoli miljoonaa kansalaista on ulosotossa. Todella surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oo moni muukaan. Etkö ole omaa päätäsi osannut käyttää? Ei sitä kuukausirahaa ois tarvinnu käyttää heti. Itsehän en saanut sitäkään, niin en oppinut luulemaan rahaa vastikkeettomaksi oikeudeksi.

No sitä se kuitenkin pienissä määrin on, se on ihmisoikeus. Harmi ettet kasvanut ihmisoikeusperheessä.

Itse en lapsena saanut rahaa kuin satunnaisesti.

Isompana koululaisena pääsi sukulaistaloon harventamaan sokerijuurikasta, penni ja metri. Aah, ne olivat isoja rahoja :)

Omillekaan lapsille ei annettu viikkorahaa, mutta oli tarjolla erilaisia hommia, joista maksettiin korvaus: tiski, siivous, pihatöitä.

Isoihin toiveisiin joutuivat panostamaan ja ahkeroimaan kuukausitolkulla. Sellaisiinkin, jotka kaverit saivat ilman muuta. Oppivat ymmärtämään, ettei rahaa tule pelkästään seinästä ja oppivat arvostamaan työntekoa. - Näkyvät pärjäävän.

Sama se oli itsellä, olin hyvätuloisesta keskiluokkaisesta kodista.

No, faija otti siitä ysärilamassa vähän takkiinsa, kun takasi osan kulutusluotoistani jotka oli suositellut itse ottamaan. 

Faija ne sitten maksoi.