Miksi samat harrastukset tai arvot eivät ole joidenkin mielestä tärkeitä parisuhteessa?

Olen luonteeltani itsenäinen ja tarvitsen tilaa, joten jos liimaisin itseni puolisooni tekemällä koko ajan samaa kuin hän pitkästyisin kuoliaaksi. Hän  ei koe minun harrastuksiani sellaisiksi, joita hän ei edes haluaisi osata, niin meille sopii se oman tilan ottaminen. Jos nyt jotakin voi sanoa yhteiseksi harrastukseksi, niin mökkeily, mutta touhuamme koko ajan omilla tahoillamme omia juttujamme. 

Olemme hyviä keskustelemaan ja avoimia ajatuksissamme,joten se auttaa meitä ymmärtämään toisiamme.

Yhteinen arvomaailma on minulle hyvin tärkeä.

Jos vaimo olisi vaikka Kokoomuksen jäsen, en voisi olla hänen kanssaan romanttisessa parisuhteessa. Voisin kohdella häntä kohteliaasti ja väitellä hänen kanssaan kunnioittavasti. Kuitenkin ihminen joka antaisi äänellään valtaa sellaisella pahuudelle olisi mahdoton rakastaa. Laitoin esimerkiksi kokoomuksen, mutta ilmiö on poliitiikkaa laajempi. En voisi rakastaa ihmistä joka ei aktiivisesti yritä poistaa kärsimystä. 

 

Harrastukset meillä ovatkin omat. Pidän tätä hyvänä asiana. 

 

Moraalinen kompassi pitää olla erehtymätön. Saa kiroilla, ryypätä ja nussia. Ei saa toimia tavalla joka hyödyttää vain itseä muiden kustannuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Ai että, oispa hienoa löytää ulkoilmaelämästä pitävä kasvissyöjämies, joka harrastaa kenttäratsastusta, boulderointia ja pitkänmatkanjuoksua. Ei ole kovin montaa (lue: ei yhtään) moista helmeä tullut vastaan. 

Ei parisuhteen osapuolten tarvitse olla toistensa peilikuvia ja asioista voi olla eri mieltä myös rakentavasti siten, ettei poikkeavat arvot tai elämäntavat välttämättä ole mikään este onnistuneelle parisuhteelle.

Ei varmastikaan ihan samanlaista tule vastaan, mutta jo pelkästään se, että mies viitsii joskus kokata yhteistä kasvisruokaa, tekee parisuhteesta aika paljon paremman kasvissyöjälle verrattuna siihen, että joka saamarin päivä ihmetellään että mitäs minä sitten syön.

Itse en voisi kuvitella olevani yhdessä ihmisen kanssa jolla olisi eri arvot kuin minulla. Ainakin päälinjojen tulee olla yhteneväiset, painotuseroja voi olla. Itselleni arvokysymykset ovat niin tärkeitä, että edes sellaisen "ihan sama" tyypin kanssa ei suhde toimisi.

Yhteisiä harrastuksia ei sinänsä tarvitse olla, mutta toivon jollain tapaa yhteneväistä musiikkimakua ja ainakin osittain samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Tai ainakin sellaista yleistä avoimuutta ja elämänuteliaisuutta niin, että kykenee kiinnostumaan erilaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin pidän urheilullisuutta tärkeänä naisessa.

En mä halua parisuhdetta jossa molemmat harrastaa yksin eri harrastuksia.

Miksi haluat olla fyysisesti naisen tasolla vai miten voitte harrastaa urheilua/liikuntaa yhdessä? Vai onko se pelkkää kävelyä tai hölkkäilyä?

Voihan esimerkiksi salilla käydä yhdessä ja tehdä liikkeet eri painoilla. Jumpatessa mies voi käyttää raskaampia vastuskuminauhoja, jne. 

Turhaa heitellä levyjä edestakaisin ja hankalaa säädellä härveleitä eri säätöihin. Voihan molemmat tehdä eri treenit yksinään mutta en sitä laske yhdessä harrastamiseksi. Pariskuntia näkee salilla mutta en muista nähneeni että treenaisivat yhdessä.

Tuntuu että ihmiset ajattelevat tämän harrastus-pointin turhan kirjaimellisesti ja siksi sanovat ettei sillä ole merkitystä. Tietenkään ei tarvitse jakaa kaikkia samoja harrastuksia, mutta itse ainakin ajattelen että olisi hyvä että kumpikin käyttäisi suunnilleen saman verran aikaa harrastuksiinsa, että olisi jossain määrin kiinnostunut edes kuulemaan sen toisen harrastuksista ja että olisi mielellään edes yksi yhteinen harrastus, pienimuotoinenkin. 

Kaikkia tietämiäni onnellisia, pitkiä parisuhteita yhdistää yhteiset arvot ja se, että pariskunnalla on ainakin joitain yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Sen sijaan niitä tuntemiani pareja, jotka vaikuttavat onnettomilta, näyttäisi yhdistävän se, että suhteeseen on päädytty sosiaalisen paineen tai perheenperustamistoiveen vuoksi. Varsinkin naisilla aikaikkuna lasten hankkimiseen on melko lyhyt, ja jos lasten saaminen on tärkeää, saatetaan puolisoa valitessa miettiä enemmän sellaisia asioita kuin taloudellinen turva yhteisten mielenkiinnonkohteiden ja luonteiden yhteensopivuuden sijaan. Tämä on totta kai ymmärrettävää mutta samalla myös aika surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin pidän urheilullisuutta tärkeänä naisessa.

En mä halua parisuhdetta jossa molemmat harrastaa yksin eri harrastuksia.

Miksi haluat olla fyysisesti naisen tasolla vai miten voitte harrastaa urheilua/liikuntaa yhdessä? Vai onko se pelkkää kävelyä tai hölkkäilyä?

Voihan esimerkiksi salilla käydä yhdessä ja tehdä liikkeet eri painoilla. Jumpatessa mies voi käyttää raskaampia vastuskuminauhoja, jne. 

Turhaa heitellä levyjä edestakaisin ja hankalaa säädellä härveleitä eri säätöihin. Voihan molemmat tehdä eri treenit yksinään mutta en sitä laske yhdessä harrastamiseksi. Pariskuntia näkee salilla mutta en muista nähneeni että treenaisivat yhdessä.

Eiköhän monelle se, että välillä spotataan tai tehdään jotkin liikkeet rinnakkain, nimenomaan riitä yhteiseksi harrastamiseksi. Ei tarvitse tehdä koko ajan samoja liikkeitä samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että ihmiset ajattelevat tämän harrastus-pointin turhan kirjaimellisesti ja siksi sanovat ettei sillä ole merkitystä. Tietenkään ei tarvitse jakaa kaikkia samoja harrastuksia, mutta itse ainakin ajattelen että olisi hyvä että kumpikin käyttäisi suunnilleen saman verran aikaa harrastuksiinsa, että olisi jossain määrin kiinnostunut edes kuulemaan sen toisen harrastuksista ja että olisi mielellään edes yksi yhteinen harrastus, pienimuotoinenkin. 

Eiköhän tuon nyt pitäisi olla parisuhteessa ihan oletusarvoinen juttu, että on kiinnostunut kuulemaan toisen harrastuksesta, eli omalle kumppanille tärkeistä asioista?

Käyn tässä läpi eroa miehestä, joka on sanonut arvoikseen esimerkiksi perhe, hyvä talous ja koulutus eli hyvin samanlaisia kuin itselläni on.  

 

mun perheeseen tosin kuuluu se, että olisin naimisissa miehen kanssa ja meillä olisi lapsi. Miehen perheeseen kuuluu lapsuuden perhe ja minä olen naisystävä koko lopun elämääni. Mies ei halua lapsia. Hyvä talous tarkoittaa sitä, että miehellä on hyvä talous ja nainen ei saa koittaa tavoitella itselleen hyvää taloutta esimerkiksi kouluttautumalla, sijoittamalla, tai millään muullakaan tavalla. Naisen pitäisi hyppiä miehen mielihalujen mukaan. Koulutuksessa olisi pitänyt jäädä johonkin amk-tutkintoon ja erilaiset jatkokoulutukset ovat vain miehelle, ei naiselle. 

 

mahdollisessa seuraavassa suhteessani katson ja keskustelen jo hyvin hyvin alussa esimerkiksi alkoholin käytön, liikuntatottumukset, tupakoinnin ja nuuskan, hygienian, arvot ja kaiken muun. Olemme nykyisen miehen kanssa aivan erilaisia. Mies haluaa istua päivät kapakassa (ei tosin omasta mielestään ole ikinä kännissä), tupakoida pitää lähes ketjussa, hygieniasta pidetään huolta käymällä ehkä kaksi kertaa viikossa suihkussa (seksiä kyllä pitää olla jatkuvasti ja mielellään suu) ja hampaita harjataan kun jaksetaan eli esim lankaa ei käytetä ikinä ja toki hammashoitajalla ei käy koskaan, vaatteita ei pese. Arvot voivat olla suuressa linjassa samoja, mutta sitten on nuo edellä mainitut pienet nyanssit, jotka ovatkin hyvin isoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että ihmiset ajattelevat tämän harrastus-pointin turhan kirjaimellisesti ja siksi sanovat ettei sillä ole merkitystä. Tietenkään ei tarvitse jakaa kaikkia samoja harrastuksia, mutta itse ainakin ajattelen että olisi hyvä että kumpikin käyttäisi suunnilleen saman verran aikaa harrastuksiinsa, että olisi jossain määrin kiinnostunut edes kuulemaan sen toisen harrastuksista ja että olisi mielellään edes yksi yhteinen harrastus, pienimuotoinenkin. 

Eiköhän tuon nyt pitäisi olla parisuhteessa ihan oletusarvoinen juttu, että on kiinnostunut kuulemaan toisen harrastuksesta, eli omalle kumppanille tärkeistä asioista?

Pitäisi, mutta ei se ole. Ymmärrän että ideaalimaailmassa on mukavaa elää, mutta jos olet yhtään kenenkään erosta koskaan kuullut niin aika usein sanotaan, ettei sitä toista enää kiinnostanut. Tai että ei vietetty aikaa yhdessä tarpeeksi. Moni lähtee suhteeseen lähes pelkän viehätysvoiman perusteella, ja yrittää sitten selittää itselleen parhain päin kaiken muun

Ainakin meillä oli nuorempana enemmän yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja jollain tavalla enemmän myös myötäiltiin toisen arvoja ja myös niitä kiinnostuksia.

Näin 20v myöhemmin yhä enemmän molemmilla on omat juttunsa harrastusten suhteen ja myös arvoissa on tapahtunut eroa. Omat arvoni menee pehmeämpään suuntaa, kun miehellä taas keski-iän myötä arvot ja maailmankatsomus ovat vain koventuneet.

Kyllähän tämä aiheuttaa kaikenlaista ristiriitaa. Itse en miehen arvoja halveksu, mutta olen kyllä ihan asiallisesti ja rakentavasti perustellut miksi olen eri mieltä. Mielestäni myös ymmärrän miehen ajatusmaailman tai ainakin koko ajan yritän ymmärtää taustoja, miksi ajattelee kuten ajattelee.

Mieheni tyyli on taas vähätellä ja naureskella ja jopa pilkata asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Monesti olen pyytänyt, että eikö voi edes yrittää ymmärtää näkemystäni ja vaikka on eri mieltä, niin silti kunnioittaa sitä kuinka ajattelen asioista. Tämä on se, mikä aiheuttaa kitkaa.

Onnekkaita on kyllä ne, jotka pystyy vetämään täysin samaa linjaa vuosikymmeniä. En tiedä, joutuuko siinä toinen väistämättä tekemään myönnytyksiä, vai onko todella niin, että ollaan täysin samaa mieltä kaikesta? Kasvetaan koko ajan samaan suuntaan?

Ei harrastusten tarvitse olla samoja. Arvojen olisi hyvä olla jokseenkin yhteneväiset.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksi pitäisi. Olemme vaimoni kanssa lähes täydet vastakohdat eikä mitään ongelmaa. 

Se on älykkäiden ihmisten tunnusmerkki että vastakohdat otetaan toisiaan täydentävinä ja kannustavina eikä erottavina. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän riippuu toki arvoista, mutta epätodennäköistä on että ihan kaikki kolahtaa vaikka kuinka hyvin olisi oltavat. Meillä esim mies on oikeistoon kallellaan ja minä vasemmistoon eikä ole tässä seitsemän vuoden aikana haitannut muuta kuin siinä että jotkut politiikkakeskustelut käydään aika kiivaaseen sävyyn :D Kun toisiaan kunnioittaa niin ei ne haittaa. 

On aika turha puhua politiikkaa jos näin eri kanta. Meillä harvinainen: sama kun teillä mutta sukupuolet toisin päin. Politiikkajutut ruoditaan muiden kanssa :) lapselle ei ole syötetty kumpaakaan kantaa. 

Meillä on omia harrastuksia sekä yhteisiä. Arvot ja huumorintaju samanlaiset ja loistavasti menee. 

Arvojen on syytä kohdata ainakin olennaisilta osin. Jos arvostaa omaa aikaa, niin eri harrastukset on parempi. Mä en ainakaan jaksaisi olla suhteessa, jossa nyhjäätään vain sen puolison kanssa ja työaika viestitellään vartin välein mitä tekee ja mitä söi lounaalla. Tai mikä pahempaa: sama työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksi pitäisi. Olemme vaimoni kanssa lähes täydet vastakohdat eikä mitään ongelmaa. 

 

Se on älykkäiden ihmisten tunnusmerkki että vastakohdat otetaan toisiaan täydentävinä ja kannustavina eikä erottavina. 

Taitaa kuitenkin olla yleisempää, että älykkäät ihmiset ovat pikemminkin joustamattomia. Sellaisilla keskitason taapertajilla on usein parhaat edellytykset ymmärtää erilaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän riippuu toki arvoista, mutta epätodennäköistä on että ihan kaikki kolahtaa vaikka kuinka hyvin olisi oltavat. Meillä esim mies on oikeistoon kallellaan ja minä vasemmistoon eikä ole tässä seitsemän vuoden aikana haitannut muuta kuin siinä että jotkut politiikkakeskustelut käydään aika kiivaaseen sävyyn :D Kun toisiaan kunnioittaa niin ei ne haittaa. 

On aika turha puhua politiikkaa jos näin eri kanta. Meillä harvinainen: sama kun teillä mutta sukupuolet toisin päin. Politiikkajutut ruoditaan muiden kanssa :) lapselle ei ole syötetty kumpaakaan kantaa. 

Tätä taas minä en pysty ymmärtämään: että puolison kanssa ei pysty puhumaan kaikista asioista.

-eri. 

Vierailija kirjoitti:

Arvojen on syytä kohdata ainakin olennaisilta osin. Jos arvostaa omaa aikaa, niin eri harrastukset on parempi. Mä en ainakaan jaksaisi olla suhteessa, jossa nyhjäätään vain sen puolison kanssa ja työaika viestitellään vartin välein mitä tekee ja mitä söi lounaalla. Tai mikä pahempaa: sama työpaikka.

Minä olen samalla työpaikalla puolisoni kanssa ja vielä samassa tiimissäkin. Minusta se on mahtavaa.