Oletko aina halunnut jolla *jotakin*, mutta olet kaikessa vain keskiverto?

Minä en ole mitään 

ap

En tunnista tällaista, tyytyväisyys itseen ja mielenkiinto asioihin ja maailmaan tuottaa mielihyvää ja elämänlaatua, joka tuottaa enemmänkin sellaisia ajatuksia että ei onneksi tarvitse elää jonkun muun elämää vaan just tätä. Hyvä itsetuntemus on johtanut sopiviin töihin, mukavaan lähipiiriin ja rikkaaseen vapaa-aikaan.

Missä sinä haluaisit olla hyvä ap?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole mitään 

ap

Narsistimarkon vastaisku tuli heti 😃Kalikka kalahti - sika älähti!

Mä arvasin että tämä oli ns narsistitesti (narsistiketjusta).

Olen aina halunnut olla maailman paras cheerleader enkä vain nobody lähiöprinsessa 😭😭

Niilo Olli Hääppönen

Ei meistä kukaan ole mitään. Ei edes he, jotka ovat nousseet pinnalle tai julkkiksiksi. Ei meitä ketään muisteta jälkeenpäin. Heidänkin muistelu on lyhyttä, jotak saavat  nimen historiankirjaan. Meidän muiden muistelu vieläkin lyhyempää.

Samanlaisia me kaikki olemme loppupeleissä. Samat pelot ja samat kaipuut.  Kaikki puhuvat kuolinvuoteella samoista asioista.

 

Elämäsi helpottuu, kun tämän tajuat. 

Olen ihan tyytyväinen itseeni eikä minusta tunnu, että minun pitäisi olla paras jossain ollakseni tärkeä

Teininä ajattelin olevani huippuälykäs, kun voitin useita kilpailuja ja sain paljon stipendejä siitä syystä. Ajattelin päätyväni tekemään jotain mielenkiintoista ja haastavaa.

Aikuisena on tylsää, kun olenkin tavallisen typerä. Teen keskinkertaista työtä ja elän keskinkertaista elämää. Ja roikun vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan ole mitään. Ei edes he, jotka ovat nousseet pinnalle tai julkkiksiksi. Ei meitä ketään muisteta jälkeenpäin. Heidänkin muistelu on lyhyttä, jotak saavat  nimen historiankirjaan. Meidän muiden muistelu vieläkin lyhyempää.

Samanlaisia me kaikki olemme loppupeleissä. Samat pelot ja samat kaipuut.  Kaikki puhuvat kuolinvuoteella samoista asioista.

 

Elämäsi helpottuu, kun tämän tajuat. 

Mä olisin halunnut olla juuri se, joka pääsee historiankirjoihin jollain merkittävällä teolla. Toistaiseksi en ole onnistunut saamaan edes vakituista työpaikkaa :D

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan ole mitään. Ei edes he, jotka ovat nousseet pinnalle tai julkkiksiksi. Ei meitä ketään muisteta jälkeenpäin. Heidänkin muistelu on lyhyttä, jotak saavat  nimen historiankirjaan. Meidän muiden muistelu vieläkin lyhyempää.

Samanlaisia me kaikki olemme loppupeleissä. Samat pelot ja samat kaipuut.  Kaikki puhuvat kuolinvuoteella samoista asioista.

 

Elämäsi helpottuu, kun tämän tajuat. 

Yksi on alapeukuttanut tätä. Joku siis elää harhassa.

Minun mielestäni elämä on jo nyt jatkuvasti _liikaa_ - en missään tapauksessa haluaisi sen olevan yhtään enempää. Itse en ole edes oman elämäni statisti, vaan jonkinlainen tuulessa lentelevä lehti. En koe muiden ihmisten tilanteiden olevan sen parempaa kuin korkeintaan hetekellisesti.

Kyllä, haluaisin olla poikkeuksellisen hyvä jossain, mutta ei minun tarvitsisi olla millään tavalla tunnettu siitä.

Voisin olla vaikkapa maailman paras pörssikeinottelija ja kukaan ei tietäisi sitä. OK, Suomessa ei verotuksen avoimuuden vuoksi käytännössä onnistuisi, mutta ei välitetä nyt siitä 

Olen ollut jotakin ja siitä näkyvyydestä ja julkisuudesta ei jäänyt mielestäni mitään konkreettista käteen. Sen mitä saa kavereita saa myös vihamiehiä, ja se on hankalaa että tuntemattomat pitävät sinua heidän kaverinaan, kun et itse tiedä heistä yhtään mitään.

Tykkään laadukkaasta tekemisestä, mutta vasta vanhemmiten on alkanut ymmärtämään miten tärkeää on myös yksityisyys. Kateus aiheuttaa paljon ikäviä tunteita sekä toisille että sen kateuden kohteelle. Ja on kansantauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan ole mitään. Ei edes he, jotka ovat nousseet pinnalle tai julkkiksiksi. Ei meitä ketään muisteta jälkeenpäin. Heidänkin muistelu on lyhyttä, jotak saavat  nimen historiankirjaan. Meidän muiden muistelu vieläkin lyhyempää.

Samanlaisia me kaikki olemme loppupeleissä. Samat pelot ja samat kaipuut.  Kaikki puhuvat kuolinvuoteella samoista asioista.

 

Elämäsi helpottuu, kun tämän tajuat. 

Mä olisin halunnut olla juuri se, joka pääsee historiankirjoihin jollain merkittävällä teolla. Toistaiseksi en ole onnistunut saamaan edes vakituista työpaikkaa :D

MIKSI haluaisit päästä historiankirjoihin? Kun löydät syyn niin tajuat, kuinka turha ja omaa egoa pönkittävä se syy on. On toki ihmisiä joilla on merkitystä, mutta he sanovat toteuttavansa kutsumustaan. Eli motiivi on toinen. 

Olen 35-vuotias, nyt haluan vaan hyötyä tästä pörssiromahduksesta, treidata itseni rikkaaksi serteillä - ja sitten on ihan sama muistaako mua kukaan, kun vietän loppuelämäni palmupuiden alla samalla omaa isoa huvilaani katsellen. 

 

Mitä on olla jotain? Onko se sinulle sitä, että näytät muiden silmissä tietyltä? Esmerkiksi itselleni suuri varallisuuteni ei ole sitä, että näytän muiden silmissä rikkaalta, en omista Birkiniä ja ostan vaatteet Sellpystä 😅 

Elän itselleni, en sille että voin todistaa muille olevani jotain. Yleensä siinä mennään metsään. Minulla on rakas sivutyö, jolla en tienaa elääkseni, se pitää minut ns. sosiaalisessa ympyrässä, koska tuloni tulevat pääomatuloista. 

 

Nykypäivänä menestyksen mittari on se, mitä susta löytyy netistä + CV. On kuitenkin myös ns. hiljaisia menestyjiä, niitä, jotka eivät halua naamaansa joka puolelle. Joidenkin mielestä, jotka eivät näe esim. pankkitiliäni olen keskituloinen yh-äiti, ja se on fine.. koska itse on tyytyväinen ja tietää totuuden ja tietää minne on menossa 😘 Älkää lukeko liikaa uutisia ja lööppejä, jotkut menestystarinat tulevat ihan muualta kuin vuoden sijoittajan, vuoden yrittäjän tai vuoden näyttelijän opeista. Joidenkin lööppijulkkisten lento ja menestys on yhtä lyhyt kuin matka Helsingistä Porvooseen. 

Olen nyt viisikymppinen ja voin todeta, että yhdessä jos toisessakin asiassa olen halunnut olla *jotain*. Lahjojakin olisi ollut. 

Minusta tuli tunnettu ja arvostettu siinä asiassa, jonka kehittämiseen itsessäni käytin 25 vuotta kokopäivöistä työtä ja jossa sen lisäksi uskalsin ottaa riskejä ja näyttää hölmöltä yrittäessäni asioita, joissa muut ei aikaisemmin olleet yrittäneet tai ainakaan saaneet onnistumaan. JOS olisin laittanut saman verran paukkuja noihin muihin halujeni kohteisiin, niistäkin olisi ihan hyvin voinut tulla *jotain*. Mutten laittanut. Oma vika, tai ainakin valinta.

 

Sama luultavasti pätee teihin muihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan ole mitään. Ei edes he, jotka ovat nousseet pinnalle tai julkkiksiksi. Ei meitä ketään muisteta jälkeenpäin. Heidänkin muistelu on lyhyttä, jotak saavat  nimen historiankirjaan. Meidän muiden muistelu vieläkin lyhyempää.

Samanlaisia me kaikki olemme loppupeleissä. Samat pelot ja samat kaipuut.  Kaikki puhuvat kuolinvuoteella samoista asioista.

 

Elämäsi helpottuu, kun tämän tajuat. 

Inhorealismi ei petä koskaan

Joo. Siihen asti kunnes täytin 40, halusin olla jotain, vähän enemmän kuin muut. Ai miksi? No näyttääkseni muille ja pönkittääkseni omaa egoa. Keski-iässä on parasta se, että ei enää tarvitse esittää vaan voi olla juuri sellainen kuin on eikä siitä tarvitse kokea huonommuutta. Samalla oppi hyväksymään paremmin myös muut, ei niin täydelliset ihmiset.

Mikä meitä ajaa kilpailemaan toisiaan vastaan? Meille annettu koulutus (aivopesu) ja unelmat (omakotitalo, farmarivolvo, pari lasta ja kultainen noutaja), joita kaikkien pitäisi tavoitella tai muuten on jotenkin epäonnistunut ihmisenä. Oikeasti onnelliseen elämään ei tarvita mitään noista.