Uskotteko te siihen väittämään, että äly tulee äidiltä? Voihan se älykkyys hyppiä sukupolvien yli. Eli tulla vaikka isoäidiltä.

Vierailija kirjoitti:

"Suurimmalla osalla suomalaislapsista nuo asiat ovat kunnossa"

En ole tästä aivan vakuuttunut. Pisatulokset eivät ole kunnossa, koulukiusaaminen on saanut uusia muotoja, lapset altistuvat netissä groomaukselle, huostaanotot lisääntyvät, tarpeeksi voimakkaasti hoidollisia laitoksia ei ole, vaikka tarvittaisiin. Lapset joutuvat entistä useammin väkivaltarikosten kohteiksi ja elävät päihdeperheissä.

Yhä nuoremmat lapset käyttävät päihteitä. Tytöistä puhuttaessa otsikot kertovat, että tytöt voivat erittäin huonosti, ja sekä itsetuhoisuus että väkivaltaisuus on lisääntynyt. Tilastoissa väkivaltaisuus lähestyy poikien tasoa, ja nuorten rikostilastot yleensä hälyttäviä. Osa lapsista ja nuorista voi hyvin, entistä suurempi osa entistä huonommin. 

Äly ei varsinaisesti pääse kehittymään huonoissa olosuhteissa, vaikka geenit olisivat loistavia.

En sulkisi silmiäni tosiasioilta, vaikuttaa siltä että suurim

Kyllä se äly pääsee kehittymään myös huonoissa oloissa, ei välttämättä niin hyvin, mutta kuitenkin. 

"Kannattaa muistaa jatkossa myös, että kaikki tieteelliset tutkimuksetkaan eivät ole päteviä (ja sanon tämän yleisesti, en tarkoita tuota tutkimusta, kun en ole siihen perehtynyt). Osassa on esim. niin pieni aineisto, ettei voida vetää mitään varmoja johtopäätöksiä."

Todellakin! Tästä tuli mieleen lehdissäkin uutisoitu tutkimus, jonka mukaan naisen kävelytyylillä ja orgasmiherkkyydellä oli yhteys. No, tutkimuksessa oli 16 naista. Siis 16, oikeasti. Jokainen ymmärtänee, ettei noin pienellä ihmismäärällä tehdyistä tutkimuksista voi päätellä juuri mitään. 

No ei pidä paikkaansa ainakaan omalla kohdalla. Äiti jätti koulun kesken 8.luokalla 5. papereilla, ei muuta koulutusta. Lääkärin papereihin on merkitty, että älyssä on haasteita.

Itse kävin yliopiston ihan normaalisti ja rakastan uuden oppimista. Isäni on fiksu. (ja miksi fiksu isä otti tyhmän vaimon? Koska on helpompi kontrolloida. Isä on fiksu, mutta kiero kuin korkkiruuvi, kiitos fiksuuden).

Veli on valitettavasti perinyt äidin oppimisvaikeudet ja ymmärryskyvyn.

Näin omakohtaisten kokemusten pohjalta en. Poikani on matemaattisesti hyvin älykäs, jos näin voi sanoa. Kuten isänsä, ja minun isäni. Minä en todellakaan ole, eikä kukaan muukaan nainen kummankaan suvusta, lukuun ottamatta siskoani, joka ei myöskään varmasti perinyt sitä äidiltään tai äidin äidiltään, joiden älykkyys on jotain ihan muuta kuin matemaattista.

Näin maallikkotasolla älykkyyden mittaaminen on kuitenkin hyvin vaikea asia. Ihmiset ovat eri tavoin älykkäitä ja ennen muuta motivoituneita hyödyntämään kykyjään.

Äidin geenit vaikuttavat lapsen aivokuoreen ja isän geenit limbiseen järjestelmään.

Täten ns älygeenit tulevat äidiltä ja selviytymisgeenit isältä.

Vierailija kirjoitti:

"Suurimmalla osalla suomalaislapsista nuo asiat ovat kunnossa"

En ole tästä aivan vakuuttunut. Pisatulokset eivät ole kunnossa, koulukiusaaminen on saanut uusia muotoja, lapset altistuvat netissä groomaukselle, huostaanotot lisääntyvät, tarpeeksi voimakkaasti hoidollisia laitoksia ei ole, vaikka tarvittaisiin. Lapset joutuvat entistä useammin väkivaltarikosten kohteiksi ja elävät päihdeperheissä.

Yhä nuoremmat lapset käyttävät päihteitä. Tytöistä puhuttaessa otsikot kertovat, että tytöt voivat erittäin huonosti, ja sekä itsetuhoisuus että väkivaltaisuus on lisääntynyt. Tilastoissa väkivaltaisuus lähestyy poikien tasoa, ja nuorten rikostilastot yleensä hälyttäviä. Osa lapsista ja nuorista voi hyvin, entistä suurempi osa entistä huonommin. 

Äly ei varsinaisesti pääse kehittymään huonoissa olosuhteissa, vaikka geenit olisivat loistavia.

En sulkisi silmiäni tosiasioilta, vaikuttaa siltä että suurim

Iso osa lapsista/nuorista näyttää silti pärjäävän ihan hyvin, vaikka jonkinlaista ongelmien lisääntymistä onkin havaittavissa.

Mainitsemiisi ongelmiin vaikuttavat myös muut asiat, kuin koti.

Itse olen miettinyt seuraavia asioita osasyiksi (ihan vain ehdotuksina):

Pisatulokset: koulujärjestelmä on muuttunut. Viro pärjää pisakokeissa ja siellä on perinteisempi koulujärjestelmä.

Huostaanotot lisääntyvät: Ongelmiin puututaan herkemmin, kuin ennen.

Muut: Netti tarjoaa välineitä rikolliseen toimintaan; seksuaalirikokset lisääntyvät ja rikoksia kuvataan nettiin. Sosiaalinen media aiheuttaa paineita etenkin tytöille.

Sen lisäksi tietynlaiset ihmiset hankkivat lapsia enemmän, kuin muut. Heidän geeninsä lisääntyvät enemmän. En tiedä onko vielä kulunut niin paljoa aikaa, että tämä näkyisi jo väestössä.

Ja tietysti asioista puhutaan enemmän ja niistä uutisoidaan.

Mun äiti on melko tyhmä, niukin naukin sai kansakoulun suoritettua. Itse teen väitöskirjaa. Äidinäidin isä oli älykkö. Oma isäni ihan perus fiksu.

" Tekstissäsi on moni asia ihan totta, mutta se on hieman yleistävää."

Varmasti, koska halusin tuoda esille myös tämän puolen. Geeneistä saatu älykkyys ei saavuta täyttä kapasiteettia huonoissa oloissa, joten elinympäristö vaikuttaa paljon. Tutkijat tiedostavat kyllä tämän, aina ei ole mahdollista päätellä aukottomasti, kuinka paljon genetiikka ja ympäristö vaikuttavat toisiinsa nähden.

Masentunut äiti vaikuttaa vähän tai ei ollenkaan lapsen kehitykseen, jos lapsen ainoa tai päasiallinen hoitaja on ensimmäisen kolmen vuoden aikana joku muu kuin äiti. Olettaen, että lapsi saa kaiken, mitä saisi äidiltä, joka kykenee täyttämään lapsen tarpeet riittävän hyvin. Yleisesti ajatellaan, että äiti on ainutlaatuisessa asemassa sen suhteen, normaalitilanteessa.

Lapsen aivojen hermoradat (liittyy ja vaikuttaa älyyn, tunne-elämään ja moneen muuhun, oletetaan että jopa fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen myöhemmin) kehittyvät vuorovaikutuksessa hoitajan kanssa, ja ensimmäiset kolme vuotta ovat tässä ratkaisevassa osassa. Jos äiti (tai muu pääasiallinen hoitaja) on masentunut, vuorovaikutus ei toimi. Toki on aste-eroja, mutta varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä on tutkittu paljon, eikä masennus ole ainoa vuorovaikutukseen vaikuttava asia. On monia muitakin tekijöitä, jotka häiritsevät varhaisen vuorovaikutussuhteen normaalia kehitystä.

Itse on tyydyttävä näihin johtopäätöksiin tällä hetkellä olemassa olevan tutkimustiedon ja kokemunsen valossa. Kantani voi toki muuttua, jos joskus pystytään kloonaamaan edes 10 samaa lasta, jotka kasvatetaan täysin samanlaisessa staattisessa ympäristössä, jossa ei ole mitään muuttujia.

Todella mielenkiintoinen aihe. Pahoittelen jos teksti tuntuu yleistävältä tai mutkia oikovalta.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on älykäs, entinen professori. Tosin minä (mies) olen häntäkin älykkäämpi, tuleva professori. Esimerkkini on puhtaasti anekdoottinen enkä väitä sen edustavan yleisempiä ilmiöitä, mutta omalla kohdallani olen selvästi perinyt älykkyyteni äidiltäni. Isäni taas on älykkyydeltään hyvin keskikastia, mikä selittää, miksi on joskus miltei mahdotonta keskustella hänen kanssaan tietyistä älyllisemmistä aiheista. Kohtaan tosin tätä myös fiksun äitini kohdalla jonkin verran. 

Puutaheinää. Kukaan äiti ei ole entinen professori, vaan emerita professori. Tulevia professoreja ei ole. Älykäs olisi selvittänyt nämä asiat etukäteen. Et ole erityisen älykäs.

Vierailija kirjoitti:

" Tekstissäsi on moni asia ihan totta, mutta se on hieman yleistävää."

Varmasti, koska halusin tuoda esille myös tämän puolen. Geeneistä saatu älykkyys ei saavuta täyttä kapasiteettia huonoissa oloissa, joten elinympäristö vaikuttaa paljon. Tutkijat tiedostavat kyllä tämän, aina ei ole mahdollista päätellä aukottomasti, kuinka paljon genetiikka ja ympäristö vaikuttavat toisiinsa nähden.

Masentunut äiti vaikuttaa vähän tai ei ollenkaan lapsen kehitykseen, jos lapsen ainoa tai päasiallinen hoitaja on ensimmäisen kolmen vuoden aikana joku muu kuin äiti. Olettaen, että lapsi saa kaiken, mitä saisi äidiltä, joka kykenee täyttämään lapsen tarpeet riittävän hyvin. Yleisesti ajatellaan, että äiti on ainutlaatuisessa asemassa sen suhteen, normaalitilanteessa.

Lapsen aivojen hermoradat (liittyy ja vaikuttaa älyyn, tunne-elämään ja moneen muuhun, oletetaan että jopa fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen myöhemmin) kehitt

Masennus ei välttämättä näy pienelle lapselle lainkaan.

Voi olla. Olen aina joutunut lukemaan muita enemmän tutkintojen eteen.

"Iso osa lapsista/nuorista näyttää silti pärjäävän hyvin, vaikka jonkinlaista ongelmien lisääntymistä onkin havaittavissa"

Totta, hyvää pohdintaa ja tietenkään kaikki ongelmat eivät johdu kodista. Kodin ihmissuhteiden merkitys on silti iso, nykymaailmaakin ajatellen. Kotoa tulevat ne eväät, joilla on tarkoitus pärjätä. Varmasti kaikki vanhemmat tekevät parhaansa ja vähän ylikin.

Asiantuntijoita on netti pullollaan ja kaikki tuntuvat ajattelevan että kehityksen suunta on huolestuttava.

Kaikenlaisia syitä on tarjolla, netti ja älylaitteet ja sekin, että lapsille lukeminen on vähentynyt paljon. Ja tämä että moni nuori on yksinäinen, eikä ole ketään kelle voisi puhua.

Toivotaan silti, että ne pisatulokset paranevat (se on ollut aika hyvä mittari älyn ja pärjäämisen kanssa). Ja toivotaan, etteivät älyään ainakaan rikollisesti käyttäisi, ja saisivat apua mielenterveyteen ne jotka sitä tarvitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Genetiikka ei älyn suhteen ole niin yksinkertaista, että tuollainen väite voisi pitää paikkaansa. 

Tällaista on kuitenkin uutisoitu lehdissä asti. (En ole ap)

Olet ymmärtänyt väärin. Minäkin olen nähnyt jonkun otsikon, että älykkyys periytyy äidiltä. Kannattaa lukea mitä niissä lehdissä lukee, eikä vain otsikkoa.

^Olet ymmärtänyt väärin. Minäkin olen nähnyt jonkun otsikon, että älykkyys periytyy äidiltä. Kannattaa lukea mitä niissä lehdissä lukee, eikä vain otsikkoa.^

No niissä lukee mm. näin (lainaus):

^^Tutkimusten mukaan äidin geenit vaikuttavat siihen, kuinka älykäs lapsesta tulee. Jos olet älykäs, saat kiittää äitiäsi tästä ominaisuudesta. Tutkimusten mukaan älykkyy

Älykkyys periytyy isältä pojalle ja tyhmyys äidiltä tyttärelle. Siksi naiset ovat niin tyhmiä, ja kaikki nerot ovat miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen koulumenestys näyttää valitettavasti noudattelevan isän koulumenestystä. Itse sain pelkkiä kymppejä, ja asiat tuntuivat aina loksahtavan vaivatta päähän. Mies takelteli peruskoulunsa läpi vitosen papereilla.

Miten teistä ylipäätään tuli lisääntymistä harjoittanut pari? Onko tämä peruskoulunsa läpi takellellut mies joku sun sokea rentturakkaus? 

"Masennus ei välttämättä näy pienelle lapselle lainkaan".

No tuota. Masennus tarkoittaa ainakin jonkinlasteista tunne-elämän häiriötä ja aiheuttaa itseensä ja omaan olotilaansa keskittymistä. Jaksaako masentunut hymyillä vauvalle, jaksaako iloita lapsesta samalla tavalla kuin terveenä, jaksaako vastata lapsen kysymyksiin, tehdä muitakin asioita kuin terveenä?

Kyllähän se vaikuttaa, kun ne synapsit kehittyvät suuntaan tai toiseen, ja esimerkiksi hymy on todella tärkeä.

Jos tarkoitit, ettei lapsi välttämättä kärsi äidin masennuksesta, olet oikeassa. Lapselle on se mitä on, ja yleensä se on hänelle paras vaihtoehto, riittävän hyvä äiti.

Lapsi ei "mene pilalle" jos äiti ei ole aina iloinen tai jaksa hymyillä. Vuorovaikutustapa ohjaa jotakin eri suuntaan, ja sillä saattaa olla vaikutusta esimerkiksi persoonallisuustyyppiin, ujous, avoimuus, rohkeus, arkuus esimerkiksi.

En usko, että täydellistä äitiä on koskaan ollutkaan, ja silti enemmistö meistä uskoakseni rakastaa äitiään eikä haluaisi vaihtaa vaikka voisi.

Luin jokin aika sitten tutkimuksen, jonka mukaan lapsen empatiakyky ei kehity hyvin, jos hän ei näe ollenkaan surullisia ilmeitä varhaislapsuudessaan. Eli jos olet sattunut tuntemaan masennusta lapsesi varhaisvuosina, se ei todellakaan aina aiheuta mitään vakavaa, hyvä että huomautit.

Vierailija kirjoitti:

"Masennus ei välttämättä näy pienelle lapselle lainkaan".

No tuota. Masennus tarkoittaa ainakin jonkinlasteista tunne-elämän häiriötä ja aiheuttaa itseensä ja omaan olotilaansa keskittymistä. Jaksaako masentunut hymyillä vauvalle, jaksaako iloita lapsesta samalla tavalla kuin terveenä, jaksaako vastata lapsen kysymyksiin, tehdä muitakin asioita kuin terveenä?

Kyllähän se vaikuttaa, kun ne synapsit kehittyvät suuntaan tai toiseen, ja esimerkiksi hymy on todella tärkeä.

Jos tarkoitit, ettei lapsi välttämättä kärsi äidin masennuksesta, olet oikeassa. Lapselle on se mitä on, ja yleensä se on hänelle paras vaihtoehto, riittävän hyvä äiti.

Lapsi ei "mene pilalle" jos äiti ei ole aina iloinen tai jaksa hymyillä. Vuorovaikutustapa ohjaa jotakin eri suuntaan, ja sillä saattaa olla vaikutusta esimerkiksi persoonallisuustyyppiin, ujous, avoimuus, rohkeus, arkuus esimerkiksi.

En usko, että täydellistä äit

Masentunut saattaa jaksaa hymyillä. Tunteensa hyvin hallitseva äiti sattaa vaikuttaa lapsen näkökulmasta normaalilta. Vauva voi olla niin suuri ilon aihe, että hymyilyttää, vaikkei mikään muu tuottaisi iloa. Masennustakin on eriasteista ja erilaista.