Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen asia. On syyllistäminen.

 

Kuten jo sanoin aspergereiden kanssa tulee vaikeaa. Heidän kanssaan voi olla vaikea kommunikoida. Lapsi ei ymmärrä aikuisten holhoavia, opettavia tarkoitusperiä.

Aistiyliherkkyys on vaikea oire pahimmillaan. Itsellä on lievä asperger. Voin puhua omasta puolestani vain, mutta se on kamalaa. Se vie voimat tällaisessa tavallisessa arkiympäristössä toimiessa aivan täysin.

Vaikka aspergerit ovat neurobiologialtaan erilaisia, heiltä odotetaan samoja asioita, kuin neurobiologialtaan tyypillisiä. Tavallisia asioita, hyvä koulumenestys, hyvät käytöstavat, toimiminen yhteiskunnassa, hyvä hygienia, siisteys jne.

Kyllä. Ne kuuluvat myös aspergereille, eikä se diagnoosi ole syy niistä luopumiseen.

Se on kuitenkin huomattavaa, että siinä missä tavalliselle noi on helppo toteuttaa, aspergereille niissä tulee vaikeuksia. Jo

Neurotyypillisten on ilmeisen vaikea ymmärtää, miten kuormittavaa ihan tavallinen arki on autisteille. Just ne ihan pienet, tavalliset asiat. 

Varmasti. Mutta myös autistin kanssa eläminen on monesti äärimmäisen kuormittavaa. Etenkin autistin lapselle ja autistin sisaruksille. Mm. mielenterveysongelmien riski on moninkertainen.

Minä vaihdoin työpaikkaa autistikollegan vuoksi. Perheen vaihtaminen on vaikeampaa. 

Miten joku voi kirjoittaa omasta lapsestaan noin ikävästi. On kyllä vanhemmilla peiliin katsomisen paikka. Mahtaa olla tytöllekin helpottavaa päästä muuttamaan pois tuollaisesta ilmapiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet aspergerit kärsivät lapsuuden traumoista. Vanhemmat eivät ole kyenneet rakastamaan heitä, koska lapsi ei heidän mielestään ollut täydellinen. 

Kaikki lapset vaistoavat, jos heitä ei rakasteta. Siitä jää sieluun niin syvä haava, että vaikea sitä millään keinoin umpeen ommella. 

En yhtään epäile etteikö näin ole, mutta aika moni muukin kuin asperger kärsii lapsuuden traumoista - kuka mistäkin syystä. Myös moni normaalispektrillä on kärsinyt häpeästä, jäänyt rakastamatta, jäänyt ilman tarvitsemaansa tukea. Joskus tuntuu, että kirjolla olevilta unohtuu se että ei se elämä auvoista yleensä ole keskivertonormoillakaan. 

Minä uskaltaisin kyllä väittää, että assit ovat useammin vanhempien vihan kohteena, koska heitä ei pysty muokkaamaan vanhempien tahdon mukaisik

Kyllä, ja myös hyvää tarkoittavat vanhemmat tulkitsevat heidän käyttäytymistään usein väärin ja helposti projisoivat heihin omia pelkojaan, negatiivisia ominaisuuksia ym.

Ihanaa, että hän pääsee itsenäistymään.

t. aspergertyttö omillaan.

P.S. Äitini ajatteli, että en tule pärjäämään. Lähdin kaverini kanssa lomamatkalle. Äitini luotti, että kaverini huolehtii minusta. Viikon kuluttua ilmoitin, että olemme löytäneet asunnon, ja tulen jonain päivänä hakemaan tavaroitani. Asuin jonkin aikaa kaverini kanssa, ja äitini luotti, että kaverini huolehtii minusta. Sitten muutimme kaverini kanssa eri paikkakunnille. Jostain syystä äitini kuitenkin luotti, että minulla on "joku", joka huolehtii. Hän on kuvitellut koko aikuisuuteni niin. Siksi en ole saanut häneltä mitään apua, vaan ainoastaan katteettomia lupauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistien itsem u r h ariski on moninkertainen neurotyypillisiin verrattuna, eikä tämänsävyiset keskustelut kyllä auta yhtään. Luuletteko että nuorella itsellään ei ole yhtään vaikeaa, että on tahallaan hankala? Hankkikaa itsellenne tietoa, apua ja tukea.

En yhtään epäile tätä. Varmasti autistit joutuvat kärsimään monista asioista, mutta ei neurotyypillisetkään mitään kaiken kestäviä supersankareita ole. Meillä nenteilläkin on tarpeita, myös me uuvutaan, ahdistutaan, masennutaan. Meitä ei voi valjastaa nepsyjen palvelijoiksi, tai odottaa, että me olemme aina ne joiden tulee venyä, joustaa, kestää ja antaa, ilman vastavuoroisuutta. 

Yksi asia joka voisi auttaa, olisi se, että nentit ilmaisisivat itseään ja tarpeitaan selkeästi. Autistit usein osaavat lukea muita autisteja, mutta eivät all

Kyllä, se on traagista. Koko kuvio on traaginen. Autisteilla ei ole helppoa, mutta ei ole kyllä autistin lähipiirilläkään - etenkin jos tilanne on sellainen, että autisti kaipaa tukea kaikissa arkiasioissa (ruuanlaitossa, siivouksessa, omien asioiden hoidossa jne.). Vai mikä olisi ihanneratkaisu? Jokaisella meillä on oma elämä elettävänä ja omia rajoja suojeltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä vasta vuoden äiti! Olet törkeä.

Kumma, että ap saa sanoa sanottavansa ääneen, mutta sinä et.

Mulla on kans aspergerlapsi, mutta en tunnista mitään mitä ap kertoi.

Tåtå on alanuolitettu 22 kertaa. Kyllä on ahdasmielistä porukkaa. (Vai eikö ne ymmärtäneet lukemaansa?) Ap on törkeä akka.

> Kyllä, ja myös hyvää tarkoittavat vanhemmat tulkitsevat heidän käyttäytymistään usein väärin ja helposti projisoivat heihin omia pelkojaan, negatiivisia ominaisuuksia ym.

Minulle oli ilmeisesti terapeutti keksinyt jonkin ihmeen muutoskammon ja sen takia vaati, että minun luokanvalvojana pidetään sama opettaja, jonka kanssa tulin tosi huonosti toimeen. Lopulta tilanne eskaloitui siihen, että minut piti siirtää erityiskouluun.

Arvelen, että hetken helpotuksen jälkeen tajuat joutuneesi tilanteeseen, joka on nyt poistunutta ongelmaa pahempi. Katsos, kun elämä on. 

Nämä ketjun reaktiot on aika omituisia siihen nähden, että tässä ei nyt kuitenkaan olla antamassa alaikäistä lasta sijoitukseen tms. vaan täysikäistä tytärtä omaan asuntoon. Mistä lähtien täysikäisen lapsen muutto omilleen on huutavan vääryyttä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi as-lasta, jotka ovat kuin yö ja päivä. Poika on ollut kuin ihmisen mieli, sopeutuvainen ja ns. helppo. Tekee aina kuten sanotaan, auttaa kotitöissä, hoitaa koulunsa ja asiansa pääasiassa itsenäisesti. Tytär sen sijaan on tulta ja tappuraa. Kaikki mikä ei mene hänen mielihalujensa mukaan on hänen mielestään muun perheen tahallista häneen kohdistettua vihaa (kyllä, hän käyttää tätä sanaa). On kestämistä ja odotan kyllä, että lapset lähtevät omilleen, koska alkaa olla jaksaminen lopussa täälläkin.

Tiedostan, että tyttärellä on voimakkaita aistiyliherkkyyksiä, mutta kun meidän muidenkin täytyy voida elää saman katon alla. En voi esim. täyttää tai tyhjentää tiskikonetta tyttären ollessa läsnä, koska se haisee ja sanomattakin selvää varmasti on, ettei tytär voi niitä tehdä. Jos teen tyttären ollessa muissa huoneissa, niin hänen tullessaan keittiöön olen ihan tahallani tyttären mielestä aloittanut em. homm

Piti vielä lisäämäni, että tytär on ollut loman kimpussani kuin herhiläinen, koska hänellä ei ole kavereita ja veli on töissä. Aamusta asti pidän seuraa, käydään uimassa (inhoan uimista), mustikassa, kävelyllä. Katsotaan tuntikausia videoita tai jutellaan. Miesystävälläni on loma, mutta en ole edes yhtä päivää ehtinyt hänen kanssaan viettää, koska tytär vaatii viihdyttämistä. Jos kokee jääneensä yksin, niin tilanne eskaloituu hyvin nopeasti itsemurhauhkailuun. Kuinkahan kauan mies tätä jaksaa tai minäkään. Alkaa olemaan takki tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit teille asperger lapsien vanhemmille, pieni tällänen infopaketti. Tän pitäis varmaankin auttaa asperger lapsen kanssa.

 

Eka asia, mistä haluun mainita ja tää on tärkeä. Se on lääkitys.

Nää lääkkeet mitä asperger oireisiin on markkinoilla, nyt edelleen kokeellisen lääketieteen aikakautta eläessämme, niin ne on stimulantteja. Hitaasti vapautuvia amfetamiineja, tarkalleen ottaen. Ritalinia, concertaa, medikinettiä. Mitä näitä nyt on.

Näissä täytyy tietää se, että ne auttaa todella paljon keskittymiseen, se on kiistatonta. Ne auttaa jaksamiseen. Se näkyy koulumenestyksessä.

Okei. Ne toimii siihen, mutta se tosiasia, että ne on amfetamiinia. On sitten yks seikka. Niillä on myös haittavaikutukset, ihan samat kuin on niille aineille muutenkin t

Joo. Bentsot oli kyllä. Rauhoittavia. Olin bentsoriippuvainen 3 vuotta elämästäni. Siihen ei ole enää paluuta, mutta lääkeaineryhmänä noi anksiolyytit (?) Kuulostaa kyllä sellaiselta, mitä voisi kokeilla.

Mulla aloitetaan nyt strattera viimeiselle kouluvuodelle. Toivottavasti olisi ihmelääke keskittymiseen, sitä nimittäin tarvitaan.

Olen aina miettinyt, että silloin kun minulle lääkitystä alunperin haettiin, niin missään vaiheessa kukaan ei ottanut huomioon sitä, että aistikuormitusta pitäisi vähentää myös lääkityksellä. Unettomuuteen oli tarjolla tuttu ja turvallinen melatoniini, joka "anteeksi nyt vaan" oli mielestäni todella huono vitsi. Siinä sitten yritti sanoa vanhemmille, ettei se auta ollenkaan.

Siis ihan ihmeellistä ap:n lynkkaamista täällä. Hän on väsynyt, uupunut siihen arkeen mitä tyttärensä kanssa on elänyt tähän asti ja varmasti edelleen rakastaa lastaan, mutta kyllähän se tuo helpotuksen kun voi taas keskittyä elämään vapaammin.

Ei aloitus ja kommentit ole mitään vihapuhetta, haloo valoja päälle...

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjun reaktiot on aika omituisia siihen nähden, että tässä ei nyt kuitenkaan olla antamassa alaikäistä lasta sijoitukseen tms. vaan täysikäistä tytärtä omaan asuntoon. Mistä lähtien täysikäisen lapsen muutto omilleen on huutavan vääryyttä?

Ei se olekaan vaan se miten ap sen ilmaisee. Se. että ei ole onnistunut kasvattamaan lasta, on oma, ei lapsen vika.

Ja mullakin on aspergerlapsi.

En tähän ole oikeata vastausta. Joskus voi olla ettei mikään auta.

Suvussani on asperger-nuori, joka on kyllä pilannut koko perheen elämän. Ei sitä voi kaunistella. Hinta on kova, koska mukana on mennyt esimerkiksi myös nuoremman lapsen mielenterveys. Huoli on jatkuvaa, eikä mikään ole ennakoitavissa, koskaan. Kaikkensa ovat tehneet ja enemmänkin.

Minulla asperger työkaverina, en meinaa jaksaa, huumorintajuton, ilkeä, katkera töksäyttelijä. En ymmärrä miten vanhemmat jaksavat tälläisten lasten kanssa, otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan ihmeellistä ap:n lynkkaamista täällä. Hän on väsynyt, uupunut siihen arkeen mitä tyttärensä kanssa on elänyt tähän asti ja varmasti edelleen rakastaa lastaan, mutta kyllähän se tuo helpotuksen kun voi taas keskittyä elämään vapaammin.

Ei aloitus ja kommentit ole mitään vihapuhetta, haloo valoja päälle...

Lynkkaaminen viittaa väkijoukon toteuttamaan te loitukseen, ei siihen, että joku on eri mieltä, vaikkakin oikeistokonservatiiveilla tuntuu olevan kova tarve suurennella tällaisia asioita.

Tämäntyyppisiä avauksia ja kommentteja on tällä palstalla esiintynyt, en ole täysin varma niiden autenttisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla asperger työkaverina, en meinaa jaksaa, huumorintajuton, ilkeä, katkera töksäyttelijä. En ymmärrä miten vanhemmat jaksavat tälläisten lasten kanssa, otan osaa.

Yhyy, yhyy.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan ihmeellistä ap:n lynkkaamista täällä. Hän on väsynyt, uupunut siihen arkeen mitä tyttärensä kanssa on elänyt tähän asti ja varmasti edelleen rakastaa lastaan, mutta kyllähän se tuo helpotuksen kun voi taas keskittyä elämään vapaammin.

Ei aloitus ja kommentit ole mitään vihapuhetta, haloo valoja päälle...

Tyypillistä aihe vapaata. Lynkataan ja veetuillaan. Tsempit aloittajalle ja muillekin, joilla vastaavia ongelmia läheisillään. Huoli läheisestä on jatkuva, mutta täysi-ikäisen läheisen elämää ei yleensä voi vanhempikaan täysin kontrolloida, vaan lapsen on annettava edes kokeilla siipiään.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan ihmeellistä ap:n lynkkaamista täällä. Hän on väsynyt, uupunut siihen arkeen mitä tyttärensä kanssa on elänyt tähän asti ja varmasti edelleen rakastaa lastaan, mutta kyllähän se tuo helpotuksen kun voi taas keskittyä elämään vapaammin.

Ei aloitus ja kommentit ole mitään vihapuhetta, haloo valoja päälle...

Missä kohtaa aloitusviestiä se "rakkaus" tarkalleen ottaen näkyy?

Oikeasti, jos oma äitini puhuisi minusta tuohon sävyyn, en enää koskaan olisi missään tekemisissä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan ihmeellistä ap:n lynkkaamista täällä. Hän on väsynyt, uupunut siihen arkeen mitä tyttärensä kanssa on elänyt tähän asti ja varmasti edelleen rakastaa lastaan, mutta kyllähän se tuo helpotuksen kun voi taas keskittyä elämään vapaammin.

Ei aloitus ja kommentit ole mitään vihapuhetta, haloo valoja päälle...

Missä kohtaa aloitusviestiä se "rakkaus" tarkalleen ottaen näkyy?

Oikeasti, jos oma äitini puhuisi minusta tuohon sävyyn, en enää koskaan olisi missään tekemisissä hänen kanssaan.

Ymmärrätkö että ap on selvästi tuosta viestistä päätelleen uupunut ja niin lopussa, että halusi ensinnäkin päästää tunteitaan tänne? Se ei silti poista sitä, etteikö rakastaisi lastaan, hänhän oli pyykännyt lapsensa suosikkivaatteet ja lapsi saanut jonkin kohtauksen siitä kun ap oli mennyt laittamaan vaatteet kuivumaan. Kenellä tahansa alkaisi tuollaisten asioiden kanssa mennä pinna kireälle, etenkin vuosikausien aikana.