Miksi miehet pelkäävät eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdeksän kertaa kymmenestä miehellä on enemmän kiinni siinä talossa, joka puolitetaan. Kun nainen on vienyt vähintään puolet kaikesta ja elarit päälle, niin tuota hyvää loppuelämää jossain neuvostokuutiossa kaupungin vuokrakasarmilla. Ehkä viina auttaa, ehkä ei.

Älä tee lapsia, jos et halua elättää lapsiasi. 

Älä tee nainen lapsia jos et halua miestä rinnalle?

Mies ei ole pakollinen tuossa kuviossa, miestä ei tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat keskimäärin sentimentaalisempia ja idealistisempia kuin naiset. Toisin sanoen, mies rakastaa naista syvemmin kuin toisinpäin. Naiset myös aloittavat ja päättävät suhteita enemmän hyödyn näkökulmasta kuin miehet. Ovat siis laskelmoivampia. Perustuu biologiaan. 

Heh, harva mies rakastaa puolisoaan. Heti, jos on nuorempi ja kauniimpi saatavilla, mies lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö sivuston naisista ei ole ikinä ollut tasapainoisessa suhteessa ja ovat katkeria siitä kaikille miehille? En miehenä tule ikinä pyytämään anteeksi muiden miesten puolesta, jokainen valitsee itse ja jos valitsee paskan, no se ei ole minun ongelma. Mies joka käy töissä, haluaa omaa vaimoa ja ei lyö tai väheksy? Kenessä ja missä on syy?

Kotitöistä puolet sekä lastenhoidosta. Pelkkä töissäkäynti ei riitä. Lyömättömyys on oletus, ei mikään erikoismeriitti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

75 % tapauksista nainen on aktiivinen osapuoli joka vaatii eroa. Joten tyypillisesti mies on se joka haluaisi yhteisen taipaleen kestävän.

Niinpä tietysti haluaa, toki pitämällä sivuhoitoa samalla, eikö vain?

Ja nainen tekee miehen puolesta kaikki kotityöt. Eihän se kivaa ole eron jälkeen itse tehdä niin. Äidille pitää soittaa heti. 

En halua elättää sinua ja se on ihan eri asia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

75 % tapauksista nainen on aktiivinen osapuoli joka vaatii eroa. Joten tyypillisesti mies on se joka haluaisi yhteisen taipaleen kestävän.

Niinpä tietysti haluaa, toki pitämällä sivuhoitoa samalla, eikö vain?

Ja nainen tekee miehen puolesta kaikki kotityöt. Eihän se kivaa ole eron jälkeen itse tehdä niin. Äidille pitää soittaa heti. 

En halua elättää sinua ja se on ihan eri asia

Lainaus on tässä jännästi aivan pielessä

Seksi-, siivous-, pesula-, ruokahuolto-, lastenhoito-, metapalveluihin ei saa tulla katkoa. Pelottaahan se. Täytyy olla toinen piika aina varalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat keskimäärin sentimentaalisempia ja idealistisempia kuin naiset. Toisin sanoen, mies rakastaa naista syvemmin kuin toisinpäin. Naiset myös aloittavat ja päättävät suhteita enemmän hyödyn näkökulmasta kuin miehet. Ovat siis laskelmoivampia. Perustuu biologiaan. 

Heh, harva mies rakastaa puolisoaan. Heti, jos on nuorempi ja kauniimpi saatavilla, mies lähtee. 

Totta! Kuka vaan käy kunhan palvelut pelaa. Palveluihin ei myöskään saa tulla katkoa, siksi nopeat vaihdot. 

Katkeraa on, vaan kenen vika, jos itse valitsee päin mäntyä? Onko jotenkin helpompaa uskoa "kaikki miehet on" mantraan ja tuleeko sitä riittävästi jokeltamalla totta?

Vierailija kirjoitti:

Katkeraa on, vaan kenen vika, jos itse valitsee päin mäntyä? Onko jotenkin helpompaa uskoa "kaikki miehet on" mantraan ja tuleeko sitä riittävästi jokeltamalla totta?

Suurin osa miehistä on. Naisten sinkkuus on alati lisääntymään päin. Ja syystä. Tosiasioiden toteaminen ei ole katkeruutta. Nämä ovat vuosikymmenten havainnot miehistä. Tässä ei mitkään jokeltelut auta. 

Mä väitän, että miehet pelkäävät MUUTOSTA. Lähipiirissä on todella onnettomissa suhteissa olevia miehiä jotka ovat ihan suoraan sanoneet, että valitsevat mieluummin tutun helvetin kuin tuntemattoman taivaan.

Omakin ex-mies taisteli eroa vastaan kynsin ja hampain, vaikka halusimme elämältämme ihan eri asioita ja kumpikin oli onneton. Hän halusi asua maalla omakotitalossa ja hankkia lapsia, minä pääkaupungin ytimessä lapsetonta elämää eläen. Yritettiin kompromissia, mutta kumpikin keräsi katkeruutta kun molempien unelmaelämä oli evätty. Vaikka aidosti yritettiin, niin se ei vaan toiminut mutta silti ex ei olisi halunnut erota ja sekosi täysin kun minä lopulta tein sen lopullisen päätöksen. 

Mutta nyt kun erosta on 5v, niin molemmat elävät omaa unelmaansa. Ex löysi rinnalleen juuri sellaisen kodinhengettären jota itse en hänelle koskaan voinut olla. Somen ja yhteisten tuttujen kertoman perusteella heillä on pohjoisemmassa ihastuttava omakotitalo jota ovat yhdessä laittaneet antaumuksella, heidän parisuhteensa on idyllinen ja rakastava ja heidän esikoisensa syntyy piakoin.

Mä taas löysin itselleni täydellisen pikkukodin Helsingistä loistavalta sijainnilta ja tapailen kaltaistani matkustelevaa kaupunkimiestä joka ei myöskään halua lapsia. 

Nyt jälkikäteen katsottuna ero oli todellakin meille molemmille paras tapahtunut asia, vaikka sen hetkellä ex huusi miten pilasin hänen elämänsä eroamalla (tosin pilasin hänen elämäänsä myös suhteessa olemalla) ja vauhkosi miten "vein kaiken" vaikka mitään tasinkoja ei jaettu ja yhteinen irtaimisto jaettiin aikalailla tasan, niistäkin ex piti suurimmat kalusteet koska itse muutin paljon pienempään asuntoon. 

Saman havainnut.  Mies jää vaikka miten huonoon suhteeseen ja tyytyy, nainen ei.

Itsellä eks  meni täysin paniikkiin kun ilmoitin että haen eron nyt.  Kaikkihan oli hyvin!  Mutta kun ei ollut, eikä ollut enää pitkään aikaan. Omaksin käytöksenä oli p-stä minua kohtaan, silti olisi vain halunnut jatkaa kun oli niin hyvin...

Ja sitten kun se ero oli tosiasia  - hain yksin -  kävi katkerana haukkumassa minua vanhemmalle sisarelleni  useampaan kertaan.  Myöhemmin masentui aika pahasti ja katkeroitui.  Ero oli kova paikka. Kuitenkin näytti ettei minua voinut sietää, ei saanut koskea, ei suostunut mihinkään yhteiseen, oli vihamielinen. Sitäkö olisi pitänyt jatkaa kun kaikki oli niin "hyvin"?

Nyt sitten, ei niin kauan sitten vuosien jälkeen sain häneltä tekstiviestin. Oli saanut numeroni joltakin yhtieseltä tutulta ja pyysi anteeksi!  No olihan se tietysti mukava että sen teki, tosin olin yli siitä koko asiasta jo ajat sitten.  Hänelle itselleen se kai toi sitten helpotusta ja suotakoon se hänelle.

Elän tyytyväistä sinkkuelämää enkä muista vanhoja.  Toivottavasti hänkin nyt sai rauhan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat ikäänkuin ero olisi aina miehen "syy".

Itse olen miehenä tullut jätetyksi pitkän ( yli 20 v) suhteen jälkeen. Syy jättämiseen oli tietenkin naisen mielestä minun teoissani ja tekemättömyyksissäni, mutta olisin mieluummin silti kuullut suhteen päättymisestä ja uuden miehen löytymisestä mieluummin ennen kuin alkoivat harrastaa seksiä keskenään.

 

Anna kun arvaan. Vaimo oli nalkuttaja? Olisko kannattanut kuunnella, silloin vaimo kertoi mikä oli pielessä. Turha nyt sanoa ettei kertonut, sinä et vaan kuunnellut.

Avovaimo ei ollut nalkuttaja. Meidän suhdettamme murensivat alusta asti ulkoiset molempien sukulaisiin liittyvät syyt joiden vuoksi aikanaan oli paljon riitoja. Niiden ylitse pääsimme, vaikka omalta osaltani siihen lliittyihin aika tylyjä päätöksiä minun sukulaist

Ette sitten varmaan oikeasti päässeet kaikkien koettelemusten yli (kokonaan), jos kerran tilanne oli niiden jälkeen huono.

Aika vaikea on päästä "yli" tilanteesta joka jatkuu. Minun puoleltani sukulaiset (vanhempani) eivät enää päässeet vaikuttamaan asiaan siksi, että selkeän joko-tai - tilanteen yhteydessä valitsin (ex) puolisoni. En ollut missään tekemisissä sukulaisteni kanssa pariinkymmeneen vuoteen. Nyt eron jälkeen olen korjaamassa tilannetta siltä osin kun se on enää mahdollista.

Puolison suvun puolelta tilanne oli sellainen, että jos en ollut erään hänen päästään vialla olevan itsekkään lähisukulaisensa kanssa väleissä niin sitten meillä oli riita puolison kanssa käynnissä. Tuo sukulainen oli äärettömän mustasukkainen  puolison ajasta ja huomiosta ja puoliso oli hänen kanssaan päivittäin tekemisissä puhelimitse. Kyseisen sukulaisenkin suhteen tilanne oli joko-tai vaikka sitä ei suraan ääneen sanottukaan. Joko jollakin tavoin tulisin tämän kanssa toimeen tai sitten olisin puolisoni menettänyt. Tein tässkin valinnan joka sittemmin osoittautui vääräksi. Vaikka mistä sen tietää? Meillä kuitenkin oli puolisoni kanssa monta hyvää vuotta ja vuosikymmenien yhteiselo.

Lopputulos kuitenkin on se, että menetin suhteet sukuuni ja vanhempiini joskus 25 vuotta sitten ja nyt menetin myös puolisoni. Kiitos ja näkemiin. Onneksi meillä ei ollut lapsia eli hylätyksi joutumisesta kärsin vain minä. Omien vanhempieni tilanteen vuoksi olen oppinut kipuni nielemään, jolla ihan varmasti oli vaikutusta siihen millainen minä olen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä väitän, että miehet pelkäävät MUUTOSTA. Lähipiirissä on todella onnettomissa suhteissa olevia miehiä jotka ovat ihan suoraan sanoneet, että valitsevat mieluummin tutun helvetin kuin tuntemattoman taivaan.

Omakin ex-mies taisteli eroa vastaan kynsin ja hampain, vaikka halusimme elämältämme ihan eri asioita ja kumpikin oli onneton. Hän halusi asua maalla omakotitalossa ja hankkia lapsia, minä pääkaupungin ytimessä lapsetonta elämää eläen. Yritettiin kompromissia, mutta kumpikin keräsi katkeruutta kun molempien unelmaelämä oli evätty. Vaikka aidosti yritettiin, niin se ei vaan toiminut mutta silti ex ei olisi halunnut erota ja sekosi täysin kun minä lopulta tein sen lopullisen päätöksen. 

Mutta nyt kun erosta on 5v, niin molemmat elävät omaa unelmaansa. Ex löysi rinnalleen juuri sellaisen kodinhengettären jota itse en hänelle koskaan voinut olla. Somen ja yhteisten tuttujen kertoman perusteella heillä on pohjoisemmassa i

Pitänee paikkansa ainakin minun kohdallani. Tuttu helvetti tai 3/10 tilanne on sentään tuttu. Ja uuden kumppanin kanssa voisi mennä ojasta allikkoon. Samoin yksinolo hirvittää, tai ainakin mahdollinen seksinpuute. Kauhean vaivalloista myös jakaa lusikat ja hoitaa kaikki eroon liittyvät jutut. En edes jaksa vaihtaa 5/10 työpaikkaa vähän samoista syistä. Nykyisestä kumminki saa viisi tonnia kuussa melko leppoisasti.

Teen paljon asioita ripeästi ja tehokkaasti silloin kun täytyy tai on suorastaan pakko. Huvikseni en venettä jaksa keikutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat keskimäärin sentimentaalisempia ja idealistisempia kuin naiset. Toisin sanoen, mies rakastaa naista syvemmin kuin toisinpäin. Naiset myös aloittavat ja päättävät suhteita enemmän hyödyn näkökulmasta kuin miehet. Ovat siis laskelmoivampia. Perustuu biologiaan. 

Heh, harva mies rakastaa puolisoaan. Heti, jos on nuorempi ja kauniimpi saatavilla, mies lähtee. 

Totta! Kuka vaan käy kunhan palvelut pelaa. Palveluihin ei myöskään saa tulla katkoa, siksi nopeat vaihdot. 

Edellä luetelluista palveluista tarvitsen naista vain seksiin. Minä kyllä mielelläni hoidan kauppareissut, laitan ruuat, imuroin huushollin ja pesen pyykit. Tykkään palvella naista jos sillä tavoin nainen pysyy leppoisana ja haluaa pitää minut omanaan.

M51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat keskimäärin sentimentaalisempia ja idealistisempia kuin naiset. Toisin sanoen, mies rakastaa naista syvemmin kuin toisinpäin. Naiset myös aloittavat ja päättävät suhteita enemmän hyödyn näkökulmasta kuin miehet. Ovat siis laskelmoivampia. Perustuu biologiaan. 

Heh, harva mies rakastaa puolisoaan. Heti, jos on nuorempi ja kauniimpi saatavilla, mies lähtee. 

Totta! Kuka vaan käy kunhan palvelut pelaa. Palveluihin ei myöskään saa tulla katkoa, siksi nopeat vaihdot. 

Edellä luetelluista palveluista tarvitsen naista vain seksiin. Minä kyllä mielelläni hoidan kauppareissut, laitan ruuat, imuroin huushollin ja pesen pyykit. Tykkään palvella naista jos sillä tavoin nainen pysyy leppoisana ja haluaa pitää minut omanaan.

Kotitöistä saa aikaa kunnon riidan vaikka niitä olisikin vähän. Jätetyksi tulemisen jälkeen huomaa sen, kuinka vähän niitä kotitöitä kahden hengen lapsettomalla pariskunnalla oikeasti oli ja kuinka suuri osa niistä oli tavalla tai toisella puolison vaatevalintoihin liittyviä. Miehillä kun jokainen vaatekappale ei vaadi erillistä omaa pesukoneellistaan. Ja tässä siis edelleen pesen värien ja pesuohjeiden mukaisesti eikä mitään poikamiestyyppistä kaikki-vaatteet-samaan-koneeseen - pesua.

Se mitä jäin ilman on läheisyys ja keskustelut. Seksi oli osa tuota läheisyyttä mutta ei suinkaan se tärkein osa. Ennen suhdetta olin asunut yksin ja osaan edelleenkin asua yksin mutta nyt kokemuksen perusteella tiedän oikeasti mitä tässä menetin. Minä en tarvinnut kotitalouskonetta vaan ihmisen seuraa.

Monen eron taustalla on eroajan heikko tai olematon itsetunto sekä kyvyttömyys kommunikoida rehellisesti tunteistaan ja tarpeistaan. Tällaiset myös pettävät useissa suhteissaan ja syyttävät pettämisestään kumppaniaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä väitän, että miehet pelkäävät MUUTOSTA. Lähipiirissä on todella onnettomissa suhteissa olevia miehiä jotka ovat ihan suoraan sanoneet, että valitsevat mieluummin tutun helvetin kuin tuntemattoman taivaan.

Omakin ex-mies taisteli eroa vastaan kynsin ja hampain, vaikka halusimme elämältämme ihan eri asioita ja kumpikin oli onneton. Hän halusi asua maalla omakotitalossa ja hankkia lapsia, minä pääkaupungin ytimessä lapsetonta elämää eläen. Yritettiin kompromissia, mutta kumpikin keräsi katkeruutta kun molempien unelmaelämä oli evätty. Vaikka aidosti yritettiin, niin se ei vaan toiminut mutta silti ex ei olisi halunnut erota ja sekosi täysin kun minä lopulta tein sen lopullisen päätöksen. 

Mutta nyt kun erosta on 5v, niin molemmat elävät omaa unelmaansa. Ex löysi rinnalleen juuri sellaisen kodinhengettären jota itse en hänelle koskaan voinut olla. Somen ja yhteisten tuttujen kertoman perusteella heillä on 

pohjoisemmassa ihastuttava omakotitalo jota ovat yhdessä laittaneet antaumuksella, heidän parisuhteensa on idyllinen ja rakastava ja heidän esikoisensa syntyy piakoin.

Mä taas löysin itselleni täydellisen pikkukodin Helsingistä loistavalta sijainnilta ja tapailen kaltaistani matkustelevaa kaupunkimiestä joka ei myöskään halua lapsia. 

Nyt jälkikäteen katsottuna ero oli todellakin meille molemmille paras tapahtunut asia, vaikka sen hetkellä ex huusi miten pilasin hänen elämänsä eroamalla (tosin pilasin hänen elämäänsä myös suhteessa olemalla) ja vauhkosi miten "vein kaiken" vaikka mitään tasinkoja ei jaettu ja yhteinen irtaimisto jaettiin aikalailla tasan, niistäkin ex piti suurimmat kalusteet koska itse muutin paljon pienempään asuntoon. 

Ei millään pahalla, mutta jotenkin niin kylmän analyyttinen tuo tekstisi oli, että epäilenpä, ettet rakastanut miestä. Et varmaan oikeen missään kohtaa rakastanut miestä. Oliko mies joku, johon alunperinkin olit vain tyytynyt, joku ihan kädenlämpöinen? Ei koskaan vienyt sulta jalkoja alta etkä koskaan ollut täysin rakastunut?

Vierailija kirjoitti:

Ei miehellä ole juuri mitään annettavaa parisuhteessa, Ikuisia vauvoja, jotka kaipaavat passaamista ja palvelemista. Eroamalla naiselle jää yksi lapsi vähemmän huolehdittavaksi. 

Voi jessus teitä joitakin naisia. Monet ovat osallistuvia kunnon miehiä. Joten puhu vaan omista kokemuksistasi.. äläkä vihoissasi ainakaan yleistä. 

Koska lapset tarvitsevat sekä isän että äidin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeraa on, vaan kenen vika, jos itse valitsee päin mäntyä? Onko jotenkin helpompaa uskoa "kaikki miehet on" mantraan ja tuleeko sitä riittävästi jokeltamalla totta?

Suurin osa miehistä on. Naisten sinkkuus on alati lisääntymään päin. Ja syystä. Tosiasioiden toteaminen ei ole katkeruutta. Nämä ovat vuosikymmenten havainnot miehistä. Tässä ei mitkään jokeltelut auta. 

Suurin osa miehistä ei ole. Joitain poikasia varmaan olleet? Nuoria? Naiset ovat vapaita siitä se johtuu se sinkkuus myöskin. Ja jotkut ei osaa olla parisuhteessa, normiarki tuntematonta. Vapauden kaipuu???. Ja syitä kyllä riittää toki. Niin miehillä mutta myös NAISILLA. Otetaan ihan vääränlainen mies tai nainen kumppaniksi.