Mistä johtuu työkaverien outo käytös?

On vain yksi tapa olla varma. Kidnappaa joku työkaverisi ja kiduta häntä kunnes hän kertoo!

Toisten energiat vaan loppuu sosiaaliseen kanssakäyntiin. Ei vaan jaksa toista tai teeskennellä jaksavansa. Sitä kerran viikossa palautuu keskiviikkona ja juttelee vähän. Siinäpä se. Ihmiset on rasittavia.

Tuo on ihan yleistä, kun leviää tieto, että ex-poikakaveri lusii murhasta. 

On ihmisiä, joiden lähellä tulee huono olo. Ovat jotenkin manipulatiivisia tai rivien välissä syyllistäviä tai alistavia. Sitä ei siinä työnteon lomassa ensimmäisenä päivänä ehdi huomata ja tiedostaa, sillä se on niin hienovaraista.

Mutta kun työpäivä on ohi, niin huomaa olevansa lopen uupunut, huonotuulinen ja ärtynyt. Kun sitten ihmettelee, että miksi näin on, niin kohta huomaakin, että työpäivässä oli uusia ärsyttäviä elementtejä, ja ne kaikki liittyvät tähän uuteen ihmiseen.

Illalla pari soittoa työkavereille, ja muut kertovat huomanneensa saman.

Seuraavassa yhteisessä työvuorossa toiset kiinnittävät huomiota omiin rajoihinsa eivätkä anna uuden työntekijän enää ylittää niitä. Töitä tehdään yhdessä, mutta ei mitään enempää, ettei uusi työkaveri pääse enää manipuloimaan.

Minulla on tuttu, jolla on tuollaisia piirteitä. Ja kun olemme jutelleet hänen ihmissuhteistaan (joita ei juurikaan ole, eikä hän ymmärrä miksi ei), niin olen sanonut, että ihmiset eivät pidä manipuloinnista ja alistamisesta. Hän tietenkin vastaa näihin, että ei hän manipuloi eikä alista, eikä pelaa ihmisillä eikä syyllistä ketään. Eipä siinä, kukapa tuollaisia ominaisuuksia itsessään näkisi. Silti ne karkottavat tehokkaasti muut ihmiset ympäriltä.

Ehkä olet vain onnistunut saamaan itsesi työyhteisöihin jotka on ongelmallisia. Yleensä tuo kollegojen välttely kertoo ongelmista työyhteisössä. Ongelma et ehkä ole sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainoharha?

Mietin juuri samaa, että tämäkin on yksi mahdollisuus.

Ehkä ihmiset tsemppaavat ensimmäisenä päivänäsi, ja todellakin haluavat toivottaa sinut iloisesti tervetulleeksi taloon. Mutta se oli vain ekan päivän tsemppiä, ja siitä eteenpäin on tarkoitus tehdä vaan niitä töitä ihan normaalisi ilman liikaa sosialisointia ja ilakointia.

Eikö vainoharha ole pikkuisen liian vahva sana kuvaamaan kokemusta torjutuksi tulemisesta? Vainoharhaisuus on paranoiaa. Ihan eri asia kuin mitä Ap pohtii tällä hetkellä...

Olen samoilla linjoilla parin jo tähän ketjuun vastanneen kanssa. Joko olet aina osunut ongelmallisiin työyhteisöihin, joissa mielistellään uutta tulokasta tasan sen ensimmäisen päivän ajan, tai sitten olet tiedostamattasi liian tuttavallinen ja tilannetajuton. Oletko joskus työurasi alkuaikoina saanut palautetta siitä, että olisit työkavereiden mielestä liian hiljainen/sopeutumaton/suorituskeskeinen ja yrität nyt kompensoida sitä olemalla asiayhteyteen nähden ylenpalttisen avoin ja iloinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kuullut jotain juoruja sinusta

Uudessa työpaikassa jossa juuri aloittanut?

Suoni on ihan pieni kyylien ja juoruäijien valtakunta.

Ei pakosti liity sinuun jos työkaverin käytös muuttuu, joillakin voi olla huonoja hetkiä menossa omassa elämässään ja ajatukset ovat muualla?

Harmi koska olen tyyppi joka oikeasti tykkää ihmisistä eikä minun tarvitse esittää iloista koska aina oikeasti olen iloinen? Olen myös tosi puhelias.

Tykkään elämästäni ja työstäni. Kiitos neuvoista, olen tästä lähtien totisempi ja "asiallisempi"

Ap

Joillain voi tulla epäilys, että jos oletkin joku narsisti tai muu, josta seuraa myöhemmin ongelmia, kun heittäydyt heti "liian tuttavalliseksi." Ottavat sitten etäisyyttä ja vaisuilulla osoittavat, etteivät halua mitään työkaveruutta kummempaa ystävystymistä. Näin olen uumoillut, kun itsekin olen samanlainen ja kokenut samaa. Joku suomalaisten ongelma.

Tai sitten tulevat kateellisiksi, kun olet niin hyvä tyyppi, varsinkin, jos olet vielä kauniskin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kuullut jotain juoruja sinusta

Uudessa työpaikassa jossa juuri aloittanut?

Suoni on ihan pieni kyylien ja juoruäijien valtakunta.

Suomi 😃

Vierailija kirjoitti:

Harmi koska olen tyyppi joka oikeasti tykkää ihmisistä eikä minun tarvitse esittää iloista koska aina oikeasti olen iloinen? Olen myös tosi puhelias.

Tykkään elämästäni ja työstäni. Kiitos neuvoista, olen tästä lähtien totisempi ja "asiallisempi"

Ap

Työpaikalla on yleisesti ottaen parempi olla asiallisempi ja hillitympi kuin vapaalla, erityisesti uuteen työyhteisöön tullessa. Ajan myötä opit tuntemaan työkavereitasi paremmin ja saat vihiä siitä, kenen kanssa voit vitsailla ja irrotella enemmän ja kenen kanssa on paras pysytellä asialinjalla.

Mainitset olevasi hyvin puhelias ja se on piirre, mikä joskus ärsyttää ja uuvuttaa ihmisiä. Puhutko silloinkin, kun toinen ei reagoi tai kommentoi sanomisiasi? Puhutko paljon itsestäsi? Onko sinulla joskus taipumus keskeyttää ihmisiä, esimerkiksi jos työkaverisi alkaa kertoa jotain juttua ja sinä hihkaiset päälle "Mulle muuten tapahtui kerran just samalla tavalla, tiedättekö miten mulle kävi..."? Yritätkö alituiseen keventää tunnelmaa vitsailulla tai naureskelulla?

Puheliaisuus ei ole huono persoonallisuuden piirre mutta kuten kaikkien ominaisuuksien kohdalla, sille on aikansa ja paikkansa. Lisäksi jotkut ovat luonnostaan vakavampia ja pidättyväisempiä ja heidän voi olla vaikea päästä avoimen ja puheliaan ihmisen kanssa samallea aaltopituudelle. Temperamentti- ja persoonaerot vaikuttavat monesti siihen, että toinen vaikuttaa tylyltä, ärsyttävältä, vaikealta tai muulla tavalla "hankaavalta" ihmiseltä. Kun toisen tyyliä ei ymmärrä, on helppo vetää liian pikaisia negatiivisia johtopäätöksiä. Sen takia myös omaan vuorovaikutustyyliin kannattaa kiinnittää huomiota etenkin vieraampien ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Harmi koska olen tyyppi joka oikeasti tykkää ihmisistä eikä minun tarvitse esittää iloista koska aina oikeasti olen iloinen? Olen myös tosi puhelias.

Tykkään elämästäni ja työstäni. Kiitos neuvoista, olen tästä lähtien totisempi ja "asiallisempi"

Ap

Jos olet aina iloinen ja positiivinen, jotkut kokevat sen rasittavana, ärsyttävänä tai ovat kateellisia siitä. On olemassa ihmistyyppi, joka ei voi sietää päivänsäteitä. Negatiiviset vihaavat positiivisia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi koska olen tyyppi joka oikeasti tykkää ihmisistä eikä minun tarvitse esittää iloista koska aina oikeasti olen iloinen? Olen myös tosi puhelias.

Tykkään elämästäni ja työstäni. Kiitos neuvoista, olen tästä lähtien totisempi ja "asiallisempi"

Ap

 

Jos olet aina iloinen ja positiivinen, jotkut kokevat sen rasittavana, ärsyttävänä tai ovat kateellisia siitä. On olemassa ihmistyyppi, joka ei voi sietää päivänsäteitä. Negatiiviset vihaavat positiivisia!

Eräs iäkäs asukas alkoi sanomaan mua laululintuseksi, kun hänen mielestään aina lauloin. Työkaverit kun kuulivat tuon nimen, he väänsivät sen ilolintuseksi. Vähän pahalta tuntui, mutta lopetin työn lomassa laulelemisen, mutta nimi tietysti jäi. Kovin pitkään en tuossa paikassa enää viipynyt. 

Olet vain työkaveri, eikä työpaikalla kaikki halua alkaa kaveeraamaan ellei satu henkilökemiat tosi hyvin yhteen. Kohteliasta jutustelua voi olla silloin tällöin, mutta jos vaikka väsyttää aamulla töihin tullessa niin ei kiinnosta alkaa heti lätisemään jonkun moottoriturvan kanssa.

Voi myös olla, että olet hyvä työssäsi ja muut työntekijät pitävät sinua uhkana. Varsinkin jos olet työpanoksen lisäksi mukava ihminen. Kilpaillut työpaikat, missä on paljon määräaikaisuuksia ja sijaisuuksia ja painostavaa ilmapiiriä työn pysyvyyden suhteen ovat niitä työpaikkoja, missä uudet työntekijät otetaan tiukkaan syyniin toisten osalta. Jos mokaat, niin sana kulkee työnjohtoon välittömästi. Jos teet työt "liian" hyvin, sinua aletaan syrjiä ja annetaan olettaa, että et ole tervetullut työympäristöön (koska olet uhka, sinut saatetaan savustaa ulos passiivisesti)

Näissä työpaikoissa uutena tekijänä kannattaa tehdä perusasiat hyvin ja huolellisesti, ja edistyneemmissä työtehtävissä auttaa se vanha temppu eli takapuolen nuoleminen. Eli kohtele vanhempaa työntekijää kuin hän osaisi enemmän kuin sinä ja kysy neuvoja miten hän tekee jonkun työntehtävän ja miten tässä työpaikassa toimitaan (vaikka osaisit aivan hyvin itse ilman ohjeistusta). Tällöin he kokevat olevansa askeleita edellä sinua ja eivät pidä sinua uhkana. Saattavat jopa kehua sinua esihenkilöille, että hyvä tyyppi ja potentiaalinen työntekijä (jos teet perusasiat hyvin ja tunnollisesti, eikä toisten tarvitse paapoa sinua).

Satun työskentelemään tämänkaltaisessa työpaikassa ja noussut pohjalta keskikastiin. Olen pidetty työntekijä, kuka ei tallo toisten varpaita. Kokemuspisteitä on myös kertynyt, sitä arvostetaan työympäristössä. Eli kestänyt talon tapoja ja hierarkiaa jo lähes kaksi vuotta. Nyt minua kohdellaan talon väkenä, kuka on ansainnut paikkansa.

Olet vain liian puhelias. Ehkä se häiritsee muita, jos he yrittävät keskittyä työn tekemiseen. Huomaatko puhuvasi useimmiten vain itsestäsi? Jos sinulla ei ole ollenkaan perhettä tai sukua, saatat huomaamattasi etsiä työkavereista liikaa kuuntelijaa tai ystävää. 

Työkaverit jaksavat tsempata ensimmäiset päivät, mutta haluavat sitten palata normaaliin. Kokeile olla vähän hillitympi ja jutella enemmän kahvitunnilla. Joidenkin on vaikea keskittyä töihin, jos joku moottoriturpa puhuu taukoamatta vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

Harmi koska olen tyyppi joka oikeasti tykkää ihmisistä eikä minun tarvitse esittää iloista koska aina oikeasti olen iloinen? Olen myös tosi puhelias.

Tykkään elämästäni ja työstäni. Kiitos neuvoista, olen tästä lähtien totisempi ja "asiallisempi"

Ap

Iloinen ja puhelias ei ole toivottu työkaveri.  Valitettavasti. Ihmiset haluavat keskittyä töihinsä ja iloinen ja puhelias työkaveri koetaan töiden tekemisen esteeksi.

Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on se tilanne, että ylimääräisiä henkilöitä ei palkata vaan jokaisella on työtä sen verran, että iloinen ja puhelias työkaveri on helposti häiriötekijä.

Toinen pointti on ne asiat, joista puhut. Turvalliset asiat puhua on matkustaminen, kuntoilu, lemmikit ja sää. Näistä puhutaan kahvitauolla tai lounaalla, ei muuten. Mielipiteiden pitää olla mieluiten pliisuja kuin teräviä.

Ja mitä pienempi työyhteisö sitä vähemmän siellä on todennäköisesti ns. hengenheimolaisia. 

Työtä tehdessä ei ole sopivaa puhua ja häiritä toisia koko ajan. Erityisesti avokonttorissa sellainen on todellinen stressitekijä.