Mistä johtuu työkaverien outo käytös?

En ole toimistotyössä. Työni tehdään tosiaan parina jossa olisi hyvä että kommunikointi parin välillä toimii (vrt poliisi, istuvat 8h samassa pakussa).

Minusta on aika vaivaannuttavaa istua kaikki päivät hiljaa ja kiskomalla kiskoa toisesta onko tehnyt asian x vai ei.

Mutta tosiaan olen nyt päättänyt että kun iloisena ja rentona omana itsenäni tulee tätä outoa reaktiota niin hillitsen itseäni tästä lähtien enkä yritä enää keventää päivää. Harmi jos työelämä on tällaista. Tuntuu että nuorempana pystyi vielä heittämään rennommin läppää ja ihmiset oli iloisempia. Maailma muuttunut totisemmaksi ilmeisesti. Kiitos mielipiteistä!

Ap

En ole kaunis mutta asiakaspalautteen perusteella olen hyvä työssäni. Asiakkaat toivoo usein minua ja pitävät minusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole toimistotyössä. Työni tehdään tosiaan parina jossa olisi hyvä että kommunikointi parin välillä toimii (vrt poliisi, istuvat 8h samassa pakussa).

Minusta on aika vaivaannuttavaa istua kaikki päivät hiljaa ja kiskomalla kiskoa toisesta onko tehnyt asian x vai ei.

Mutta tosiaan olen nyt päättänyt että kun iloisena ja rentona omana itsenäni tulee tätä outoa reaktiota niin hillitsen itseäni tästä lähtien enkä yritä enää keventää päivää. Harmi jos työelämä on tällaista. Tuntuu että nuorempana pystyi vielä heittämään rennommin läppää ja ihmiset oli iloisempia. Maailma muuttunut totisemmaksi ilmeisesti. Kiitos mielipiteistä!

Ap

Työasioista kommunikoinnin pitääkin toimia. Se on eri asia, kuin jatkuva puhuminen kaikesta maan ja taivaan välillä riippumatta siitä, onko työkaveri juttutuulella vai ei.

Et valitettavasti voi muuttaa muiden suhtautumista sinuun väkisin. Kaikki eivät ole avoimia, rentoja ja puheliaita persoonia. Jotkut ovat jäyhempiä, pikkutarkempia, varautuneempia tai hitaasti uusille ihmisille lämpiäviä. Niin kauan, kun he eivät esimerkiksi mustamaalaa sinua tai pimitä sinulta työhön liittyviä asioita, on sinun hyväksyttävä se, että te ette vain ole niin sanotusti samaa heimoa. Keskity heittämään läppää ja ilakoimaan niiden samanhenkisten työkavereiden kanssa. Joka työyhteisöstä heitä ei välttämättä löydy mutta silloin, kun löytyy, ota siitä kirjaimellisesti ilo irti.

Veikkaan uupumusta. Ehkä nämä ihmiset eivät olleet tottuneet höpöttelemään ja olemaan super sosiaalisia työkavereiden kanssa. Ekan päivän voi skarpata ja esittää kun saa uuden työkaverin ja tutustutaan, mutta sit ei vaan jaksa enää ylläpitää mitään jatkuvaa juttelua ja vitsailua jollei ole sen tyyppinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että rupattelit niin paljon, että työkaverin oli vaikea keskittyä töihin ja hän ehkä tunsi uupumusta kovan puhumisen seurauksena? Hän ehkä lähti mukaan jutteluun ettei olisi epäkohtelias mutta ei jaksa tehdä "toista työpäivää" jatkuvalla juttelulla. Introverteille voi olla uuvuttava kokemus kuunnella ja vastailla koko päivä. 

Tämä on aika todennäköistä. Itse sain uuden työparin, joka oli ihan oma-aloitteisesti kertonut parissa päivässä koko elämäntarinansa. Tosi mukava ja välitön ihminen, mutta ihan hirveä puhumaan, ihan koko ajan äänessä. 

Tuo onkin tosi ristiriitaista itsellenikin, kun koen hänet mukavaksi, hänen kanssaan on kiva tehdä töitä, koska hommat etenee ja ollaan sen suhteen oltu heti alusta alkaen samalla aaltopituudella. Mutta se jatkuva puhetulva on voimia vievää ja itse jotenkin tavallaan lopulta "suojaudun" siltä niin, että olenkin jonakin päivänä sulkeutuneempi ja etäisempi. Otan myös aina yksilötöitö vastaan, jos niitä on tarjolla, että pääsen hetkeksi huilimaan.