Oletteko huomanneet, mikä yhdistää vanhoja pariskuntia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä?
Mies on omaa tahtoa vailla oleva nyhverö ja nainen on sellainen justiina-tyyppinen tapaus. Sellaiset suhteet toimii.
Kommentit (147)
Eipidä paikkaansa. Minun vanhempani olivat naimisissa 55 vuotta. Isäni oli perheen pää ja äiti miellyttäjä. Mutta he olivat todella onnellisia ainakin viimeiset 15 vuotta. Tuon luvun sanon, koska itse olin silloin kykenevä arvioimaan heitä.
Yleensä mies on se nyhverö, jota vaimo hallitsee ja käskee. Vaimo määrää " kaapin paikan ", minne mennään, mitä hankitaan ja pitää miestä kynnysmattonaan. Veljeni on juuri tuollainen nyhverö.
Me olemme vanha pariskunta. Ulospäin näyttää siltä että mies on nyhverö ja minä päällepäsmäri koska ollaan otettu sellaiset roolit ulospäin tuttujen kanssa mutta todellisuudessa olemme hyvin samanlaisia luonteeltamme. Vänkäämme jokaisesta asiasta loppuun asti ja taas uudestaan. Kaikki asiat kuitenkin sovitaan yhdessä. Ei sooloilla missään, ei raha-asioissa eikä aikanaan lastenkasvatuksessa. Kaikki elämiseen ja olemiseen liittyvät päätökset edellyttävät etukäteen keskusteltua. Hyväksytään toisemme sellaisina kuin olemme. Kumpikin on vapaa tekemään asioita joista tykkää.Ja näin vanhempana ihmisenä se on mun mielestä se salaisuus joka pitää pariskunnan loppuun asti yhdessä. Se, että voi olla oma itsensä koko ajan ja silti asiat hoituvat yhdessä. Ei tarvitse salailla, piilotella, valehdella eikä leikkiä jotakin muuta kuin on. Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä eikä olla kiinnostunut samoista asioista mutta parisuhteen ja perheen suhteen ollaan samoilla linjoilla.
On kahdenlaisia ihmisiä: ottajia ja antajia.
harvoin kahden ottajan parisuhde kestää. Se suhde on riidantäyteinen.
jos ottaja ja antaja ovat parisuhteessa, on parisuhde valtasuhde. Se voi hyvinkin kestää, mutta on dynamiikka on kieroutunut.
mutta jos kaksi antajaa on parisuhteessa, niin parisuhde on paitsi harmoninen että kestävä.
Vanha vitsi pitää tavallaan paikkansa: Se, että on huono muisti, huono kuulo ja huono näkö.
Mutta kai kaikista eniten kyse on siitä, että kumpikin kestää arkea hyvin.
Aika moni ainakin yli 50 v. ikäluokan nainen pysyy sinikkäästi avioliitossa ihan vain lesken eläkkeen takia, eivät pärjäisi tai pärjäisivät huonosti omalla eläkkeellään.
Armollisuus. Anteeksianto 7 kertaa 700 - tyyliin ja tarpeen mukaan vielä lisäksi. Sitoutuminen.
Rakkaus on aika ajoin myös tahdon asia. Eivät siis ole luovuttajia.
Antavat toistensa, itsensä ja suhteensa kasvaa, muuttaa muotoaan, olla elossa.
Pelko ei kuulu rakkauteen. Toinen ei jätä, tuli mitä tuli.
Lopulta rauha laskeutuu. Turvantunne on ja pysyy.
Tuo ihminen sietää minua, opetteli minua, hyväksyy minut puutteineni. Kelpaan. Riitän.
Ja minä rakastan häntä samalla tavalla.
Vaikka välissä olimme olleet "sodassa", törmäyskurssilla ja luovuttamassa. Emme luovuttaneet. Etsimme toisemme suhteessa uudelleen. Rakkaus löytyy aika ajoin uudelleen. Jopa rakastuminenkin samaan ihmiseen mahdollista useamnan hehkukerran.
Nykyisin katsotaan se 3-5 vuotta ja lusikat jakoon, kun normaalit elämän ja suhteen vastoinkäymiset puskevat läpi. Eriytymisvaihe, mikä tuo takaisin toisen luo aidompana ja vakaampana. Jos silloinkin rakastat, tahdot rakastaa, käy hyvin ja suhde etenee.
Rehellisyys kaikesta, puhuminen tuo läheisyyden ja intiimiyden. Seksikkyys, eroottisuus ja sensuelli kohtaaminen ja läsnäolo vaatii toisen ja itsen antamisen tousillemme. Sellaisina kuin olemme. Olemme turvassa.
Vaihtamalla ei parane, jos suhteet ovat luokkaa 2-5 vuotta. Kierrät kehää. Kyse on sinusta.
Karsea ketju kuten palstalle kuuluu.
Olemme pitkään yhdessä ollut pari. Isot asiat suunnitellaan yhdessä, molempien toiveet huomioiden. Pieniäkin arjen asioita suunnitellaan yhdessä, tyyliin mitä tänään syötäisiin, missä käytäisiin lenkillä jne. Rahat ovat yhteiset, kuten menotkin. Molemmilla on omaa aikaa, vaikka olemmekin toistemme parhaat ystävät. Meidän ei tarvitse esittää toisillemme mitään, vaan voimme olla täysin rehellisiä.
Meillä on mukavaa kymmenien vuosien jälkeenkin. Toivottavasti vielä useampia vuosikymmeniä.
Aloitus oli katkeransävyinen provo, mutta vastataan. En oikein usko, että yhteistä nimittäjää löytyy pitkään yhdessä pysyneille. Lähtien ihan siitä, että ne yhdessä pysyneet ovat niin erilaisia. Yhdessä voi pitää niin moni asia. Tottumus, epävarmuus muutoksesta, taloudelliset seikat, ulkopuolisten paineet jne. Ja tietysti monet ovat vain onnellisempia yhdessä kuin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt noita justiinoiden nysväke miehiä vasta eroaakin, 20-30 vuotta kerätty voimia ja vihdoin saatu tarpeeksi munaa lähteä. Ihan älytön erobuumi näillä juurikin meneillään.
Omassa tuttavapiirissä on myöskin erobuumi, mutta niin päin, että kun justiinat ovat 20 vuotta yrittäneet saada mieheen jotain eloa tai ryhtiä edes käskemällä, tuloksetta, niin lopulta luovuttavat ja antavat kenkää. Mieskin on todennäköisesti siihen tyytyväinen, mutta aloitteellinen ja aikaansaava? Never.
Meilläkin isä määräsi ja äiti miellytti. Oman miehen kanssa meitä yhdistää se että meillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet ja hauskaa yhdessä. Mutta molemmilla myös jotain omaa. Nyt juuri oli viikonloppu jolloin molemmat olimme omien harrsstustemme tapahtumissa. Tunnistan kyllä aloittajan ilmiön mutta ei se kaikkiin päde. Näissä tapauksissa se ero tulee kuitenkin lopulta kun mies 30 vuoden jälkeen uskaltaa lähteä.
Miten mulle tulee mieleen yks 73 vuotta naimisissa ollut pariskunta - Elisabet ja Philip. E hallitsi puolta maailmaa ja P kotitanteretta, ainakin näin väitetään. Että kumpi siinä suhteessa oli justiina?
Toinen ns. Epätäydellisyysessään Täydellinen
Muustaa myös höllätä ja nauraa
Sanoisin että seksi. Lähipiirissä on useita pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä vuosikymmeniä. Hellyyttä rakkautta (ja sexyä) edelleen. Miehet osoittavat tunteitaan! Puhuvatkin
Millaisia ovat toistuvissa lyhyissä liitoissa olevat tai ikisinkut? Kaikki ihania vai justiinoita? 😁
Voi myös olla että suhteessa on kiskoja ja kivireki. Silloin voi syntyä mielikuva, että se aloitteellinen osapuoli olisi "määrääjä", vaikka todellisuudessa sillä kaikessa vastaan hankaavalla jarrupalalla olisi enemmän valtaa, se vain on paikallaan pysymisen ja puhumattomuuden valtaa, joten se ei näy samalla tavalla kuin muutos ja sanominen.
Esimerkki: Pariskunnalla on 30 päivää yhteistä lomaa. Siitä 3 päivää käytetään reissuun jota kiskoja toivoo ja 2 päivää muihin tekemisiin jotka ovat hänelle tärkeitä. Loppu aika ollaan vaan, koska kivireki ei oikeastaan halua tehdä mitään, käydä missään, nähdä ketään tai hoitaa mitään asiaa (mikä on sekin ihan ok!). Näyttää helposti siltä, että on tehty vain kiskojan vaatimia asioita, koska ne ovat asioita eikä asioiden puutetta, vaikka todellisuudessa 25/30 päivää on ollut kivireen toivomaa pysähtyneisyyttä.
Esimerkki2: Kiskoja haluaa keittiöremontin. Se tehdään 8 vuotta myöhemmin. Koska se lopulta tehtiin, tulkinta on se että kiskoja taas päätti ja sai tahtonsa läpi. Vaikka todellisuudessa kivireki päätti 8 vuotta, että sitä ei tehdä.
Koko aloituksen tarkoitus lienee pilkata pitkiä liittoja. Kaikki vaan ei pysty pitkiin suhteisiin. Ihmiset ovat itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Koko aloituksen tarkoitus lienee pilkata pitkiä liittoja. Kaikki vaan ei pysty pitkiin suhteisiin. Ihmiset ovat itsekkäitä.
Tuollainen mielikuva itsellenikin tuli. Mikäli ihmiset ovat pitkässä suhteessa ovat he ainoastaan saamattomia eroamaan.
Kertoo ehkä enemmän Apn mielemaisemasta.
Aidosti kiltit on yleensä rohkeita (syvälliselöä tavalla) ja suoraselkäisiä seurassa.
Liian kiltin oloiset yleensä vain piilottelee aitoja tunteita ja persoonaa. En luota liian kiltin oloisiin.